Trendinä itsemurhaan

Toivottavasti taso pysyy jatkossakin matalana. Siten saa parhaat naurut...

Yeah Baby kirjoitti:

Toivottavasti taso pysyy jatkossakin matalana. Siten saa parhaat naurut...

ei voi kaltaiseni vielä tervejärkinen tulla kuin surulliseksi, ei omasta puolestaan surulliseksi, vaan jonkun toisen puolesta.

Avauksen aihe on pohjimmiltaan itsemurhaan saattelemisen periaatteellinen hyväksyminen kenen tahansa Suomi24:n käyttäjän osalta.

Jos sellainen Suomi24:ssä hyväksytään, se on Suomi24:n taso ja sillä saa parhaat naurut?

Luulisi poliisin ja oikeuslaitoksenkin alkavan kiinnostua asian tuosta puolesta.

Jos joku muu yritys myy piloille mennyttä tuotetta, se joutuu korvaamaan asiakkaalleen aiheutuneen vahingon ja korvaa sen. Yritys, joka pitää sen mitä lupaa.

Miten Suomi24 kuvittelisi edes teoriassa voivansa korvata esim. jonkun lapsen, nuoren tai aikuisen elämän hinnan, vaikka tahtoisi? Ja tahtoisiko se, sillä normaalijärkisen mielestä yhdenkin itsemurhaan ajautuneen elämän hinta on niin korkea, ettei siihen riitä mikään raha? Ei edes Eniron, saati sen tahto?

Ja siinä on se yksi pointti.

Olisiko oikeuslaitoksen piirissä syytä alkaa miettiä tämänkaltaisten varsinaisesti ei-aineettomien tuotteiden aiheuttamien haittojen korvaamista niiden käyttäjille hieman tarkemmin?

on vakava.

Toivottavasti niillä palstoilla olisikin kokoaikainen valvoja. Joka myös ehtisi ottaa kantaa yllytysviesteihin olipa niitä sille heitelty vahingossa tai tahallaan.

JOkaisella palstalla näyttäisi olevan melkoisen härskiäkin huulenheittoa, olipa kyse miten vakavista asiosta tahansa.

Olen voinut erehtyä tämän palstan suhteen.
Tämäpalsta on laukaisualusta?
Olen näkevinäni trenditaivaalla ihmisten sielunelämää skannaavan laitteen.

Aika siirtyä mielenterveyssivuille viettämään terveempää elämää, kuten yllyttämään lapsia ja nuoria hakemaan apua jostakin muualta kuin netistä? Sieltä, missä näkevät konkreettisesti ihmisen edessään ja auttavan käden.

Valitettavaa on, että lapset ja nuoret joutuvat odottamaan, että apua saisivat mistään.
Melkoinen aikapommi tikittää.

aihepiiri kirjoitti:

on vakava.

Toivottavasti niillä palstoilla olisikin kokoaikainen valvoja. Joka myös ehtisi ottaa kantaa yllytysviesteihin olipa niitä sille heitelty vahingossa tai tahallaan.

JOkaisella palstalla näyttäisi olevan melkoisen härskiäkin huulenheittoa, olipa kyse miten vakavista asiosta tahansa.

Olen voinut erehtyä tämän palstan suhteen.
Tämäpalsta on laukaisualusta?
Olen näkevinäni trenditaivaalla ihmisten sielunelämää skannaavan laitteen.

Aika siirtyä mielenterveyssivuille viettämään terveempää elämää, kuten yllyttämään lapsia ja nuoria hakemaan apua jostakin muualta kuin netistä? Sieltä, missä näkevät konkreettisesti ihmisen edessään ja auttavan käden.

Valitettavaa on, että lapset ja nuoret joutuvat odottamaan, että apua saisivat mistään.
Melkoinen aikapommi tikittää.

Lue lisää

Itsemurhia pitäisi halveksua samallatavoin kuin mustalaiskulttuurissa, niin ankeidenkin aikojen ollessa kyseessä etsitään mielessä muita ratkaisua kuin tuskan aiheuttaminen läheisillle.
Kynttilöiden sytyttäminen jukisesti itsemmurhatehneiden muistoksi on kuin sankarivainajien palvontaa ja Imatralle pystytetty Imatran-impi patsas, joka muistuttaa kusken kuohuihin hypänneiden itsemurhista yli sadan vuoden takaa. Puhutaan onnettoman rakkauden tähden tehdyistä itsemurhista, mutta koskeen on hypänneet myös talousrikolliset kirjanpidon epäselvyyksien tähden. Lähellä itsrintehneiden muistoa kunnioittamisparsats on sankarihautausmaa jossa on isänmaanpuolesta henkensä uhrannneiden muistopatsas. Sotilaskarkuritkin tekivät itsareita. Humaako kukaan ristiriitaa?
Itsarintehneitä pitäisi halveksia epäitsekkyydestä ja halpamaisesta teosta, eikä järjestää mitään kannustusrituaaleja.
Mustalaiskulttuurissa pyyhitään itsarintehneen muisto. kaikki hänen omaisuutensa hävitetään. Kulttuurissa jossa on syrjinnästä johtuen ollut sadoinverroin enemmän aiheita tehdä epätoivoistten tulevaisuuden näkymien vuoksi itsari. Mutta asenne itsariin on sellainen, ettei mustalaiinen sitä kovankaan paineen alaisena ensimmäiseksi ajattele.

Duke.of.America kirjoitti:

Itsemurhia pitäisi halveksua samallatavoin kuin mustalaiskulttuurissa, niin ankeidenkin aikojen ollessa kyseessä etsitään mielessä muita ratkaisua kuin tuskan aiheuttaminen läheisillle.
Kynttilöiden sytyttäminen jukisesti itsemmurhatehneiden muistoksi on kuin sankarivainajien palvontaa ja Imatralle pystytetty Imatran-impi patsas, joka muistuttaa kusken kuohuihin hypänneiden itsemurhista yli sadan vuoden takaa. Puhutaan onnettoman rakkauden tähden tehdyistä itsemurhista, mutta koskeen on hypänneet myös talousrikolliset kirjanpidon epäselvyyksien tähden. Lähellä itsrintehneiden muistoa kunnioittamisparsats on sankarihautausmaa jossa on isänmaanpuolesta henkensä uhrannneiden muistopatsas. Sotilaskarkuritkin tekivät itsareita. Humaako kukaan ristiriitaa?
Itsarintehneitä pitäisi halveksia epäitsekkyydestä ja halpamaisesta teosta, eikä järjestää mitään kannustusrituaaleja.
Mustalaiskulttuurissa pyyhitään itsarintehneen muisto. kaikki hänen omaisuutensa hävitetään. Kulttuurissa jossa on syrjinnästä johtuen ollut sadoinverroin enemmän aiheita tehdä epätoivoistten tulevaisuuden näkymien vuoksi itsari. Mutta asenne itsariin on sellainen, ettei mustalaiinen sitä kovankaan paineen alaisena ensimmäiseksi ajattele.

Lue lisää

eri alakulttuureiden käsityksiin esim. itsemurhasta, sanon vain että usein on kyse todellisesta sairaudesta, syvästä masennuksesta, joka vaatii hoitoa ja toivon mukaan jatkossa nämä voitaisiin ennaltaehkäistä.

En tuomitse itsemurhan tehneitä. Siinä koko mielenmaailma muuttuu. Ei silloin jaksa ajtella läheisiään enää. Lähellä on ollu mietteet itselläkin. Useat hautajaiset olen käynyt, nuoriakin..

empathywmn kirjoitti:

eri alakulttuureiden käsityksiin esim. itsemurhasta, sanon vain että usein on kyse todellisesta sairaudesta, syvästä masennuksesta, joka vaatii hoitoa ja toivon mukaan jatkossa nämä voitaisiin ennaltaehkäistä.

En tuomitse itsemurhan tehneitä. Siinä koko mielenmaailma muuttuu. Ei silloin jaksa ajtella läheisiään enää. Lähellä on ollu mietteet itselläkin. Useat hautajaiset olen käynyt, nuoriakin..

