Aamukolmelta, ikävä sulkee ikkunoita
kuin sisäänsä muistuttaen
ettei mikään ole tarpeeksi pyhää
tarpeeksi pysyvää, tai tärkeää
lopussa maailma katsoo Sinua takaisin;
ulkona lumi painaa maata jalkoihisi asti
kuin sisäänsä muistuttaen
ettei mikään ole tarpeeksi pyhää
tarpeeksi pysyvää, tai tärkeää
lopussa maailma katsoo Sinua takaisin;
ulkona lumi painaa maata jalkoihisi asti
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja minä meinasin mennä ohi...
Onneksi en!
tässäkin runossasi, sanoma meni perille.
upea joskin murheellinen, niinkuin ne usein
olevat, murheelliset!
se melankolia on sitten palannut,
mutta kuinka upeaa luettavaa kuitenkin !