merkitys tällä iällä.
Ysävyydessä kuten työyhteisössäkin pitäisi säilyä luotettavuus mutta entäs sitten kun huomaa että ystävä ja työkaveri olivatkin "tietotoimistoja"?
Ysävyydessä kuten työyhteisössäkin pitäisi säilyä luotettavuus mutta entäs sitten kun huomaa että ystävä ja työkaveri olivatkin "tietotoimistoja"?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minä tiedän,varmasti,siitä vähän saman laatuisen jutun. Kyllä minäkin vähän hämmästyin. Kerron sen ihan luottamuksella vain SINULLE Ystäväni. Älä vain kerro siitä muille. Ethän? Jooko?
tarina on vuosien takaisia juttuja.
aloittaja
On vain kateelisia pyrkyreitä, jotka havittelee paikkaasi ja toivoo sinun epäonnistustumistasi. Paitsi jos olet turhake luuska, johon verrata paremmuuttaan.Siis vaaraton.
"luuskaksi" vai mistä on kysymys?
Sen tiedän että on paljon sellaisia ihmisiä jotka toivovat toisen epäonnistumista - siitä valitettavasti on kokemuksia varsinkin naisvaltaisella alalla.
Enhän tunne sinua ja työtäsi. Tämä minun kaavani pätee kaikkiin työpaikkoihin ja aloihin. On kymmenien vuosien kokemus.
sanalla "luuska" voin vakuuttaa että mulla on pitkä työhistoria takana enkä todellakaan ollut "luuska" sillä saralla.
Monestikko sinua on pyydetty lähtemään oikeaksi kädeksi toiselle paikkakunnalle mukaan?
No, eikös elämänkokemukseen ja kohtuullisen korkeaan ikään kuulu se, että ymmärtää elämän sisältävän myös pettymyksiä ajoittaisten onnellisuuksien ohella. Työyhteisö on myös kipailuyhteisö, eikö se ole sinulle aikaisemmin selvinnyt? Tuttavallisuus ja ystävällisyys eivät välttämättä merkitse ystävyyttä. Et tiedä, mitä toinen sinusta oikeastaan on mieltä ja onko suhteenne myös hänestä ystävyyttä vai jotakin muuta. Ehkä tärkeänä pitämäsi asia ei ystävästäsi ole tärkeä.
Omalla tavallaan on onni ja onnettomuus, kun yli kuusikymppinen säilyttää siniset silmänsä vielä tähän ikään. Elämä, kun sitä oikeasti elää, on täynnä muutosta. Muut muuttuvat ja itse muutumme. Vain saduissa ystävät ovat aina lojaaleja, työkaverit kulkevat käsi kädessä solidaarisuutta uhkuen, aurinko paistaa aina eikä huolenhäivääkään ole tiedossa koko loppuelämän ajaksi. Oikeassa elämässä on totuttava toisenlaisiin tunnelmiin, silti aurinko voi paistaa sisäisesti vaikka koko loppuelämän ajan. Se on tahdon asia.
Ikävän ja epäluotettavan ystävyyden voi jättää taakseen fiksusti. Tietysti voit itseltäsi kysyä, miten silmäsi pidät auki ihmisten suhteen, koska olet hyväksynyt mielestäsi nyt niin epäluotettavan ihmisen ystäväksesi alunperin. Eihän hän väkisin ole tuppautunut lähellesi? Kun syytät toista, syytät myös itseäsi, olepa rehellinen. Myös sen suhteen luuletko vai tiedätkö oikeasti ystäväsi olevan tietotoimisto, sinä on oleellinen ero.
syytän mutta olen koko elämäni pyrkinyt luottamaan ihmisiin ja liikaakin ja siitä on koitunut pelkästään harmia.
Saldo = ei tulisi luottaa juuri kehenkään.
Olet väärässä sen työyhteisön suhteen - ei pitäisi olla mitään kilpailua kun jokaisella on määrätytyt vakanssit ja työt mitä ottaa vastaan allekirjoittaessaan työsopimuksen.
Ihmettelen suuresti tämän päivän trendiä siitä kilpailusta työpaikoilla - jokaisenhan vaan pitäisi hoitaa se oma "sarkansa" kunnialla eikä niinkään yrittää viljellä sitä naapurin sarkaa.
