Rakkaat rutiinit

...rakkaita rutiineja. Oon aina inhonnut rutiineja ja yritän kaikin keinoin vältellä niitä.
Rutiinit jotenkin "kahlitsee" ja estää olemasta ja tekemästä esim. ex tempore-juttuja. Helposti siirtäis jonkun kivan asian tekemistä jos ajattelis, että se ja se "ruutiini" Pitää tehdän ensin ja Vasta sitten tehdä se kiva asia.
Mä haluan tehdä Heti-pian-oitis-välittömästi jotain, joka hutsii ja unohdan täydellisesti jonkun muun rutiinimaisen asian.
:)

mutta onneksi ne kohdistuu vain ensimmäiseen tuntiin heräämisen jälkeen aamulla :-).

täytyy olla, muuten eivät asiat suju.
Mutta ei liian tiukkoja, tarvittaessa täytyy osata joustaa.

Joitakin rutiineja on - tai aika montakin... oikeastaan elämäni koostuu enimmäkseen rutiineista.

Vapaaehtoisia rutiineja, joista saan nautintoa ja jotka teen mielelläni:
- aamukahvi joka aamu, sama määrä, sama vahvuus, merkki vaihtelee. Tää on must. Mitään en tee, ennen kuin oon saanut rauhassa herätä kaffen kera.

Pakollisia rutiineja, jotka vaan on ja joihin ei kannata kyllästyä:
- hampaiden pesu joka aamu.
- ... jaa... eihän näitä niin paljon olekaan...

Tavallaan elämä kulkee tiettyjä samoja raiteita työn ja ihmissuhteiden kautta, mutta ei ne mulla oikeesti mitenkään rutiininomaisesti kulje. Työkin on vaihtelevaa, milloin kotona, milloin työpaikalla ja aika paljon itse määrään työaikanikin. Pidän vapaata kun huvittaa ja paiskon hommia vaikka sunnuntaina, jos viikolla tuli lorvailtua.

Miksi niitä rutiineja pitäisi jatkaa, jos ne kyllästyttää. Työnkin voi jättää kokonaan pois, jos se kyllästyttää. Mites se menikään, pakko ei ole muu kuin köyhän kuolema. Ja sekään ei voi muodostua rutiiniksi, väittävät että köyhälläkin on vain yksi henki. Siispä reippaasti heräämään eriaikaan aamulla, ja lenkille vaikka aamu kahdelta yöllä, kyllä rutiinit muuttuvat.

Levottomien poikaniesvuosien ja melkein yhtä levottomien, viimeisten työvuosien vastapainoksi nykyiset rutiinit ovat tervetulleita.

Aamutoimet silloin kun sattuu heräämään.
Kuten kai kaikilla muillakin joutilailla?

Arkipäivisin salille klo 9.30 - 10.00 välillä.
Siellä noin 1,5h seurustelua kahviossa muista kävijöistä riippuen.

Kotiin kävellessä koukkaus kaupan kautta.
Vakio-ostos maitotölkki ja pieni ruisleivän läpyskä.
Kyllä se loppupäiväkin melko pitkästi vakiouomia kuleskelee.

Pari kuukautta tälläistä niin sitten alkaa jalkapohjia polttelemaan.
Tilapäisvaihtelun toteutan pöläyttämällä muijan matkoihinsa puolen vuoden - vuoden välein.