Vain me kaksi

Ensin olimme vain kaksi
muukalaista yössä. Kaksi varjoa
katulampun valokeilan liepeessä.
Kaksi erilaista, etsimässä toista.

Etsimässä jotain katseeseen.
Kokoamassa jotakin sydämenn.
Kasaamassa sielun tyhjyyteen
jotain toisesta ihmisestä.

Varjot vain liikahtivat sattumalta
toisiaan kohti. Joku luottamus
hivuttautui tyhjään. Varjot
lähestyivät ja osuivat yhteen.

Muukalaiset yössä kohtasivat
Kaksi ykisnäistä tapasi ja lämpeni
toisilleen. Kädet osuivat toisinnsa
ja sydämet menivät liki.

Rakkaus sai hetkensä ja
hetki siirtyi koko elämään.

Rakkaudeksi.


http://www.youtube.com/watch?v=tYXQm6NEXnE


Kiitos runostasi.

Kun käsi piirtää ja mieli
on mukana, tuloksena voi olla
taideaarre.

Kun sielu piirtää ja
sydän on mukana, voi
syntyä koko elämän
kestävä elävä koru,
Rakkaus.

Ja Rakkaus on koko elämä.

Todella hieno ja eheä
Rakkausruno sinulta.

Äärettömän herkästi ajatuksiasi
ja tunteitasi kuvaava runo tämä.

Siihen oli hienoa päästä
sisälle ja kokea.

Positiivinen tunnelma ja
tummia tunteitakin.

Kaunis oli runosi.

Voimia ja jaksamista päivääsi.

Oli ihana runosi.
Kiitos

Tätä on helppo lukea - kauniskin kuin mikä =)

kyllä Sinäkin vielä varmasti saat mahdollisuuden
kokea ne kahdenkeskiset tunnustelut, rytmit. Älä
unohda ikinä, koskaan haaveita, unelmia.

Etkä varmaan unohdakaan, kyllä runosikin puhuu
niiden puolesta. Mahdottoman herkkää, mutta niin
kaihoisaa odotusta runosi on.

Minäkin huokaan, ja toivon Sinulle sitä kaikkea.