Wärtsilässä 41 maasta

kun lasketaan että Vaasaan saapuu yksin oravaisista 150 henkeä vuodessa, niin ei nämä 60 ole kuin muutaman kuukauden "sato".

tosin nyt on oikeasti kyseessä mamujen kermaa: ihmisiä, jotka oikeasti tulevat tänne täihin ja haluavat elää maassa maan tavalla.

sinulla on väärää tietoa Somalien tilanteesta USAsta hyvä esimerkki on mainelaisen Lewistonin kaupungin tapaus muutaman vuoden takaa.

http://www.centralmaine.com/news/stories/020908somalis_.shtml

1990-luvulla Yhdysvaltoihin lennätettiin kymmeniätuhansia somaleja pakolaisleireiltä Keniasta. Heidät asutettiin lähinnä Atlantan ympäristöön Georgiaan ja Minneapolisiin Minnesotaan. Georgialainen sosiaaliturvakäytäntö kuului kuitenkin maan nuivimpiin, ja lisäksi somalit ajatuivat konfliktiin paikallisen afroamerikkalaisen väestön kanssa. He tekivät huolellista internet-tutkimusta ja lähettivät tiedustelijoita katselemaan, olisiko ruoho jossain muualla vihreämpää. Vaelluksen kohteeksi valittiin Mainen osavaltio, tuo vitivalkoinen Uuden Englannin kolkka, joka on kuin toinen koti meille Stephen Kingin romaaneista pitäville.

Vuonna 2001 Lewistonin kaupungissa, asukasluku 35 000, asui 361 mustaa eikä yhtäkään somalia. Vuotta myöhemmin siellä asui 1000 somalia, ja toinen tuhat valmisteli lähtöä Atlantassa. Syiksi tuloonsa somalit ilmoittivat a) alhaisen rikollisuuden, b) avokätisen sosiaaliturvan, c) etnisten vähemmistöjen olemattoman määrän. Avokätinen sosiaaliturva oli tietenkin seurausta siitä, että sitä ei ollut koskaan tarvittu. Alhainen rikollisuus taas mahdollisesti liittyi juuri siihen etnisten vähemmistöjen puuttumiseen.

Abdullahi Abdullahi, Somaliyhteisön Kehitysjärjestön puheenjohtaja:

"Maine on hullun kylmä, mutta sosiaaliturva on paljon parempi."

Tiedostavat kaupunginisät innostuivat kulttuurin rikastumisesta ja painattivat esitteitä, joissa kerrottiin mm. että somalit ovat "totally against terrorism" sekä että oman perheen elättäminen on somaleille "kunnia-asia".

Renee Bernier, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, omistaa pienen turva-alan yrityksen. Hän päätti näyttää työllistämisen ja kotouttamisen mallia ja tarjoutui palkkaamaan 30 somalia näyttämään "pysäytä"- ja "hidasta"-merkkejä tietyömailla. Paikalle vaivautui kuitenkin vain muutama somali, ja hekin olivat halukkaita työskentelemään vain klo 10:stä klo 14:ään.

Kaupungin viranomaiset arvelevat, että kaupungin 400-500 aikuisesta somalista n. 40 käy työssä. Samaan aikaan vuotuinen sosiaaliturvabudjetti on tuplaantunut 200 000 dollariin, koska useimmat somalit elävät avustuksilla. Liittovaltio on avustanut kaupunkia 200 000 dollarilla, mutta tarkoitus on anoa lisää. Pormestari Laurier Raymond:

"Tulijat herättävät tyytymättömyyttä. En usko, että kyse on rodusta. Luulen, että kyse on dollareista ja senteistä. Kansalaisilla on aito huoli siitä, miten tämä vaikuttaa heidän veroihinsa. Meidän pitäisi kai olla ylpeitä siitä, että somalit valitsivat Lewistonin. Valitettavasti he saapuvat ilman rahaa, eikä heillä ole työtä, ja tämä aiheuttaa tyytymättömyyttä."

Janice Plourde, Lewistonin koulujen opintosuunnitelmajohtaja, pelkää, että tyytymättömyys lisääntyy, jos somalit eivät kanna korttaan kekoon:

"Kyse ei ole ihonväristä. Kyse ei ole diversiteetistä. Kyse on hyvinvoinnista. Mistään muusta ei ole kyse. Kaikkien odotetaan tekevän työtä. Se on pelin henki tässä paikassa."

Ongelmia lisää se, että suuri osa perheistä koostuu yksinhuoltajaäideistä ja lapsista. Fatuma Hussein, kolmen lapsen äiti, jonka mies jäi ajamaan taksia Atlantaan:

"Miehet eivät viihdy täällä. Paikka on liian kylmä, tai liian rauhallinen, tai liian syrjässä."

Somalien näkemys omasta merkityksestään uudelle kotipaikalle muistuttaa suomalaista kokemusta. Abdiaziz Ali, yksi uuslewistonilaisista:

"Tämä oli unelias paikka. Me olemme vähän piristäneet sitä."