Olen 22-vuotias, aviossa oleva nainen.
Sain pari päivää sitten tietää, kun kävin ihan rutiinitarkastuksessa gynellä, että mulla on PCO-syndrooma. Joka tarkoittaa monirakkulaisia munasarjoja. Munasarjat "hämäävät" aivolisäkettä, joka alkaa tuottaa liikaa testosteronia ja liian vähän keltarauhashormonia. PCO on ilmeisesti perinnöllinen, vaikka ei kyllä äidilläni/isoäideilläni tuollaista ole kai todettu.
Liika testosteroni lisää ruokahalua ja lihottaa siis. Erityisesti lihavuus kertyy vyötärölle. Josta taas saattaa aiheutua aikuisiän diabetes. Liian vähästä keltarauhashormonista taas aiheutuu mm. kohdunkaulan syöpää. Kyllä minä aina vähän pyöreä olen ollut, mutta en voinut todellakaan aavistaa, että jonkin hemmetin PCO:n takia!! Laihduttaminen on hyvä hoito mm. diabeteksen ja syövänkin ehkäisyyn, mutta PCO:n takia laihdutus on selvästi vaikeampaa kuin normaalisti.
Kaikkein eniten minua tuossa PCO:ssa järkyttää se, että munasolut eivät irtoa kunnolla, johtuen liian vähästä keltarauhashormonista ja munasarjojen rakenteesta. Munasolut saattaa siis irrota 1 krt / kk, tai 1 krt / vuosi, tai vaikka 3 krt / vuosi, tai ei koskaan. Toisin sanoen tuo PCO aiheuttaa mitä todennäköisimmin LAPSETTOMUUTTA!!
En koskaan ole pitänyt lapsia itsestäänselvyytenä. Lapsettomia naisia ja pareja on paljon. Mutta en olisi silti uskonut, että tuollaista voi osua minun kohdalle.
Lääkäri sanoi, että luultavasti sitten, kun lapsienhankinnan aika tulee, joudumme turvautumaan hormonihoitoon. Sillä hetkellä, kun lääkäri tuon sanoi, minusta tuntui, että en ole nainen ollenkaan. Ensimmäinen ajatus oli: "Mikä nainen se semmoinen on, joka ei voi lapsia saada??!!"
Miehelleni kun asiasta kerroin, tuntui, että hän ei edes ymmärtänyt koko asiaa. Hän vain sanoi, että "kaikkihan on mahdollista."
Kyllähän minäkin olen ihan toiveikas lapsienhankinnan suhteen, sitten kun sellaisen aika tulee. Jaksan uskoa, että sitten vaikka hormonihoidolla saamme lapsen, jos ei muuten. Mutta minua lähestulkoon raivostuttaa mieheni välinpitämättömyys asiaa kohtaan. Ihan kuin hän ei haluaisi puhua asiasta ollenkaan.
Meillä on ollut aiemmin puhetta, että haluamme lapsia sitten joskus, kun siltä tuntuu. Mieheni on ollut lapsia hankkimassa todella innoissaan. Mutta nyt yht'äkkiä hän ei puhu asiasta minun kanssa. Hän ei taida haluta tajuta asiaa ollenkaan.
Minulle tuli tuossa yksi aivan omituinen asia mieleen: Olenkohan aiemmin syönnyt e-pillereitä ja nyt viime aikoina pitänyt kierukkaa aivan turhaan, koska ei todellakaan tiedä, irtoaako minulta yhden ainoaa munasolua koskaan. Onko ehkäisy siis ollut aivan turhaa??!!
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?? Miten miehet ovat suhtautuneet tällaiseen asiaan?
Sain pari päivää sitten tietää, kun kävin ihan rutiinitarkastuksessa gynellä, että mulla on PCO-syndrooma. Joka tarkoittaa monirakkulaisia munasarjoja. Munasarjat "hämäävät" aivolisäkettä, joka alkaa tuottaa liikaa testosteronia ja liian vähän keltarauhashormonia. PCO on ilmeisesti perinnöllinen, vaikka ei kyllä äidilläni/isoäideilläni tuollaista ole kai todettu.
