Minä kyselen
ja turvaudun Sinuun
Voin luottaa,mutta Sinä et vastaa
Minun pitäisi päästä omille jaloilleni
Ymmärrän sen
Sinä olet vahva, minä en
Sinä olet kasvanut ja kypsynyt
minä vasta kasvan ja kypsyn
Olen raakile, mutta minussa on elämää
ja turvaudun Sinuun
Voin luottaa,mutta Sinä et vastaa
Minun pitäisi päästä omille jaloilleni
Ymmärrän sen
Sinä olet vahva, minä en
Sinä olet kasvanut ja kypsynyt
minä vasta kasvan ja kypsyn
Olen raakile, mutta minussa on elämää
Vastaukset 19
Vanhimmat
kun huomaa hyvät ja huonot puolet itsessään
voi alkaa kehittymään
kypsäksi omenaksi
joka hehkuu lämpöä ympärilleen
Minä menen
Minun täytyy mennä
Sinä et käske minua
Annat minun mennä
Uuden elämän syntyessä
aina katkaistaan napanuora
Kasvu ei ole muuten mahdollista
Saan ravinnoksi
elämän rintamaitoa
Jumalan rakkauden suojan
Opin kävelemään
kasvan ja kehityn
Opin tekemään työtä
rukoilemaan ja rakastamaan
jakamaan siitä
mitä olen lahjaksi saanut
Kannan hedelmää
Minun täytyy mennä
Sinä et käske minua
Annat minun mennä
Uuden elämän syntyessä
aina katkaistaan napanuora
Kasvu ei ole muuten mahdollista
Saan ravinnoksi
elämän rintamaitoa
Jumalan rakkauden suojan
Opin kävelemään
kasvan ja kehityn
Opin tekemään työtä
rukoilemaan ja rakastamaan
jakamaan siitä
mitä olen lahjaksi saanut
Kannan hedelmää
tuli kahteen kertaan
Katkaistaan napanuora yleensä itse
totta
mutta lasta ei jätetä heitteille
ei Vastasyntynyttä
Sitä pitää tukea riittävästi
ei sillä vielä ole tarpeeksi eväitä
selvitä yksikseen
sillä miten muuten kävisi:
kuinka se poloinen etsisi
suojaa ja ravintoa
sitä riittävästi löytämättä
kuolisi ensimmäiseen myrskyyn
kuihtuisi pois
eikä kasvua tulisi
Vastasyntynyt asetetaan äitinsä rinnoille
Hamuava suu löytää rinnan
ja ravitsevat maitotipat antavat alun elämälle
Simät etsivät äidin silmiä
ja korvat kuulevat äidin lempeän tutun äänen
Äidin sydämen syke rauhoittaa
ja ihon lämpö kietoo rakkauteen
Siihen on hyvä nukahtaa
elämän kiertokulkua
valinnanvapautta
kaksi eri vastaajaakin
Ikävä, olet tuttu seuralainen
olet asettunut asumaan sydänalaani
Joskus olet ihan hiljaa
ja joskus itket ääneen
Minä en osaa lohduttaa sinua
olet sitkeä seuralainen
En voi sanoa sinulle:
vaikene, ole hiljaa
Kirjoitan sanoistasi virren
ja itkustasi puhkeaa
tumma kukka
Se on vhvavartinen
ja vaatii oman tilan
Ikävä, miksi asut ja elät minussa
ehkä ikävä on niin syvällä
ettei lähde kun uuden rakkauden lääkinällä
voi virttäkin kokeilla
tai muilla konsteilla
ikävää poistella
ilo karkoittaa ikävän
toivon sen sinunkin löytävän
Ilo pilkahtaa ajoittain
hyvin tehdystä työstä
valoisasta päivästä
ja valkoisesta maasta
Ilo helähtää herkästi
kun katselen suuta mutrustelevaa vauvaa
tai nuoren innostusta
Ilo, annan sen tulla useammin
ja voisin ottaa sen asuinkumppanikseni
Suostuukohan?
tuo on hyvä alku
vaikka ilokin tulee hetkittäin
ja
yllättäin
silloin ikävää ei tunnu kuin ehkä pätkittäin
vaisto sanoo että osaat olla hauska
lumitähdet on kaunis maiseman tausta
suostuu
iloksi vähitellen muodostuu
Kaksi kaunista elämän lasta
tuulen mukana leijailivat
iloiten lennosta
puun oksalle tai maahan
laskeutuivat
Kunnes tuuli jälleen
lennätti ne muualle
kunhan nämä saa yhteen
jalat maassa
sydän puussa
pää pilvissä
olipa lento
kiitokseksi halaus
kaipaukseksi odotus rento
Kuka lienetkään olet i.valo,
mutta oli hauska vaihtaa
vähän ajatuksia.
Siis jalat maassa
mitenköhän se sydän sinne puuhun lentää
pää pilvissä
Ja taivas yllämme.
-ketä olemme-
-mistä tulemme-minne menemme-
sydän käy puussa tähyilemässä
mitä tunteita näkyvissä
miellyttävä kanssasi kirjoitella
saman taivaan alla
..elämää. Hieno pohtiva runo ihmisistä eri elämänvaiheissa. Tämä sopii moneen rakkaustarinaan. Ei toinen varmaankaan pahastu, jos näillä sanoin kysyy ihan suoraankin. Ainakin tällä palstalla on nyt niin paljon ollut näitä "puskasta" kirjoitettuja runoja, ettei voi tietää enää kuka on kuka.
Kiitokset lukuhetkestä : )
puskarunot voivat olla ihan hyviä :)
Vaikka olenkin mies, huomaan
olevani rinnallasi vasta raakile.
Ei minun ole vaikea tunnustaa
sitä. Kertoa, vaikka itsekkyyteni
tuuli koettaa estää.
Vaikka kummalliset miehiset
kivisydämet pyrkivät minunkin
sydämeni jähmettää. Sanani
hyydyttää ja ajatukseni kääriä
kovaan kuoreen.
Tarvitsen sinua vertailukohdaksi,
miten Rakkauden koen. Vastineeksi
miehen kasvulleni. Kätesi minun
miehen käteeni. En minä ole heikko.
Rakkauteni vain avaa.
Auttaa näkemään sinussa, nainen,
sydämen. Kohtaamaan ihmisen ja
tunnustamaan, että minut, miehen,
Rakkaus pehmittää ja valmistaa
sinulle.
Tarvitsen niin sinua. Ja vasta sinussa
rakennut omilla jaloillaan kulkevaksi
mieheksi. Yksin olen vain ontto kulkija,
jota tuulet siirtelevät ja kuvitelmat
ahdistavat
Tunnustan, ei Rakkauden nälkä
muuten sammu ja todellisuus
syöksy sisälleni.
http://www.youtube.com/watch?v=OglNPNPWvSo
Kiitos runostasi.
Kypsyttääkö ja kasvattaako
Rakkaus?
Toimiva Rakkaus rakentaa.
Toimimaton Rakkaus repii.
Rakkaudessa on onnea,
mutta myös traagisuutta.
Onni tuntuu hyvältä,
traagisuus kasvattaa.
Tuore ja kirpeä Rakkausruno.
Pidin ajatuksesta ja tekstistäsi.
Kuvaavaa ja viisasta runoa.
Hyvä runo sinulta.
Hienoa laskiaissunnuntaita
sinulle.
kauniista ja pohtivasta vastarunostasi.