Olen pitkään ollut poies täältä.Nyt luin muutamia avauksia, niistä johtuen naputtelen jotain nyt.Olen huolestunnut nykyajan romaneitten käyttäytymisestä.Ei moni enää rakasta lähimmäisijään, sukulaisijaan. Ei enään välitetä kuin omasta hyvästä.Miksi niin on käynnyt? Onko se kaajeista tarttunut? On ja ei.Ootte olleet hautajaisissa , silloin on myöhäistä sanoa mitään vainajalle.Myöhäistä tuoda kukkia.Myöhäistä sanoa: Olet minulle rakas, hyvä ystävä tai anna anteeksi.Ja se seläntakana pahan puhuminen romanit toisista romaneista.Ei semmoinen ennen vanhaa käynnyt päinsä.Miksi meistä on tullu näin kylmiä sydämmestä? Onko se tää hyvinvointi sekottanut meidän päät? Pitääkö Jumalan meitä kurittaa kovalla kädellä, tiedättähän että lamaa eletään.Mihin vielä joutuu tää kansa ja koko maa, ei tiedä.Tehään parannusta ja ollaan oikeita ihmisiä toisillemme. Välitetään ja autetaan toisiamme ja muitakin.Eletään niin että siittä jää hyvä jälki.Ja esimerkki joka puhuu kuoltuammekin.Jääkää Jumalan rauhaan ja turviin jokainen. Terveisin, Lilja.
Rakastatko lähimmäistäs?
Lilja , ...
1147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rakastaminen on rasittavaa.
Sontaa silmille
iskuja vyön alle.
Kuittailua, kiristyvää pinnaa.
Väärinymmärryksiä, puhumattomuutta.
Tuhat kertaa samat lauseet.
Sata kertaa samat teot.
Hyväksikäyttöä, vedätystä.
Rakastaminen on helppoa.
Sydän auki, vastaanotin kunnossa.
Halu jakaa, kyky kuunnella.
Taito koskettaa.
Pilke silmäkulmassa.
Käsien lämpö.
Kärsivällisyyttä, kestävyyttä.
Arvostusta.
Yritystä ainakin.