Miten

ajan kuin uudelleen. Tutun ihmisen kanssa on turvallista; sitä tunnetta voi hyödyntää. Matkustaa yhdessä hetkeksi jonnekin muualle. Ihminen ei aina tunne edes itseään, joten miten voisi tuntea toisen ihmisen. Yllätyksiä löytyy varmasti. Ihminen on kuin aarrearkku.

olen sitä mieltä, että arkipäivää vastaan ei tarvitse taistella. Se on ja pysyy mutta jos pyrkii tekemään elämässään asioita, joita oikeasti itse haluaa ja mahdollisimman pitkälle omista lähtökohdistaan ohjautuen, arki ei ole tylsää ja harmaata. Ollakseen mielenkiintoista, arjen ei tarvitse olla kovin eksentristä ja raflaavaa, pääasia on, että viihtyy ja on kivaa ja kiinnostavaa ja hyviä asioita on niin paljon, että pahoistakin selviytyy.

En osaa muuta sanoa kuin että me ainakin vaan viihdymme yhdessä. Meillä on mukavaa, nauramme paljon, olemme sopivasti pönttöjä molemmat ja perusarvoiltamme samanlaisia. Ihastus on pysynyt yllä, muru on edelleenkin minusta maailman ihanin nainen ja minä hänestä. Edelleenkin odotamme toistemme näkemistä ja hymyilyttää, kun toisen näkee.

Mutta yksi erittäin, erittäin tärkeä asia on, että molemmilla on alusta asti ollut myös omaa tilaa, omia menoja, omia harrastuksia ja omia ystäviä. Aina ei tarvitse olla yhdessä ja kiinni toisessa.

Elämässä on muutakin tärkeää ja merkityksellistä kuin pelkkä rakkaussuhde. Tiedän, että naiset hyppäävät kattoon kun näin sanoo mutta näin me koemme molemmat ja suhteemme on erittäin hyvällä pohjalla. Silloin rakkaussuhteen ei myöskään tarvitse täyttää kaikkia aikuisen ihmisen sisäisiä tiloja ja tarpeita, yhden ihmisen kaikkea seuran ja ystävyyden puutetta. Se ei tukehdu, ei kulu loppuun, ei muutu pakkopullaksi.