Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Sieluni itkee

    Hiljaisuus...,
    on piiloutunut
    monien äänien joukkoon...
    Ja ikävän varjot...,
    ovat niin pitkiä,
    että ne himmentävät
    kirkkaudenkin...

    Talvipäivän arassa
    auringonpaisteessakin,
    näen varjojen häivähdyksen...
    Ja lunta leijailee
    hiljaa ja pehmeästi...
    Muistan...,sinun kätesi
    kevyen kosketuksen kasvoillani...

    Kuuletko...,kuinka
    minun sieluni...,
    itkee sinua itseensä...?
    Sen kyyneleet putoilevat
    äänettöminä sydämeni puutarhaan...
    Ja kastelevat siellä kasvavan,
    Palavan rakkauden...

    Etkö,voisi olla taas tässä...?
    Vierelläni,lähelläni...?
    Levittäisit luokseni
    sylisi taivaan...
    Hyväilevällä hellyydelläsi,
    lohduttaisit ihoni
    polttavaa ikävää...
    6201
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    ja herkkää. Sujuvaa kerrontaa, runossa asuu ikävä ja hellyys, suru menetetystä rakkaudesta. Kauniita kielikuvia. Pidän kovasti tästä runosta.

    Äänestä
    • Aloittaja

      Pupsis.
      Onneksi kaipuuni kohde
      ei ole menetetty.
      Liian kaukana vain...
      ...ja minussa asuu
      mittaamaton ikävä...

      Äänestä

    runosi mukana, ikävä ei hellitä

    Äänestä

    ...pysähdyttävän upea rakkausruno...

    Menin hyvin vakavaksi luettuani tämän, vaikuttava. Kiitos että sisäisestä tuskasta huolimatta kirjoitit runon. Pidin.

    Äänestä
    • Aloittaja

      päivinä on sellainen,ikävästä uupunut olo.
      Silloin ajatus ei pysy oikein missään. Kirjoittaminen auttaa.
      Sydämen ympärillä olevat kylmät kädet,
      eivät purista ihan niin paljon...

      ...kiitos Tomppa.
      Hiljaisuus,on paljon puhuvaa...

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    old_profile_43456 kirjoitti:

    Hiljaisuus...,
    on piiloutunut
    monien äänien joukkoon...
    Ja ikävän varjot...,
    ovat niin pitkiä,
    että ne himmentävät
    kirkkaudenkin...

    Talvipäivän arassa
    auringonpaisteessakin,
    näen varjojen häivähdyksen...
    Ja lunta leijailee
    hiljaa ja pehmeästi...
    Muistan...,sinun kätesi
    kevyen kosketuksen kasvoillani...

    Kuuletko...,kuinka
    minun sieluni...,
    itkee sinua itseensä...?
    Sen kyyneleet putoilevat
    äänettöminä sydämeni puutarhaan...
    Ja kastelevat siellä kasvavan,
    Palavan rakkauden...

    Etkö,voisi olla taas tässä...?
    Vierelläni,lähelläni...?
    Levittäisit luokseni
    sylisi taivaan...
    Hyväilevällä hellyydelläsi,
    lohduttaisit ihoni
    polttavaa ikävää...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu