Hei!
Olisimme ehkä ottamassa koiraa, mutta emme ole varmoja sopisiko se meille ja mikä rotu.
Voisimme käyttää koiraa aamuisin noin puolen tunnin lenkillä, iltapäivisin vaikka kahdenkin tunnin ja iltaisin noin tunnin tai kahden. Koiran pitäisi tulla toimeen marsumme kanssa (marsu ei pelkää koiria!). Koira joutuisi olemaan päivisin noin 6 tuntia yksin ja iltaisin joskus noin puolitoista tuntia, useiten ei kuitenkaan ollenkaan. Asumme kerrostalossa ilman hissiä ylimmässä kerroksessa, noin 72 neliömetrin asunnossa. Emme välttämättä harrastaisi koiran kanssa mitään, mutta kaikkea omaa toimintaa perheen kanssa tulisi, sekä tietysti leikkejä. Kauhean aktiivista koiraa, joka tarvitsee paljon virikkeitä, emme voisi ottaa ja olisi hyvä, jos koiran koulutus olisi suht helppoa. Koira olisi minulle ensimmäinen (olen kyllä hoitanut koiria, mutta omaa ei ole ennen ollut), mutta äidilläni on ollut ennen syntymääni saksanpaimenkoira. Olen lukenut paljon kirjoja ja tiedä teoriassa, miten koiran kanssa toimitaan ja miten se kasvatetaan oikein.
Sopisiko meille koira?
Minkä rotuista suosittelette?
Kiitos jos vastaatte!
Olisimme ehkä ottamassa koiraa, mutta emme ole varmoja sopisiko se meille ja mikä rotu.
Voisimme käyttää koiraa aamuisin noin puolen tunnin lenkillä, iltapäivisin vaikka kahdenkin tunnin ja iltaisin noin tunnin tai kahden. Koiran pitäisi tulla toimeen marsumme kanssa (marsu ei pelkää koiria!). Koira joutuisi olemaan päivisin noin 6 tuntia yksin ja iltaisin joskus noin puolitoista tuntia, useiten ei kuitenkaan ollenkaan. Asumme kerrostalossa ilman hissiä ylimmässä kerroksessa, noin 72 neliömetrin asunnossa. Emme välttämättä harrastaisi koiran kanssa mitään, mutta kaikkea omaa toimintaa perheen kanssa tulisi, sekä tietysti leikkejä. Kauhean aktiivista koiraa, joka tarvitsee paljon virikkeitä, emme voisi ottaa ja olisi hyvä, jos koiran koulutus olisi suht helppoa. Koira olisi minulle ensimmäinen (olen kyllä hoitanut koiria, mutta omaa ei ole ennen ollut), mutta äidilläni on ollut ennen syntymääni saksanpaimenkoira. Olen lukenut paljon kirjoja ja tiedä teoriassa, miten koiran kanssa toimitaan ja miten se kasvatetaan oikein.
Sopisiko meille koira?
Minkä rotuista suosittelette?
Kiitos jos vastaatte!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Bichon frisè?
Mitään koiraahan ei voi marsun kaveriksi kouluttaa, mutta useimmitenhan se on niin (metsästyskoiria lukuunottamatta), että alkuinnostuksen loputtua koira ei olekaan enää kiinnostunut marsusta. Suosittelisin että siirtäisitte kumminkin marsunne pöydälle tai huoneeseen johon koiraa ei päästettäisi, jotta marsu kumminkin saisi olla rauhassa ja välttyisi stressiltä.
Bichonit on oikein mukavia, iloisia pikkukoiria. Bichonin omistajan on sitouduttava säännölliseen ja aikaa vievään turkinhoitoon. Näyttelytrimmissä oleva koira pestään ja harjataan yleensä viikoittain. Jos koiraa ei hommata näyttelykäyttöön, kannattaa pitää sen turkki lyhyenä (mutta lyhytkin turkki kaipaa hoitoa).
Tosi monet bichonit inhoavat sadekeliä, mutta muuten ne ovat reippaita lenkkeilijöitä. Jos bichonilla ei ole mahdollisuutta päästä päivittäin juoksemaan esimerkiksi aidatulle pihamaalle, se tarvitsee ainakin kaksi tunnin mittaista lenkkiä päivässä.
Yleensä bichonit ovat helppoja koulutettavia, kunhan kouluttaja toimii alusta alkaen johdonmukaisesti; kerran sallittu asia on bichonin mielestä aina sallittu. Koiran silmät tulee pitää puhtaina rähmästä, eikä turkkia saa päästää kasvamaan silmien päälle, sillä bichoneilla on taipumusta silmienvuotoon.
Tässä muutamia linkkejä, joista voit lukea Bichon frisèistä:
http://www.bichonfrisery.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bichon_frisé
Suosittelen lämpimästi Bichon frisèä, ne ovat oikein mukavia koiria! :)
Minulla on beagle, norfolkinterrieri, kaksi kania ja marsua sekä kolme undulaattia. Noista nelijalkaisista kaikki ovat sopuisia keskenään ja pitävät toisiaan perheenjäseninään.
Koirien koulutustietoisuus on tainnut jäädä sinulta hiukan vajaiseksi.
