Lahti On PYHÄ

Lahti on ruma kaupunki. Jos kaupungit olisivat sukulaisia, niin Lahti olisi se musta lammas, jonka luokse kukaan ei halua lähteä sunnuntaikylään.

Jos Lahti olisi kulkuneuvo, se olisi Christine, tappaja-auto. Jos Lahti olisi elokuva, se olisi Matti Ijäksen koko tuotanto.

Lahti on väkivaltainen kaupunki, jossa rakennusyrittäjiä ammutaan jalkaan, kebab-yrittäjät tarvitsevat panssariliivejä, moottoripyöräkerholaiset pääsevät hengestään, ja kaupungin ohittavat valtatiet nostavat tiekuolematilastoja.

Lahti on kaupunki, josta nuoret lähtevät opiskelemaan kaikkialle muualle paitsi Lahteen. Kaupungista pois lähteneet vakuuttavat, että "sinne ei enää muuteta". Kaupunkiin jääviä pidetään luusereina.

Lahti on kuitenkin samanlainen kaupunki kuin Hämeenlinna, Pori, Kajaani, Savonlinna, Seinäjoki tai mikä tahansa suomalainen kaupunki, jossa on korkeakoulun sijasta betonilähiöitä ja liian leveitä katuja.

Lahti on tyly ja raa'ansärmikäs kaupunki, josta on tyylikästä olla kotoisin. Se on vähän kuin olisi kasvanut Etelä-Bronxissa, ja selvinnyt siitä.

Syntymäkaupunkiaan ei voi valita. Vaikka nuoruutensa viettäisi maailman rupisimmassa kaupungissa, niin jälkeenpäin aika kultaa muistot. Lahti on kuin armeija, kun sieltä pääsee pois, niin pian alkaa muistella niitä hyviä aikoja. Ulkolahtelaisten aivoihin kasvaa nopeasti hyvänlaatuinen viha-rakkaus -kasvain.

Eihän sellaisesta kaupungista voi olla pitämättä, jossa rokkiklubin dj hakataan väärän kappaleen takia. Näin traagisesti kävi, kun erään raskaaseen rokkivääntöön perehtyneen lahtelaiskapakan tiskijukka erehtyi takavuosina laittamaan levylautaselle Europen Final Countdownin ja sai pian maksaa virheestään. Ruotsalaista nössöheviä vihanneet vakioasiakkaat hakkasivat tiskijukan tämän kotimatkalla.

Ja täytyyhän sellaisessa kaupungissa olla jotain rouhean coolia, missä tuiterissa olevat teinit osaavat putkaan joutuessaan huutaa jepareille: "Mulla on oikeus yhteen puhelinsoittoon".

Jos Lahdessa keksii potkia jalkaansa tarpeeksi pitkään nahkakuulaan, niin ei aikaakaan, kun löytyy pelipaikka FC Barcelonan avauskokoonpanosta.

Lahtea, Milanoa, Manchesteria, Rio de Janeiroa ja Munchenia yhdistää yksi suurenmoinen asia: futiksen pelaaminen osataan lätkää paremmin.

Samaa ei valitettavasti voi sanoa esimerkiksi Helsingistä. Jos lahtelaisen ruotsinopettajan poika muuttaa nimensä Jimiksi ja alkaa musisoimaan, niin pian ovat Britannian trendilehdet polvillaan. Ja mikä hienointa Lahti on kaupunki, jossa Mato-nimisille kavereillekin annetaan mahdollisuus.

Lahti on loputtomien tilaisuuksien metropoli, jossa vastoinkäymisillä täytetyn ostarielämän katveesta nousee kestäviä kansallissankareita. Mutta ei sinne takaisin haluta, vaan sitä halutaan ihailla pelonsekaisin tuntein etäältä, niin kuin krokotiilia tai sähköankeriasta