Loukkasin polveni aikoinaan salilla ja nyt se on vähitellen kipeytynyt enemmän koko ajan. Sain yksityiseltä lähetteen Jorviin ja Jorviin sain kutsun ortopedin konsultaatioon noin 4-5 kk myöhemmin. Yksityinen joka lähetti mut sinne sanoi, että polvi pitää hänen mielestään tähystää.
Nyt sitten jännitän, mitä Jorvissa sanotaan. Polveni ei kyllä itsestään parane tai edes kohene, päinvastoin. Nyt olen vaan huolissani siitä, että katsotaanko Jorvissa operaatio aiheelliseksi vai pistävätkö he vielä vamman muhimaan. Mua on nimittäin "peloteltu" sillä, että tämä nykyinen hoitotakuulaki pakottaa sairaalat vähättelemään potilaiden vammoja ennen kuin ne ovat niin pahat, että elämä alkaa olla todella vaikeaa. Mua tämä vamma haittaa jo todella paljon, mutta jos tätä vertaa vaikka johonkin sellaiseen, jolla on polvi halki, niin kai mulla vielä menee vähän paremmin...
Eli millaisia kokemuksi tässä suhteessa on julkisesta hoidosta ja erityisesti Jorvista ? Onko syytä olla huolissaan siitä, että ei oteta vakavasti ? Kuinka romuna pitää polven olla ennen kuin tähystävät sen ?
Nyt sitten jännitän, mitä Jorvissa sanotaan. Polveni ei kyllä itsestään parane tai edes kohene, päinvastoin. Nyt olen vaan huolissani siitä, että katsotaanko Jorvissa operaatio aiheelliseksi vai pistävätkö he vielä vamman muhimaan. Mua on nimittäin "peloteltu" sillä, että tämä nykyinen hoitotakuulaki pakottaa sairaalat vähättelemään potilaiden vammoja ennen kuin ne ovat niin pahat, että elämä alkaa olla todella vaikeaa. Mua tämä vamma haittaa jo todella paljon, mutta jos tätä vertaa vaikka johonkin sellaiseen, jolla on polvi halki, niin kai mulla vielä menee vähän paremmin...
Eli millaisia kokemuksi tässä suhteessa on julkisesta hoidosta ja erityisesti Jorvista ? Onko syytä olla huolissaan siitä, että ei oteta vakavasti ? Kuinka romuna pitää polven olla ennen kuin tähystävät sen ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla ei ole kokemusta Jorvista, mutta Töölöstä sitten sitäkin enemmän. Mäkin satutin muutama vuosi sitten polven salilla hack-kyykkyä tehdessä. Tapaturmavakuutukseni lumoissa menin suoraan yksityisen ortopedin puheille ja tutkimuksiin. Diagnoosi oli sissemmän kierukan repeämä. Vakuutusyhtiö maksoi viulut selvittelykuluina, mutta kieltäytyi korvaamasta tähystysoperaation. Ortopedi sanoi, ettei sitä tarvitsisi välttämättä edes korjata, mutta halusin jalan joka ei kipeydy jokaisesta treenistä tai bussiin juoksemisesta. Otin sitten lainaa pankista ja maksoin reilut pari tonnia operaatiosta. En edes harkinnut julkisen puolen jonoon asettumista, koska halusin mahdollisimman nopeasti jatkaa liikunnallista elämäntapaani.
Polvesta tuli uuden veroinen, mutta puolen vuoden päästä jouduin liikenneonnettomuuteen, jossa samaisesta polvesta meni kaikki nivelsiteet poikki (etu- ja takaristiside ja molemmat sivusiteet ). Tätä selvästi vakavampaa vammaa onkin sitten hoidettu erittäin nopeasti ja asiantuntevasti Töölön sairaalassa. Hiukan piti "varaosia" odotella, mutta periaatteessa heti kun olin valmis operaatioon, pääsin leikkauspöydälle. Ensi kuussa on jo kolmas leikkaus edessä. Nyt olenkin kiireellisluokka 2:ssa.
Eli kyllä hoitoa saa, kunhan vamma on riittävän vakava ja normaalielämää haittaava. Jonkin verran saattaa myös auttaa se, että vakuutusyhtiö maksaa liikennevahinkoni kulut. Vammasta aiheutunut haitta on aina yksilöllistä. Joku saattaa sinnitellä vuosia kipeän polvensa kanssa, mutta aktiivisesti liikuntaa harrastava henkilö kärsii vammasta joka päivä. Tällöin kannattaa harkita asian hoitamista omalla rahalla. Elämä on lyhyt ja siitä pitää nauttia muualla kuin leikkausjonossa. Rahalla saa ja hevosella pääsee!
Mulla meni polvi jalkaprässissä. Just toi sama ajatus, että haluaa voida treenata ja samoin ottaa muutamia juoksuaskeliakin. Mieluummin ihan lenkkeillä, mutta nyt ottaa koville se bussiin juokseminenkin... Kauanko sulla meni ennenkuin kykenit sen ekan operaation jälkeen taas harjoitella kunnolla ?
Toi sun onnettomuusvammasi tietty oli jo sitä luokkaa, että ei Suomenkaan julkisella sellaisen hoitamista voi laiminlyödä. Mä en usko että oma vammani kovin kiireelliseksi luokitellaan, vaikka haittaakin mua paljon. Itse voisin kyllä jonottaa sinne julkiselle muutaman kuukauden, mutta enemmän huolestuttaakin se, että entä jos ne ei ota mua sinne ollenkaan.
