"Lapsen elämä huumeperheessä on huolien täyttämää
Ensi- ja turvakotien liitto tiedottaa
Valtakunnalliset päihdepäivät 13.–14.9.2007, Helsinki
Lapsen elämä huumeperheessä on huolien täyttämää
8- vuotias Toni toivoo, että vanhempien huumeiden käyttö loppuisi. Hän pelkää, että isälle tai äidille voisi sattua jotain.
- Mä en uskaltanut siksi lähteä kouluun vaan halusin pysyä kotona. Niin kuin vahtia, että ne pysyvät kotona eikä satu mitään pahaa.
Lapsen elämä huumeita käyttävien vanhempien rinnalla on täynnä huolta. Päihdeongelmaisten vanhempien kanssa elävien lasten arkea on kuitenkin tutkittu vähän. Ensi- ja turvakotien liiton suunnittelija VTL Riitta Hyytinen kulki Tonin perheen kanssa yhden talven pituisen matkan laitoskuntoutuksen alkamisesta sen päättymiseen. Matkan aineistosta syntyi lisensiaattityö, jossa tarkastellaan huumeperheen arkea ja kuntoutusta lapsen näkökulmasta. Ensi- ja turvakotien liitto julkaisee tutkimuksen nimellä Lapsi, huumeperhe ja toivo.
Kun vieraalta ja jopa hengenvaaralliselta tuntuvaan huumemaailmaan liittyy lapsia, yhdistelmä herättää voimakkaita tunteita. Huumeperheiden kuntoutumisen mahdollisuuksiin myös suhtaudutaan eri tavoin. Joidenkin mielestä huumeiden käytöstä kuntoutuminen on niin pitkä ja vaikea tie, että lasten pitäminen mukana vain pitkittää väistämättä edessä olevaa huostaanottoa ja ylläpitää lasten kärsimyksiä.
– Lapset ovat päihdeperheissä kokeneet paljon turvattomuutta, huolenpidon puutteita, heitteillejättöjä, perheväkivaltaa ja kiireellisiä sijoituksia. Yksi kovimmista lasten kokemusten mittareista on kodin ulkopuolelle tehtyjen sijoitusten määrä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Tervalammen perheyhteisössä oli kuntoutuksessa vuosina 2000–2002 yhteensä 141 lasta, joista yli puolet oli ollut jossakin elämänsä vaiheessa sijoitettuna kodin ulkopuolelle useammin kuin kerran. Sijoitusten määrä kuvaa sitä, että perheet lähetetään päihdekuntoutukseen vasta, kun tilanne todella kriisiytyy. Yleensä silloin myös vanhempien päihdeongelma on ehtinyt muuttua todella vakavaksi, Hyytinen sanoo.
Perheen kuntoutuksessa lapsi jää helposti vanhempien varjoon
Perheiden päihdekuntoutusta on tarjolla melko vähän, vaikkakin määrä on kasvanut. Kun perhepaikkaa ei löydy, lapset sijoitetaan sijaishuoltoon vanhempien kuntoutuksen ajaksi. Hyytisen mielestä tämä ei ole lapsen edun mukaista, sillä tällöin lapsi jää helposti kokonaan ilman kuntoutusta.
– Vaikeita asioita kokeneille lapsille on tärkeää, että joku näkee ja jakaa heidän kokemuksensa, etteivät ne jää irralliseksi uhkaksi ja ahdistukseksi heidän elämäänsä. Lapset tarvitsevat apua ja tukea kokemustensa käsittelyyn. Lapsen kokemukset huumemaailmassa ovat käsittämättömiä ja pelottavia. Lapsi tarvitsee apua ja käsitteitä näille asioille, joista ei aiemmin ole ääneen puhuttu. Lapsilla on oikeus tulla kuulluiksi ja lasten kokemukset tulee huomioida kuntoutuksessa. Usein kuitenkin käy niin, että lapsi hyvistä aikeista huolimatta jää aikuisten varjoon.
