Poikani on sairastanut vaikean sairauden ja viime vuoden ajan ollut lääkäreiden suosituksesta vapautettuna opiskelusta. Ennen sairastumistaan hän oli "normaali" koululainen, samanlainen poika kuin kaikki muutkin. Sairauden voittaminen vei voimat, ja kokonaan sairaaloissa ja välillä kotona vietetty kouluvuosi on saattanut asioita unohduksiin.
Nyt hän aloitti syksyllä 5. luokan toiseen kertaan, on ollut reipas kouluunlähtijä ja huolehtinut asioistaan. Pojalla on paljon kavereita, ja hän on kohtalaisen vilkas luonteeltaan. Kotona olemme opettaneet, että rehellinen pitää olla ja jos on sanottavaa, se pitää sanoa asiallisesti. Ei näissä asioissa koskaan ole ongelmaa ollutkaan.
Nyt pojan luokanvalvojaksi tuli nainen, joka on itse asiassa kuuluisa itsetietoisuudestaan ja oikukkuudestaan.
Ja arvaahan sen; poika on silmätikkuna välittömästi.
Pojalle tehtiin iso operaatio, jota ennen hän oli 6 viikon hoitojaksolla nuorisopsykiatrisella osastolla sairaalassa. Siellä tehtiin leikkausta edeltävä psykologinen kartoitus. Keskustelimme tuolla koulun aloittamisesta leikkauksen jälkeen, ja tämä opettaja oli läsnä. Jo siellä hän käytti hyvin halventavaan sävyyn pojasta nimitystä "tapaus", ja vihjaili että poika oli nuorisopsykiatrisella joko siksi, että oli suunnilleen päästään vialla, tai että minä en ollut tullut äitinä toimeen tämän kanssa. Lisäksi hän arvosteli ääneen, että koulunkäynti on lapsen työtä, ja että sairaudet hoidetaan lääkkeillä niin että koulussa pystytään käymään. Toisin sanoen, hän arvosteli pojalle opiskeluvapautuksen antanutta lääkäriä. Hän korosti sitä, että hän itse on kasvattanut lapsensa ilman psykiatrista tukea.
Opettajan kielenkäyttö oli sellaista, että lopulta kokouksessa mukana olleet sosiaalityöntekijä ja nuorisopsykiatri puuttuivat siihen.
No, poika siis meni kouluun. Ja silloin alkoivat ongelmat. Kaikki, mitä koulussa tapahtui, oli pojan syy. Tässä muutamia:
Poika häiritsi kuulemma opetusta toistuvasti; puhui tunnilla. Itse asiassa poika oli kyllä puhunut tunnilla, mutta niin oli moni muukin. Poika vain oli ainoa, jota opettaja asiasta rankaisi 15 minuutin jälki-istunnolla.
Piirtoheitin oli rikottu, ja syyllistä etsittiin. Ilman muuta syylliseksi leimattiin poika, julkisesti ja koko luokan edessä. Hänet retuutettiin rehtorin kansliaan. "Kuulusteluissa" ilmeni, että poika oli ollut piirtoheittimen rikkoutumisen aikaan jokaviikkoisella fysioterapiakäynnillään, eli ei voinut olla rikkoja. Anteeksipyyntöä ei kuulunut, eikä asiaa myöskään oikaistu muulle luokalle.
Koulussa oli ryhmäkokoontuminen, jonka jälkeen oli ruokailu. Pojalla oli fysioterapia-aika heti ruokatunnin alussa, ja hän pyysi opettajalta lupaa lähteä kymmentä minuuttia ennen tapahtuman loppua pois, että ennättää syödä ennen fysioterapiaa. Pojan lääkitys (diabetes) vaatii säännölliset ruokailut, ja fysioterapiaan on järjestetty taksikyyditys. Opettaja ilmoitti, että taksi kyllä odottaa. Poika meni nopeasti tapahtumasta päästyään ruokalaan, ennätti ottaa nopeasti ruokaa ja samassa tuli opettaja, veti ruokatarjottimen pois ja ilmoitti että taksi odottaa, koska kello on jo niin ja niin paljon. Poika sanoi, että pakko hänen on syödä, tai hän saattaa jopa pyörtyä, ja otti tarjottimen takaisin. Opettaja huusi vieressä, syytti niskuroinnista käski "lopettamaan se mässääminen, ja alkamaan mennä, sillä odottava taksi maksaa". Siinä vaiheessa poika suuttui, jätti syömisen jä meni taksiin. Minä sain opettajalta soiton, jossa hän suorastaan huusi ja käski keskustelemaan "tämän herran kanssa joka ei tee niinkuin opettaja sanoo". Minä yritin kysyä, mitä on tapahtunut, mutta turhaan. Asiaa ei ollut kuulemma tarpeen käsitellä enää. Lopuksi puhelu katkaistiin korvaani.
Luokassa istutaan niin, että aina kolme oppilasta on vierekkäin. Poika istui takapulpetissa kahden koulukaverinsa kanssa, ja pojat juttelivat kolmestaan. Edessä istui kolme tyttöä, jotka kikattelivat ja heittelivät lappusia toisilleen. Opettaja käski poikaa olemaan hiljaa ja siirtymään etupulpettiin. Poika sanoi, ettei hän ole tehnyt sen enempää kuin muutkaan, ja että sovitaan niin, että jos hän vielä juttelee tunnilla, hän tulee itse etupulpettiin istumaan. Poika oli hiljaa, tytöt kikattelivat edelleen. Vartin päästä opettaja sanoi pojalle, että et näytä uskovan, joten alapas tulla etupulpettiin. Poika puolusti itseään ja sanoi ettei ole sanonut sanaakaan, samoin vieruskaverit vakuuttelivat että totta se on - tytöt siinä edessä olivat niitä metelöijiä. Opettaja tiuskaisi, että haluaako koko takarivi jälki-istuntoa, määräsi pojan siirtymään etupulpettiin ja rankaisi 15 minuutin jälki-istunnolla.
Pojat olivat jollakin välitunnilla keksineet toisilleen "lempinimet", meidän poikamme ja hänen kaksi kaveriaan. Nimet olivat tyyliä "Norsu", "Sarvikuono" ja "Virtahepo". Kaikilla kolmella oli hauskaa - aina siihen asti kun opettaja tuli. Leikistä seurasi pojalle tunnin jälki-istunto, syynä kiusaaminen. Toisille pojille ei rangaistusta tullut, vaikka tulivat vakuuttamaan opettajalle että ei se mitään kiusaamista ollut - kaikki he keksivät toisilleen nimet. Kysyin vielä pojan mukana koulusta meille tulleilta kavereilta, että oliko asia näin, ja pojat sanoivat että oli. Ne olivat heidän koodinimensä.
Yhtenä päivänä poika sairastui koulussa ja pyysi rehtorilta luvan päästä kotiin. Rehtori soitti minulle ja selitti asian, ja kävin hakemassa pojan. Seuraavana päivänä opettaja soitti, ja ilmoitti pojan poissaolon olevan aiheeton. Hän oli kuulemma laittanut sormet kurkkuun ja oksentanut, ja oli siis kuulemma valehdellut koulussa. Minä suivaannuin täysin, ja sanoin, että kyllä minä olin pojan kanssa kotona ja ei niihin koko loppuillan kestäneisiin oksenteluihin tarvinnut sormia kurkkuun laittaa. Oikeasti oli sairas. Tähän opettaja sanoi, että poika valehtelee muutenkin koko ajan, ja että meidän on syytä keskustella kotona mikä on totta ja mikä valetta, eikä meidän kannata uskoa mitään mitä hän sanoo. Jälleen puhelin suljettiin korvaani.
