Moi, eli aikomuksena ois nyt yhteishaussa hakea varmaankin opiskelemaan lähihoitajaksi. Ois pari kysymystä:
1) Jos erikoistun lapsiin ja nuoriin, niin onko valmistumisen jälkeen helppo saada töitä esim. päiväkodissa, tai muussa vastaavassa?
2) Onko palkka suunnilleen hyvä, keskiluokkaa, vai huono?
3) Entäs etenemismahdollisuudet?
4) Onko opiskelu rankkaa? Siis onko enemmän käytäntöä vai teoriaa?
Kiitos. :)
1) Jos erikoistun lapsiin ja nuoriin, niin onko valmistumisen jälkeen helppo saada töitä esim. päiväkodissa, tai muussa vastaavassa?
2) Onko palkka suunnilleen hyvä, keskiluokkaa, vai huono?
3) Entäs etenemismahdollisuudet?
4) Onko opiskelu rankkaa? Siis onko enemmän käytäntöä vai teoriaa?
Kiitos. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
1) Päiväkodeissa on tarjolla pääsääntöisesti vain pätkätöitä jos niitäkään, koska hakijoita on oikeasti enemmän kuin työpaikkoja tarjolla..
Valitettavasti moni työpaikka suosii vuokratyöfirmoja, eivätkä suoraan palkkaa työntekijöitä.
2) Riippuu millaiseen tulo- ja menotasoon olet tottunut. Oikeasti n.1600 euroa miinus verot, ei ole se kaikkein alhaisin palkka mitä Suomessa voi saada. Eli kyllä se palkka on hyvä. Toimeen tulee mainiosti.
3) Jatkokoulutuksen kautta voi päästä vaikka johtajaksi, mutta kyllä tämä lähärin työ on niin monipuolista päiväkodissakin , että miksi pitäisi edes uralla ( jos sellaisen onnistuu luomaan) edetäkkään?
4) Koulutuksen rankkuus riippunee koulusta. Paljon kuitenkin ryhmä- ja paritöitä. Teoriaa siis tosi paljon, joita mukavasti työharjoittelut katkaisevat.
1) Ainakin täällä on hankalinta löytää juuri tuolla syventelyllä töitä, mutta etelä-Suomessa taitaa olla tilanne heidänkin kohdallaan niin, että paikkoja piisaa.
2) Palkka on kohtuullinen, mutta sen suhde työnvaatuvuuteen ja raskauteen on paikkakohtainen. Palkan riittävyys elämiseen riippuu hyvin monesta asiasta, joten jokainen mnäärittelee sen "hyvyyden" itse. Merkitystä on myös sillä, tekeekö millaisilla ajoilla painottuen töitä, eli lisät. Peruspalkka taitaa olla jotakuinkin 1700 euroa. Jos on vain keikkalainen, niin useissa paikoissa heidän palkkansa on lähtötasoltaan korkeampi kuin ns. oman väen, ja mm ylityökorvauksia saa nopeammin.
3) Etenemismahdollisuuksista en osaa sen kummemmin sanoa, mutta aina on jatko-opintomahdollisuus. Mutta jos työ alkaa nyppimään, niin vaihtoehtoisia työympäristöjä kyllä löytyy runsaasti.
4) Oma kokemukseni teoriasta on se, että siellä on toisia asioita liikaa, ja sitten joitakin tärkeämpiä vain raapaistaan. Omaan työhöni tuo koulutus ei antaisi kovinkaan kummoisia valmiuksia, eli olen tehnyt töitä ja oppinut siellä, vasta nyt sitten opiskelen teorioita. Tehtäviä on paljon, mutta niistäkin osa hyvin samanlaisia. Nykyään on myös koulut tehostaneet toimintoja, jolloin opinnot saattavat alkaa ja mennä vähän hassussa järjestyksessäkin, Joku saattaa aloittaa hoidosta ja huolenpidosta, joka taas on suhteellisen vaativa siihen ihan alkuun. Joillakin on koulutusohjelmissa heti alkuun kaikki työssäoppiminen, ja vasta loppuun teoriat, jota itse vierastan kyllä. Ne eivät luontevasti enää toisiaan täydennä, niin kuin aikaisemmin.
Opintojen rankkuutta en ala määrittelemään, minun mielestäni on suht helppoa ollut, mutta taustalla on vuosien ajan työkokemus, eli on jo sitä käytännön pohjaa, jonka varaan voi uutta tietoa sitten rakentaa. On vertailukohtaa, ja myöskin itseluottamusta. Ala on hyvä, jos siihen tuntee vetoa, mutta realistisesti sanoen, jos haluaa päästä helpolla, ei sitä kannata valita. Mutta työ on paljon muutakin kuin se paikka, josta saa palkkaa. Itselleni sen sisältö antaa enemmän kuin se palkkauspuoli, tällä hetkellä en vaihtaisi alaa, mutta katson tarkkaan, että missä työtä teen.