Lue lisää

tai onko oikeampi sanoa odottamattominta lasten ja nuorten mitä lasten ja nuorten itsemurhiin tulee, lienee se, että he voivat toimia myös hetken mielijohteesta. Eikä silloin ole aina kyse siitä, mihin niin usein mielellään tunnutaan päätyvän, että kyseessä on jonkun erityisen, alemmanpa hyvinkin, sosiaaliluokan lapsi.

Vääristymä ajatteluun saattaa tulla toisaalta tulla siitäkin, että ylemmän sosiaaliluokan lasten itsemurhista pyritään visusti vaikenemaan, ettei jonkun esim. suuren yritysjohtajan maine mene työmarkkinoilla ja puolestaan ns. viihteenjulkkisten lasten itsemurhista tai muuten julkisuuteen nousseiden lasten ja nuorten pahasta olosta revitään mediassa kaikki mahdollinen irti.

Enpä ole nähnyt yhtään suurta otsikkoa kouluattentaattien lisäksi, että ns. tavallisen perheen lapsen itsemurhasta olisi edes paikallisissa lehdissä saati sitten iltapäivälehdissä uutisoitu. Ja hyvä niin.
Räikeää on median harrastama sen kaltainen ruumiskauppa, osuipa se kenenkä tahansa perheen kohdalle.


On ollut tapauksia, joissa nuoressa ei ole huomattu kotona, koulussa eikä ystäväpiirissä mitään masennukseen tai muihin mielenhäiriöihin viittaavaa ja silti nuori on esim. seurustelusuhteen päättymisen vuoksi ampunut mitenkään ennalta ketään varoittamatta itsensä aseella, joka hänen kotonaan on ollut saatavilla.

Se tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten nuoren ihmisen mieli voi ailahdella esim. hänen murrosikää läpikäydessään ja itsenäistyessään vanhemmistaan, tunteiden osalta laidasta laitaan.
Se taitaa valitettavasti olla myös melko tyypillinen esimerkki siitä, että oikein kellään ei ole aikaa huomata jotakin lasta tai nuorta.

Lasten täytyy jostakin syystä aikuisitua niin monessa suhteessa liian aikaisin? Siinä olisi varmaan miettimistä lasten vanhemmille ja kaikille niille, jotka lasten kanssa päivittäin ovat tekemisissä.

Miksi tämä yhteiskunta ei anna lapsen olla lapsi niin kauan kuin hän on oikeasti kypsä aikuistumaan? En nyt tarkoita sitä ilmiötä, että toisaalta vanhempien nurkissa asuttaisiin varhaiseen keski-ikään saakka eli reilusti yli kolmikymppisiksikään. Toisaalta väitetään, etteivät nuoret voi muuttaa kotoaan, koska se ei ole yhteiskunnassa vallitsevien olosuhteisen vuoksi mahdollista.

Työssäkäyvillä vanhemmilla on työpaikoista pitelemistä, on kiire, pitää painaa pitkää päivää.
Varsinkin uhkakuvien edessä, jokainen työssäkäypä joutunee tappelemaan työpaikastaan kynsin hampain ja uupua ja masentua jatkuvaan epävarmuuteen.

Työttömillä vanhemmilla alkaa usein kertyä paineita elättää perhe ja saada oma parisuhde taloudellisten ja syrjäytymispaineiden alla pysymään kunnossa, sillä lapsi tarvitsisi molemmat vanhempansa, jotka kykenevät missä oloissa tahansa vetämään ns. yhtä köyttä. Joskus käy niin, että joku perheestä vetää sen kaulansa ympärille, kun ei enää jaksa.


Yrittäjyys tunnetusti taitaa viedä mehut melko monesta vanhemmasta, niin kuin heidän vapaa-aikansakin.

Vaikuttaa siltä, että yhteiskunnassa on jo kehittyneet sellaiset luokkajaot, että ns. ylemmän luokan kansalaiset, ns. menestyjät alkavat kitkeröityä ns. huonompiosaisia kohtaan, koska katsoo elättävänsä sen kansanosan omasta pussistaan. Maan sisällä on katkeruutta. Etelä-Suomi kokee elättävänsä muun Suomen.

On pakko lähteä niihin asutuskeskuksiin, joissa työtä on. Menetetään juuret. Lasten olisi hyvä voida tietää siltäkin osin lähtökohtansa ja tuntea kuuluvansa johonkin. Tunnistaa juurensa olipa sosiaaliluokka mikä tahansa.

Koska ulkonainen hyvä on käynyt niin tärkeäksi, ns. alempien sosiaaliluokkien lapset saattavat joutua kiusatuiksi niin tarhassa, koulussa kuin vapaa-ajallaankin sen vuoksi, ettei heidän vanhemmillaan ole varaa hankkia heille esimerkiksi sellaista vaatetusta, jota pitäisi olla, että olisi edes ulkonaisesti "joku", ei nykyajan viimeisenpäälle kännyköitä, tietokoneita, ohjelmistoja niihin, pelejä ja mitä kaikkea. Nämä kaikki ovat asioita, jotka kaikki tietävät. Silti vanhemmilta tuntuu nykyisin puuttuvan yksi tarvittava sana: ei.

Kaikkea ei tarvitse olla, kaikkea ei tarvitse saada. Miksi pitäisi? Jos kaiken pyytämänsä lapsi saa liian helposti, hän ei opi kestämään vastoinkäymisiä tai epäonnistumisia, joita jokaiselle ihmiselle elämän aikana tasan tarkkaan vastaan tulee. Sitten kun tulee bänät, koko maailma on myyty, esimerkiksi.

Vanhempien olisi hyvä jaksaa tukea lapsiaan niin, että heille kerrottaisiin, että he itse ja se, mitä pääomaa heillä omassa päässään ja sydämessään on, on kenen tahansa ihmisen ainoa oikea ja kestävä pääoma, tuli lama tai ei. Oli varakas tai köyhä.

Olen nähnyt näillä palstoilla käytettävän halveksivaan sävyyn esim. koulutusjakaumaa eri sosiaaliluokkien välisen kuilun kasvattamiseen.
On amislaisia, joilla ei toisten nuorten mielestä voi olla mitään mahdollisuuksia selviintyä elämästä enemmän koulutettujen nuorten joukossa.

Ehkä ei, mutta erään tutkimuksen mukaan ns. ammattitaitoiset duunarit olivat pärjänneet elämässään itse asiassa paremmin kuin korkeakoulutasoisen koulutuksen saaneet, kun katsottiin tilannetta, jossa ihmiset olivat yltäneet jo keski-iän hujakoille.

Velkaantuneempia olivat yhä korkeakoulutasoisen koulutuksen saaneet.

Lasten ja nuorten pahoinvointi koskee jokaista sosiaaliluokkaa, jokaista koululuokkaa, tarhaosastoa, pihapiiriä. Silloin kun joku lähtee?

Nyt tuntuu siltä, että lähistönsä lapsesta voi kantaa huolta, huolehtia, koska tuppaantuu silloin liikaa toisten asioihin? Se on hyvä selitys kyllä välttää riitaa ja vastuutaan, ettei tee mitään, vaikka näkisi jonkun lapsen pahoin voinnin.

Huostaanotot lisääntyvät hurjasti. Aikuisten kaikkinaisesta ahneudesta maksavat lapset tänäkin aikana, jolloin yhteiskunnalla olisi olemassa avaimet hyvinvointiin, todelliseen hyvinvointiin, jossa sen kansalaisilla olisi henkisesti hyvä olla.

Nämä ovat asioita jotka kaikki jo tietävät. Näistä asioista puhutaan joka päivä. Mutta vain puhutaan? Tuntuu, että kolmas sektori joutuu liian suuren taakan alle, vapaaehtoisia tarvitaan yhä enemmän, että joku edes hoitaa niiden asioita, joita kukaan muu ei välitä hoitaa.

Paljon karrikoitua tässä.
Syvältä kouraisi sydäntäni erään uutispätkän nähtyäni lapsien hymy.