Kun vaietaan perheen pahasta, vaietaan myös lapsen kokemuksesta
Kuntoutus vaikuttaa ratkaisevasti lapsen kehitykseen ja selviytymiseen. Vaikeistakin riskitekijöistä huolimatta lapsen kehitys voi lopulta päätyä onnelliseen aikuisuuteen. Tämän näkökulman väärinymmärtäminen saattaa kuitenkin johtaa lasten selviytymiskykyjen yliarviointiin.
– Ahdistavien asioiden suhteen on aina olemassa kieltämisen ja idealisoinnin vaara, mikä tarkoittaa että hetkelliset tai epäolennaiset myönteiset tekijät aletaan nähdä hyvin merkityksellisinä. Niihin takerrutaan, ja samalla ”unohdetaan” ne todelliset vaikeudet ja vaarat, joiden keskellä lapsi elää. Päihdeperheen lasta ja hänen kokemuksiaan ei saa ohittaa. Lapsen kokemusten käsittely voi olla vaikeaa vanhemmalle, joka usein kokee suurta syyllisyyttä. Vaikeita asioita on kuitenkin käsiteltävä, mikäli tahdotaan auttaa myös lasta. Jos vaietaan perheessä olevasta pahasta, vaietaan myös lapsen kokemuksesta, Hyytinen sanoo.
Huumeperheen opetus sosiaalialan työlle
Hyytisen mielestä huumeperheiden päihdekuntoutuksen uusi perustehtävä voisi olla lapsilähtöinen perheiden päihdekuntoutus. Tästä seuraisi se, että kaikki toiminta arvioitaisiin ja toteutettaisiin lapsen näkökulmasta. Kaiken kuntoutuksessa tapahtuvan pitäisi siis tukea ensisijaisesti lapsen kuntoutumista.
Lapsen huomioon ottaminen tukee myös vanhemman kuntoutumista. Vanhemmuus sinällään on vanhempia motivoiva asia. Kaikissa tilanteissa vanhempien kuntoutuminen ei etene toivotusti, eikä lapsen etua voida taata oman perheensä kanssa yhdessä asuessa. Silloin lapsen paras voi toteutua sijaishuollossa. Tällöinkin kuntoutus on lapsen näkökulmasta onnistunutta. Lapsen etu on päässyt toteutumaan erillään vanhemmista ja näiden päihdeongelmasta.
– Lapsen autetuksi tuleminen on arvokas tulos kuntoutuksesta riippumatta siitä, toipuvatko vanhemmat. Lapsen edusta huolehtiminen on tärkein tehtävä.
Huumeperheen kanssa työskentely vaatii työntekijöiltä sitoutuneisuutta ja motivaatiota. Onnistunut työskentely on mahdollinen luottamuksellisessa asiakassuhteessa. Tällaisen asiakassuhteen luomiseen on kuitenkin oltava aikaa.
Tonin elämässä toivoa ja mahdollisuuksia
Kuntoutuksen myötä Tonin huoli vanhemmistaan helpottui. Perheen tilanne muuttui vakaammaksi. He tarvinnevat vielä apua, mutta kuntoutuksen myötä Tonin elämään tuli toivoa ja mahdollisuuksia.
Riitta Hyytisen lisensiaattitutkimus on tarkkapiirteinen kuvaus yhden huumeperheen kuntoutusprosessista. Huumeperheen arkea ja vanhempien huumeiden käyttöä tarkastellaan lapsen näkökulmasta. Ensi- ja turvakotien liitto julkaisee lisensiaattityön omassa julkaisusarjassaan. Lapsi, huumeperhe ja toivo -kirja ilmestyy syyskuussa.
