Reilu kuukausi sitten tyttöystäväni päätti, että suhteemme on ohi, ja muutti pois kodistamme. Nyt minun pitäisi olla kovaa vauhtia järjestelemässä elämääni uusiksi, mutta kun tuntuu, etten pysty. Ei vain kykene. Ihan kuin tämä ero olisi ollut jo liikaa.
Tavallaan kaikki tuli puun takaa. Tiesin kyllä, että meillä oli mennyt jonkin aikaa huonommin. Tiesin kyllä, että hänen oli paha olla. Mutta aina kun keskustelimme, hän vakuutteli haluavansa jäädä ja rakastavansa minua. Hän suuttui, kun en jotenkin osannut luottaa häneen. (Ehkä vaistosin jotakin.) Vasta eron jälkeen minulle selvisi, että tyttöni oli salaa haaveillut elämästä ilman minua jo kauan. Hän kertoi, että oli aina tiennyt, ettei välitä minusta tarpeeksi. Ei ollut vain saanut sanottua.
Entinen tyttöystäväni on ihana. Olemme puhuneet paljon ja kaikesta. Hän on myös pyytänyt anteeksi valheellisuuttaan. En ole enää vihainenkaan. Kaiken pitäisi olla nyt ok. Yritän pakottaa itseni välillä ihmisten ilmoille. Yritän ylipäätään saada itseni ylös tietokoneen ääreltä. Tuloksetta. Minusta ei ole koskaan ennen tuntunut näin pahalta. Ajatus siitä, että joku voi antaa minulle niin virheellisen kuvan suhteestamme ja tunteistaan, nakertaa itsetuntoani jatkuvasti. Yritä tässä sitten alkaa elää uudestaan ja ehkä joskus jopa luottaa johonkuhun toiseen...
Olen vielä kovin nuori. Tiedän, ettei minulla ole tavallaan oikeutta heittää lusikkaa nurkkaan ja kieriskellä itsesäälissä. Mutta kun. Nyt tajuan, miten vähän ihmisiä tunnen. Ja vielä vähemmän sellaisia, joiden kanssa osaan aikaani viettää. Se ei ainakaan helpota tilannetta. En jaksaisi tajuta sitäkin juuri nyt.
Tavallaan kaikki tuli puun takaa. Tiesin kyllä, että meillä oli mennyt jonkin aikaa huonommin. Tiesin kyllä, että hänen oli paha olla. Mutta aina kun keskustelimme, hän vakuutteli haluavansa jäädä ja rakastavansa minua. Hän suuttui, kun en jotenkin osannut luottaa häneen. (Ehkä vaistosin jotakin.) Vasta eron jälkeen minulle selvisi, että tyttöni oli salaa haaveillut elämästä ilman minua jo kauan. Hän kertoi, että oli aina tiennyt, ettei välitä minusta tarpeeksi. Ei ollut vain saanut sanottua.
Entinen tyttöystäväni on ihana. Olemme puhuneet paljon ja kaikesta. Hän on myös pyytänyt anteeksi valheellisuuttaan. En ole enää vihainenkaan. Kaiken pitäisi olla nyt ok. Yritän pakottaa itseni välillä ihmisten ilmoille. Yritän ylipäätään saada itseni ylös tietokoneen ääreltä. Tuloksetta. Minusta ei ole koskaan ennen tuntunut näin pahalta. Ajatus siitä, että joku voi antaa minulle niin virheellisen kuvan suhteestamme ja tunteistaan, nakertaa itsetuntoani jatkuvasti. Yritä tässä sitten alkaa elää uudestaan ja ehkä joskus jopa luottaa johonkuhun toiseen...
Olen vielä kovin nuori. Tiedän, ettei minulla ole tavallaan oikeutta heittää lusikkaa nurkkaan ja kieriskellä itsesäälissä. Mutta kun. Nyt tajuan, miten vähän ihmisiä tunnen. Ja vielä vähemmän sellaisia, joiden kanssa osaan aikaani viettää. Se ei ainakaan helpota tilannetta. En jaksaisi tajuta sitäkin juuri nyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Ajatus siitä, että joku voi antaa minulle niin virheellisen kuvan suhteestamme ja tunteistaan, nakertaa itsetuntoani jatkuvasti. Yritä tässä sitten alkaa elää uudestaan ja ehkä joskus jopa luottaa johonkuhun toiseen..."
Ymmärrän, mutta onhan niinkin, ettei ole yhtään parempi, jos sanoo jonain aamuna kahvipöydässä, että kuules ihminen, en rakasta sua enää.
Näissä asioissa KAIKKI TAVAT KERTOA ovat epämieluisia ja itsetuntoa nakertavia. Niiden yli on vaan päästävä ja pääseekin ajan kanssa. Suhde toiseen ihmiseen on aina valtava emotiaalinen riski, mutta se riski kannattaa kuitenkin ottaa, sen verran antoisaa ja kasvattavaa se on.
Sure, kun on surun aika antaen itsellesi luvan olla onneton, vihainen ja tuntea kaikki tulevat tunteet. Jonain päivänä sieltä nousevat sitten ihan uudenlaiset tunteet, uteliaat ja toiveikkaat uuden elämän suhteen.
Yritä jaksaa!
jonkin verran susta,koska ei ollut pystynyt sanomaan mikä häntä vaivasi...
Onneksi on tulossa kevät,aurinkoa ja lämpöä.Kohta muuttolinnut palaa ja viserrys täyttää ilman,hiiren korvat vihertää puissa ja kukat alkaa kukkimaan tien varsissa.
Toista olis syksyllä yrittää nostaa mieltänsä...
Mutta sulle tsemiä ja paljon:)
Vaikka olen mies ja hapero.
Toivon, että jaksat.
Meille on elämä annettu.
Meidän tulee olla kiitollinen siitä.
Kyllä sä vielä löydät hyvän puolison.
Sä olet vielä nuori.
Pyyhi silmäsi, korjaa meikki.
trv ystävä-
mieti sitä mitä ei enää ole, vaan sitä mitä vielä on olemassa: koko tulevaisuus. Jokainen ihminen, joka koskettaa meitä matkallamme, olipa hänen osansa elämässämme mikä tahansa on tärkeä meidän itsemme kannalta. Kun aikaa menee tulet monta kertaa muistamaan lämmöllä yhteistä aikaa ja kenties jossakin vaiheessa myös olemaan iloinen siitä, että hän pystyi vihdoinkin tekemään päätöksen, joka on vaatinut häneltäkin paljon. Olen ollut sekä jätetty että jättäjä, eikä kumpikaan osa ole helppo.
Älä myöskään vedä rastia hänen päälleen eli poista häntä elämästäsi, ellei hän itse halua siitä pysyvästi poistua.
Miten sen Lennoxin Ansku lauloikaan: parempi olla pettynyt rakkaudessa, kuin olla koskaan kokematta sitä vai miten se olikaan...