Hei!
Näitä samoja ketjuja netti on pullollaan mutta koitatteko :) jaksaa vielä tämän yhden ja annatteko ihan oikeasti vinkkejä, sillä olen umpikujassa, enkä oikein osaa ratkaista mikä sadoista (/tuhansista??) roduista olisi meille se oikea.
Haluaisin että koirani olisi
A) ihmis-/lapsirakas (ei kovin pidättyväinen vieraillekaan ja perheessä 10 vuotias lapsi)
B) kooltaan keskikokoinen (isompi kuin tipsu, pienempi kuin labbis)
C) aktiivinen ulkona, mutta pitäisi osata rauhoittua kotioloissa (ei ikiliikkuja-russel-tyyppisiä ehdotuksia siis :)
D) koira, jolla on ihmisen miellyttävyyshalua (=oppivaisuus ja -halu, ei kuitenkaan esim bordercollieta, joka tekee "töitä" unissaankin, vaikka sen ulkomuoto kyllä silmääni viehättääkin)
E) turkki: ei kauhean runsas kuten colliella, mutta esim tommonen noutajan turkki ihan ok (mutta noutaja vähän liian iso, paitsi tolleri, mutta joista luin, ettei ole ihan halikoiria ja rauhoittumisen kanssa niin ja näin??) Myös joku 'ei-niin-teräväluontoinen' (=en tarkoita älyä vaan reaktioita) terrieri mahd ok, mutta turkki pitäisi olla suht helppo hoitoinen.
Cairneja & bordereita olen katsellut vähän "sillä silmällä", ne teistä kellä on näitä rotuja niin kerrotteko vähän niitten turkkien hoidosta ja myös teettekö sen itse?.. Niin ja fieldspanieli sekä cavaljeeri kiinnostaa myös. Cavaljeereissa minua kumminkin pelottaa niitten sairastelevaisuus ja sydänviat. Se voisi muuten olla kooltaan ja iloisuudeltaan ihan "meidän koira".
Joten näissä puitteissa, tuleeko mieleen jotain rotuja ja kertokaa pliis omistanne, jos osuisi noihin "edellytyksiin".
Kaikki koirathan on ihania, bullterrieristä chihuahuaan, mutta parasta tietysti olisi, että koirarotu tulisi valittua niin, että se mahdollisimman hyvin rotunsa puolesta sopisi perheen menoon. Lämpimät kiitokset kaikille vastanneille etukäteen. HAU!
Näitä samoja ketjuja netti on pullollaan mutta koitatteko :) jaksaa vielä tämän yhden ja annatteko ihan oikeasti vinkkejä, sillä olen umpikujassa, enkä oikein osaa ratkaista mikä sadoista (/tuhansista??) roduista olisi meille se oikea.
Haluaisin että koirani olisi
A) ihmis-/lapsirakas (ei kovin pidättyväinen vieraillekaan ja perheessä 10 vuotias lapsi)
B) kooltaan keskikokoinen (isompi kuin tipsu, pienempi kuin labbis)
C) aktiivinen ulkona, mutta pitäisi osata rauhoittua kotioloissa (ei ikiliikkuja-russel-tyyppisiä ehdotuksia siis :)
D) koira, jolla on ihmisen miellyttävyyshalua (=oppivaisuus ja -halu, ei kuitenkaan esim bordercollieta, joka tekee "töitä" unissaankin, vaikka sen ulkomuoto kyllä silmääni viehättääkin)
E) turkki: ei kauhean runsas kuten colliella, mutta esim tommonen noutajan turkki ihan ok (mutta noutaja vähän liian iso, paitsi tolleri, mutta joista luin, ettei ole ihan halikoiria ja rauhoittumisen kanssa niin ja näin??) Myös joku 'ei-niin-teräväluontoinen' (=en tarkoita älyä vaan reaktioita) terrieri mahd ok, mutta turkki pitäisi olla suht helppo hoitoinen.
Cairneja & bordereita olen katsellut vähän "sillä silmällä", ne teistä kellä on näitä rotuja niin kerrotteko vähän niitten turkkien hoidosta ja myös teettekö sen itse?.. Niin ja fieldspanieli sekä cavaljeeri kiinnostaa myös. Cavaljeereissa minua kumminkin pelottaa niitten sairastelevaisuus ja sydänviat. Se voisi muuten olla kooltaan ja iloisuudeltaan ihan "meidän koira".
