Kuljen ensin kahville. Istun ja nautin ja mietin vaan jotain. Mietiskelyä vai mitä se on, joka tapauksessa se on vaan rentouttavaa. Sen jälkeen on noustava ja koska muuta ei ole niin käyn ehkä kirjastossa. Olen vaan kuljeskellut hiljaisuudessa valojen , värien ja ihmisten keskellä ja materia tuntuu aavikolta. Joskus tehnyt halpoja löytöjä. Joskus tavannut tuttuja kaupassa. Oikeastaan aina silloin tällöin. Silti tänään aloin miettiä mitä järkeä on raahautua kauppaan eli tavara-aavikolle ajankuluksi, kun ihan sama olisi vaikka oikeasti kävelisi ympyrää jossain täällä lähiössä. Olen kai sen ikäinen, että kaupat on nähty. Täytyy keksiä jotain muuta tai sitten valita se rehellisempi vaihtoehto eli kulkea vaan sitä ympyrää. Kaupan valot ahdistaa liikaa.
Kyllästynyt
kaupassa hortoiluun
3239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tiedon mukaan lähempänä Jumalaa ollessaan toisten ihmisten lähellä. Niin se tietenkin on, mutta yksinolokin on jotenkin hyvä joskus. Tuli taas mieleen lähteä kahville, mutta olen jo järjestänyt tapaamisen myöhemmäksi. Kahvilaan of course.
On tutkittu juttu, että jos ympyrä alkaa kiinnostaa liikaa niin hulluus on jo lähellä. :) Joten neuvoni on: Tee edelleen mutkia matkaan :)
Olen juuri tullut reissulta ja kivaa no mutta se johtui siitä että oli yhteys ihmisiin. Vaikkei sitä yleensä tajua, mutta läheisiin on yhteys.