Olimme pojan kanssa kolme päivää sairaalassa. Olin ilmoittanut opettajalle ainakin kahteen eri otteeseen, että menemme kontrolliin ja viivymme kolme päivää. Toisen päivän aamuna opettaja soittaa ja huutaa, miksi poika ei ole koulussa. Kerroin, että kuten jo ainakin kaksi kertaa aikaisemmin olen sanonut, olemme sairaalassa. Opettaja syyttää, että pojan olisi itsensä pitänyt siitä hänelle kertoa, ja että taksikyyti on nyt taas turhaan käynyt (poika kulkee taksilla kouluun). Puhelu katkaistiin taas niin, etten ennättänyt sanoa, että koulun kanslistin kanssa olemme sopineet että hän on yhteydessä pojan taksiin aina tilanteen mukaan - minulla ei ole edes tietoa, kuka taksinkuljettaja on. En sille mitään voi, jos kanslisti oli unohtanut (?) ilmoittaa taksille.
Jos muu luokka menee kirjastoon viikon viimeisellä tunnilla, poika jää yksin koululle lukemaan opettajan määräämää kirjaa, koska "sinulla on se taksikyyti".
Ja tässä vain muutama esimerkki...
Minun mittani alkaa olla niin täynnä, että olin tänään yhteydessä koulutoimenjohtajaan ja rehtoriin. Poika on alkanut unohtaa tahallaan kirjoja ja läksyjä; sanoo että mitä hän niistä tekee kun saa valitukset kuitenkin. Alkuun niin innokas koululainen on aivan kaikkea muuta...
Tapaamme rehtorin ja koulutoimenjohtajan maanantaina. Mutta mitä sitten? Poika sanoi että hän haluaa tulla mukaan ja kertoa rehtorille itse, miten asiat ovat. "Jospa rehtori uskoisi", sanoi poika. Poika pelkää sitä, miten opettaja höykyttää häntä maanantain jälkeen, mutta lohdutimme että pitää asiaan korjausta saada. Itse en ole - tämän opettajan tuntien - lainkaan niin varma... Kun tämän kevään jaksaisi, niin ensi vuonna olisi eri opettaja.
Koulutoimenjohtajan mielestä koulunvaihtoa ei kannata harkita tässä vaiheessa vuotta, vaikka lähellä olisi kolme muutakin ala-astetta.
Hyvät neuvot olisivat nyt tarpeen.
Kun opettaja kiusaa
26
3070
Vastaukset
- Mutsi -75
Jatkoa vielä edelliseen...
Poika oli saanut 15 minuutin jälki-istunnon myöhästyttyään kolme minuuttia tunnilta. Syynä se, että lähti liian myöhään välitunnilta luokkaan, eikä vielä kykene liikkumaan kovin nopeasti.
Yhden kerran tuolla koululla on miespuolinen liikunnanopettaja nostanut poikaa puseronrinnuksista, kun ei ole liikkunut tarpeeksi nopeasti (juosten). Pojan selkä ja lantio ovat leikkauksen jälkeen vielä niin heikot, että hänellä on liikuntavapautus koko lukuvuodeksi - eikä hän edes kykene juoksemaan. Tuo on tapahtunut syksyllä, ja poika uskalsi kertoa siitä vasta tänään.
Jos poika on puolikin päivää poissa koulusta, pitää lupa pyytää kirjallisesti ja perustellusta syystä se myönnetään. Muut oppilaat saavat opettajan luvalla olla kokonaisen päivänkin poissa esimerkiksi siitä syystä, että lähtevät ostamaan vanhempien kanssa uusia suksia alennusmyynneistä - eikä kukaan vaadi lappuja. Riittää kun sanoo tyyliin, että "ai niin, minä en sitten tule huomenna kouluun..."
Suoraan sanottuna, mitta on aika täynnä...- tekemisissä
mieleltään sairaan ihmisen kanssa (opettaja). Heti koulunvaihto, ei siihen mitään lupia tarvita. Sinä päätät ja toimit lapsesi parhaaksi, hullu kyykkyyn ja lapsen asia kuntoon.
- ...
tekemisissä kirjoitti:
mieleltään sairaan ihmisen kanssa (opettaja). Heti koulunvaihto, ei siihen mitään lupia tarvita. Sinä päätät ja toimit lapsesi parhaaksi, hullu kyykkyyn ja lapsen asia kuntoon.
Olen itse opettaja ja kertomuksesi kuulosti aivan kauhealta (oletan, että kertomasi on totta eikä provosointia). Toivottavasti asia selviää rehtorin kanssa neuvottelemalla. Tuollainen käytös opettajan puolelta on täysin epäasiallista ja sortavaa eikä sitä voi mitenkään puolustella. Toivottavasti olet kirjannut hieman ylös tapahtumia ja päivänmääriä.
pysty muuta sanomaan kun että hun on otettava yhteyttä mahdollisimman ylemmälle taholle (kuten olet tehnytkin).
Mikäli kaikki nuo kirjoittamasi pitää paikkansa niin kiusaamisesta on kysymys ja pahasta sellaisesta. Ihmetelen vaan että miksi???
TOivottavasti sulla on kaikki tapahtumat ylhäällä että voit heittää faktaat pöytään kun tapaat "isot herrat".
Onnea.
- aikanaan
vaihdettiin koulua osittain saman tapaisesti käyttäytyneen opettajan vuoksi koulunkäynnin alkuvuosina. Nyt koulu on jo loppusuoralla ja tiedän tehneeni oikean ratkaisun, kun nykyinen luokanvalvoja kehui nuoren itsetuntoa ja käytöstä erittäin hyviksi. Vielä kuitenkin muistan, kuinka nollassa tuo itsetunto oli opettajan silmätikkuna ollessa ja paras ratkaisu ainakin meillä oli päästä mahdollisimman kauas ko. opettajasta. Ja koulun vaihdosta päätimme itse, entinen koulu ei asiasta etukäteen tiennyt, tosin meillä vaihto tapahtui kesäloman jälkeen koulujen alkaessa.
- myös koulun
vaihto takana, opettaja yrittää edelleen sabotoida elämäämme etätyönä. Mahtaisiko ilmoitus mielenterveysviranomaiselle auttaa?
- wshsi2jdi
myös koulun kirjoitti:
vaihto takana, opettaja yrittää edelleen sabotoida elämäämme etätyönä. Mahtaisiko ilmoitus mielenterveysviranomaiselle auttaa?
olipa raskasta tekstiä jonka uskon kuitenkin ihan täysin.mutta jos olisit vain kirjottanut että ope syrjii mun lasta ois puolet suomesta syyttäny sua et lellit vain lastas tai et se valehtelee.hyvä et kerroitkin kunnolla.tälläistä löytyy myös meidän koulusta ei suinkaa edes lähellekkään tuollaista kun on taustalla sairastunut lapsi ym ym.mut ope pitää esim.paremman perhee lapsia parempina.omani saa kuulemma luokkatovereitten mielestä kuulla pienestäkin asiasta kun saman tehnyt saattaa välttää syytökset.mutta meneppä sanoo opelle tästä,,,aika pieni ihminen on kun ope ei ees ota vastaan tuntemuksia ja kiistää kaiken..ei voi kuin toivoa voimia teille ja lapsellesi enkelten varjelusta pieneen sydämeen ja mieleen
- me teimme niin
ja kannatti. Toisaalta kun ajattelee, että miksi lapsen pitää vaihtaa koulua, sehän pitäisi kiusaaja opettajan vaihtaa, eikä lapsen.
