Sain postissa perintöverolapun ja ihmettelin, kun en ole mitään perintöä missään nähnyt.
Meillä ei ole tapana oikein ilmoitella asioista, (sukulainen kuoli) ja nyt sitten ihmettelen, että mitenkä sitä toimitaan tällaisessa tilanteessa? Olen ymmärtänyt, että pesällä on vain kiinteitä varoja, ei irrallista rahaa.
Maksanko nyt vain sitten kiltisti perintöveroa, mitään kuitenkaan konkreettisesti saamatta, ennenkuin viimeinen suvun jäsenistä keikahtaa vai mikä on homman juju?
Meillä ei ole tapana oikein ilmoitella asioista, (sukulainen kuoli) ja nyt sitten ihmettelen, että mitenkä sitä toimitaan tällaisessa tilanteessa? Olen ymmärtänyt, että pesällä on vain kiinteitä varoja, ei irrallista rahaa.
Maksanko nyt vain sitten kiltisti perintöveroa, mitään kuitenkaan konkreettisesti saamatta, ennenkuin viimeinen suvun jäsenistä keikahtaa vai mikä on homman juju?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet saanut konkreettisesi osuuden kuolinpesään ollessasi edesmenneen sukulaisesi lakimääräinen perillinen tai testamentinsaaja. Halutessasi voit vaatia pesän jakoa.
Voit myös kysyä, jos joku pesän osakas haluaa ostaa osuutesi. Sellaisiakin on.
vastauksistanne ja vedäydymme miettimään, mitä tehdä.
saada kutsu perunkirjoitukseen vai onko kustu silmään ns. ja väärennetty nimeni johonkin valtakirjaan? En ainakaan muista sellaista saaneenni?
Hmm
Olis pitänyt saada kutsu perunkirjoituksiin ja jos et pääse paikalle, siihen kirjaan tulee merkintä, miten on perunkirjoituksista kerrottu. Itekin oon kyllä miettinyt, että aika helppo vaan valehdella siihen, että "kerrottu perunkirjoituksista silloin ja silloin sillä ja sillä tavalla" ,kun mitään todistusaineistoa ei tarvita.
Meillä perunkirjoitukset järjestettiin vielä yhden arkipäivän ja vkonlopun varoitusajalla: todella helppo osallistua sadan kilometrin päästä ja työssäkäyvänä ja muita sidoksia omaavana.
No en ole saanut kutsua, en kirjeitse enkä puhelimitse. Tiedonkulku on jokseenkin hivenen hankalaa lähisuvussamme.
Joten, joku on valehdellut tai väärentänyt jotakin, valtakirjan allekirjoituksellani tms. Ja nyt kuulen pienoisesta "perinnöstä", jota ei ilmeisesti ole tarkoituskaan laittaa käytäntöön, vaan pitää kiinteinä varoina, koska suurta omaisuutta ei ole irrallisena.
Eli ainoastaan perintövero herätti minut, että tilaisuus on pidetty, ilman minulle mitään ilmoittamista. Kirottu suku ja vehkeilyt!
Ei kenenkään ole tarvinnut välttämättä mitään väärentää, koska ei perunkirjoitukseen osallistuminen ole pakollista. Perillinen saa toki valtuuttaa jonkun sinne menemään puolestaan, mutta ei ole pakko.
Virhe on kuitenkin tapahtunut, jos olet perillinen eikä sinua ole perunkirjoitukseen kutsuttu. Juuri tällaisten pulmien vuoksi kutsut pitäisikin aina laittaa todisteellisesti, vaikkapa kirjatulla kirjeellä, ellei sitten ole kysymys niin läheisistä sukulaisista (esim. hyvissä väleissä olevat sisarukset) ettei jälkikäteen ole odotettavissa mitään vääntöä siitä että kuka tiesi ja milloin mistäkin.
Välttämättä mitään vahinkoa ei ole kannaltasi ehtinyt tapahtua. Perunkirjoitus on periaatteessa pesän veroilmoitus, ja pesän ilmoittaja (yleensä vainajan lähin omainen tai joku muu joka parhaiten asioista tietää) ilmoittaa varat ja velat, jotka sitten uskotut miehet arvioivat. Verottajanhan ei tarvitse uskoa perunkirjoituksessa olevia arvoja omaisuudelle.
Perukirja yleensä toimii perinnönjaon perustana, mutta kuten sanoin, ei mitään peruuttamatonta vahinkoa ole tapahtunut.
Voit vaatia perinnönjakoa suoritettavaksi.
Jakokirja on vasta se, jossa lopullisesti päätetään, kuka saa mitäkin. Vaadi itsellesi kopio perukirjasta, niin näet mitä olet saamassa ja mitä on kirjoitettu siihen, miten sinut on (muka) kutsuttu paikalle. Perukirjaan se tulee merkitä nimittäin niiden osalta, jotka eivät ole paikalla.
Jos jakokirja poikkeaa perukirjasta, voit vaatia verotukseen oikaisua eli ei tarvi maksaa perintöveroa sellaisesta, mitä ei sitten loppujen lopuksi saanutkaan. Jakamista voit vaatia heti, ei tarvitse odotella, että muut joskus suostuvat.
Thanks, molemmille.
Jotenkin vaan raivostuttaa tämä salamyhkäisyys, joka liittyy mitä ilmeisemmin juuri meidän sukumme "perintöihin". Tuntuu, että aina joku on vetämässä välistä, tai tekeytyy marttyyriksi. MINÄ en perintöä halua, vaadi sinä sitä, jos SINÄ haluat - taktiikka.
Ei sinänsä se, periikö kuka ja mitä, vaan se, että asiat eivät kulkeudu avoimesti jokaiselle on se seikka, joka kismittää. Valtapelejä joka ainoassa suvussa nämä perintökysymykset?
Kuka perii ja miten? Pimittäminen on vaan jokseenkin raivostuttavaa! Salaaminen siis.
Kiitämme vastauksesta, väärä osoite raivota.