Joten näissä puitteissa, tuleeko mieleen jotain rotuja ja kertokaa pliis omistanne, jos osuisi noihin "edellytyksiin".
Kaikki koirathan on ihania, bullterrieristä chihuahuaan, mutta parasta tietysti olisi, että koirarotu tulisi valittua niin, että se mahdollisimman hyvin rotunsa puolesta sopisi perheen menoon. Lämpimät kiitokset kaikille vastanneille etukäteen. HAU!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulle tuli nämä rodut mieleen:
http://buhundyhdistys.net/buhund.php
http://www.kooikerhondje.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=129&Itemid=27
http://www.bedlingtonkerho.fi/
http://www.walesinterrieri.fi/fin_rotu.php
http://fi.wikipedia.org/wiki/Walesinterrieri
http://fi.wikipedia.org/wiki/Volpino_italiano
http://www.pihakoirat.net/rotu.html
http://www.manssi.net/rodusta.php
Lapinporokoira täyttää kaikki vaatimuksesi.
Meillä 2- vuotias narttu joka on varsinainen ilopilleri tulee kaikkien kanssa toimeen ja haluaa rapsutusta jatkuvasti.
Turkki on helppohoitoinen tosin aika-ajoin siltäkin lähtee sitä paljon kuten melkein kaikilta roduilta. Ei muuta kuin tutkimaan rotua lisää..Eikä ole turhia sairauksiakaan kun ei ole ylijalostettu rotu. Ja oppii temput herkkujen avulla helposti.
Yhdistin nuo lappalaiskoirat (Suomen) lapinkoiraan jolla on valtava turkki. Ja juuri tuo turkki tekee sen, etten ole tuota rotua pohtinut itselleni, kun ajattelen että sillä on kesällä ikävää, jos en voi keksiä sille mitään erityisen viileää paikkaa. Siksi en ihan niin mahtavaturkkista koiraa ole ajatellut.
Mutta tällä porokoirallahan onkin vähän lyhempi turkki, kun kyseistä rotua rotusivuilta ehdin vähän plarata. Rotu on mulle ihan vieras. Onko sillä kova paimennusvietti ihmisiin nähden? Pysyykö se vapaana ollessaan lähellä ihmistä? Onko se ollut helppo kouluttaa, miellyttämishaluinen?
Tuli heti juttuasi lukiessa mieleen, että lapinkoirahan se, mutta tuo turkki. Lapparilla on tosiaan komea turkki, mutta se on helppohoitoinen (lähes hoitovapaa), vaikkakin karvaa toki lähtee välillä runsaasti (runsaasti ulkona oleskelevasta koirasta vielä enemmän). Lappareita on monen värisiä ja valkealla tai soopelivärisellä koiralla on luonnolliseti kesällä vilpoisampi olla kuin mustalla. Nartuilla on selkeästi uroksia niukemmin tuota turkkia, eli lappari narttu voisi sopia myös turkkinsa puolesta. Lapinkoirissa on tuon virallisen linjan koiran lisäksi myös ns. paimensukuinen tyyppi, jolla ei ole ihan niin tolkuton turkki. Harkitse siis myös vaaleaa, paimensukuista, lapinkoira narttua... ota ainakin selvää, sillä on muuten juuri kuvauksesi kaltainen koira. Itsellä on juuri tuollainen tapaus :)
Pakko ylistää cavalieria,koska sellainen on itsellä.Myös pieniä on(synt.15.02 4 ihanaista)Minulla on ollut elämäni aikana monia rotuja..olen jo sen ikäinen,että on kerinnyt olla.Cavalier on rauhallinen sisällä,ei hauku paljon eli ei ole mikään räksyttäjä.On todella ystävällinen kaikille.Jaksaa kuitenkin lenkkeillä pitkään,eikä ole pelkkä sohvaperuna.Turkki suht helppo hoitaa.Sydänviasta puheenollen,jos otat rekisteröidyn pennun,vanhemmilta vaaditaan sydänkuuntelu.Suosittelen lämpimästi.
http://www.springerspanielit.com/index_fin.htm
A) erittäin ihmis- ja lapsirakkaita
B) säkä n. 50 cm eli juuri passeli
C) kotona nukkuu sohvalla mutta ulkona riittää riittävästi energiaa. ei tarvitse kantaa kotia
D) erittäin miellyttämishaluinen ja perso ruualle. makupaloilla kouluttaminen helppoa
E) harjaa kerta viikkoon ja jos sattuu olemaan runsasturkkinen niin trimmi kerran tai kaksi vuodessa. pesu silloin kun siltä tuntuu.