Lisätietoja: Ensi- ja turvakotien liitto, VTL, suunnittelija Riitta Hyytinen, puh. 040 543 0010 tai liiton toimisto, puh. (09) 4542 440.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Päihdeongelmaisten äitien hoidosta hyviä tuloksia
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset ylläpitävät seitsemää odottavien äitien ja vauvaperheiden päihdeongelmien hoitoon erikoistunutta ensikotia. Viime vuonna päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä oli kuntoutuksessa 196 perhettä, joissa oli yhteensä 177 lasta. Äideistä yli puolet oli kuntoutuksen alkaessa alle 26-vuotiaita. Kuntoutukseen hakeutumisessa aloitteen teki usein lastensuojelu, mutta osa perheistä hakeutui ensikotiin itse. Äidit olivat ensikodissa keskimäärin 5 kuukautta ja avopalveluyksiköissä kuntoutusjaksot vaihtelivat muutamasta kuukaudesta useampaan vuoteen.
Kokemusten mukaan kuntoutumisen ennusteen kannalta on tärkeää, että kuntoutusjaksot kestävät vähintään puoli vuotta. Äitien päihteidenkäyttö ja psyykkiset ongelmat ovat useimmilla kestäneet vuosia. Hoitoon tulo on vaikeaa ja vaatii asiakkailta melkoista ponnistusta. Keskimäärin kaksi kolmasosaa äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita.
Tutkimuksessa arvioidaan äidin päihteettömänä pysymistä, lapsen kehitystä ja vuorovaikutusta
Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa on meneillään tutkimus, jolla selvitetään hoidossa olevien äiti-vauva -parien välisiä yksilöllisiä eroja hoidon tuloksellisuudessa ja näihin eroihin vaikuttavia tekijöitä. Ensikodeissa toteutettava äitien ja vauvojen yhteinen ympärivuorokautinen hoito kodinomaisissa olosuhteissa on kansainvälisestikin mitattuna ainutlaatuista. Toiminnan kehittämiseksi tarvitaan tutkimustietoa erityisesti siitä, mitkä ovat sellaisia keskeisiä elementtejä, joita kehittämällä hoidon tuloksellisuus kasvaisi. Tietoa on tarkoitus soveltaa myös avohoidon kehittämiseen. Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Yalen ylipiston Child Study Center´in kanssa. Tutkimuksessa arvioidaan kolmea asiaa: lapsen kehitystä, äidin ja vauvan vuorovaikutuksen laatua ja äidin päihteettömänä pysymistä ensikotihoidon lopulla ja kahden vuoden seurannassa. Esitettävät tulokset ovat alustavia ja toistaiseksi julkaisemattomia.
Noin kuusi prosenttia odottavista äideistä kärsii päihderiippuvuudesta
Odottavien äitien ja pienten lasten äitien päihteiden käytön yleisyydestä ja piirteistä on Suomessa edelleen vain vähän tutkittua tietoa. Noin kuudella prosentilla odottavista äideistä on arvioitu olevan päihderiippuvuutta. Tämä tarkoittaa, että vuosittain 3600–6000 sikiötä on vaarassa päihteiden takia. Joka vuosi Suomessa syntyy noin 650 alkoholin takia eriasteisesti vaurioitunutta lasta.
Yleisesti ottaen tiedetään, että päihteiden käyttö on lisääntynyt erityisesti nuorten naisten keskuudessa. On arvioitu, että noin kolmasosa kaikista huumeiden käyttäjistä on naisia. Lisäksi tiedetään, että äidin päihteiden käyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa."
Ensi- ja turvakotien liitto tiedottaa
Valtakunnalliset päihdepäivät 13.–14.9.2007, Helsinki
Lapsen elämä huumeperheessä on huolien täyttämää
8- vuotias Toni toivoo, että vanhempien huumeiden käyttö loppuisi. Hän pelkää, että isälle tai äidille voisi sattua jotain.
- Mä en uskaltanut siksi lähteä kouluun vaan halusin pysyä kotona. Niin kuin vahtia, että ne pysyvät kotona eikä satu mitään pahaa.