Erääseen pakolaisleiriin oli satoja kilometrejä jaeltanut ihmisjoukko, lapset mukanaan. He tulivat sinne sodan jaloista, poikki karun maan.
Vastatulleita väsyneitä ja nälkäisiä ryhmäläisiä kuvattiin. Lapset aloittivat leikin - ja hymyilivät.

vaarallisinta, kirjoitti:

tai onko oikeampi sanoa odottamattominta lasten ja nuorten mitä lasten ja nuorten itsemurhiin tulee, lienee se, että he voivat toimia myös hetken mielijohteesta. Eikä silloin ole aina kyse siitä, mihin niin usein mielellään tunnutaan päätyvän, että kyseessä on jonkun erityisen, alemmanpa hyvinkin, sosiaaliluokan lapsi.

Vääristymä ajatteluun saattaa tulla toisaalta tulla siitäkin, että ylemmän sosiaaliluokan lasten itsemurhista pyritään visusti vaikenemaan, ettei jonkun esim. suuren yritysjohtajan maine mene työmarkkinoilla ja puolestaan ns. viihteenjulkkisten lasten itsemurhista tai muuten julkisuuteen nousseiden lasten ja nuorten pahasta olosta revitään mediassa kaikki mahdollinen irti.

Enpä ole nähnyt yhtään suurta otsikkoa kouluattentaattien lisäksi, että ns. tavallisen perheen lapsen itsemurhasta olisi edes paikallisissa lehdissä saati sitten iltapäivälehdissä uutisoitu. Ja hyvä niin.
Räikeää on median harrastama sen kaltainen ruumiskauppa, osuipa se kenenkä tahansa perheen kohdalle.


On ollut tapauksia, joissa nuoressa ei ole huomattu kotona, koulussa eikä ystäväpiirissä mitään masennukseen tai muihin mielenhäiriöihin viittaavaa ja silti nuori on esim. seurustelusuhteen päättymisen vuoksi ampunut mitenkään ennalta ketään varoittamatta itsensä aseella, joka hänen kotonaan on ollut saatavilla.

Se tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten nuoren ihmisen mieli voi ailahdella esim. hänen murrosikää läpikäydessään ja itsenäistyessään vanhemmistaan, tunteiden osalta laidasta laitaan.
Se taitaa valitettavasti olla myös melko tyypillinen esimerkki siitä, että oikein kellään ei ole aikaa huomata jotakin lasta tai nuorta.

Lasten täytyy jostakin syystä aikuisitua niin monessa suhteessa liian aikaisin? Siinä olisi varmaan miettimistä lasten vanhemmille ja kaikille niille, jotka lasten kanssa päivittäin ovat tekemisissä.

Miksi tämä yhteiskunta ei anna lapsen olla lapsi niin kauan kuin hän on oikeasti kypsä aikuistumaan? En nyt tarkoita sitä ilmiötä, että toisaalta vanhempien nurkissa asuttaisiin varhaiseen keski-ikään saakka eli reilusti yli kolmikymppisiksikään. Toisaalta väitetään, etteivät nuoret voi muuttaa kotoaan, koska se ei ole yhteiskunnassa vallitsevien olosuhteisen vuoksi mahdollista.

Työssäkäyvillä vanhemmilla on työpaikoista pitelemistä, on kiire, pitää painaa pitkää päivää.
Varsinkin uhkakuvien edessä, jokainen työssäkäypä joutunee tappelemaan työpaikastaan kynsin hampain ja uupua ja masentua jatkuvaan epävarmuuteen.

Työttömillä vanhemmilla alkaa usein kertyä paineita elättää perhe ja saada oma parisuhde taloudellisten ja syrjäytymispaineiden alla pysymään kunnossa, sillä lapsi tarvitsisi molemmat vanhempansa, jotka kykenevät missä oloissa tahansa vetämään ns. yhtä köyttä. Joskus käy niin, että joku perheestä vetää sen kaulansa ympärille, kun ei enää jaksa.


Yrittäjyys tunnetusti taitaa viedä mehut melko monesta vanhemmasta, niin kuin heidän vapaa-aikansakin.

Vaikuttaa siltä, että yhteiskunnassa on jo kehittyneet sellaiset luokkajaot, että ns. ylemmän luokan kansalaiset, ns. menestyjät alkavat kitkeröityä ns. huonompiosaisia kohtaan, koska katsoo elättävänsä sen kansanosan omasta pussistaan. Maan sisällä on katkeruutta. Etelä-Suomi kokee elättävänsä muun Suomen.

On pakko lähteä niihin asutuskeskuksiin, joissa työtä on. Menetetään juuret. Lasten olisi hyvä voida tietää siltäkin osin lähtökohtansa ja tuntea kuuluvansa johonkin. Tunnistaa juurensa olipa sosiaaliluokka mikä tahansa.

Koska ulkonainen hyvä on käynyt niin tärkeäksi, ns. alempien sosiaaliluokkien lapset saattavat joutua kiusatuiksi niin tarhassa, koulussa kuin vapaa-ajallaankin sen vuoksi, ettei heidän vanhemmillaan ole varaa hankkia heille esimerkiksi sellaista vaatetusta, jota pitäisi olla, että olisi edes ulkonaisesti "joku", ei nykyajan viimeisenpäälle kännyköitä, tietokoneita, ohjelmistoja niihin, pelejä ja mitä kaikkea. Nämä kaikki ovat asioita, jotka kaikki tietävät. Silti vanhemmilta tuntuu nykyisin puuttuvan yksi tarvittava sana: ei.

Kaikkea ei tarvitse olla, kaikkea ei tarvitse saada. Miksi pitäisi? Jos kaiken pyytämänsä lapsi saa liian helposti, hän ei opi kestämään vastoinkäymisiä tai epäonnistumisia, joita jokaiselle ihmiselle elämän aikana tasan tarkkaan vastaan tulee. Sitten kun tulee bänät, koko maailma on myyty, esimerkiksi.

Vanhempien olisi hyvä jaksaa tukea lapsiaan niin, että heille kerrottaisiin, että he itse ja se, mitä pääomaa heillä omassa päässään ja sydämessään on, on kenen tahansa ihmisen ainoa oikea ja kestävä pääoma, tuli lama tai ei. Oli varakas tai köyhä.

Olen nähnyt näillä palstoilla käytettävän halveksivaan sävyyn esim. koulutusjakaumaa eri sosiaaliluokkien välisen kuilun kasvattamiseen.
On amislaisia, joilla ei toisten nuorten mielestä voi olla mitään mahdollisuuksia selviintyä elämästä enemmän koulutettujen nuorten joukossa.

Ehkä ei, mutta erään tutkimuksen mukaan ns. ammattitaitoiset duunarit olivat pärjänneet elämässään itse asiassa paremmin kuin korkeakoulutasoisen koulutuksen saaneet, kun katsottiin tilannetta, jossa ihmiset olivat yltäneet jo keski-iän hujakoille.

Velkaantuneempia olivat yhä korkeakoulutasoisen koulutuksen saaneet.

Lasten ja nuorten pahoinvointi koskee jokaista sosiaaliluokkaa, jokaista koululuokkaa, tarhaosastoa, pihapiiriä. Silloin kun joku lähtee?

Nyt tuntuu siltä, että lähistönsä lapsesta voi kantaa huolta, huolehtia, koska tuppaantuu silloin liikaa toisten asioihin? Se on hyvä selitys kyllä välttää riitaa ja vastuutaan, ettei tee mitään, vaikka näkisi jonkun lapsen pahoin voinnin.

Huostaanotot lisääntyvät hurjasti. Aikuisten kaikkinaisesta ahneudesta maksavat lapset tänäkin aikana, jolloin yhteiskunnalla olisi olemassa avaimet hyvinvointiin, todelliseen hyvinvointiin, jossa sen kansalaisilla olisi henkisesti hyvä olla.

Nämä ovat asioita jotka kaikki jo tietävät. Näistä asioista puhutaan joka päivä. Mutta vain puhutaan? Tuntuu, että kolmas sektori joutuu liian suuren taakan alle, vapaaehtoisia tarvitaan yhä enemmän, että joku edes hoitaa niiden asioita, joita kukaan muu ei välitä hoitaa.

Paljon karrikoitua tässä.
Syvältä kouraisi sydäntäni erään uutispätkän nähtyäni lapsien hymy.

