Maatiloillahan käy lomittajia säännöllisesti. Kysyisin miten te kohtelette lomittajaa ja onko lomittaja teidän mielestä ihminen joka ansaitsee saada arvostusta työstään.
Onko tiloilla varattu lämmintä paikkaa missä lomittaja saa vaihtaa ja kuivata vaatteitaan. Entäs ruokailu, vai pitääkö hänen ruokailla esim. maitohuoneessa.
Onko tiloilla varattu lämmintä paikkaa missä lomittaja saa vaihtaa ja kuivata vaatteitaan. Entäs ruokailu, vai pitääkö hänen ruokailla esim. maitohuoneessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>miten te kohtelette lomittajaa
- hyvin
>onko lomittaja teidän mielestä ihminen
- on
>Onko tiloilla varattu lämmintä paikkaa missä lomittaja saa vaihtaa ja kuivata vaatteitaan.
- kyllä
>Entäs ruokailu, vai pitääkö hänen ruokailla esim. maitohuoneessa.
- Aamukahveet saapi ihan tuvan pöyvästä.
vai että "IHAN" tuvan pöydästä? no jo on lomittajalla muikeat oltavat kun isäntä tarjoopi kahveet oikein tuvan pöydästä kas kun ei vessanpytyn kannelta!
sulle nyt tuli?
Miksi noin nyrjähtänyt asenne? Onko joku kohdellut kaltoin? Kerro, jos on.
Ihmisten välisestä kanssakäymisestähän tässä on kysymys. Jokaisella on paikka järjestelmässä. Ei sen kummempaa.
Itse en ole käyttänyt lomittajaa kymmeneen vuoteen, kun en tarvi.
Oootkos ite tarjonnut remonttimiehilles edes pullakahveita ? Vai ootko ite juottanut vessanpytyn kannella tai laittanut ne vaan käveleen vaikkapa lähimpään baariin ?
Onko remonttireiska ihminen ?
Joskus pari-kolmekymmentä vuotta sitten oli tapana kutsua osuuskaupan autokuskit ja teuraidenhakijat kahville joka kerta, kun talossa kävivät. Kun olin korjaamolla yms. sellaisessa ympäristössä, tuntui se silloin oudolta ja tylyltä, kun sellaista vieraanvaraisuuskulttuuria ei liikepaikoilla ollut.
Nyt maallekin on samanlainen käytäntö tullut. Kaikilla on aikataulunsa, ettei tuollaista vieraanvaraisuutta tule edes ajatelleeksi.
Ei sillä mitään pahaa tarkoiteta, mutta niin se vaan on. Asiaa voisi miettiä isäntäperheen kannalta. He ostavat rahalla itselleen lomaa ja ostavat Sinulta lomituspalvelun. Jos olet tehnyt työsi hyvin, oletan heidän olevan siitä kiitollisia. Harva sen huomaa jotenkin osoittaa. Tehdään työtä yksin, ettei ole totuttu ottamaan toisia huomioon. Eräänlainen ammattitauti olosuhteista johtuen. Se on heidän elämässään vielä siinävaiheessa raakileena oleva asia. Kun ja jos kasvavat ihmisinä, niin jonain päivänä se kiitollisuuden osoitus voi tulla esiin.
Tämänpäivän ihminen on niin täynnä, ettei se jaksa olla kovin kiinnostunut toisista. Siksi on ihan luonnollista antaa toisille yksityisyys, eli antaa olla rauhassa, varsinkin lomalla.
Älä siitä mieltä pahoita. Ei sillä tarkoiteta mitään pahaa. Ehkä joskus tulee toisenlainen aika, jolloin vauhti on pysähtynyt. Silloin on taas aikaa ja tilaa toisille.
Se on mielestäni hieno tapa edelleenkin. Siksi sitä kysyinkin nimimerkki ihmiseltä, että mitenkä hän on pitänyt tapanaan kohdella remonttimiehiään ? Niitä nyt kai sentään käy ainakin jossakin mitoissa jokaisella.
Toisaalta nykyään kysellään vain kovin usien sitä, että kuka siihen kuulumisien vaihtoon menevän ajan maksaa.
Itse olen toiminut lomittajana melkein 20-vuotta. Matkanvarrelle mahtuu kaikenlaisia isäntiä, emäntiä ja eläimiä.
Olosuhteet vaihtelevat paljon tiloittain. Vanhoissa navetoissa oli ahdasta ja ei siellä ollut lomittajalle mitään vaatteiden kuivaus paikkaa. Saappaat tosin sai kuivaksi padan kannen päällä.
Isäntäväen taholta kohtelu on ollut pääsääntöisesti hyvää , tietysti joku poikkeuskin on ollut.
Kahvit tarjottiin aamupäivisin, jossain paikassa tarjottiin ihan ateria iltapäivällä. Hyvät muistot on jääneet työn raskaudesta huolimatta, mutta yhtä raskasta se työ on isäntäväellekin.
Osaltani pyrin tekemään työni hyvin ja sain siitä myös kiitosta. Oikein on ikävä noita aikoja. Selkä ei enää kestänyt ja polvetkin rupesi "poksahtelemaan" lomitus hommat täytyi vaihtaa kevyempään työhön.