- äiti kans
että teet rikosilmoituksen ja tarvitset siihen kaikki kirjallisen aineiston mitä pojastasi hänellä on. Rikosilmoitustahan ei tarvitse tehdä mutta näät miten reagoi ja onko paperilla mitään.
Älä missään tapauksessa jätä asiaa hoitamatta,poikasi tulevaisuudesta on kyse.Olet ainoa joka voi poikaasi auttaa. Tsemppiä :) - Mutsi -75
Ei ole valitettavasti provo, ei.
Tuon opettajan keskustelutyyli on sellainen, että jos mitään hänen toimintatapaansa tai tekemistään sivutaan millään tapaa, hän alkaa huutaa asiansa julki, puhuu toisen päälle, eikä kuuntele lainkaan mitä toisella osapuolella on sanottavaa. Joten tiedän, että opettajan kanssa "keskusteleminen" ei tuo mitään positiivista. Tämän koimme jo siinä palaverissa, mistä aiemmin kerroin.
Nuo opettajan puhelinsoitot (eli samaa huutamista, ei saa puheenvuoroa ja sitten puhelun katkaisu, kun on saanut asiansa julki) painavat mieltäni todella. Ja yksi lause jossa hän kehotti minua ottamaan vastuuta pojan tempauksista (aiheena oli silloin juuri tämä surullisenkuuluisa fysioterapia-aika ja odottava taksi) harmittaa erityisesti: "kyllä sinun äitinä on kyettävä ottamaan vastuuta lapsesi tekemisistä, en minä ennätä perässä juoksemaan sillä minulla on muutakin tekemistä!" Minä vain mietin, miten olisin tässä tapauksessa vastuuta ottanut; poika pyysi päästä aikaisemmin syömään, mutta opettaja ei päästänyt. Ristiriitaista on taas se, että opettajan mielestä pojan pitäisi itsensä huolehtia taksikyytien järjestelyistä, se ei kuulemma koululle kuulu eikä varsinkaan kanslistille (jonka kanssa olemme yhdessä koulutoimenjohtajan kanssa asiasta sopineet silloin, kun taksikyyditykset alkoivat).
Tuntuu, etten saa rauhaa ennen kuin tämä asia on pohjamutia myöten selvitetty. Pelkään myös sitä, millaiseksi pojan koulupäivät muodostuvat, kun avoin sotatila on julistettu (eli tämä yhteydenotto rehtoriin ja koulutoimenjohtajaan).
Poika ei haluaisi koulua vaihtaa, koska kaikki kaverit jäävät tuohon kouluun. Kun eilen illalla juttelimme asiasta, poika sanoi että eikö opettajalle vain voisi sanoa, että seuraisi tunnilla joskus muitakin oppilaita kuin häntä...
Paljon on puhuttu siitä, että lapsi osaa olla julma toista kiusatessaan. Mutta entä silloin, kun kiusaaja onkin aikuinen, jonka pitäisi olla auktoriteetti ja johon lapsen olisi kyettävä luottamaan?
Tuttavieni kanssa asiasta jutellessani olen ymmärtänyt, että tarvitsen asian pidemmälle viemiseen kunnon todisteet. Minulla ei ole muuta kuin nuo puhelinsoitot (opettaja vs. minä), pojan kertoma ja pojan luokkatovereiden kertoma - jotka ovat aivan samanlaisia. Pojan hyvä ystävä, joka on samalla luokalla, on sanonut useinkin, että hän on yrittänyt puolustaa poikaamme ja sanoa, että opettaja on väärässä, mutta opettaja ei kuuntele ja alkaa huutamaan, ja uhkaa jälki-istunnolla - puolustaja joutuu siis itsekin hankaluuksiin.- opea vastaan
Todisteiden saamiseksi voisit pyytää opettajalta yhteistä palaveria. Itse tietenkin otat palaveriin mukaan toisen aikuisen (esim. ystävä tai muun "puolueettoman" henkilön). Pyydä myös lapsestasi kirjallinen lausunto ennen mahdollista palaveria. Voit sanoa, että lausuntoa tarvitaan jossain tutkimuksessa. Käykää myös lausunto läpi palaverissa, sillä suullisesti tulee enemmän "tietoa" kuin kirjallisesti.
Voitko pyytää sosiaalityöntekijältä ja nuorisopsykiatrilta, jotka olivat mainitsemassasi palaverissa, lausuntoa ko. palaverista. Ilmeisesti he ovat sellaisen jo tehneetkin, ainakin omaan käyttöönsä.
Älä enää suostu keskustelemaan opettajan kanssa ilman todistajaa. Jos opettajalla on asiaa, vähäpätöistäkin, niin vaadi aina tapaamista koululla. Voit myös halutessasi pyytää näihin keskusteluihin koulun rehtorin mukaan. Jos opettaja soittaa, niin totea kylmästi, että et keskustele hänen kanssaan puhelimitse ja sulje sinä vuorostasi puhelin.
Jos luokalla on käytössä reppuvihko, niin ota kaikista sivuista kopiot. On niitä ollut tapauksia joissa reppuvihko on sopivasti hävinnyt juuri kun sieltä olisi pitänyt todisteita saada.
Voisit/te myös käydä seuraamassa opetusta tunnilla. Siihen teillä on täysin laillinen oikeus eikä näin ollen opettaja voi sitä kieltää. Kohteliastahan olisi tuosta ilmoittaa etukäteen, mutta se ei ole pakollista. Marssi luokkaan sisälle ja jää seuraamaan tilanteita vaikka koko päiväksi.
Onko sinulla lapsesi luokkatovereiden yhteystietoja? Voisit soittaa toisille vanhemmille ja kuullostella heidän tuntemuksiaan opettajasta. Jos jollain toisella perheellä on samankaltaisia kokemuksia, niin pistäkään viisaat päänne yhteen. Mitä useampi perhe liittyy "joukkoosi" sitä parempi, yhdessä olette vahvemmalla pohjalla.
Itse olen taistellut sairaan lapseni oikeuksien puolesta, en kylläkään opettajaa vastaan, vaan mm. asuinkuntamme sivistystoimea vastaan. Pitkien taistelujen jälkeen sain vihdoin lapselleni lain mukaan kuuluvat tukitoimet ja edut, mutta vasta sitten kun oikeudenkäynti oli jo ovella. Kunta tiesi rikkovansa lakia ja olisi hävinnyt oikeudessa, joten herrat päättivät myöntyä vaatimuksiini. Kunnat/kaupungit laskevat pitkälti sen varaan, etteivät ihmiset jaksa taistella oikeuksiensa puolesta eli jättävät vaatimatta heille kuuluvia oikeuksia.