Erääseen pakolaisleiriin oli satoja kilometrejä jaeltanut ihmisjoukko, lapset mukanaan. He tulivat sinne sodan jaloista, poikki karun maan.
Vastatulleita väsyneitä ja nälkäisiä ryhmäläisiä kuvattiin. Lapset aloittivat leikin - ja hymyilivät.

Lue lisää

Hyvin kirjoitit, eipä ole vastaan sanomista. Olet todella ajatellut asioita.
Totta myös mitä sanoit nuorten itsemurhista. voivat tapahtua pelkästä mielijohteesta, eihän sen ikäisillä vielä yleensä pahempia mielenhäiriöitä diagnosoidakaan, koska oma persoona vielä muotoutumassa.
Aivan samaa mieltä olen, että lapsia pitäisi opettaa kestämään pettymyksiä. Opettaa löytämään konsteja selviytyä. Tärkeintä on juuri se mitä on pään sisällä ja miten vakaa tunne-elämä on.

empathywmn kirjoitti:

Hyvin kirjoitit, eipä ole vastaan sanomista. Olet todella ajatellut asioita.
Totta myös mitä sanoit nuorten itsemurhista. voivat tapahtua pelkästä mielijohteesta, eihän sen ikäisillä vielä yleensä pahempia mielenhäiriöitä diagnosoidakaan, koska oma persoona vielä muotoutumassa.
Aivan samaa mieltä olen, että lapsia pitäisi opettaa kestämään pettymyksiä. Opettaa löytämään konsteja selviytyä. Tärkeintä on juuri se mitä on pään sisällä ja miten vakaa tunne-elämä on.

Lue lisää

Tämän päivän, ja varmaan kautta historian, on ollut vallalla ajatus, että ajatelemista on vasta se, kun jonkin asian sanomisen takana on vankka teoria, oikeaksi mieluummin osoitettu teoria. Oikea oppisuunta, oikea poliittinen kanta, oikea uskonnollinen suuntaus, oikea Jumala, oikeat minkä tahansa kannattajat, jotka jonkun asian taakse asettuvat sitä kannattamaan ja sen puolesta toimimaan.

Se vaikuttaisi olevan ajattelua ja ajattelun tasolle jää niin, että toimia ei sitten ehdi kukaan kun pitää spekuloida, liittyä johonkin, pysyä valitussa poliittisessa puolueessa ja sen linjassa, julkisuutta varten liipatussa imagossa, huipulla, kärjessä, ekana, voitolla.

Sellainen ajattelun päätarkoitus näyttää olevan, ettei menetä omia kasvojaan yksikään poliitikko, tekemällä poliittisen päätöksen suuntaan tai toiseen tämän maan kansalaisten edustajana, taatakseen tämän maan kansalaisille sitä paljon ajateltua hyvinvointia.

Mutta esim. tämänkaltaisilta sivuilta Suomen johto voi tulla hakemaan itselleen kainaloisen ja toimimaan esimerkkinä muille, hetken sitäkin asiaa ajateltuaan.

Annetaan kuva, että netissä voi vaikuttaa. Samanlaista kulissien takaista kauppaa kaikella mahdollisella täällä käydään kuin käydään päättävien saleissa, muissa medioissa, yksityisen ihmisten muodostamissa yhteisöissä Suomessa ja ympäri maailmaa.

Yksinkertainen kaltaiseni ihminen ei suostu ajatukseen, että netistä koskaan tulee korviketta aidoille ihmissuhteille, kenellekään. Se on sitä vaarallista harhakuvaa, johon lapset ja nuoret sortuvat kun heillä ei siellä live-maailmassa, kuten sanonta kuuluu, ihmisiä, joita voisivat tai uskaltaisivat lähestyä omina itseinään.

On kehitelty tällainen kummallinen hahmovaltakunta, jossa ei lapsi tai nuori voi kokea konkreettisesti lämmintä isän tai äidin syliä, ei katsoa ketään oikeasti silmiin, ei pitää ketään oikeasti kädestä. Täällä yksikään vanhempi ei voi oikeasti peittää lastaan nukkumaan, korkeintaan heittää tänne hukkumaan kaikkeen, miten tuon sanoisi, näennäistoimintaan.

Lasten ja nuorten itsemurhiin ja niihin saattelemiseen voi johtaa juuri tämä. Mikään ei ole hahmomaailmassa oikeasti totta, mihinkään ei sata varmasti voi luottaa. Kukaan ei oikeasti tiedä kuka kukakin on, harvat sitäkään kuka itse oikeasti on.

Kirjoitit, ettei lapsilla ja nuorilla vielä ole psyykekään niin kehittynyt, että ehtisi sellaisia masennusoireita tai mielensairauksia niin tulla, että niitä huomaisi kukaan edes etsiä tai diagnostoida. Väitän, että vanhempi, jolla on tarpeeksi aikaa perheelleen ja lapsilleen huomaa lapsensa kehityksen vaiheet niin ilon aiheineen kuin murheineenkin. Siis lapsen vanhempi.

Nyt lapsia on sukupolvella, jolla ei itsellään sellaisia vanhempia ollut. Liian helpolla itselleen kaiken saanut pullamössösukupolvi on jälkeläisensä synnyttänyt ja pian he omia jälkeläisiään. Mistä lapsi eniten imee itseensä malleja elämiseen ja olemiseen?

Entä, jos lapsilla ei enää olekaan vanhempia? Sellaisia aikuisia, jotka itse olisivat kasvaneet jossakin vaiheessa aikuisiksi? Entä, jos heillä on isinä ja äitinä ja isipuolena ja äitipuolena ja isin alati vaihtuvina tyttöystävinä ja äidin poikaystävinä sellaisen sukupolven edustajia, joka koko sukupolvi ei ole koskaan viitsinyt kasvaa aikuiseksi?

Tätä sukupolvea on jo tämän maan päättävissä elimissä, kouluissa opettamassa lapsia, tarhatäteinä, tv-julkkiksina, roskalehdistön toimittajina. Hillumassa tosi-tveissä ja kirjoittamassa vaikka nyt näille palstoille.

Heidän sukupolvensa alkaa olla uusia mielipidevaikuttajia ja trendinluojia.

Tällaiset asiat vaikuttavat suomalaiseen lapseen, joka suomessa asuu, ja sellaiseen, joka EU:ssa vanhempiensa perässä matkustaa tai maailmaa laajemmaltikin. Suomikin on kansainvälistynyt, imee vaikutteitaan niin kuin hyvin näkyy, sieltä mistä se itseä parhaiten hyödyttää.

Itse on nostettu ensimmäiseksi, päällimmäiseksi?
Niinpä nekin, jotka yrittävät tehdä jotakin aidosti toisten eteen syyllistetään itsekkäiksi, omaa etuaan ajaviksi, koska sellainen on yhteiskunnassa niin vallalla, ettei enää ihmisten päähän muuta mallia mene?

Eihän herrajumala täällä voi olla ihmisiä, jotka tekisivät jotakin pyyteettömästi toisten hyväksi, koska se vaatisi ajattelua?

Edelleen karrikoiden vetäisen, että vapaaehtoispuolella toimii niin paljon ihmisiä, jotka eivät niin ollen lainkaan ajattele, mitä ovat tekemässä.

Löytyy siihenkin varmaan vastaväittäjä: että asioita ei saisi mennä tekemään, kun ei ole sopivaa taustaa, viimeisen päälle tieto-taitoa, tukijoukkoja, rahoitusta tai muuta sellaista.

Sellaiset vapaaehtoistyöntekijät, joihin olen elämäni aikana törmännyt, tekevät kuitenkin tärkeää työtä ja ovat siellä arjessa läsnä ja saatavilla. He tekevät töitä niukkien budjettien ja jatkuvan epävarmuuden kera siitä, putoaako seuraavalle toimintakaudelle tarpeeksi avustuksia, jotta toimintaa voidaan jatkaa.

Siellä on varsinaisia työnsankareita, joilla ei ole aikaa kekkulehtia naama kiinni linssissä, että tulisi näkyvyyttä oikealle ajattelulle!

Jonkun läsnäoloa lapset ja nuoret tarvitsisivat, silloin kun ihmisen apua tarvitsevat ja elämänsä iloihin myöskin. Enempi vapaaehtoisuus myös päättävissä elimissä olisi tarpeen?

