Elämän eväät

Kaikki on turhaa, tyhjää ja merkityksetöntä. Rahaakin on, mutta siitäkään ei ole mitään eloa. Duuni ei nappaa, mutta toisaalta, vaikka sitä olisi kotonakin, niin ei mikään muukaan nappaisi. Eli mistä ihmeestä sitä sisältöä saa elämään?

Eipä taida siihen olla suoraa vastausta. Pari-kolmekymppisen, joskus jopa nelikymppisenkin, on vaikea sijoittua yhteiskuntaan, jossa päällepäsmäävät suuret ikäluokat. Meidän sukupolvi on saanut elämään niin huonot eväät, ettei kehtaa edes puhua. Itse lähestyn kolmeakymmentä eikä hurraamista juuri ole. Olen sosiaalinen ja jutukas kaveri eikä toisiin ihmisiin tutustuminen ole ongelma. Ihmiset ovat rajoittuneita ja juroja nykyään ettei niistä ota selvää ovatko lintuja vai kaloja. En halua olla huomion keskipiste enkään muukaan päällepäsmäri, mutta haluaisin kuitenkin kuulua yhteisöihin ja olla samaa porukkaa muiden kanssa. En kuitenkaan sijoitu yhteisöihin enkä porukoihin, koska olen niin eri aaltopituudella kuin muut. Yleensä olen tyytyväinen erilaisuuteeni, mutta usein pilaan päiväni kun huomaan taas kaipaavani muita ihmisiä ympärilleni. Miten oikeen olen joutunut tänne vieraalle maalle? Maalle, jossa minulle ei ole paikkaa eikä tilaa. Tietääks kukaan?