Mitä tulisi maaseudullakaan jos naapurin isäntä alkaisi viljelemään toisen palstoja henkseleitä paukutellen?
Työyhteisöt ovat iankaiken olleet kilpailuyhteisöjä. Minusta siinä ei ole mitään pahaa eikä väärää, sitä voi kutsua myös kehitykseksi. Keinoissa (miten kilpaillaan) sen sijaan voi olla. Haetaan parempaa asemaa, palkkaa, kunniaa, mainetta, toisten arvonantoa (ainakin luuloteltua), näillä syntyvää parempaa statusta, nykyisin usein myös julkisuutta. Mutta laajemmin käsitettynä innovaatioita, yhteiskunnassa yhteistä hyvää, uusia tuotteita, palveluja tms.
Kunnianhimoa osaamme tyydyttää monin tavoin - myös toisesta pahan puhuminen tai luottamuksellisten asioiden paljastaminen selän takana saattaa olla sitä muiden ikävien piirteiden ohella. Minusta on outoa, että kiellät kilpailun olemassaolon ihmisten kesken, sillä se on myös selviytymiskeino.
Oletan, että harmissasi sanot nyt, että kehenkään ei tulisi luottaa, koska sellaista elämäntapaa et pystyisi toteuttamaan asettumatta täysin tämän yhteiskunnan ulkopuolelle. Vai oletko aikonut?
Kaikessa on riskinsä, ihmissuhteissa eritoten. Jollei sitä opi hyväksymään ja tajuamaan, valittamista ja vikojen hakemista muista riittää. Eikö kannattaisi valita suvaitsevampi ajatusmalli? Vaikka ihan itsekkäästi oman minänsä vuoksi?
Mitä tulee naapurin isäntiin ja muiden vakojen kylvämiseen, sehän taisi olla suorastaan kutsumus isännille aikana, jolloin tämä eroottinen osasto Suomessa eli niukkuuden kautta ja naapurissa oli verevä emäntä tai piika. Etta osattiin sitä ennenkin, vaikka mainitsemallani kylvöllä ei henkseleitä paukuteltu, korkeitaan juoruttiin.
kysymys vaan minä ajattelen ehkä liikaa sydämellä.
En ymmärrä liiallista kunnianhimoa ja rahan perässä juoksemista - siitä ei seuraa muuta kuin ihmisten välistä katkeruutta ja siinä kannassani pysyn.
Täältä ei kukaan saa mitään mukaansa lähtiessään - vain kourallisen hiekkaa muutaman euron tähden.
Joillekin riittää että on jokapäiväinen leipä ja katto pään päällä ja jotkut haluaisivat syödä muittenkin leipää ja omistaa toisten kattoja.
En kait mitä "etsi" muista niitä vikoja vaan omia näkemyksiäni asioista kirjoitan - saa kait sitä mielipiteensä ilmaista ilman että tulee teilatuksi.
Suoraan sanottuna minua ottaa kupoliin sellaiset ihmiset jotka yrittävät muuttaa persoonaa muuksi.
Jos on "kaunosielu" sitä ei voi ydinfyysikoksi tai taloustietelijäksi muuntua.
kanssasi. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä varmempi olen. Parasta elämässä ovat toiset ihmiset. Olen kyllä työelämässä pitänyt puoleni, mutta en yrittänyt haalia kaikkea mahdollista.
...sinä näyttäisit suvaitsevaisuutta hyväksymällä sen, että minäkin saan olla omaa mieltäni. Suoraan sanoen minua ottaa kupoliin ihmiset, jotka pyytävät mielipiteitä ja kun saavat niitä alkavat haukkumisen, kuten sinä nyt. En mahda sille mitään,että koet omastasi poikkeavan mielipiteen teilaamiseksi. Sitä miksi niin on, sinun pitää kysyä itseltäsi ja katsoa peiliin eikä kiukutella minulle.
Etkö huomaa miten itse teilaat? Olisit voinut jättää mielipiteeni syrjään. Sen sijaan ryhdyt syyttelemään.