Springeri ei ole ollut listallani kun olen ollut siinä käsityksessä että niitten riistavietti on valtavan suuri? Haluan esim että voin mökillä pitää koiraa auki pihalla ja joskus metsässäkin samoillessa, mikäli joku ohjesääntö tms ei sitä estä. Olen ajatellut että springeristä näkyisi siinä vaiheessa hännäntupsu vain... Mutta olenko väärässä?
Springerit on kyllä kauniita koiria jotka ainakin "vähäviettisinä" saattaisivet hyvinkin solahtaa tuohon listalleni.
Onko enkun springerillä /walesin springerillä eroja, millaisia? Fieldistä olen ollut selvittävänäni niitten olevan aika rauhallisia ja että soveltuvat myös hyvin perheeseen jossa ei metsästetä (paitsi kameralla :)
kyllä ja ei. enkkusprinkuissakin on kahta linjaa, turbot on suunniteltu metsästykseen eli kun unohdat ne niin se on jo hyvä alku.
sprinkut ovat ylösajavia metsästyskoiria eli siis käytännössä ne pysyvät omistajan/metsästäjän näköetäisyydellä vaikka ne olisivatkin vapaana. (noh muutama poikkeuskerta tietysti vahvistaa säännön...) ja kun taskussa on makupaloja, niin ne on todella helppo saada luokse. omaa koiraa pidän vapaana aina kun vaan mahdollista ja ehkä muutaman kerran vuodessa joudun käyttämään koiran huhuiluun aikaa yli kolme minuuttia.
mun mielestä kaikki spanielit on luonteeltaan aika samanlaisia (kannattaa tietty kysellä kasvattajilta lisää mielipiteitä) enkulla ja walesilla on ainakin eroa ulkonäössä... muita eroja en oikein ole keksinyt. cokkerit ovat sprinkkuja paljon eloisampia ja energisempiä. ja fieldsejä en oikein tunne.
muuta siis enkut on ainakin kotioloissa todella rauhallisia, loikolevat mielellään paikassa josta näkevät kerralla koko perheen... ja kyllä sopivat perheeseen jossa ei metsästetä (paitsi siis ne turbot : / )
Walesinspringerin omistaja voin kertoa, että ainakaan meidän neiti ei ole karannut vielä kertaakaan mökin pihasta (ei aidattu), eikä metsässä vapaana ollessaan.
Saattaa kyllä pyrähtää mökin pihasta moikkaamaan naapureita, mutta tulee hetken päästä juosten takaisin. Sama metsässä, juoksee meidän edelle, mutta joka ikinen kerta pysähtyy matkan päähän odottamaan ja katse "sanoo": tulkaa jo! ;)Varmasti koulutusjuttujakin tuo hyvä luoksetulo, mutta omistajalleen uskollisena ja erittäin miellyttämishaluisena luoksetulo onnistuu hyvin.
Valloittava rotu, todella ihmisrakas, iloinen, toimelias, hauska, purkaa energiansa ulkona, sisällä erittäin rauhallinen (paitsi pentuna ;). Riistaviettiä jonkin verran, mutta hallittavissa. Turkin hoito helppoa. Meillä tosin tassukarvat ja korvakarvat leikataan säännöllisesti, kun itse en tykkää jos ne rehottavat...
Myös koko on walesilla todella kompakti: säkä nartuilla 46 cm ja uroksilla 48 cm.
vaihtoehto kaikin puolin. :)
cavaljeeri on liian sairas rotu en suosittele kuolee usein turhan nuorena. :(
en tiedä onko sen sukulaisrodulla sydän jutut yhtään paremmin eli kingkallella..
Hei! Joo, borderi on tosiaan ollut omallakin listalla. Kerrotko vähän sen turkin hoidosta? Miten usein nypittävä? Teetkö sen itse vai vietkö trimmaajalle? Mitä koira itse tykkää nyppimisestä, tuntuuko siitä ikävältä kun karvoja vedetään? Vai onko nypittävä karva jo niin "kuollut" että se lähtee, ettei koira huomaakaan?
MUSTA VAAN OIS KIVA JOS MULLA OIS JOSKUS KOIRA