Mutta Suomessa taidetaan liian paljon elää hahmokultuurissa niin netissä kuin livenä.

Olet taitavasti







Aivan samaa mieltä olen, että lapsia pitäisi opettaa kestämään pettymyksiä. Opettaa löytämään konsteja selviytyä. Tärkeintä on juuri se mitä on pään sisällä ja miten vakaa tunne-elämä on.    
      
   
Rekisteröi oma nimimerkki
   
Liity Suomi24:n jäseneksi ja rekisteröi ikioma nimimerkki!

Uutta: Rekisteröitynyt käyttäjä voi itse poistaa oman rekisteröidyllä nimimerkillä kirjoittamansa viestin.

Rekisteröinti kannattaa, koska sama nimimerkki on käytössäsi sekä chatissa että keskusteluissa eikä kukaan muu voi samaa nimimerkkiä palveluissa käyttää.

Varaa oma nimimerkki

ajattelemattomuudesta. kirjoitti:

Tämän päivän, ja varmaan kautta historian, on ollut vallalla ajatus, että ajatelemista on vasta se, kun jonkin asian sanomisen takana on vankka teoria, oikeaksi mieluummin osoitettu teoria. Oikea oppisuunta, oikea poliittinen kanta, oikea uskonnollinen suuntaus, oikea Jumala, oikeat minkä tahansa kannattajat, jotka jonkun asian taakse asettuvat sitä kannattamaan ja sen puolesta toimimaan.

Se vaikuttaisi olevan ajattelua ja ajattelun tasolle jää niin, että toimia ei sitten ehdi kukaan kun pitää spekuloida, liittyä johonkin, pysyä valitussa poliittisessa puolueessa ja sen linjassa, julkisuutta varten liipatussa imagossa, huipulla, kärjessä, ekana, voitolla.

Sellainen ajattelun päätarkoitus näyttää olevan, ettei menetä omia kasvojaan yksikään poliitikko, tekemällä poliittisen päätöksen suuntaan tai toiseen tämän maan kansalaisten edustajana, taatakseen tämän maan kansalaisille sitä paljon ajateltua hyvinvointia.

Mutta esim. tämänkaltaisilta sivuilta Suomen johto voi tulla hakemaan itselleen kainaloisen ja toimimaan esimerkkinä muille, hetken sitäkin asiaa ajateltuaan.

Annetaan kuva, että netissä voi vaikuttaa. Samanlaista kulissien takaista kauppaa kaikella mahdollisella täällä käydään kuin käydään päättävien saleissa, muissa medioissa, yksityisen ihmisten muodostamissa yhteisöissä Suomessa ja ympäri maailmaa.

Yksinkertainen kaltaiseni ihminen ei suostu ajatukseen, että netistä koskaan tulee korviketta aidoille ihmissuhteille, kenellekään. Se on sitä vaarallista harhakuvaa, johon lapset ja nuoret sortuvat kun heillä ei siellä live-maailmassa, kuten sanonta kuuluu, ihmisiä, joita voisivat tai uskaltaisivat lähestyä omina itseinään.

On kehitelty tällainen kummallinen hahmovaltakunta, jossa ei lapsi tai nuori voi kokea konkreettisesti lämmintä isän tai äidin syliä, ei katsoa ketään oikeasti silmiin, ei pitää ketään oikeasti kädestä. Täällä yksikään vanhempi ei voi oikeasti peittää lastaan nukkumaan, korkeintaan heittää tänne hukkumaan kaikkeen, miten tuon sanoisi, näennäistoimintaan.

Lasten ja nuorten itsemurhiin ja niihin saattelemiseen voi johtaa juuri tämä. Mikään ei ole hahmomaailmassa oikeasti totta, mihinkään ei sata varmasti voi luottaa. Kukaan ei oikeasti tiedä kuka kukakin on, harvat sitäkään kuka itse oikeasti on.

Kirjoitit, ettei lapsilla ja nuorilla vielä ole psyykekään niin kehittynyt, että ehtisi sellaisia masennusoireita tai mielensairauksia niin tulla, että niitä huomaisi kukaan edes etsiä tai diagnostoida. Väitän, että vanhempi, jolla on tarpeeksi aikaa perheelleen ja lapsilleen huomaa lapsensa kehityksen vaiheet niin ilon aiheineen kuin murheineenkin. Siis lapsen vanhempi.

Nyt lapsia on sukupolvella, jolla ei itsellään sellaisia vanhempia ollut. Liian helpolla itselleen kaiken saanut pullamössösukupolvi on jälkeläisensä synnyttänyt ja pian he omia jälkeläisiään. Mistä lapsi eniten imee itseensä malleja elämiseen ja olemiseen?

Entä, jos lapsilla ei enää olekaan vanhempia? Sellaisia aikuisia, jotka itse olisivat kasvaneet jossakin vaiheessa aikuisiksi? Entä, jos heillä on isinä ja äitinä ja isipuolena ja äitipuolena ja isin alati vaihtuvina tyttöystävinä ja äidin poikaystävinä sellaisen sukupolven edustajia, joka koko sukupolvi ei ole koskaan viitsinyt kasvaa aikuiseksi?

Tätä sukupolvea on jo tämän maan päättävissä elimissä, kouluissa opettamassa lapsia, tarhatäteinä, tv-julkkiksina, roskalehdistön toimittajina. Hillumassa tosi-tveissä ja kirjoittamassa vaikka nyt näille palstoille.

Heidän sukupolvensa alkaa olla uusia mielipidevaikuttajia ja trendinluojia.

Tällaiset asiat vaikuttavat suomalaiseen lapseen, joka suomessa asuu, ja sellaiseen, joka EU:ssa vanhempiensa perässä matkustaa tai maailmaa laajemmaltikin. Suomikin on kansainvälistynyt, imee vaikutteitaan niin kuin hyvin näkyy, sieltä mistä se itseä parhaiten hyödyttää.

Itse on nostettu ensimmäiseksi, päällimmäiseksi?
Niinpä nekin, jotka yrittävät tehdä jotakin aidosti toisten eteen syyllistetään itsekkäiksi, omaa etuaan ajaviksi, koska sellainen on yhteiskunnassa niin vallalla, ettei enää ihmisten päähän muuta mallia mene?

Eihän herrajumala täällä voi olla ihmisiä, jotka tekisivät jotakin pyyteettömästi toisten hyväksi, koska se vaatisi ajattelua?

Edelleen karrikoiden vetäisen, että vapaaehtoispuolella toimii niin paljon ihmisiä, jotka eivät niin ollen lainkaan ajattele, mitä ovat tekemässä.

Löytyy siihenkin varmaan vastaväittäjä: että asioita ei saisi mennä tekemään, kun ei ole sopivaa taustaa, viimeisen päälle tieto-taitoa, tukijoukkoja, rahoitusta tai muuta sellaista.

Sellaiset vapaaehtoistyöntekijät, joihin olen elämäni aikana törmännyt, tekevät kuitenkin tärkeää työtä ja ovat siellä arjessa läsnä ja saatavilla. He tekevät töitä niukkien budjettien ja jatkuvan epävarmuuden kera siitä, putoaako seuraavalle toimintakaudelle tarpeeksi avustuksia, jotta toimintaa voidaan jatkaa.

Siellä on varsinaisia työnsankareita, joilla ei ole aikaa kekkulehtia naama kiinni linssissä, että tulisi näkyvyyttä oikealle ajattelulle!

Jonkun läsnäoloa lapset ja nuoret tarvitsisivat, silloin kun ihmisen apua tarvitsevat ja elämänsä iloihin myöskin. Enempi vapaaehtoisuus myös päättävissä elimissä olisi tarpeen?

Mutta Suomessa taidetaan liian paljon elää hahmokultuurissa niin netissä kuin livenä.

Olet taitavasti







Aivan samaa mieltä olen, että lapsia pitäisi opettaa kestämään pettymyksiä. Opettaa löytämään konsteja selviytyä. Tärkeintä on juuri se mitä on pään sisällä ja miten vakaa tunne-elämä on.    
      
