Olen avomieheni kanssa erittäin hyvin perehtynyt rotuun ja haluaisin tietää mitä negatiivisia ja posiitiivisia luonteen ominaisuuksia rodulla on(vaikka 4 parasta ja huonointa). Ja jos on kirjavinkkejä/nettilinkkejä mistä lukea rodusta kaikki on tervetullutta! Olen kuluvan vuoden aikana ottamassa edellä mainitun rodun ja toivoisi kasvattajilta ja omistajilta erilaisia vinkkejä rotuun liittyen ja mitä kannattaa ottaa huomioon. Mielipiteitä ei kannata mielistellä, paitsi ne jotka jotka uskovat staffien ym. tappelukoirarotujen ihmisagressiivisuuteen! Kuinka monesti kultainen noutaja tai lappis kirjataan tilastoihin kun on purrut tai suoraan sanottuna "raadellu"? Ei monestikaan, omakohtaista kokemusta on ja kaveripiiristä myös ei koira ns. toisesta eroa luonteen perusteella, ihan vain sen verran mitä on tilastoissa kerrottu!
Amstaffin omistaja/kasvattaja
Nimetön
42698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
rodussa on ettei tule helpolla muiden koirien kanssa toimeen eli ei hyvä rotu koirapuistoon.
IHmisystävällinen ja muuten ok.
Astnarttu joka sattumoisin on erittäin ihmis- sekä koiraystävällinen (ainakin vielä). Useinhan ast ei tule toisten samaa sukupuolta olevien koirien kanssa toimeen ja joskus ei edes eri sukupuolta olevien kanssa. Itse en ikinä ole missään koirapuistoissa käynyt, joten asia ei niin haittaa, vaikka koira-agre olisikin. Ja ihmisten kanssa tulee erittäin hyvin toimeen. :)
Kasvatuksessa tulee olla erittäin määrätietoinen, sen vinkin antaisin. Nartut on vähän kieroja, eivätkä suoraan käy kokeilemaan asemaansa, mutta urokset varmasti jossain vaiheessa ottavat mittaa, että kuka on pomo. Jos alusta asti säännöt on selvät koiralle, niin ei kovin pahoja ongelmia pitäisi tulla.
Ja ast tarvitsee paljon liikuntaa, siltä on vaikea saada kaikki energia pois. Itse olen pyrkinyt, että silloin tällöin tehdään kunnon energianpoistolenkkejä, esim. monta tuntia juoksutusta metsässä tai taakanvetoa tai kiipeilyä kallioilla ja mäkeä ylös-alas. Mutta pidän myös näitä vähäaktiivisia päiviä, jotta koira oppii elämään ihmisen mukaan. Jos vaikka sairastuu, ei vain pysty viemään koiraa pitkille lenkeille.
Rahallisesti ajatellen, ast syö paljon, joten rahaakin menee. Kovilla pakkasilla saattaa tarvita takin päälle.
Mutta hyviä puolia tosiaan ihmisrakkaus, aktiivisuus ja se, että ast ei ole räksy. Haukkuu ainoastaan tarpeen tullen.
Pätkiä kirjasta American Staffordshire Terrier: Gamester and Guardian
Fyysisesti nämä koirat ovat hyvin vakuuttavia ja vahvoja, mutta helppoja pitää ja normaalisti vapaita terveysongelmista.
Henkisesti amstaffit ovat hellätunteisia ja helppoja kouluttaa käyttämällä positiivista vahvistusta. Ne ovat hauskoja koiria, eivät vouhottajia, eivät ääntele ilman hyvää syytä eivätkä käytä ärsyttävää uikutusta. Ne rakastavat leikkiä koska vain, missä tahansa, kenen kanssa vain, joka vastaa kutsuun.
Kukaan amstaffin ensimmästä kertaa nähnyt ei lähde pois tuntematta syvää kunnioitusta, nähtyään vartalon voiman ja luonteen eheyden. Liikkuminen on joustavaa huolimatta kiinteydestä. Yksi huomattava asia on koiran kyky yhdistää vankka massiivisuus, ketterään ja harmoniseen liikkuvuuteen. Useimmat omistajat, olivat he sitten ensikertalaisia- tai veteraaneja amstaffiharrastajia, pitävät amstaffin mahtavaa fyysistä kyvykkyyttä ja mahtavaa luonnetta rodun puoleensavetävimpinä viehättävyyksinä.
Amstaffilla on synnynnäinen kyky vaistota vakavia tilanteita erehtymättömyydellä tarkkuudella. Erilaiset koirat osoittavat erilaisia agression asteita; kuitenkin amstaffi on varsin itsevarma yksilö eikä "lähde käsistä", kadota "viileyttään" tai hankkiudu tappeluun. Sen arvostelukyky on niin varma, ettei "suojelukoulutus" erikseen ole tarvittavaa, se ei myöskään sorru turhaan haukkumiseen tai ulvomiseen.
Amstaffi uskoo katsomalla ihmistä suoraan kasvoihin. Amstaffi lukee omistajansa eleitä hetkessä ja suhtautuu sen mukaan tilanteeseen. Amstaffi yrittää saada omistajansa nauramaan hassulla ilmeilyllä tai painaa äänettömästi voimakkaan vartalonsa omistajaan kiinni päätöksestä antaa lohdutusta kun sitä tarvitaan. Amstaffi ei oikeastaan koskaan lähde huoneesta missä sen omistaja on. Niin paljon kuin mahdollista, koira on aina siellä missä toimintakin - rakastamansa omistajan kanssa.
Amstaffin korkea älykkyys ja koulutettavuus ovat tehneet siitä suosikin Tottelevaisuus-harrastajien kesken, sen sähäkät esiintymislahjat tekevät siitä varauksemattoman menestyneen rakennekehissä - kaikilla tasoilla, sen leikkisyys ja rakastettava luonne tekee sitä mahtavan lemmikin lapsille, sen luonnolliset suojeluvaistot tekevät siitä pelkoa ja kunnioitusta herättävän suojelijan ja sen hellä ja rakastava persoonallisuus tekee siitä täydellisen kumppanin.
Amstaffi sopii hyvin kaupunkiympäristöön, sillä se ei tarvitse paljon kuntoilua eikä ole turhan äänekäs.
Itse omistan ast nartun. Mun mielestä rodussa on parasta se että on erittäin ihmisystävällinen koira (tulee hienosti lasten ja vanhusten kanssa toimeen), hiljainen(ei hauku, sopii myös kerrostaloon), haluaa olla kaikessa mukana ja sopii moneen erilaiseen harrastus toimintaan.
Huonoja puolia voi olla kovapäisyys, ei VÄLTTÄMÄTTÄ tule toimeen muiden koirien kanssa ( tosin meijän koira on tosi sosiaalinen), vahvojen leukojen ansiosta lelut ei pysy ehjänä :'D, ja sit ehkä tuo maine on vähän huonoo, mutta toivottavasti ollaan kuitenkin parempaan päin menossa! :)
suosittelen kyllä mikäli on kokemusta aikaisemmin koirista, narttu koira on ehkä helpompi ensimmäinen amstaffi kuin taas uros :)