Mielestäni kirjoittamassani ei ole mitään ketään teilaavaa, ne ovat minun ajatuksiani, eivät sinun. Miten suhtaudut elävässä elämässä niihin, jotka syystä tai toisesta eivät ole kanssasi samaa mieltä? Ainako sinua muka teilataan?
Opettele nyt vaan hyväksymään se, että tämä on yleinen palsta ja kun tänne aiheen tuo, siihen saavat vastata myös ne, jotka eivät ole kaunosieluja. Millä sydämellä sinä muuten itse asiassa ajattelet, kun suhtaudut näin muiden mielipiteisiin? Aika lahjakasta valehtelua sydämellä ajattelusta, pikemminkin tulee mieleen jesuiitat.
olla samaa mieltä sillä eihän täällä syntyisikään keskustelua jos kaikki olisivat samaa mieltä - jäisi vaan päitten nyökyttelyt jäljelle ja toeteamus tyyliin "yhdyn edelleiseen puhujaan = olen kanssasi samaa mieltä" ja sioihen loppuisi keskustelu.
Tietenkin tämä on yleinen palsta ja täällä toivoisi anonyyminä kirjoittelevan mutta niin ei vaan ole toteunutut valitettavasti.
Pettymys mykistää kun ystävä johon olet luottanut
ei osoidukaan sen arvoiseksi.Kyseessä on tämän
henkilön sisäinen kehittymättömyys.Ei ymmärrä että
paljastaessaan hänelle uskotut asiat asettaa pettä-
jän viitan hartioilleen.Ehkä on mahdoton pitää si-
sällään asioita jos ei ole mitään periaatteita elä-
mässä.Älä huoli jos olet kurjalla mielellä työkave
rin käytöksestä.Valitse uusia ystäviä,luotettevia ja
joilla on sydän ymmärryksen tuojana.
epäluotettavat "ystävät" ovat tippuneet kuvioista. Työelämästä mulle ei jäänyt yhtään, vaikka voin mennä entiselle työpaikalle milloin vain ja rupatella hetken. Minusta on parempi työpaikan ilmapiirille, että läheisiä ystävyyssuhteita ei ole. Aikoinaan oli aika kataliakin työtovereita.
sitä kataluutta esiintyy niin paljon tämän päivän työelämässä?
Johtuuko juuri siitä kilpailuasetelmasta ja kyynärpäätaktiikasta mikä vallitsee alalla kuin alalla?
kautta aikojen. Luottamus lähtee ITSESTÄSI, jos luotat itseesi tiedät varmasti kuka muu on luotettava!!!! ELÄKÄÄ ja antakaa TOISTENKIN elää!!!!
luottaisi eihän siitä ole tässä kysymys vaan siitä taktiikasta mikä työelämässä vallitsee nykyään, sitä ei voi ymmärtää kun on kokenut muunlaistakin aikoinaan jolloin puhallettiin yhteen hiileen yrityksen hyväksi ja sitä kautta itselläkin oli hyvä olla.
Tämän ikäluokan periaatteena on aina ollut työn tekeminen tunnollisesti ja kunnialla eikä lakkoilu eurojen vuoksi.
tietotoimisto asialla tarkoitan että kaikessa ystävällisyydessä udellaan kahvipausseilla "juttuhengessä" kaikenlaisia asioita ja käytetään niitä tilaisuuden tullen lyömäaseena.
Silloin et joudu pettymään.
Politiikassa, kaupankäynnissä, parisuhteessa, työelämässä j.n.e. ihmiset petkuttavat toisiaan. Ihminen on kaikenkaikkiaan pelkkää petosta.
vaistonvaraisesti toisiin ihmisiin. Ajattelen, että ovat samanlaisia kuin minä itse. Minuun voi luottaa. Lapseni ovat samanlaisia. Heiltä on turha udella sellaisia asioita, jotka he kokevat luottamuksellisiksi. Parisuhteessa en ole joutunut pettymään. Ns onnettomia rakkauksia oli eli tunne ei ollut molemminpuolinen. Mutta jos toinen osapuoli rehellisesti sanoo, ettei rakasta, niin ei ole pettämistä. En nyt ihan sinisilmäinen ole, rahaa en anna lainaksi enkä mene takaamaan.