   
Rekisteröi oma nimimerkki
   
Liity Suomi24:n jäseneksi ja rekisteröi ikioma nimimerkki!

Uutta: Rekisteröitynyt käyttäjä voi itse poistaa oman rekisteröidyllä nimimerkillä kirjoittamansa viestin.

Rekisteröinti kannattaa, koska sama nimimerkki on käytössäsi sekä chatissa että keskusteluissa eikä kukaan muu voi samaa nimimerkkiä palveluissa käyttää.

Varaa oma nimimerkki

Lue lisää

viestiä: noin saattaa käydä, jos ja kun kopioi viestiosioon sen viestin, kenelle on vastinetta antamassa, jotta tulisi käyneeksi sen vastineen tärkeimpiä pointteja läpi.

Siis tuosta oot taitavasti lähtien noiden asioiden ei olisi pitänyt olla tässä mukana...

ajattelemattomuudesta. kirjoitti:

Tämän päivän, ja varmaan kautta historian, on ollut vallalla ajatus, että ajatelemista on vasta se, kun jonkin asian sanomisen takana on vankka teoria, oikeaksi mieluummin osoitettu teoria. Oikea oppisuunta, oikea poliittinen kanta, oikea uskonnollinen suuntaus, oikea Jumala, oikeat minkä tahansa kannattajat, jotka jonkun asian taakse asettuvat sitä kannattamaan ja sen puolesta toimimaan.

Se vaikuttaisi olevan ajattelua ja ajattelun tasolle jää niin, että toimia ei sitten ehdi kukaan kun pitää spekuloida, liittyä johonkin, pysyä valitussa poliittisessa puolueessa ja sen linjassa, julkisuutta varten liipatussa imagossa, huipulla, kärjessä, ekana, voitolla.

Sellainen ajattelun päätarkoitus näyttää olevan, ettei menetä omia kasvojaan yksikään poliitikko, tekemällä poliittisen päätöksen suuntaan tai toiseen tämän maan kansalaisten edustajana, taatakseen tämän maan kansalaisille sitä paljon ajateltua hyvinvointia.

Mutta esim. tämänkaltaisilta sivuilta Suomen johto voi tulla hakemaan itselleen kainaloisen ja toimimaan esimerkkinä muille, hetken sitäkin asiaa ajateltuaan.

Annetaan kuva, että netissä voi vaikuttaa. Samanlaista kulissien takaista kauppaa kaikella mahdollisella täällä käydään kuin käydään päättävien saleissa, muissa medioissa, yksityisen ihmisten muodostamissa yhteisöissä Suomessa ja ympäri maailmaa.

Yksinkertainen kaltaiseni ihminen ei suostu ajatukseen, että netistä koskaan tulee korviketta aidoille ihmissuhteille, kenellekään. Se on sitä vaarallista harhakuvaa, johon lapset ja nuoret sortuvat kun heillä ei siellä live-maailmassa, kuten sanonta kuuluu, ihmisiä, joita voisivat tai uskaltaisivat lähestyä omina itseinään.

On kehitelty tällainen kummallinen hahmovaltakunta, jossa ei lapsi tai nuori voi kokea konkreettisesti lämmintä isän tai äidin syliä, ei katsoa ketään oikeasti silmiin, ei pitää ketään oikeasti kädestä. Täällä yksikään vanhempi ei voi oikeasti peittää lastaan nukkumaan, korkeintaan heittää tänne hukkumaan kaikkeen, miten tuon sanoisi, näennäistoimintaan.

Lasten ja nuorten itsemurhiin ja niihin saattelemiseen voi johtaa juuri tämä. Mikään ei ole hahmomaailmassa oikeasti totta, mihinkään ei sata varmasti voi luottaa. Kukaan ei oikeasti tiedä kuka kukakin on, harvat sitäkään kuka itse oikeasti on.

Kirjoitit, ettei lapsilla ja nuorilla vielä ole psyykekään niin kehittynyt, että ehtisi sellaisia masennusoireita tai mielensairauksia niin tulla, että niitä huomaisi kukaan edes etsiä tai diagnostoida. Väitän, että vanhempi, jolla on tarpeeksi aikaa perheelleen ja lapsilleen huomaa lapsensa kehityksen vaiheet niin ilon aiheineen kuin murheineenkin. Siis lapsen vanhempi.

Nyt lapsia on sukupolvella, jolla ei itsellään sellaisia vanhempia ollut. Liian helpolla itselleen kaiken saanut pullamössösukupolvi on jälkeläisensä synnyttänyt ja pian he omia jälkeläisiään. Mistä lapsi eniten imee itseensä malleja elämiseen ja olemiseen?

Entä, jos lapsilla ei enää olekaan vanhempia? Sellaisia aikuisia, jotka itse olisivat kasvaneet jossakin vaiheessa aikuisiksi? Entä, jos heillä on isinä ja äitinä ja isipuolena ja äitipuolena ja isin alati vaihtuvina tyttöystävinä ja äidin poikaystävinä sellaisen sukupolven edustajia, joka koko sukupolvi ei ole koskaan viitsinyt kasvaa aikuiseksi?

Tätä sukupolvea on jo tämän maan päättävissä elimissä, kouluissa opettamassa lapsia, tarhatäteinä, tv-julkkiksina, roskalehdistön toimittajina. Hillumassa tosi-tveissä ja kirjoittamassa vaikka nyt näille palstoille.

Heidän sukupolvensa alkaa olla uusia mielipidevaikuttajia ja trendinluojia.

Tällaiset asiat vaikuttavat suomalaiseen lapseen, joka suomessa asuu, ja sellaiseen, joka EU:ssa vanhempiensa perässä matkustaa tai maailmaa laajemmaltikin. Suomikin on kansainvälistynyt, imee vaikutteitaan niin kuin hyvin näkyy, sieltä mistä se itseä parhaiten hyödyttää.

Itse on nostettu ensimmäiseksi, päällimmäiseksi?
Niinpä nekin, jotka yrittävät tehdä jotakin aidosti toisten eteen syyllistetään itsekkäiksi, omaa etuaan ajaviksi, koska sellainen on yhteiskunnassa niin vallalla, ettei enää ihmisten päähän muuta mallia mene?

Eihän herrajumala täällä voi olla ihmisiä, jotka tekisivät jotakin pyyteettömästi toisten hyväksi, koska se vaatisi ajattelua?

Edelleen karrikoiden vetäisen, että vapaaehtoispuolella toimii niin paljon ihmisiä, jotka eivät niin ollen lainkaan ajattele, mitä ovat tekemässä.

Löytyy siihenkin varmaan vastaväittäjä: että asioita ei saisi mennä tekemään, kun ei ole sopivaa taustaa, viimeisen päälle tieto-taitoa, tukijoukkoja, rahoitusta tai muuta sellaista.

Sellaiset vapaaehtoistyöntekijät, joihin olen elämäni aikana törmännyt, tekevät kuitenkin tärkeää työtä ja ovat siellä arjessa läsnä ja saatavilla. He tekevät töitä niukkien budjettien ja jatkuvan epävarmuuden kera siitä, putoaako seuraavalle toimintakaudelle tarpeeksi avustuksia, jotta toimintaa voidaan jatkaa.

Siellä on varsinaisia työnsankareita, joilla ei ole aikaa kekkulehtia naama kiinni linssissä, että tulisi näkyvyyttä oikealle ajattelulle!

Jonkun läsnäoloa lapset ja nuoret tarvitsisivat, silloin kun ihmisen apua tarvitsevat ja elämänsä iloihin myöskin. Enempi vapaaehtoisuus myös päättävissä elimissä olisi tarpeen?

Mutta Suomessa taidetaan liian paljon elää hahmokultuurissa niin netissä kuin livenä.

Olet taitavasti







Aivan samaa mieltä olen, että lapsia pitäisi opettaa kestämään pettymyksiä. Opettaa löytämään konsteja selviytyä. Tärkeintä on juuri se mitä on pään sisällä ja miten vakaa tunne-elämä on.    
      
   
Rekisteröi oma nimimerkki
   
Liity Suomi24:n jäseneksi ja rekisteröi ikioma nimimerkki!