Liika testosteroni lisää ruokahalua ja lihottaa siis. Erityisesti lihavuus kertyy vyötärölle. Josta taas saattaa aiheutua aikuisiän diabetes. Liian vähästä keltarauhashormonista taas aiheutuu mm. kohdunkaulan syöpää. Kyllä minä aina vähän pyöreä olen ollut, mutta en voinut todellakaan aavistaa, että jonkin hemmetin PCO:n takia!! Laihduttaminen on hyvä hoito mm. diabeteksen ja syövänkin ehkäisyyn, mutta PCO:n takia laihdutus on selvästi vaikeampaa kuin normaalisti.
Kaikkein eniten minua tuossa PCO:ssa järkyttää se, että munasolut eivät irtoa kunnolla, johtuen liian vähästä keltarauhashormonista ja munasarjojen rakenteesta. Munasolut saattaa siis irrota 1 krt / kk, tai 1 krt / vuosi, tai vaikka 3 krt / vuosi, tai ei koskaan. Toisin sanoen tuo PCO aiheuttaa mitä todennäköisimmin LAPSETTOMUUTTA!!
En koskaan ole pitänyt lapsia itsestäänselvyytenä. Lapsettomia naisia ja pareja on paljon. Mutta en olisi silti uskonut, että tuollaista voi osua minun kohdalle.
Lääkäri sanoi, että luultavasti sitten, kun lapsienhankinnan aika tulee, joudumme turvautumaan hormonihoitoon. Sillä hetkellä, kun lääkäri tuon sanoi, minusta tuntui, että en ole nainen ollenkaan. Ensimmäinen ajatus oli: "Mikä nainen se semmoinen on, joka ei voi lapsia saada??!!"
Miehelleni kun asiasta kerroin, tuntui, että hän ei edes ymmärtänyt koko asiaa. Hän vain sanoi, että "kaikkihan on mahdollista."
Kyllähän minäkin olen ihan toiveikas lapsienhankinnan suhteen, sitten kun sellaisen aika tulee. Jaksan uskoa, että sitten vaikka hormonihoidolla saamme lapsen, jos ei muuten. Mutta minua lähestulkoon raivostuttaa mieheni välinpitämättömyys asiaa kohtaan. Ihan kuin hän ei haluaisi puhua asiasta ollenkaan.
Meillä on ollut aiemmin puhetta, että haluamme lapsia sitten joskus, kun siltä tuntuu. Mieheni on ollut lapsia hankkimassa todella innoissaan. Mutta nyt yht'äkkiä hän ei puhu asiasta minun kanssa. Hän ei taida haluta tajuta asiaa ollenkaan.
Minulle tuli tuossa yksi aivan omituinen asia mieleen: Olenkohan aiemmin syönnyt e-pillereitä ja nyt viime aikoina pitänyt kierukkaa aivan turhaan, koska ei todellakaan tiedä, irtoaako minulta yhden ainoaa munasolua koskaan. Onko ehkäisy siis ollut aivan turhaa??!!
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?? Miten miehet ovat suhtautuneet tällaiseen asiaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Minulle tuli tuossa yksi aivan omituinen asia mieleen: Olenkohan aiemmin syönnyt e-pillereitä ja nyt viime aikoina pitänyt kierukkaa aivan turhaan, koska ei todellakaan tiedä, irtoaako minulta yhden ainoaa munasolua koskaan. Onko ehkäisy siis ollut aivan turhaa??!!!"
Kai sä olet huomannu, jos ne on irronnu? Onko tullu alapään verivuotoja tai hormooni häriö..etc.
Minulla on sellainen käsitys, lääkärin kertoma, että e-pillerit ja muut hormonaaliset ehkäisykeinot saavat aikaan kyllä vuodon, mutta silloin poistuu kohdun limakalvoa ja munasolun irtoamista ei silloin tapahdu , sillä juuri sitähän siinä yritetään ehkäistä.