Sinulle voimia, aivan varmasti asia tulee ratkeamaan tavalla tai toisella ja lapsesi saa oppimis-/koulurauhan. Älkää luovuttako! - KAIKKI KESKUSTELUT
opea vastaan kirjoitti:
Todisteiden saamiseksi voisit pyytää opettajalta yhteistä palaveria. Itse tietenkin otat palaveriin mukaan toisen aikuisen (esim. ystävä tai muun "puolueettoman" henkilön). Pyydä myös lapsestasi kirjallinen lausunto ennen mahdollista palaveria. Voit sanoa, että lausuntoa tarvitaan jossain tutkimuksessa. Käykää myös lausunto läpi palaverissa, sillä suullisesti tulee enemmän "tietoa" kuin kirjallisesti.
Voitko pyytää sosiaalityöntekijältä ja nuorisopsykiatrilta, jotka olivat mainitsemassasi palaverissa, lausuntoa ko. palaverista. Ilmeisesti he ovat sellaisen jo tehneetkin, ainakin omaan käyttöönsä.
Älä enää suostu keskustelemaan opettajan kanssa ilman todistajaa. Jos opettajalla on asiaa, vähäpätöistäkin, niin vaadi aina tapaamista koululla. Voit myös halutessasi pyytää näihin keskusteluihin koulun rehtorin mukaan. Jos opettaja soittaa, niin totea kylmästi, että et keskustele hänen kanssaan puhelimitse ja sulje sinä vuorostasi puhelin.
Jos luokalla on käytössä reppuvihko, niin ota kaikista sivuista kopiot. On niitä ollut tapauksia joissa reppuvihko on sopivasti hävinnyt juuri kun sieltä olisi pitänyt todisteita saada.
Voisit/te myös käydä seuraamassa opetusta tunnilla. Siihen teillä on täysin laillinen oikeus eikä näin ollen opettaja voi sitä kieltää. Kohteliastahan olisi tuosta ilmoittaa etukäteen, mutta se ei ole pakollista. Marssi luokkaan sisälle ja jää seuraamaan tilanteita vaikka koko päiväksi.
Onko sinulla lapsesi luokkatovereiden yhteystietoja? Voisit soittaa toisille vanhemmille ja kuullostella heidän tuntemuksiaan opettajasta. Jos jollain toisella perheellä on samankaltaisia kokemuksia, niin pistäkään viisaat päänne yhteen. Mitä useampi perhe liittyy "joukkoosi" sitä parempi, yhdessä olette vahvemmalla pohjalla.
Itse olen taistellut sairaan lapseni oikeuksien puolesta, en kylläkään opettajaa vastaan, vaan mm. asuinkuntamme sivistystoimea vastaan. Pitkien taistelujen jälkeen sain vihdoin lapselleni lain mukaan kuuluvat tukitoimet ja edut, mutta vasta sitten kun oikeudenkäynti oli jo ovella. Kunta tiesi rikkovansa lakia ja olisi hävinnyt oikeudessa, joten herrat päättivät myöntyä vaatimuksiini. Kunnat/kaupungit laskevat pitkälti sen varaan, etteivät ihmiset jaksa taistella oikeuksiensa puolesta eli jättävät vaatimatta heille kuuluvia oikeuksia.
Sinulle voimia, aivan varmasti asia tulee ratkeamaan tavalla tai toisella ja lapsesi saa oppimis-/koulurauhan. Älkää luovuttako!Olen itse huomannut että sana sanaa vastaan on turhaa eikä johda mihinkään - vanhemmat siinä häviävät tavalla tai toisella.
Ota joku aina mukaasi ja ilmoitusluonteisesti esitä neuvottelutilanteessa, että haluat nauhoittaa kaikki keskustelut, jotka lapsesi opettajan kanssa käyt. Pysy itse asiallisena vaikka kuinka kiehuttaisi.
Olen itse ollut tilanteessa jossa päiväkodin työntekijä/työntekijät ottavat lapsesta/lapsista niin kovaa kiinni, että jää jälkiä, nostettu väkivalloin lattialta ylös, niin että muistoksi on jäänyt kynsien jäljet, sanallisesti loukattu lasta/lapsia.
Olet voimaton byrokratian edessä ellei sinulla ole todistajia.
- kokemuksia meilläkin
Tuntuu tosi pahalta lukea perheesi kokemuksista! Minulla on lievästi liikuntavammainen lapsi, jonka sairaus on kehittynyt ajan myötä ja pahenee edelleen. Hänen aloittaessaan koulunkäyntinsä, emme me vanhemmat tai lääkäritkään vielä tienneet, mikä lasta oikeasti vaivasi ja kuinka huonoksi terveydentila vielä menisi. Kyseessä on hyvin harvinainen sairaus. Tämän vuoksi emme myöskään osanneet valmistaa koulua etukäteen lapsen tarpeista ja vaikeuksista. Muutama ensimmäinen vuosi koulussa meni kuitenkin hyvin, oli ymmärtäväiset ja mukavat opettajat, joiden kanssa oli helppoa tehdä yhteistyötä. Kunnes sitten lapsi sai opettajan, joka tuntui jo valmiiksi päättäneen, että lapsemme vain lusmuilee kaikesta fyysisestä toiminnasta. Tämän hän teki hyvin selväksi jo ennen koulun alkamista loppukesästä, kun pidimme yhteispalaveria lääkärin ja fysioterapeutin kanssa, tarkoituksena tukea opettajaa työssään. Kouluvuosi tämän opettajan ohjauksessa oli lapsellemme kamala ja jätti syvät haavat. En aio tässä enää palata vanhoihin asioihin esimerkkejä kertomalla, se ei auta ketään. Sen sijaan haluaisin kannustaa teitä uskomaan parempaan huomiseen. Kannattaa jatkaa opiskelua omassa tutussa koulussa, jos kerran opettaja vaihtuu ensi vuonna. Kevättä ei onneksi ole paljoakaan jäljellä, vaikka jokainen päivä on tietysti vaikea lapsellesi. Toivon, että koulutoimenjohtajan ja rehtorin avulla saadaan loppukevät rauhoitettua ja lapsesi uskaltaa taas mennä kouluun turvallisin mielin. Lapsesi on varmaankin jo niin iso, että hänen kanssaan pystyy keskustelemaan tilanteesta totuudenmukaisesti. Hänelle on hyväksi huomata, että häntä ymmärretään eikä opettajan huonoa käytöstä hyväksytä. Voimia sinulle, toivon kaikkea hyvää tulevaisuuden varalle!
- opettajaa vastaan
pitäisi kerätä nimilista ja valittaa asiasta mahdollisimman ylös, hittoako vinksahtanut lasten parissa työskentelee.
- ihmetyttää
mitä hiiriä rehtori ja muut opettajat ovat? Yleensä työpaikoilla puututaan häiriökäyttäytyvän toimiin, koululaitos toimii ilmeisesti eritavalla. Yleensä näissä on se paha puoli että tälläinen sairas opettaja osaa myös olla lipevä toisille oppilaille ja vanhemmille, eihän kaikkia voi kiusata.
- niin..
tällaisen opettajan käytöshän vaihtelee äärimmäisyydestä toiseen, samaan aikaan, kun kiusattu saa osakseen julmaa, negatiivista kohtelua, hänellä on valittuna suosikit, joille hän kyllä osaa olla erittäin mukava ja yliystävällinen. Hän tarvitsee myös ihailua eikä suinkaan kohtele kaikkia samalla tavalla.