Uutta: Rekisteröitynyt käyttäjä voi itse poistaa oman rekisteröidyllä nimimerkillä kirjoittamansa viestin.

Rekisteröinti kannattaa, koska sama nimimerkki on käytössäsi sekä chatissa että keskusteluissa eikä kukaan muu voi samaa nimimerkkiä palveluissa käyttää.

Varaa oma nimimerkki

Lue lisää

tekstisi. jaksat todella paneutua.
Muutama kommentti:
En näkisi hirveän pahana nykyisiä uusio-fuusioperheitä. Olettaen että eivät myötäänsä vaihdu. Nykyään on niin vähän sisaruksia, tätejä, mummojakin jotka hoivaa, että ei liene pahitteeksi jos piiri laajenee. Sillä edellytyksellä että suhteet toimivat kuten kypsillä aikuisilla pitäisi.

Samaa mieltä olen etteivät päättäjät tajua ollenkaan todellisuutta pikkulapsiperheissä pahimmillaan, kouluissa olevia ongelmia..

Tärkeintä lapselle minunkin mielestäni on läsnäolo, lukeminen, juttelu, tutkailu, ihmettely, hoivailu kolhuissa. Ihan joutenolo porukalla. Mutta eihän nykyään mikään sellainen ole arvossa. Ei edes osata olla niin.

Kannatan myös vapaaehtoistoimintaa. Siellä sun täällä olen koettanut osaani tehdä.

ps. ei se lainaus haitannut, huomasin :)

empathywmn kirjoitti:

tekstisi. jaksat todella paneutua.
Muutama kommentti:
En näkisi hirveän pahana nykyisiä uusio-fuusioperheitä. Olettaen että eivät myötäänsä vaihdu. Nykyään on niin vähän sisaruksia, tätejä, mummojakin jotka hoivaa, että ei liene pahitteeksi jos piiri laajenee. Sillä edellytyksellä että suhteet toimivat kuten kypsillä aikuisilla pitäisi.

Samaa mieltä olen etteivät päättäjät tajua ollenkaan todellisuutta pikkulapsiperheissä pahimmillaan, kouluissa olevia ongelmia..

Tärkeintä lapselle minunkin mielestäni on läsnäolo, lukeminen, juttelu, tutkailu, ihmettely, hoivailu kolhuissa. Ihan joutenolo porukalla. Mutta eihän nykyään mikään sellainen ole arvossa. Ei edes osata olla niin.

Kannatan myös vapaaehtoistoimintaa. Siellä sun täällä olen koettanut osaani tehdä.

ps. ei se lainaus haitannut, huomasin :)

Lue lisää

olevan sen tärkeimmän yksikön, jolla on eniten kuitenkin vaikutusta lapseen, tai tulisi olla - positiivisessa merkityksessä.

Suvut ovat hajallaan nykymaailmassa, kun ihmiset joutuvat muuttamaan työn perässä useammin kuin esim. agraariyhteiskunnassa (ei siitä niin kauan ole), jossa lapset saivat elää tiiviissä sukuyhteydessä ja oppivat samalla tuntemaan isiensä ja äitiensä työmaailman.

Harvoin sellainen enää on mahdollista, maalla tosin yhä ehkä tai yrityksissä, joihin vanhemmat voivat ottaa lapsensa mukaan. Muut työnantajat eivät taitaisi kovin suopeasti katsella, jos lapsia alkaisi työpaikoille valua tutustumiskäyntiä enemmän seuraamaan, missä isi ja äiti ovat silloin, kun eivät ole lapsen luona.

Voisikohan moista sisällyttää työhönperehdyttämisjaksoon? Myös perheen lapset saisivat käydä hieman perehtymässä vanhempiensa "katoamispaikkaan"?
   
"Uusio-fuusioperheet", mitä sanaa käytit parhaimmillaankin ovat uusioperheitä. Lapsi on jo joutunut kokemaan tiettyjen siteitten katkeamista ja uusien solmimista.

Luulen, että vaikka aikuiset kuinka olisivat aikuisia, lapsi ei ole ja käsittelee asiat eritavalla omassa mielessään kuin aikuinen tekee. Parhaimmassakin tapauksessa lapsi on jo joutunut vanhempiensa vuoksi kohtaamaan menetyksentunteita, ehkä elinympäristön muuttumisen, koulun vaihtamisen, kaveripiirin menetyksen, uusien sisarusten saamisen, uusien sukulaisten joukon ja monia muita asioita, jotka hänen on käytävä tietyllä tasolla yksin joka tapauksessa läpi.

Ei isi ja äiti voi olla mukana, kun lapsi menee uuteen kouluun, tarhaan, tms. Ja onko ns. aikuinenkaan aina täysin puolueeton, kun kyse on "meidän lapset ja muiden kakarat"-systeemistä, joka vallitsee koko valtakunnassa.

Vallalla taitaa olla ajatus, että ns. toimiva uusioperhe on parempi kuin riitaisa perinteinen perhe. Lapset pyrkivät nähdäkseni olemaan niin kauan kuin mahdollista lojaaleita omille vanhemmilleen. Se saattaa tuottaa uudessa asuvalle lapselle ongelmia, miten suhtautua uuteen isä-tai äitipuoleen, uusiin sisaruksiin ja koko tilanteeseen, jos on käynyt niin, että osa hänen omista sisaruksistaan asuu toisessa perheessä ja osa toisessa, eli lapsetkin on vielä erikseen jaettu.

Tärkeä pointti tuossa on kuitenkin se, että jossakin lapsella olisi ns. toinen aikuinen, jos minkälaisessa tahansa perheessä asuessaan hän ei voi syystä tai toisesta lähestyä omia vanhempiaan silloin kun on pulassa.

Jos ei ole tätejä, setiä, mummoja ja vaareja lähistöllä, olisi hyvä, että joku välittävä aikuinen olisi. Sellainen joka uskaltaisi ottaa kantaa silloin, jos ja kun näkee jossakin perheessä avun tarvetta.

Uskon, että jokaisella on jokin osa-alue, kyky tms. jolla omalta osaltaan voi auttaa apua tarvitsevaa lasta tai nuorta, tai perheen esim. syystä tai toisesta uupuneita tai liian kiireisiä vanhempia.


Alkaa päättäjissäkin olla niin nuoria ihmisiä, että osalla ainakin on oma perhe ja lapset ja sitä kautta voi samaistua. Mutta on olemassa päättäjissäkin pullamössöjä, jotka haluavat vain edetä urallaan kävi oman perheen miten tahansa, tai toisten perheiden.

Kouluihin vielä Suomessa riittää opettajia. On maita, joissa ei oikein kukaan enää halua opettajaksi sen vuoksi, että työ on käynyt liian vaaralliseksi tai turhauttavaksi.

Paitsi että lapset ovat olleet historian halki julmia toisilleen nimittelyn tai kiusaamisen kautta, he alkavat olla Suomessakin julmia opettajilleen. Aseina on käytetty lapiota, nyrkkejä ja sen sellaista. Ennen opettaja saattoi antaa ryhmärangaistuksen koko luokalle, jos yksi oppilas olisi vain sitä tarvinnut. Nyt oppilaat antavat opettajalle opetuksia.

Opettajien auktoriteetti on hukassa, aivan kuin vanhempienkin, jotka eivät osaa sanoa lapsilleen ei.

Vain olemisen sietämätön keveys.
Luulen, että on liian monta ihmistä, jotka eivät uskalla pysähtyä sen vuoksi, että se ei ole trendikästä.

Paljon trendikkäämpää on mennä salille, oopperaan, vielä tyttö baletti- tai mallikurssille ja poika jalkapallo- tai jääkiekkoharjoituksiin. Viimeistään 3- vuotiaana.

Kuten myös.

on tietoinen ainakin jollakin tavoin Suomi24:n toimintatavoista.

Muuten ei esimerkiksi taannoisiin taannoisiin pedofiliaa koskeviin tv-uutisiin olisi uskallettu ottaa nettisivustoista juuri S24:n sivua liitettynä uutiseen, vaikka nimeltä muuten ei S24:ää mainittukaan.