Mutta jos ei käytä ehkäisy niin silloin voi omaa kiertoaan tarkkaila ja jos vuotoa ei tule eikä ole raskaana munasolu ei ole silloin irronnut.
Itselläni on juuri tuo sama pco ja lapsettomuushoitoja läpi käydään juuri sen takia kun munasolu ei kehity/irtoa.
Ei munasolun irtoamattomuutta huomaa.
Kohdun limakalvo turpoaa ja kerää itseensä verta valmistautuessaan ottamaan hedelmöittyneen munasolun vastaan. Kun hedelmöittynyt munasolu EI kiinnity limakalvoon, eli nainen ei ole raskaana, poistuu limakalvo noin kerran kuussa verisenä vuotona, eli kuukautisina.
Keho ei tiedä mistä munasolun kiinnitymättömyys johtuu, siitä ettei se ole hedelmöittynyt vaiko siitä, ettei munasolua ole irronnut ollenkaan. Vuoto tulee joka tapauksessa.
Minulla on myös kuulemma PCO-tyyppiset munasarjat, mutta käsittääkseni ei kovin "vakavasti", jos nyt oikein olen lääkärin puheita ymmärtänyt. Tiedät näköjään aika paljon tuosta sairaudesta, joten en siitä osaa sen enempää kertoa, mutta halusin tuosta E-pilleriasiasta mainita, että minulle sanottiin joskus e-pillereiden olevan hyväksi pco:ta sairastaville. Siinä munasarjat ovat ikäänkuin lepotilassa, kun munasoluja ei kypsy.
Laihduttamista minulle suositeltiin (vaikken mitenkään kamalan ylipainoinen ollut). Hormonihoitoja käytettiin jonkin aikaa lasta yrittäessämme, mutta päädyimme viimein koeputkihedelmöitykseen, josta tuloksena yksi lapsi. Pco aiheuttaa muuten koeputkihedelmöityksessäkin pienen riskin munasolujen "liikatuotantoon", mutta minulle näin ei onneksi käynyt.
Miehesi varmaan ymmärtää, mistä on kyse, mutta ainakaan oma mieheni ei oikein osannut keskustella asiasta. Kuunteli kyllä ja oli täysillä muuten hoidoissa mukana.
Tsemppiä!
Me ollaan yritetty noin epävirallisesti 3 vuotta, mutta luulin stressin ym. vaikuttaneen että menkat oli koko ajan epäsäännölliset. Menin vuosi sitten tavalliselle gynekologille ja hän määräsi terolutia ja clomifenia. Sanoi että palata asiaan 1/2- 1 vuoden kuluttua jos ei mitään tapahdu. Ei tapahtunut ja varasimme ajan AVA klnikalle Tampereelle vähän aikaa sitten. Lääkäri totesi mulla myös olevan Pco:n. Mulla on vatsan ympärystö pyöristynyt vuosien varrella huimasti. Sekä jonkun verran liikakarvaisuutta ilmenee, muttei mitenkään häiritsevästi. AVA:lla lääkäri totesi mun aikasemman lääkityksen olleen väärin. Aikaisempi gyne määrännyt väärinä päivinä ottamaan. Munasolut eivät ehtineet tarpeeksi isoksi kun aloin ottamaan Terolutia. Määräsi Clomifenia kierron 3-7 (1,2,1,2,1)päivinä sekä Glugohage 500mg 1/2 tblx3(sokerilääke joka vaikuttaa monirakkuloisuuteen, voi alkaa yhtäkkiä jokin mnasolu innostua kasvamaan). Ja olen nyt tuntenut sen kasvun ja tänään tein testin==) positiivinen! Mies ei uskonut ensin ja jouduin hakemaan apteekista toisen testin vielä. Mä suosittelen että varaatte ajan yksityiselle lapsettomuusklinikalle mahd.pian. Ei se kovin paljon maksa kun kumminkin saa takaisin Kelalta. Tsemppiä.
pco ja on raskaana onko lapsi silloin terve vai aiheuttaako pco esim. kehityshäiriöitä?