- narsistinen
niin.. kirjoitti:
tällaisen opettajan käytöshän vaihtelee äärimmäisyydestä toiseen, samaan aikaan, kun kiusattu saa osakseen julmaa, negatiivista kohtelua, hänellä on valittuna suosikit, joille hän kyllä osaa olla erittäin mukava ja yliystävällinen. Hän tarvitsee myös ihailua eikä suinkaan kohtele kaikkia samalla tavalla.
persoonallisuushäiriö, joka luokitellaan vakavaksi mielenterveysongelmaksi. Aika outoa että muut opettajat eivät puutu ja että kyseinen henkilö saa vuodesta toiseen jatkaa työssään, herää kysymys: mistä oikein on kysymys? Onko kouluyhteisössä jotain outoa? Kaikissa kouluissa kyseisen kaltaisia opettajia ei kuitenkaan ole, mistähän se taas johtuu, onkohan kouluissa eroja.
- Äitee61
Mikäli rehtori ym. ovat tietoisia kyseisen häriiintyneen opettajan rasistisesta käytöksestä kuten mielestäni tätä nimikettä todella voi käyttää tässä tapauksessa, kyseisen rehtorin tulee antaa ensitilassa kirjallinen huomautus. Koska muut henkilöt voivat tämän tapauksen/tapaukset todeta.
Tämän jälkeen toimintaohjeet opettajalle suullisesti että kirjallisesti.
Jos jatkuu on vaadittava ja rehtorin toimittava siten, että kyseinen opettaja erotetaan väliaikaisesti.
Kyseessähän on terveyden vaarantaminen.
Mutta ensisijaisesti samaan aikaan ota yhteyttä kouluhallitukseen joka on kyseisessä koulussa ja pyydä heiltä toimintaohjeet.
Kouluvirasto on myös toinen tie.- voisi myös suositella
johonkin jengiin liittymistä, mielestäni opettajaa pukisi prosenttiliivi.
- näin meillä
Luin lohduttomana tekstiäsi. Oma lapseni on joutunut opettajan uhkailujen kohteeksi. Itse koen koulun rehtorin kiusaavan vanhempia. Rehtori kertoi, mm. esimerkin tuntemistaan äideistä, joiden lapsilla oli samanlaisia ongelmia, niin toinen äiti uupui ja toinen kuoli. Tätä on nykypäivän koulun tuki vanhemmille! Rehtori on entinen koulukiusaaja, kertoi eräs rehtorin entinen kiusaamisen kohde kouluajalta. Pelkästä koulukiusaamisesta ei tule rikosrekisteriä, niin kiusaaja voi jatkaa kiusaamista koko iän, kohteet vain vaihtuvat. Mihin se seepra raidoistaan pääsisi.
En voi kertoa kaikki lapseeni kohdistunutta kiusaamista opettajan taholta, asiat on vielä kesken. Mutta ei voi muuta todeta kun, että melko heikoilla on vanhemmat. Ainoa keino on vaihtaa koulua.
Ei kannata ihmetellä miksi meillä on lähes 50.000 huostaanotettua lasta, miksi juuri meillä on koulusurmaajia, miksi nuoret syrjäytyvät.
Mutta minä aion taistella lapseni oikeuksien puolesta.- Opettajan kiusaama
Vaikka tämä ketju onkin jo vanha, se pisti vasta äsken silmääni ja ajattelin myös itse kertoa oman tarinani.
Oman, koko koulutaipaleeni kestäneen, kiusaamiskierteeni (olin siis kiusattu, en kiusaaja) käynnisti opettajani jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Hän rohkaisi esimerkillään aluksi luokkatovereitani kiusaamaan minua ja lopuksi kiusaajia oli useilla luokilla.
Heti ensimmäisen vuoden alussa opettaja alkoi syrjimään minua järjestelmällisesti: En esimerkiksi saanut tunneilla apua tehtävissä, vaan jouduin aina yksin pähkäilemään. Hänellä ei ollut mitään halua tulla neuvomaan minua, viittasin miten kauan tahansa. Lisäksi läksynkuulusteluissa minut jätettiin lähes aina vastausvuorotta. En siis saanut kertoa opettajan kysymyksiin vastauksia, vaikka intoa olisi kyllä piisannut. Vuorot menivät minun ohitseni.
Pian muut oppilaat huomasivat opettajan oikeuttaman syrjinnän ja toistivat samaa perässä. Lapset ottivat käyttöönsä vielä haukkumisenkin, johon opettaja ei puuttunut, vaikka kerroin hänelle asiasta. Olin pieni ja yksinäinen. Vanhempanikaan eivät aluksi uskoneet minua, joten olin vielä enemmän yksin asiani kanssa. En kuitenkaan syytä vanhempiani, sillä tiedän, ettei ole helppoa uskoa "ammatti-ihmisen" sortuvan moiseen käytökseen.
Syrjiminen ja tilanteiden ulkopuolelle jättäminen oli kuitenkin vain alkusoittoa. Olin lapsena vaikeasti astmainen ja herkkä - ja opettajani tiesi sen. Hän tiesi, että ahdistumiseni voi laukaista minulle astmakohtauksen. Eräänä aamuna menin käymään vessassa kesken tunnin ja vessan ovi jumittui lukkoon, koska joku oli laittanut sen täyteen muovailuvahaa. Hätäännyin, kun en päässyt ulos ja aloin totta kai huutamaan ja itkemään, jotta luokka seinän toisella puolella kuulisi. No, opettaja kyllä ryntäsi hetken päästä oven taakse kysymään, mikä hätänä ja ongelmani kuultuaan hänen vastauksensa oli kaikkea muuta kuin lohduttava: "jos en saa ovea auki, niin joudut olemaan siellä kello 16 asti iltapäivällä, kunnes talkkari tulee avaamaan oven". Nuo sanat kuultuani jouduin valtavaan paniikkiin ja sain hirveän astmakohtauksen. Vaikka opettaja sai pelotteluistaan huolimatta oven auki, tiedän, että olisin voinut vaikka tukehtua sinne vessaan, ellen olisi saanut kohtaukseeni lääkettä tarpeeksi pian. Sen verran paha se oli ja tulen muistamaan nuo hetket koko ikäni.
Opettajan riisuttua minulta oikeuden henkiseen koskemattomuuteen, hän riisui minulta oikeuteni siihen, ettei omaisuuteeni kosketa. Muut oppilaat saivat syrjimisen ja haukkumisen lisäksi rikkoa ja piilottaa tavaroitani aivan mielin määrin ilman, että kukaan puuttui asiaan.
Olin pitkään, aivan liian pitkään, yksin ahdistukseni kanssa. Vanhempani uskoivat minua vasta reilun vuoden kestäneen kiduttamisen jälkeen. Heidän oli pakko uskoa, sillä joka ilta ennen nukkumaanmenoa itkin ja huusin, etten halua enää mennä kouluun. Minä, joka olin kiitettävä oppilas ja pidin oppimisesta.