Olen myös saanut käsityksen, että Suomi24 toimii jo yhdessä poliisin kanssa sivujensa valvomisessa siinä missä joku toinenkin keskustelufoorumi.
Voin tietysti olla väärässäkin.

Miten paljon aikaa siihen kummaltakaan liikenee, jos näin on, on jo toinen juttu molempien em. mainittujen resurssipulaksi kutsutun ilmiön vuoksi.

S24 ilmoittaa julkisesti yhä edelleen näin:

"Suomi24.fi ei ota minkäänlaista vastuuta keskusteluissa esitetyistä väitteistä tai niiden aiheuttamista seurauksista.

Keskusteluja käydään keskustelijoiden omalla vastuulla."

http://keskustelu.suomi24.fi/ohje/#saannot

Aloitus koski mielentervyssivulla lukuhetkenä ainakin ollutta yhtä kehoitusta tehdä itsemurha.
Muilla sivuilla näytään usein käyttävän sanontoja, joilla toivotetaan jollekin keskustelijalle lopullista loppua.

Joku voi kokea ne uhkailuksi omaa persoonansa kohtaan. Myös ns. helvettiin toivottelujen sallitaan olla sivuilla, ne päästetään sivuille ja ne ovat kaikkien luettavina. Ainakin hetken, jos eivät pysyvästi.

Jos poliisi on näillä sivuilla liikkunut, se ei kai ole voinut olla ohittamatta kyseisiä ilmiöitä, ellei ole sulkenut silmiään asialta.

Ja ja kun esim. kaltaisten toivottelujen kohteeksi otetaan kohteeksi lapsi tai nuori, jonka mieli on murtumassa, tai muuten joukkokiusaamista esim. tapahtuu, (voi olettaa, että niitä tapahtuu myös näillä sivuilla, kuten uutisoidaan tapahtuvan muillakin keskustelusivustoilla) voivat kiusaamisen tai uhkailuksi koetun jälkeen kohtalokkaat.

Silloin on saateltu joku paitsi pois palstoilta myös itsemurhaan, jonka nuori voi hetken mielijohteestakin tehdä.

" Keskusteluja käydään keskustelijoiden omalla vastuulla." Onko alamaissa olevalla lapsella tai nuorella tuo vastuunottokyky vielä kehittynyt, mitä Suomi24 sitten sanalla vastuu omalla kohdallaan ja sana vastuu palstoille kirjoittavien kohdalla mahtaakaan tarkoittaa.

Myös tämän on varmaan sivuilla liikkunut poliisi nähnyt, ellei ole sulkenut silmiään. Ohjeistuksen ja kirjoitukset.

Asiat voi kai ottaa tällä tavoin esille siellä, missä niitä näyttää esiintyyvän, eli siis tässä tapauksessa Suomi24:n sivuilla.

Sen luulisi olla tehokkaampaa kuin ilmoittaa resurssipulasta kärsivälle poliisitoimelle tietyistä viestijoukkueista, jotka saattavat jo tähän päivään mennessä olla poistetut sivuilta.

Ehkäpä on joku toinenkin näitä sivuja lukeva, joka saattaisi olla samaa mieltä kanssani siitä asiasta.

Suomi24 pyytää ilmoittamaan käyttäjiään asiattomista viesteistä. Se käyttäisi mielellään lukijoitaan palstojensa valvojina, vaikka sen yrityksensä tuottamasta tuotteesta kaikkinensa tulisi vastata. Olemme jälleen resurssipulassa.
Varsinkin lapset ja nuoret saattavat toimia usein juuri joukkovoiman turvin. Niin voi kokea olevansa voimakkaampi kuin yksin yksilönä.

Olen myös itse laittanut joskus esille linkin, johon ihmiset voisivat ilmoittaa näkemistään ilmiöistä, joista poliisin olisi hyvä tietää.
Ilmoitus kannattanee kuitenkin tehdä sekin monen ihmisen voimin.

Jos todistusvoima on vain yhden ihmisen käsissä, se on vähäinen.

Annoit hyvän ohjeen ihmisille. Joukko ihmisiä voisi nyt ilmottautua niiksi, jotka ovat tuonkaltaista itsemurhaan kehottavaa viestiä nähneet ja ilmoittaa siitä poliisille, jos tarpeelliseksi katsovat, monen ihmisen voimin.
Ehkä poliisi sitten uskoisi.

Yhden ihmisen sana tässäkin yhteydessä vastaa kärpäsen surinaa tehosekoittimessa.

Muistelen nähneeni myös jossakin linkin, joka oli perustettu netissä ilmenevän ja huomatun rikollisen toiminnan ilmiantoja varten, mutta juuri nyt en sitä löytänyt.

Ehkä yhteyslinkki onkin jo jossakin Suomi24:ssä näkyvissä sivustojen käyttäjiä varten, kuten esim. linkit muihin medioihin, kuten sanomalehtiin tms.?

Se on täsmälinkki sellaisen ilmoituksen tekemiseen.

Ehkäpä joku lukijoista voi liittää sen tämän ketjun jatkoksi? Ja Suomi24 näkyvälle paikalle jollekin sivullee, ellei osoite jo siellä olekin.

Eri asia sitten on, miten poliisi suhtautuisi runsaisiin esimerkkeihin, joita ainakin jotkut meistä Suomi24:n käyttäjistä tallentavat esimerkkeinä netissä ilmenevistä ilmiöistä.

Minkähänlaista todistusvoimaa niillä olisi, jos niitä esittäisi poliisille, kun tietty, valikoitu osa kuitenkin Suomi24:lle jätetyistä viesteistä poistuu.

Toivottavasti nekin viestit säilyvät jossakin arkistossa, että niiden olemassa olon voi todentaa, jos joku nyt päättää alkaa toimia.

Kiitän linkistä.
Se oli sinun vapaaehtoinen tapasi neuvoa yhtä Suomi24:n asiakasta yhdessä asiassa eteenpäin.

Muuten lienee niin, että jokaisesta löytyy joku osa-alue, jolla tai jonka kautta nuoria ja lapsia voi auttaa meistä jokainen, joko neuvomalla heitä hakeutumaan live-elämässä avun piiriin, tai jos se netin kautta on tehtävä, neuvomalla heitä ottamaan yhteyttä vain sellaisiin mielenterveysasioissa toimiviin henkilöihin, jotka ovat luotettavia ja sivustoihin, joilla ei sallita esim. itsemurhaan kehottavia viestejä.

Minä yritän toimia kirjoittamalla ehkä aroistakin asioista Suomi24-palstoille, tällä kertaa trendit-sivulle, sillä lasten suojelemisen luulisi olevan vetävä trendi jos mikä. Uskon, että tämä on tehokkaampi tapa kuin ilmoittaa poliisille jokaisesta havaitsemastaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta epäkohdasta.

Myös sen jonkun toisen lapsen tai nuoren.

ns. norjanheinikossa ja mitä senkaltainen termi tarkoittanee?

"Itsemurhaan kiusaaminen ei ole Suomen lain mukaan rikos,"

"...mutta jatkuvan kiusaamisen pitäisi sinänsä jo olla.!"

Avauksen aihe on osallistuminen itsemurhaan saattelemiseen.

Aihe näytti jälleen aiheuttavan jonkunnäköistä kiusaantumista tietyillä tahoilla. Se on heijastunut näköjään myös tämän sivun tämänpäiväiseen ulkonäköön, kun poistettujen ketjujen ketjusisältö olisi voitu alkaa liittää tähän aloitukseen uudella tavalla.

Raukkamaisempaa kiusaamismuotoa en aikuisten enkä lasten maailmasta tiedä, kuin ryhmäkiusaamisen.
Mitä Suomesta on tullut?

Jeesus Kristus on Jumala ja olet Hänelle niin arvokas ja Hän rakastaa sinua niin paljon että kuoli syntiesi sovitukseksi.
Usko Jeesukseen niin saat kaikki syntisi anteeksi ja saat elää IKUISESTI !!!
Lue Raamattua niin opit tuntemaan totuuden ; Jumalan, joka sinua valtavasti rakastaa ja haluaa lohduttaa
sinua ja pelastaa sielusi!

"Jokainen joka huutaa avukseen Herran nimeä,pelastuu." Room.10:13