Odotin.
Toivoin ja uneksin.
Sinun sanoista.
Kertomuksista.
Tavoista.
Joita olen oppinut tuntemaan.
Oppinut rakastamaan.
Kuin kuuluisi jokapäiväiseen ohjelmaan.
Sinä teit sen taas.
Tulit ja kerroit.
Mitä kuuluu.
Mitä puuhannut oot.
Ja milloin.
Tulet uudelleen.
Haaveissain sinua suudellen.
Vilkutin.
Ja uudelleen odotin.
Tulee päiviä.
Uusia.
Jolloin.
Jos Luoja suo.
Tuo kesä sinut minun luo.
Toivoin ja uneksin.
Sinun sanoista.
Kertomuksista.
Tavoista.
Joita olen oppinut tuntemaan.
Oppinut rakastamaan.
Kuin kuuluisi jokapäiväiseen ohjelmaan.
Sinä teit sen taas.
Tulit ja kerroit.
Mitä kuuluu.
Mitä puuhannut oot.
Ja milloin.
Tulet uudelleen.
Haaveissain sinua suudellen.
Vilkutin.
Ja uudelleen odotin.
Tulee päiviä.
Uusia.
Jolloin.
Jos Luoja suo.
Tuo kesä sinut minun luo.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jotenkin sait hymyn ja hyrinän sisälleni,
Voi pihkura! Minäkin alan odottaan kesää jo innokkaasti!! :))
Mutta nyt nukutaan matkustetaan untenpilvelle...
Hyvää yötä, kauniita unia ja oman kullan kuvia...;þ
...kesällä me sitä odotetaan
sitä rakkautta
elämän virettä
antamaan meille
tähän arkeen
Aamuusi vilkutan:)
En näköjään ole ainut joka odottaa kesää... *huoks*
Sanoissasi asuu sellainen määrä kaipausta että ihan henkeen ottaa =)
Tykkään minä
tuo takaisin kaikki se,
jonka syksy on meiltä riistänyt
ja rakkaani lähelle mun.
Eiks niin :D
Ihana runo.
...mitä kuuluu, tuntuu joskus vaatimattomalta...
Mutta niihin kahteen sanaan kuuluu tavattoman paljon. Pidin runostasi.
Myös täällä kesää odotellessa.
*hymyilee*
Kiitos jokaiselle yhdessä ja erikseen.
lämmitti kun kesää jokainen odotti.
Hymyä lauantaipäivään jokaiselle :)
KIITOS
Vaikka tuo kysymys "mitä kuuluu" niin tärkeä onkin, niinkuin tuo Tomppakin tuolla mainitsi, niin joskus vaan sitä sellaista....: "Hyvää päivää!.. Tänään on torstai... Kello on 12 ja vettä sataa tihkumlla, mutta se keltainen aurinko pilkotti jostakin pilvenraosta sen verran, että sateenkaari näkyi hetken taivaanrannassa äsken... Matot tuli onneksi pestyä viimekertaisen hellejakson aikana... Se vanha mustikkaraita jäi vielä siihen toiseen päähän. Eihän se siitä mihinkään pesemällä lähde. Pitäisköhän harkita ostaa uusi matto." ....kysymystä on vaan on suorastaan turha esittää, kun kysymättäkin tietää, että toisella esimerkiksi suru painaa pahimmillaan päälle, kipu paikotellen yllittää sietokykyrajan tai vaikka se musta peikko paholainen syöksee pelon tulevasta päällimmäiseksi ja vie sen pienimmänkin uskon paremmasta jonnekin minne ei enää kyynelsilmin näe. Sellaisissa tilanteissa on ainakin omasta mielestä parempi vaan ilmoitttaa vain: "Tässä olen enkä muuta voi. Olethan sinäkin siellä vielä". Sillä seisoa vieressä ei aina tarvitse tarkoittaa sitä, että kantaa kaikkea toisen taakka siinä seisoessa tai vastaavasti antaa ne omansa toiselle kannettavaksi vaan joskus siinä voi vain riittää, että on pelkästään olemssa vierellä.