Henkilö omisti asunto-osakkeen yhdessä kolmen muun ihmisen kanssa (sukulaisia). Heillä oli suullinen sopimus, että henkilö asuu asunnossa asunnon kuluja vastaan. Nyt asunto jäi tyhjilleen henkilön kuoltua eli kysymys kuka maksaa nyt yhtiövastikkeen, vakuutukset, sähköt ja muut kulut asunnosta perinnönjakoon asti. Kohdistuuko vainajan suullinen sopimus nyt kuolinpesään vai maksaako kuolinpesä vain vainajan omistuksessa olleesta osuudesta kulut.
Kuka maksaa
asunnon kulut
51237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos asunto on kuolinpesän omaisuutta, niin ko kuolinpesä luonnollisesti vastaa kuluista.
Uuteen kuolinpesään luonnollisestikaan tällainen sopimus ei siirry.
Asunto ei ole kuolinpesän omaisuutta. Vainaja on testamentannut osuutensa muualle, eli siinä mielessä väärin, että kuolinpesä maksaa asunnon kulut eikä omista siitä osaakaan eikä tule omistamaan. Nämä muut omistajat vain väittävät kulujen kuuluvan kuolinpesälle, koska sopimus jatkuu heidän ja kuolinpesän välisenä siihen asti, kunnes perinnönjako suoritaan.
Siis jokuhan asunnon on omistanut tähän asti. Se taho vastaa.
Kuolinpesän omaisuutta asunto on/olisi kunnes testamentilla sen saaja saa sen haltuunsa, eli puolen vuoden valitusaika on mennyt umpeen tai kaikki ovat testamentin hyväksyneet.
Eikö tästä nyt voisi sopia asunnon kaikkien omistajien kesken? Vaikka niin, että jokainen vastaa yhdestä neljäsosasta (kuolinpesä myös). Suut auki ja sopimaan asiasta!
1. Vakuutussopimukseen tai sähkösopimukseen perustuvat maksut ovat sen velkaa, joka on sopimuksen tehnyt. Ne eivät ole sidoksissa asunnon omistukseen. Tietysti kuolinpesän irtisanoessa vainajan tekemät ko. sopimukset, omistajat yhdessä päättävät otetaanko huoneistoon vakuutusta tai sähköä ja kuka ne maksaa. Tyhjäkin huoneisto on järkevä vakuuttaa jos vaikka tulipalo tai vesivahinko tuhoaa huoneiston sisäpinnat ja kalusteet.
2. Suhteessa asunto-osakeyhtiöön yhtiövastikkeesta vastaavat kaikki osakkeenomistajat yhteisvastuullisesti. Yhtiö voi periä vastiketta keneltä vain sen saa tai ottaa huoneiston yhtiön hallintaan tutkimatta osaomistajien keskinäistä sopimusta mitenkään tai sen sitomatta.
3. Keskinäisessä suhteessaan murto-osan huoneistosta omistavat voivat päättää vastikkeen maksamisesta ja huoneiston hallinnasta sopimuksella itseään sitovasti. Tässä tapauksessa sopijat ovat tarkoittaneet turvata vainajan elinaikaisen asumisen eli koska vastasyitäkään tälle tulkinnalle ei ole esitetty, kuolinpesällä ei ole oikeutta pitää asuntoa hallinnassaan määräämättömän pitkään kuoleman jälkeen.
4. Kuolema ei lakkauta asukkaan sopimusvelvoitetta vastikkeen maksamisesta, vaan kuolinpesä on asunnon omistajien keskinäisessä suhteessa yksin velvollinen maksamaan vastikkeen siihen saakka kunnes pesä pesänselvityksen kuluessa ilmoittaa luopuvansa huoneiston hallinnasta ja asunto on tosiasiallisestikin vapaa vainajan tavaroista tai siihen saakka kun asunnon murto-osa on siirtynyt kuolinpesästä seuraavalle omistajalle.
5. Näitä velvoitteita ei ole perusteltua kytkeä perinnönjaon ajankohtaan millään tavalla. Perinnönjakoa ei välttämättä edes tule tehtäväksi. Kuolinpesä voi siis aivan hyvin irtisanoa ko. sopimuksen tyhjennettyään asunnon jolloin pesä vastaa siitä eteenpäin vain omasta murto-osastaan vastiketta.
6. Vaikka yleistestamentinsaaja periaatteessa saakin saannon jo kuolinpäivänä, ei hänellä liene velvollisuutta vastikkeen maksamiseen ennen kun testamentti käy lainvoimaiseksi. Aivan aluksihan ei edes tiedetä haluaako hän vastaanottaa testamentin ja häntähän ei voida edes kirjata omistajaksi osakasrekisteriin ennen lainvoimaiseksi tuloa. Erityistestamentti täytetään pesänselvityksen yhteydessä ja saajan vastikkeenmaksuvelvollisuus alkaa tästä hetkestä eteenpäin.
7. Testamentinsaaja voi kuitenkin joutua maksamaan edellisten omistajien laiminlyömiä vastikkeita kolmen kuukauden ajalta asunto-osakeyhtiölain nojalla. Lisäksi testamentinsaaja ei voi saada parempaa oikeutta kuin vainajalla oli eli kaikki vainajan velat on maksettava ennen kuin testamentinsaaja voi saada murto-osan asunnosta itselleen. Ääritapauksessa hänen on maksettava ne itse jos pesässä ei ole muuta omaisuutta ja hän haluaa estää asunnon pakkorealisaation (eikä vain tyytyä siihen rahamäärään joka jää hänelle kaikkien velkojen jälkeen).