Sama kiusaajaopettaja oli minulla 1. ja 2. luokan ajan. Tämän jälkeen opettaja vaihtui, mutta se ei kuitenkaan riittänyt - vanhempieni toiveista huolimatta - katkaisemaan syöksykierrettäni kiusattuna, sillä oppilaat vielä jatkoivat. Ongelmat oppilaiden kanssa jatkuivat aivan yläluokille asti ja tilanne vain huononi. Sain pahimmillaan jopa tappouhkauksen. Seitsemännen luokan jälkeen vaihdoin koulua, mutta kesken yläasteen on vaikea mennä uuteen kouluun ja luokkaan - senkin sain kokea. Vaikka pääsin eroon kaikista vanhoista kiusaajistani, uuden koulun oppilaat eivät ottaneet minua jostain syystä vastaan. Liekö syynä ollut tyttöjen välinen ulkonäkökateus vai kateus koearvosanoissa?
Nyt olen nuori nainen ja toisaalta katkera, mutta myös kiitollinen kokemistani vääryyksistä. Opinpahan ainakin itsenäisen opiskelun salat jo varhain, eikä minua voida enää sanan säilällä satuttaa. Toivon, että kokemukseni opettaisi vanhempia ainakin siinä suhteessa, että lasten väitteistä kannattaa ottaa selkoa - kuulostivat ne omiin korviin miten omituisilta tahansa. Lisäksi asioihin pitää puuttua mahdollisimman aikaisin ja todellisella päättäväisyydellä. Vanhempani alkoivat hoitamaan asioitani heti ongelman tajuttuaan (2. luokalla), mutta koulun puolesta asioita alettiin ratkomaan todenteolla vasta minun ollessani 6. luokalla. Liian myöhään siis. Opettajan aloittama asteittain koventunut kiusaaminen johti minun kohdallani siihen, että sain kärsiä koko peruskouluni ajan.
Sama opettaja opettaa edelleen ja en halua edes tietää, moniko lapsi hänen uhrikseen vielä joutuu. Hän varmasti pilaa monen elämän ja mahdollisuudet opiskella. Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että itse olin kaikesta huolimatta poikkeuksellisen vahva. Vaikka kärsin ja olin lyöty, koulunkäyntini ei kärsinyt. En antanut periksi. Samassa tilanteessa moni lapsi turhautuu ja lopettaa opiskelemisen, mikä taas saattaa heijastua myöhemmin. Ohi menneitä asioita kun on vaikea kiriä takaisin, eikä se ole enää mielekästä.
Toivottavasti tarinastani saa selvää.
Jaksamista tämän kokeville perheille! - 89-99
Opettajan kiusaama kirjoitti:
Vaikka tämä ketju onkin jo vanha, se pisti vasta äsken silmääni ja ajattelin myös itse kertoa oman tarinani.
Oman, koko koulutaipaleeni kestäneen, kiusaamiskierteeni (olin siis kiusattu, en kiusaaja) käynnisti opettajani jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Hän rohkaisi esimerkillään aluksi luokkatovereitani kiusaamaan minua ja lopuksi kiusaajia oli useilla luokilla.
Heti ensimmäisen vuoden alussa opettaja alkoi syrjimään minua järjestelmällisesti: En esimerkiksi saanut tunneilla apua tehtävissä, vaan jouduin aina yksin pähkäilemään. Hänellä ei ollut mitään halua tulla neuvomaan minua, viittasin miten kauan tahansa. Lisäksi läksynkuulusteluissa minut jätettiin lähes aina vastausvuorotta. En siis saanut kertoa opettajan kysymyksiin vastauksia, vaikka intoa olisi kyllä piisannut. Vuorot menivät minun ohitseni.
Pian muut oppilaat huomasivat opettajan oikeuttaman syrjinnän ja toistivat samaa perässä. Lapset ottivat käyttöönsä vielä haukkumisenkin, johon opettaja ei puuttunut, vaikka kerroin hänelle asiasta. Olin pieni ja yksinäinen. Vanhempanikaan eivät aluksi uskoneet minua, joten olin vielä enemmän yksin asiani kanssa. En kuitenkaan syytä vanhempiani, sillä tiedän, ettei ole helppoa uskoa "ammatti-ihmisen" sortuvan moiseen käytökseen.
Syrjiminen ja tilanteiden ulkopuolelle jättäminen oli kuitenkin vain alkusoittoa. Olin lapsena vaikeasti astmainen ja herkkä - ja opettajani tiesi sen. Hän tiesi, että ahdistumiseni voi laukaista minulle astmakohtauksen. Eräänä aamuna menin käymään vessassa kesken tunnin ja vessan ovi jumittui lukkoon, koska joku oli laittanut sen täyteen muovailuvahaa. Hätäännyin, kun en päässyt ulos ja aloin totta kai huutamaan ja itkemään, jotta luokka seinän toisella puolella kuulisi. No, opettaja kyllä ryntäsi hetken päästä oven taakse kysymään, mikä hätänä ja ongelmani kuultuaan hänen vastauksensa oli kaikkea muuta kuin lohduttava: "jos en saa ovea auki, niin joudut olemaan siellä kello 16 asti iltapäivällä, kunnes talkkari tulee avaamaan oven". Nuo sanat kuultuani jouduin valtavaan paniikkiin ja sain hirveän astmakohtauksen. Vaikka opettaja sai pelotteluistaan huolimatta oven auki, tiedän, että olisin voinut vaikka tukehtua sinne vessaan, ellen olisi saanut kohtaukseeni lääkettä tarpeeksi pian. Sen verran paha se oli ja tulen muistamaan nuo hetket koko ikäni.
Opettajan riisuttua minulta oikeuden henkiseen koskemattomuuteen, hän riisui minulta oikeuteni siihen, ettei omaisuuteeni kosketa. Muut oppilaat saivat syrjimisen ja haukkumisen lisäksi rikkoa ja piilottaa tavaroitani aivan mielin määrin ilman, että kukaan puuttui asiaan.
Olin pitkään, aivan liian pitkään, yksin ahdistukseni kanssa. Vanhempani uskoivat minua vasta reilun vuoden kestäneen kiduttamisen jälkeen. Heidän oli pakko uskoa, sillä joka ilta ennen nukkumaanmenoa itkin ja huusin, etten halua enää mennä kouluun. Minä, joka olin kiitettävä oppilas ja pidin oppimisesta.
Sama kiusaajaopettaja oli minulla 1. ja 2. luokan ajan. Tämän jälkeen opettaja vaihtui, mutta se ei kuitenkaan riittänyt - vanhempieni toiveista huolimatta - katkaisemaan syöksykierrettäni kiusattuna, sillä oppilaat vielä jatkoivat. Ongelmat oppilaiden kanssa jatkuivat aivan yläluokille asti ja tilanne vain huononi. Sain pahimmillaan jopa tappouhkauksen. Seitsemännen luokan jälkeen vaihdoin koulua, mutta kesken yläasteen on vaikea mennä uuteen kouluun ja luokkaan - senkin sain kokea. Vaikka pääsin eroon kaikista vanhoista kiusaajistani, uuden koulun oppilaat eivät ottaneet minua jostain syystä vastaan. Liekö syynä ollut tyttöjen välinen ulkonäkökateus vai kateus koearvosanoissa?