Lapsen elämä huumeita käyttävien vanhempien rinnalla on täynnä huolta. Päihdeongelmaisten vanhempien kanssa elävien lasten arkea on kuitenkin tutkittu vähän. Ensi- ja turvakotien liiton suunnittelija VTL Riitta Hyytinen kulki Tonin perheen kanssa yhden talven pituisen matkan laitoskuntoutuksen alkamisesta sen päättymiseen. Matkan aineistosta syntyi lisensiaattityö, jossa tarkastellaan huumeperheen arkea ja kuntoutusta lapsen näkökulmasta. Ensi- ja turvakotien liitto julkaisee tutkimuksen nimellä Lapsi, huumeperhe ja toivo.
Kun vieraalta ja jopa hengenvaaralliselta tuntuvaan huumemaailmaan liittyy lapsia, yhdistelmä herättää voimakkaita tunteita. Huumeperheiden kuntoutumisen mahdollisuuksiin myös suhtaudutaan eri tavoin. Joidenkin mielestä huumeiden käytöstä kuntoutuminen on niin pitkä ja vaikea tie, että lasten pitäminen mukana vain pitkittää väistämättä edessä olevaa huostaanottoa ja ylläpitää lasten kärsimyksiä.
– Lapset ovat päihdeperheissä kokeneet paljon turvattomuutta, huolenpidon puutteita, heitteillejättöjä, perheväkivaltaa ja kiireellisiä sijoituksia. Yksi kovimmista lasten kokemusten mittareista on kodin ulkopuolelle tehtyjen sijoitusten määrä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Tervalammen perheyhteisössä oli kuntoutuksessa vuosina 2000–2002 yhteensä 141 lasta, joista yli puolet oli ollut jossakin elämänsä vaiheessa sijoitettuna kodin ulkopuolelle useammin kuin kerran. Sijoitusten määrä kuvaa sitä, että perheet lähetetään päihdekuntoutukseen vasta, kun tilanne todella kriisiytyy. Yleensä silloin myös vanhempien päihdeongelma on ehtinyt muuttua todella vakavaksi, Hyytinen sanoo.
Perheen kuntoutuksessa lapsi jää helposti vanhempien varjoon
Perheiden päihdekuntoutusta on tarjolla melko vähän, vaikkakin määrä on kasvanut. Kun perhepaikkaa ei löydy, lapset sijoitetaan sijaishuoltoon vanhempien kuntoutuksen ajaksi. Hyytisen mielestä tämä ei ole lapsen edun mukaista, sillä tällöin lapsi jää helposti kokonaan ilman kuntoutusta.
– Vaikeita asioita kokeneille lapsille on tärkeää, että joku näkee ja jakaa heidän kokemuksensa, etteivät ne jää irralliseksi uhkaksi ja ahdistukseksi heidän elämäänsä. Lapset tarvitsevat apua ja tukea kokemustensa käsittelyyn. Lapsen kokemukset huumemaailmassa ovat käsittämättömiä ja pelottavia. Lapsi tarvitsee apua ja käsitteitä näille asioille, joista ei aiemmin ole ääneen puhuttu. Lapsilla on oikeus tulla kuulluiksi ja lasten kokemukset tulee huomioida kuntoutuksessa. Usein kuitenkin käy niin, että lapsi hyvistä aikeista huolimatta jää aikuisten varjoon.
Kun vaietaan perheen pahasta, vaietaan myös lapsen kokemuksesta
Kuntoutus vaikuttaa ratkaisevasti lapsen kehitykseen ja selviytymiseen. Vaikeistakin riskitekijöistä huolimatta lapsen kehitys voi lopulta päätyä onnelliseen aikuisuuteen. Tämän näkökulman väärinymmärtäminen saattaa kuitenkin johtaa lasten selviytymiskykyjen yliarviointiin.
– Ahdistavien asioiden suhteen on aina olemassa kieltämisen ja idealisoinnin vaara, mikä tarkoittaa että hetkelliset tai epäolennaiset myönteiset tekijät aletaan nähdä hyvin merkityksellisinä. Niihin takerrutaan, ja samalla ”unohdetaan” ne todelliset vaikeudet ja vaarat, joiden keskellä lapsi elää. Päihdeperheen lasta ja hänen kokemuksiaan ei saa ohittaa. Lapsen kokemusten käsittely voi olla vaikeaa vanhemmalle, joka usein kokee suurta syyllisyyttä. Vaikeita asioita on kuitenkin käsiteltävä, mikäli tahdotaan auttaa myös lasta. Jos vaietaan perheessä olevasta pahasta, vaietaan myös lapsen kokemuksesta, Hyytinen sanoo.