Kyllä kaiken rotuiset koirat tottuvat perheensä kaiken laisiin muihin lemmikkeihin, jos pennusta asti niihin pääsevät tutustumaan. Mutta minusta tässä olisi hyvää rotuvalikoimaa, koska nämä rodut vaikuttavat noudattavan teidän vaatimuksianne.
Kun koiraansa alkaa todella rakastaa, alkaa samalla rakastaa myös sen kanssa liikkumista ja turkin hoitamista, vaikka aluksi toisin tuumiikin.
http://www.cesky-kerho.net/ceskyterrieri_rotuesittely.htm
http://www.manssi.net/rodusta.php
http://www.silkkiterrierit.com/
http://gamma.nic.fi/~pepper/tietopaketit/silkki.html
http://buhundyhdistys.net/buhund.php
http://fi.wikipedia.org/wiki/Volpino_italiano
http://www.kooikerhondje.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=129&Itemid=27
http://www.sic.fi/fi/italiaano/rodusta/
http://www.toydogs.net/maltalaiset/maltankoira.html
Minulta unohtui, että koiran pitäisi olla pieni tai keskikokoinen ja helppo hoitoinen turkiltaan. Eli ei trimmattava.
Pieni tai keskikokoinen, mahdollisimman helposti koulutettava, ei saa olla kovin aktiivinen ja turkin on oltava helppohoitoinen?!? Kyllä lähes kaikki rodut täyttävät ainakin jonkun seuraavista haasteista: koulutettavuuden, liikunnan tai turkinhoidon.
Jospa et ottaisi koiraa lainkaan, kun taitaa olla liian haasteellinen lemmikki sinulle...
olisi ehkäpä cavalier? Todella sopeutuvaisia perhekoiria, kannattaa tutustua tarkemmin :)
http://www.cavalieryhdistys.com/
kuva sivuilta löytyi, hih :)
http://www.cavalieryhdistys.com/rotu/galleria/cavakuvat/kuva105.jpg
Minulla oli muutama vuosi sitten cavalierinkingcharlesinspanieli, joka kumminkinkin kuoli jo alle vuoden ikäisenä sydämen pysähtymiseen.
Nyt minulla on toinen cavalieri, joka verottaa hirveästi rahojani eläinlääkärikuluilla, koska sillä on hiivatulehdusta, vatsavaivoja, syöpää ja jopa allergioita.
Kumpa en olisi koskaan ottanut cavalieria lemmikiksi, sillä molemmat koirat valitsin vielä mahdollisimman sukusiitoksettomasta ja terveestä suvusta.
Ystävällänikin oli kaksi cavalieria jonkin aikaa sitten, mutta kumpikaan niistä ei elänyt edes 10-vuotiaaksi.
Sairas rotu, jalostuksella pilattu! Menee kymmenen vuotta, kunnes löytää terveen sukulinjan pentueen, mutta semmoisistakin tulee kauheaa kilpailua.
ja kaikki terveitä.. Vanhin 14 vuotias, nuorin vuoden ikäinen ja kolmas kuusi. Nuorimmalla on ruoka-allergia, vanhimmalta leikattu märkäkohtu ja keskimmäisellä käyty kerran virtsatulehduksen vuoksi lääkärillä. Muuten terveitä olleet koko ikänsä :)
>>ja kaikki terveitä>>(??????) >>Nuorimmalla on ruoka-allergia, vanhimmalta leikattu märkäkohtu>>
Ei kuulosta vierailta sairauksilta, kun kyseessä on cavalieri, mutta tarkoititko muka, etteivät tuollaiset sairaudet ole vakavia? Antaisitko tuossa kunnossa olleiden gavaliereiden jatkaa sukuaan, jos ne olisivat lisääntymiskykyisiä?
ei ole mitenkään sidoksissa rotuun. Ruoka-allergisia koiriakin olen tavannut rodusta kuin rodusta (myös sekarotuisista). Ettäettä..
antaisin sukuaan jatkaa, paitsi ruoka-allergisen.
Kuka kehtaa antaa sukua jatkaa koiran, jolla on jotain noista mainitsemistasi sairauksista?
Ehkä kaikilla roduilla voi esiintyä allergioita vähintään satunnaisesti, eli sivutuotteina, mutta cavalierilla se on yleinen ja tyypillinen oire.
Vaikka itse cavalierin omistankin, häiritsee sen rodunomaisten sairauksien yleisyys ja vakavuudet. Mutta kun minulla semmoinen lemmikkinä on, niin sitä on myös rakastettava.
Minä en suosittele noin sairaaksi jalostettua rotua kenellekään. Tietysti rodun luonteeseen tuppoutuneiden on helppo hyväksyä sen sairaudet, mutta tulisi myös ajatella, miltä se koirasta tuntuu. Miksi rodun kasvattajat eivät eivät voi kääntää päätään ja alkaa jalostaa cavalierista alkuperäisempää, eli samalla terveempää?
Niin sääliksi käy, kun kaikki pitävät rodun sairauksia vain rahallisena ongelmana, eivätkä ajattele, miten koirat siitä kärsivät.
märkäkohtu on ollut sairaus? Kuten sanoin, en lähtisi tekemään pentuja ruoka-allergikolla, joka saattaa periytyä, mutta märkäkohtu tai virtsatulehdus..?
Ei sillä, en haluaisi narttujani rasittaa synnytyksellä muutenkaan, olkootkin terveiksi todettuja sydämiltään.