Nyt olen nuori nainen ja toisaalta katkera, mutta myös kiitollinen kokemistani vääryyksistä. Opinpahan ainakin itsenäisen opiskelun salat jo varhain, eikä minua voida enää sanan säilällä satuttaa. Toivon, että kokemukseni opettaisi vanhempia ainakin siinä suhteessa, että lasten väitteistä kannattaa ottaa selkoa - kuulostivat ne omiin korviin miten omituisilta tahansa. Lisäksi asioihin pitää puuttua mahdollisimman aikaisin ja todellisella päättäväisyydellä. Vanhempani alkoivat hoitamaan asioitani heti ongelman tajuttuaan (2. luokalla), mutta koulun puolesta asioita alettiin ratkomaan todenteolla vasta minun ollessani 6. luokalla. Liian myöhään siis. Opettajan aloittama asteittain koventunut kiusaaminen johti minun kohdallani siihen, että sain kärsiä koko peruskouluni ajan.
Sama opettaja opettaa edelleen ja en halua edes tietää, moniko lapsi hänen uhrikseen vielä joutuu. Hän varmasti pilaa monen elämän ja mahdollisuudet opiskella. Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että itse olin kaikesta huolimatta poikkeuksellisen vahva. Vaikka kärsin ja olin lyöty, koulunkäyntini ei kärsinyt. En antanut periksi. Samassa tilanteessa moni lapsi turhautuu ja lopettaa opiskelemisen, mikä taas saattaa heijastua myöhemmin. Ohi menneitä asioita kun on vaikea kiriä takaisin, eikä se ole enää mielekästä.
Toivottavasti tarinastani saa selvää.
Jaksamista tämän kokeville perheille!Tuohon ettei sinua otettu uudessa koulussa vastaan... epäilit syyksi ulkonäkökateutta tai arvosanakateutta. Voisiko kuitenkin syy olla jossakin muussa? Vaikka ihan itsessäsi.
Muuten oli kyllä surullista luettavaa tuo 1-2 luokan kohtelu osallasi. Tosin kummalliselta kuulostaa, että kiusaamista sai jatkua 6 luokalle asti. - Opettajan kiusaama
89-99 kirjoitti:
Tuohon ettei sinua otettu uudessa koulussa vastaan... epäilit syyksi ulkonäkökateutta tai arvosanakateutta. Voisiko kuitenkin syy olla jossakin muussa? Vaikka ihan itsessäsi.
Muuten oli kyllä surullista luettavaa tuo 1-2 luokan kohtelu osallasi. Tosin kummalliselta kuulostaa, että kiusaamista sai jatkua 6 luokalle asti.Tässä omat näkemykseni siitä, mitkä syyt johtivat kiusaamiseen uudessa koulussa ja minkä vuoksi kiusaaminen sai jatkua vapaana niinkin pitkään ala-asteella:
Minut sijoitettiin uudessa koulussa luokalle, jossa oppilailla oli hieman heikommanpuoleinen koulumenestys. Koulu ei siis kiinnostanut. Tällä sijoittamisella rehtori toivoi minun innostavan muita opiskeluun, mutta se idea kääntyi itseään vastaan ja minä sain maksaa. Tiedän sijoittumiseni syyn siksi, että rehtorini kertoi sen vanhemmilleni ennen kuin aloitin uudessa koulussa.
Luokka, jolle sijoituin piristämistarkoituksessa, oli hyvin tiivis. Suurin osa heistä oli ollut samalla luokalla jo ihan ala-asteen alusta lähtien ja kaikki tunsivat toisensa. Jo tämä teki uutena luokalle tulemisen vaikeaksi. Sijoittumista ei helpottanut sekään, että uudella luokallani oli eräs hieman varakkaammasta perheestä oleva poika, joka oli kaikkien luokkani tyttöjen ihastus ja hän sitten ilmeisesti ihastui minuun. Tytöt ainakin suivaantuivat silminnähden, sillä he todellakin luulivat, että halusin iskeä heidän ihastuksensa, vaikka en todellakaan sitä yrittänyt (he tulivat muun muassa syyttelemään minua välitunneilla, vaikka miten koitin selittää, ettei asia ollut niin kuin he ajattelivat). Torjuin jopa kyseisen pojan iskuyritykset ja treffipyynnöt, joita hän muiden kuullen minulle esitti ja pyysin, että hän jättäisi minut rauhaan ja etsisi toisen kohteen. Minun kiinnostukseni oli tuolloin vielä poikien sijaan opiskelussa.
Luokan ärtynyt käytös uudessa koulussa äityi vähitellen niin pahasti, että asiasta tehtiin koulun puolesta jopa rikosilmoitus muutaman oppilaan kohdalta. He herjasivat minua paljon. Uusi oppilaitos siis teki kaiken voitavansa lopettaakseen kiusaamiseni, mutta se sitten johti siihen, että minua vihattiin vielä enemmän. Oppilaat luulivat, että se olin minä, joka rikosilmoituksen olin tehnyt ja sain tuntea heidän vihansa moninkertaisena.
Olen toki pohtinut kaikkia mahdollisia omia vikojani, mutta en sitten tiedä. Kai pahin virheeni oli se, että olin edelleen hiljainen ja kuuliainen oppilas. En lähtenyt muiden oppilaiden häiriköintiin mukaan oppitunneilla, vaan pikemminkin yritin rauhoitella heitä. Toisaalta luulen, että vikani oli myös pitkälti minusta riippumaton ja pinnallinen: jostain syystä sen hetken suosituin poika suurin piirtein juoksi perässäni heti alussa, eikä se miellyttänyt tyttöjä.
Joskus olen kiusaajiltani kysynyt syitä, mutta he eivät ole koskaan osanneet sanoa mitään. Luulisi, että osaisivat he ainakin minun virheeni nimetä. Siksi olen yhä sitä mieltä, että syyt ongelmiin uudessa koulussa taisivat olla kahdessa edellä mainitsemassani asiassa. Yksi kiusaajani jopa pyysi viimeisenä peruskoulun koulupäivänä käytöstään anteeksi, joten hän ainakin huomasi tehneensä jotain väärin.
Tiedän, että tuo kiusaamisen jatkuminen vapaana noin pitkään ala-asteella saattaa kuulostaa omituiselta. Itsekin olen miettinyt, miksi asiat vain saivat olla, eikä kukaan koulussa puuttunut niihin oikeasti. Toki opettajat yrittivät aina välillä kieltää oppilaita kiusaamasta, mutta se ei auttanut lainkaan. Kiusaaminen vain naamioitiin paremmin ja siirrettiin enemmän piiloon opettajien silmien alta. Vuosien pohtimisen jälkeen olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että syyt kiusaamisen vapaaseen jatkumiseen saattoivat olla koulun pienessä koossa ja kokemattomuudessa. Pienessä koulussa ei ollut ennen minua koettu tuon mittasuhteen kiusaamista, eikä ilmeisesti resursseja noin monimutkaisen tapauksen kunnolliseen hoitoon ollut. Tilannetta ei ainakaan helpottanut se, että kiusaajia oli todellakin yli luokkarajojen ja tilanne oli riistäytynyt käsistä jo kauan sitten. Ala-asteella koulu oli jopa niin neuvoton tilanteen edessä, että opettajat jopa kielsivät rehottavan kiusaamisen. Ongelmia ei myönnetty, vaan ne pyrittiin salaamaan, koska niitä ei osattu hoitaa. - Anonyymi
Opettajan kiusaama kirjoitti:
Tässä omat näkemykseni siitä, mitkä syyt johtivat kiusaamiseen uudessa koulussa ja minkä vuoksi kiusaaminen sai jatkua vapaana niinkin pitkään ala-asteella:
Minut sijoitettiin uudessa koulussa luokalle, jossa oppilailla oli hieman heikommanpuoleinen koulumenestys. Koulu ei siis kiinnostanut. Tällä sijoittamisella rehtori toivoi minun innostavan muita opiskeluun, mutta se idea kääntyi itseään vastaan ja minä sain maksaa. Tiedän sijoittumiseni syyn siksi, että rehtorini kertoi sen vanhemmilleni ennen kuin aloitin uudessa koulussa.