Huumeperheen opetus sosiaalialan työlle
Hyytisen mielestä huumeperheiden päihdekuntoutuksen uusi perustehtävä voisi olla lapsilähtöinen perheiden päihdekuntoutus. Tästä seuraisi se, että kaikki toiminta arvioitaisiin ja toteutettaisiin lapsen näkökulmasta. Kaiken kuntoutuksessa tapahtuvan pitäisi siis tukea ensisijaisesti lapsen kuntoutumista.
Lapsen huomioon ottaminen tukee myös vanhemman kuntoutumista. Vanhemmuus sinällään on vanhempia motivoiva asia. Kaikissa tilanteissa vanhempien kuntoutuminen ei etene toivotusti, eikä lapsen etua voida taata oman perheensä kanssa yhdessä asuessa. Silloin lapsen paras voi toteutua sijaishuollossa. Tällöinkin kuntoutus on lapsen näkökulmasta onnistunutta. Lapsen etu on päässyt toteutumaan erillään vanhemmista ja näiden päihdeongelmasta.
– Lapsen autetuksi tuleminen on arvokas tulos kuntoutuksesta riippumatta siitä, toipuvatko vanhemmat. Lapsen edusta huolehtiminen on tärkein tehtävä.
Huumeperheen kanssa työskentely vaatii työntekijöiltä sitoutuneisuutta ja motivaatiota. Onnistunut työskentely on mahdollinen luottamuksellisessa asiakassuhteessa. Tällaisen asiakassuhteen luomiseen on kuitenkin oltava aikaa.
Tonin elämässä toivoa ja mahdollisuuksia
Kuntoutuksen myötä Tonin huoli vanhemmistaan helpottui. Perheen tilanne muuttui vakaammaksi. He tarvinnevat vielä apua, mutta kuntoutuksen myötä Tonin elämään tuli toivoa ja mahdollisuuksia.
Riitta Hyytisen lisensiaattitutkimus on tarkkapiirteinen kuvaus yhden huumeperheen kuntoutusprosessista. Huumeperheen arkea ja vanhempien huumeiden käyttöä tarkastellaan lapsen näkökulmasta. Ensi- ja turvakotien liitto julkaisee lisensiaattityön omassa julkaisusarjassaan. Lapsi, huumeperhe ja toivo -kirja ilmestyy syyskuussa.
Lisätietoja: Ensi- ja turvakotien liitto, VTL, suunnittelija Riitta Hyytinen, puh. 040 543 0010 tai liiton toimisto, puh. (09) 4542 440.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Päihdeongelmaisten äitien hoidosta hyviä tuloksia
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset ylläpitävät seitsemää odottavien äitien ja vauvaperheiden päihdeongelmien hoitoon erikoistunutta ensikotia. Viime vuonna päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä oli kuntoutuksessa 196 perhettä, joissa oli yhteensä 177 lasta. Äideistä yli puolet oli kuntoutuksen alkaessa alle 26-vuotiaita. Kuntoutukseen hakeutumisessa aloitteen teki usein lastensuojelu, mutta osa perheistä hakeutui ensikotiin itse. Äidit olivat ensikodissa keskimäärin 5 kuukautta ja avopalveluyksiköissä kuntoutusjaksot vaihtelivat muutamasta kuukaudesta useampaan vuoteen.
Kokemusten mukaan kuntoutumisen ennusteen kannalta on tärkeää, että kuntoutusjaksot kestävät vähintään puoli vuotta. Äitien päihteidenkäyttö ja psyykkiset ongelmat ovat useimmilla kestäneet vuosia. Hoitoon tulo on vaikeaa ja vaatii asiakkailta melkoista ponnistusta. Keskimäärin kaksi kolmasosaa äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita.