Kierukan putsaus ( 1/3 osa poistettiin ) tähystyksessä oli ihan pikku juttu ja toipuminen tosi nopeeta. Viikko oli sairaslomaa. Aluksi hiukan vesijumppaa, kuntopyöräilyä ja muutamassa viikossa polvi oli jo täydessä jalkatreeni- ja juoksukunnossa. Suurin este olikin sitten korvien välissä. Kaikkein kovimpia jalkatreenejä ja tiukimpia sarjoja tehdessä korvien väliin hiipi just viimeisten toistojen kohdalla epäilys, että mitäs jos se ei tuukkaan ylös tai mitäs jos taas repee jotain. Sekin helpotti pikku hiljaa, kun pyysi aina kaveria tai jotain salituttua varmistamaan.
Melkein vaikeinta saattaa olla magneettikuviin pääseminen. Niissä voidaan todentaa todellinen vaurio, mutta ne maksaa niin paljon ( n. 700,- ), ettei niihin julkisella puolella määrätä ihan helpolla. Voishan sitä myös käydä omalla kustanteella kuvissa, jos se hidastaa hoitoon pääsemistä. Jos ja kun sitten pääsee kuviin ja vamma todetaan, luulis jonoonkin jo pääsevän. Tiedä sitten miten nopeesti homma etenee, mutta yritä vaan olla päättäväinen ja vaadi vamman selvittämistä ja hoitoa. Painota asian tärkeyttä juuri sinun elämänlaatuusi. Yksilöitähän me kaikki ollaan ja yksilöinä pitäisi myös hoitaa.
Pyysin terveyskeskuslääkäriltä lähetettä ortopedille, mutta ei suostunut kirjoittamaan. Menin siis yksityiselle ortopedille ja hän pisti magneettikuvaukseen. Yllätyin positiivisesti kun sain Kelan suorakorvauksena yli puolet kuvauksen hinnasta heti pois ja itselle jäi jotain parin sadan luokkaa maksettavaksi (en muista tarkasti). Nivelrikko tiedettiin jo ennestään, mutta nyt magneettikuvasta löydettiin nivelpinnan loppuunkuluminen ja paha kierukkavaurio. Lähete lähti julkiselle puolelle tähystysleikkaukseen. Puolen vuoden kuluttua kutsuttiinkin Jorviin ortopedin vastaanotolle. Hän vähätteli polven vaivoja, eikä kummemmin arvostanut katsomiaan magneettikuvia. Pisti sitten röntgeniin. Puhelinajalla ääni olikin muuttunut kellossa ja kertoi laittavansa heti tähystysjonoon. No nyt on jonotettu lähes puoli vuotta. Pari viikkoa sitten tarjottiin peruutuspaikkaa, mutta en pystynyt lääkitysteni vuoksi lähtemään noin nopeasti. Toivotaan että saan polveni edes hiukan parempaan kuntoon ja pystyn taas aloittamaan keskeytyneen liikuntani.
Sitä mäkin olen miettinyt, että voi pitkään pelottaa luottaa koipeen operaation jälkeen. Ajattelin muutenkin olla vähän fiksumpi jatkossa, ei tässä sentään olympialaisiin tähdätä ;)
Magneettikuvien otto tuntuu turhalta puuhalta varsinkin julkisella puolella, koska saman diagnoosin voi tehdä tähystyksellä ja hoitaa vamman pois saman tien. Tulisi vain tuplahinnat ja ajan tuhlausta. En kyllä edes usko, että Jorvissa pistetään mua magneettiin, joko ne varmaan tähystää tai ei tee mitään. Toivottavasti jälkimmäinen ei toteudu.
on näköjään sulla mennyt. Se on tämä nykyinen hoitotakuu, mikä pistää sairaalat kaikin keinoin pyristelemään irti ihmisten hoitamisesta. Jotta ne pystyisi 6kk sisällä hoitamaan, niiden on resurssipulan vuoksi potkittava hoitoa tarvitsevat ulos järjestelmästä. Onneksi sentään saat hoidon loppujen lopuksi.
Vein mukanani yksityispuolella otetut polven magneettikuvat lausuntoineen Jorvin ortopedille. Katsoi ne pikaisesti, mutta tuntui ettei pistänyt niille mitään arvoa, kyseli vaan monen vuoden takaisia röntgenkuvia. En ollut ottanut niitä mukaan koska omasta mielestäni tuoreista magneettikuvista sai paremmin tietoa. Ortopedi laittoi sitten röntgeniin ja vasta niiden kuvien perusteella laittoi tähystysjonoon.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, esim. kulumat näkyy paremmin röngten-kuvissa kuin magneettikuvissa. Joskus yksinkertaisempi on parempi. Hoitotakuun mukanaa tuomat ongelmat ovat varmasti täyttä totta. Sen verran paljon nykyään kuulee, että ihmisiä pompotetaan ja hoitoa viivytetään alussa tarkoituksella. Hieno systeemi meillä! No, ei siinä auta muu kuin pitää itsestään ja vaivastaan meteliä ja vaatia hoitoa itselleen. Ei kannata jäädä odottelemaan, että saa huomiota, vaan pitää itse ajaa aktiivisesti omaa asiaansa. Näin se vaan on nykymaailmassa.
Tuohon kulumien parempaan näkymiseen ortopedi perusteli uudet röntgenkuvat. Mutta yksityisortopedi lähetti minut tähystysleikkaukseen nimenomaan magneettikuvassa löytyneen pahan kierukan repeytymän vuoksi, joka ei ollut aiemmin näkynyt röntgenkuvissa. Ortopedi varoitti ja olen itsekin ollut jo ennakkoon tietoinen ettei polveni tule kuntoon tällä tähystysleikkauksella, vasta keinonivel auttaa kunnolla. Mutta jos saisi edes hiukan parannusta että pystyisi taas aloittamaan liikunnan.