Luokka, jolle sijoituin piristämistarkoituksessa, oli hyvin tiivis. Suurin osa heistä oli ollut samalla luokalla jo ihan ala-asteen alusta lähtien ja kaikki tunsivat toisensa. Jo tämä teki uutena luokalle tulemisen vaikeaksi. Sijoittumista ei helpottanut sekään, että uudella luokallani oli eräs hieman varakkaammasta perheestä oleva poika, joka oli kaikkien luokkani tyttöjen ihastus ja hän sitten ilmeisesti ihastui minuun. Tytöt ainakin suivaantuivat silminnähden, sillä he todellakin luulivat, että halusin iskeä heidän ihastuksensa, vaikka en todellakaan sitä yrittänyt (he tulivat muun muassa syyttelemään minua välitunneilla, vaikka miten koitin selittää, ettei asia ollut niin kuin he ajattelivat). Torjuin jopa kyseisen pojan iskuyritykset ja treffipyynnöt, joita hän muiden kuullen minulle esitti ja pyysin, että hän jättäisi minut rauhaan ja etsisi toisen kohteen. Minun kiinnostukseni oli tuolloin vielä poikien sijaan opiskelussa.
Luokan ärtynyt käytös uudessa koulussa äityi vähitellen niin pahasti, että asiasta tehtiin koulun puolesta jopa rikosilmoitus muutaman oppilaan kohdalta. He herjasivat minua paljon. Uusi oppilaitos siis teki kaiken voitavansa lopettaakseen kiusaamiseni, mutta se sitten johti siihen, että minua vihattiin vielä enemmän. Oppilaat luulivat, että se olin minä, joka rikosilmoituksen olin tehnyt ja sain tuntea heidän vihansa moninkertaisena.
Olen toki pohtinut kaikkia mahdollisia omia vikojani, mutta en sitten tiedä. Kai pahin virheeni oli se, että olin edelleen hiljainen ja kuuliainen oppilas. En lähtenyt muiden oppilaiden häiriköintiin mukaan oppitunneilla, vaan pikemminkin yritin rauhoitella heitä. Toisaalta luulen, että vikani oli myös pitkälti minusta riippumaton ja pinnallinen: jostain syystä sen hetken suosituin poika suurin piirtein juoksi perässäni heti alussa, eikä se miellyttänyt tyttöjä.
Joskus olen kiusaajiltani kysynyt syitä, mutta he eivät ole koskaan osanneet sanoa mitään. Luulisi, että osaisivat he ainakin minun virheeni nimetä. Siksi olen yhä sitä mieltä, että syyt ongelmiin uudessa koulussa taisivat olla kahdessa edellä mainitsemassani asiassa. Yksi kiusaajani jopa pyysi viimeisenä peruskoulun koulupäivänä käytöstään anteeksi, joten hän ainakin huomasi tehneensä jotain väärin.
Tiedän, että tuo kiusaamisen jatkuminen vapaana noin pitkään ala-asteella saattaa kuulostaa omituiselta. Itsekin olen miettinyt, miksi asiat vain saivat olla, eikä kukaan koulussa puuttunut niihin oikeasti. Toki opettajat yrittivät aina välillä kieltää oppilaita kiusaamasta, mutta se ei auttanut lainkaan. Kiusaaminen vain naamioitiin paremmin ja siirrettiin enemmän piiloon opettajien silmien alta. Vuosien pohtimisen jälkeen olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että syyt kiusaamisen vapaaseen jatkumiseen saattoivat olla koulun pienessä koossa ja kokemattomuudessa. Pienessä koulussa ei ollut ennen minua koettu tuon mittasuhteen kiusaamista, eikä ilmeisesti resursseja noin monimutkaisen tapauksen kunnolliseen hoitoon ollut. Tilannetta ei ainakaan helpottanut se, että kiusaajia oli todellakin yli luokkarajojen ja tilanne oli riistäytynyt käsistä jo kauan sitten. Ala-asteella koulu oli jopa niin neuvoton tilanteen edessä, että opettajat jopa kielsivät rehottavan kiusaamisen. Ongelmia ei myönnetty, vaan ne pyrittiin salaamaan, koska niitä ei osattu hoitaa.hiljaista ja kilttiä on helpompi kiusata. kiusaaja saa kiusaamisesta vallan tunteen. kiusaaja on pelkuri koska kiusaa heikompia.
- Anonyymi
Kiitos tärkeästä kirjoituksesta. Minusta on puhuttu liian vähän opettajien kiusaamisesta. Miksi tästä tärkeästä aiheesta vaijetaan?
Olen kokenut opettajan kiusaamisen ensimmäisestä koulupäivästä asti. Opettaja kosti minulle sen, että hänellä oli ylimääräinen lapsi. Kuisaaminen alkoi ensimmäisestä koulupäivästä. Olin ujo ja muutenkin jännitti ensimmäinen koulupäivä. Koulupäivät olivat painajaisia.
Opettaja huusi jatkuvasti minulle ja laiminlöi minua. Kerran hän räkäisi koulukirjani väliin. Eräällä kerralla hän taas raahasi minua koulupäivän jälkeen tien toisella puolella sijaitsevaan kaupungintaloon. Riuhtaisin itseni irti ja juoksin apua huutaen läheiseen leikkipuistoon. Opettajalla oli myös lellipoika, jolle hän antoi kaikkea hyvää. Minä olin hänelle se paha poika, vaikka olin kiltti.
Kerran ruokatauolla hän antoi pannukakkuni lellipojalle. Sanoin, että en ole vielä saanut pannukakkua. 1 - luokkalaisesta se oli kamalaa. Naapuriluokan opettaja tuli paikalle ja antoi omansa minulle.
Kyseinen tyranniopettaja on jo kuollut, mutta en voi koskaan unohtaa, mitä kaikkea hän minulle teki. Pienet lapset ovat erittäin haavoittuvassa iässä. Tämä opettaja jätti minuun pitkään pelon aikuisia kohtaan. Vielä nytkin olen varovainen aikuisia kohtaan. - Anonyymi
trygg kaipiainen on ollut homovastainen ja epäreilu opettaja
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w18936En koskaan
Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v49830Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.224731Nainen, olet kaipaillut seuraani
Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan76717- 46709
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu3693Emme näe enää koskaan
Näin ainakin uskon. Mutta ei hätää, et menetä yhtään mitään minussa. Sen kai jo tiesitkin. Hyvää vappua ja kesää. Toivon34687- 107673
Vornanen alkaa olla kusessa
Kaikki vanhat synnit on kaiveltu esiin ja niitä tosiaan näyttää olevan. Poliisin asussa esiintyminen vaaliteltalla, työt82662- 35600