Tutkimuksessa arvioidaan äidin päihteettömänä pysymistä, lapsen kehitystä ja vuorovaikutusta
Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa on meneillään tutkimus, jolla selvitetään hoidossa olevien äiti-vauva -parien välisiä yksilöllisiä eroja hoidon tuloksellisuudessa ja näihin eroihin vaikuttavia tekijöitä. Ensikodeissa toteutettava äitien ja vauvojen yhteinen ympärivuorokautinen hoito kodinomaisissa olosuhteissa on kansainvälisestikin mitattuna ainutlaatuista. Toiminnan kehittämiseksi tarvitaan tutkimustietoa erityisesti siitä, mitkä ovat sellaisia keskeisiä elementtejä, joita kehittämällä hoidon tuloksellisuus kasvaisi. Tietoa on tarkoitus soveltaa myös avohoidon kehittämiseen. Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Yalen ylipiston Child Study Center´in kanssa. Tutkimuksessa arvioidaan kolmea asiaa: lapsen kehitystä, äidin ja vauvan vuorovaikutuksen laatua ja äidin päihteettömänä pysymistä ensikotihoidon lopulla ja kahden vuoden seurannassa. Esitettävät tulokset ovat alustavia ja toistaiseksi julkaisemattomia.
Noin kuusi prosenttia odottavista äideistä kärsii päihderiippuvuudesta
Odottavien äitien ja pienten lasten äitien päihteiden käytön yleisyydestä ja piirteistä on Suomessa edelleen vain vähän tutkittua tietoa. Noin kuudella prosentilla odottavista äideistä on arvioitu olevan päihderiippuvuutta. Tämä tarkoittaa, että vuosittain 3600–6000 sikiötä on vaarassa päihteiden takia. Joka vuosi Suomessa syntyy noin 650 alkoholin takia eriasteisesti vaurioitunutta lasta.
Yleisesti ottaen tiedetään, että päihteiden käyttö on lisääntynyt erityisesti nuorten naisten keskuudessa. On arvioitu, että noin kolmasosa kaikista huumeiden käyttäjistä on naisia. Lisäksi tiedetään, että äidin päihteiden käyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa."
Vastaukset 2
Vanhimmat
järjestää tukea huostaperheen vanhemmille. Tavoitteena on se, että VANHEMMAT HYVÄKSYVÄT SIJOITUKSEN. Mitäpä apua tuommosesta on, kun koko huosta tuntuu omasta mielestä olevan tarpeeton ja lapsi kärsii sijaishuollossa sekä haluaa kotiin? Täytyisi olla aikamoiset ylipuhujan lahjat, että minä hyväksyisin lapseni sijoituksen.
http://www.ecredo.fi/sininauhaliitto/data/liitteet/eep_opas_biologisten_vanhempien_tukeminen.pdf
Me tarvitsimme sellaista tukea, että koko p-n huosta purettaisiin.
asioita...
Itse kuulun siihen vertaisryhmään, jolle tämä palsta on tarkoitettu, mutta en kuulu päihteidenkäyttäjiin, enkä mt-ongelmaisiin.
Siis jos tähänkin aloitukseen haluan sanani sanoa, joudun pohtimaan toisten tilannetta, mikä nyt mahtaisi narkomaaneille olla hyväksi ja mikä ei. Huoh...
Olen kyllä aikaisemmin paljonkin puolustanut myös päihdeperheiden lasten ja vanhempien asemaa, mutta palstan nykyisessä riitelevässä ilmapiirissä kaikki keskusteluyritykset tuntuvat niin turhalle.
Sitten jos omaa asiaansa haluaa tuoda esiin ja saada vertaistukea itselleen (joka on palstan tarkoitus) riitelijät eivät hyväksy sitä, koska täällä pitäisi ilmeisesti minunkin vain pohtia toisten ihmisten asioita. Aika monella taitaa olla sama tilanne.