Sydämen haaveita

Hän oli nainen makuuni ja
pukeutuneena mustiin. Ja
olin samalla mennyttä miestä.
Tarjolla vain hänelle.

Hänestä huokui nainen ja
ajaton kiihko. Musta puki
häntä, saattoi minut kuohuksiin.
Olin valmis maljaansa.

Valmis vuotamaan viinini
häneen. Olemaan aromia
hänen Rakkaudelleen. Miehen
lihaksia yhteydessään.

En tiedä oliko se kunniallista.
Onko Rakkauden jyrisevä
putous koskaan sitä. Sovinismi
on Rakkaudessa näpertelyä.

Hän oli mustissaan kuin
maallistunut Venus. Uhkea
näytelmä miehen maailmaan.
Kuva muistoihin.

Hänestä alkoi Rakkaus ja
lähde jonnekkin sisälleni. Ja
vaivuin hurmioon. Hänen mustan
vaatteensa syleilyyn.

Rakkauden vaate suotti
meidät tummaan kiihkoon.

Syleilyynsä.

http://www.youtube.com/watch?v=nmEdSqTB4B4

Kiitos runostasi.

Kun Rakastaa, on vain
kosketukset, jano kokea
lisää.

Nälkä suottaa enemmän
toiselle. Kokea itse
lisää.

Kokemukset joita mikään
muu ei samoin tuota.

Vain Rakkaus.

Hieno runo haaveista ja
unelmista Rakkaudessa.

Herkkää ja samalla
voimakasta.

Kaunista, mutta
selkeää.

Ja aivan upea
lopertus.

Kiehtova ja hieno oli
runosi.

Voimia ja jaksamista iltaasi.

älä milloinkaan luovuta, niiden avulla jaksat pa-
remmin huomisiin.

Kaunis, koskettava ja niin aito aikuisen naisen
runo.