Ei vielä hätää! Mullakin on todettu pco ja silti tulin ihan luomusti raskaaksi. Vaikka siihen menikin kauan, niin hormonihoitoa en tarvinnut. On ihan mahdollista, että tulet raskaaksi pco:sta huolimatta, mutta siihen vain voi mennä normaalia pidempi aika.
Ehkäisy ei ole ollut turhaa, kuten itse sanoit, et tiedä milloin sinulla on irronnut munasoluja. Voihan olla, että sinulla onkin irronnut munasolu joka kuukausi! Ei voi tietää.
Voisiko joku kertoa hieman tarkemmin pco:n oireista, sillä ainakin nuo tähän mennessä esiin tulleet lisääntynyt ruokahalu ja laihduttamisen vaikeus, sekä runsaskarvaisuus tuntuvat tutuilta...
Millä tavalla pco tutkitaan/todetaan?
...katsomalla ultralla munasarjat. Kannattaa kysyä gynekologilta.
itselläni on pco ja olemme miehen kanssa juuri harkitsemassa lasten hankintaa.. miten tulisi aloittaa tuo operaatio. luomusti ei varmaankaan , koska menkkoja ei ilmesty, niin ei varm. munasolukaan irtoa.. clomifenilla on moni aloittanut, mutta en ole kenenkään vielä kuulluut raskaaksi sen ( miehen) avulla tulleen.
Aloitus on tehty jo vuosia sitten, mutta kysymys löytyy googlella, vastaan silti. E-pillerit tyhjentävät kohtua ja vähentävät munasarjojen rakkuloitumista. Näin sekä kohtu ja munasarjat pysyvät paremmassa kunnossa ja raskaaksi tuleminen helpottuu. Raskaaksi yrittäminen aloitetaan heti pilleireiden pois jättämisen jälkeen. Itse olen saanut kaksi lasta luomusti, vaikka lääkäreiden mukaan en olisi voinut tulla raskaaksi edes hormonihoidoilla. Popsikaa siis pillereitä niin kauan kuin haluatte aloittaa raskaaksi yrittämisen, sillä pillerit pitävät paikat paremmassa kunnossa.
Mulla on myös pco ja sen vuoksi en meinannut tulla 7 vuoteen raskaaksi. Mitään en yrittänyt asialle tehdä ,mutta kun laihdutin 60 kiloon niin tulin heti raskaaksi.
Kun PCO:sta puhutaan, korostuu tuo lapsettomuus ja lihavuus. Valitettavasti tuo tauti aiheuttaa koko joukon muitakin vakavia seurauksia, esim naisten sydän- ja verisuonitaudit.
Jos tällainen tauti olisi miehillä yleinen siihen olisi jo keksitty hoitoa. Naisten kohdalla puhutaan ulkonäkökysymyksistä. "kuinka usein joudut oikein ajelemaan sääret?" oli erään erikoislääkärin kommentti. Taitaa olla niin että monet lääkärit ovat tietämättömiä tästä sairaudesta.
Minun äidilläni on PCO ja samoin kahdella tyttärelläni. Äidillä alkoi vaihdevuodet aikaisin ja minullakin 46 vuotiaana. Oireet ovat olleet tappavat ja pillereitä on ollut ihan pakko hakea.
Ilmeisesti on vaan kärsittävä kun mitään todellista apua ei ole tarjolla. Tyttärin kohtalo säälittää kun joutuvat kamppailemaan omassa elämässään tämän asian kanssa. (akne, pms-oireet, ylipaino, lapsettomuus, sokeritasapainon heittely, masennus, ahdistus).
Nuo hormonit vaikuttavat ylättävän moniin asioihin naisen elämässä. Olisi vihdoin otettava vakavasti tämän sairauden hoito ja tutkimus. Monet eivät edes tiedä taudistaan. Itse olisin valmis osallistumaan tutkimuksiin jos joku sellaista suunnittelee.
Ainoa asia joka on auttanut on ollut laihdutus. Vähähiilihydraattinen ruokavalio auttoi, mutta proteiinien syöminen rasittaa elimistöä pitemmän päälle.
Itselläni todettiin PCO-syndrooma 15-vuotiaana, kun menkat eivät alkaneet. Verikokeissa sitten selvisi, että minulla on PCO-syndrooma. Kuukautiset saatiin sitten alkamaan e-pillereillä. Minullekin tuolloin sanottiin, että laspenteko voi olla hankalaa ja että kun sellasta mietit, ni sitten vaan hormonhoitoon. Paikkakuntaa vaihtaessani ja samalla tietysti lääkäriä, tämä uusi lääkäri raivostui siitä, mitä minulle oli sanottu. Asia ei kuulemma ole niin. Ja itsekkin epäilin ehkäisyyden tarvetta. Mutta älä jätä ehkäisyä pois. Näin minullekin sanottin. Lääkärini sanoi, että lääkärinluvat pitäisi niiltä lääkäreiltä poistaa joka sanoo tollasta.
Ja nyt tiedän sen itsekin. Vaikka ilman e-pillereitä menkkani tulevat ehkä 3-4 kertaa vuodessa ja raskaaksi tuleminen on epätodennäköisempää, mutta silti itselleni kävi niin, että olen raskaana. Ja tähän tarvittiin vain kymmenen päivää. Mieheni on ulkomaalainen ja tuli juuri silloin Suomeen. Nyt on raskausviikko 25 4 menossa. Ultrassa minulle sanottiin, et olen onnekas. Tiedän sen, mutta tiedän myös sen, että PCO-syndrooma ei ole välttämättä este raskaudelle.
Omalle miehelleni kun kerroin asiasta, niin hän otti sen hyvin vastaan, tyyliin "ei meistä kukaan täydellinen ole" ja että "yrittämällähän se selviää".. :) Mieheni ei varmasti itsekään ymmärtänyt asiaa kunnolla. Eikä varmasti vieläkään, koska kaikki sitten kuitenkin tapahtui todella nopeasti.
Ja kuitenkin olet nainen PCOsta huolimatta, joten älä murehdi :) Positiivista asennetta peliin, koska se on totta että kaikki on mahdollista ja voi olla että sinäkään et tarvitse minkäänlaisia hormonihoitoja lapsia saadaksesi.
Tsemppiä! :)
Monet on saanu tulosta vähähiilihydraattisella ja runsasrasvaisella ruokavaliolla. Eli PCOS:n "häviämään", jopa täysin oireettomaksi. Ja raskautuminenkin on sitten onnistunut. Samalla vähenee ne sydäntautien ja diabeteksen riskitkin.
PCOS:ään liittyy läheisesti insuliiniresistenssi, johon tepsii laihdutus, liikunta, vhh. Laihdutus on helpompaa vhh:lla.
Vhh:lla ei tarvitse syödä normaalia enempää proteiinia. Hiilihydraattien energiat korvataan rasvalla. Eli, paljon kasviksia on perusta, ja sitten täysrasvaisia maitotuotteita (kohtuudella kuitenkin, riippuen hh-pitoisuudesta), pähkinöitä, kananmunia, lihaa.
Vhh:n ohella toinen ase PCOS:ta vastaan on D-vitamiini. Sitä saa ottaa reilun annoksen, esim 125µg päivässä. PCOS-naisilla todetaan lähes järjestään d-vitamiinivajetta. Ottakaa edes 50µg jos ette uskalla nostaa enempää liian alhaisten virallisten suositusten takia. Öljykapseli mieluiten niin imeytyminen parempaa.
Jos vielä lisäravinnetta haluaa insuliiniresistenssiä parantamaan, voi kokeilla berberiiniä.
Tässä näin lyhyesti, googlailkaa lisätietoa ja perusteluja jos kiinnostaa. :)