Pookineito

Kuulet rakastavaisten laulut
kun sydämet niitä toisilleen vuodattaa.

On maisema niin sadunomainen
kesäisen hämärän tähtineen valuessa
hiljaa paikoilleen
ja pieni vene on jäänyt lahdelmaan
yötään viettämään.

Soi siellä kosketusten herkkyys
tunnustelevat rytmit
ja rakkauden
täyttymisen värisevät sinfoniat.

Kaukana vielä
taivaanranta synkeäksi käy
meri mustan puhuvaksi tulee
aaltojen lempeyteen raivonvaahto tulee
ja korkeammaksi käyvät raivossaan...

Päästät sielua jäytävät vaikerrukset tuuliin
ja se rakastavaiset lumouksesta herättää...

"pian äkkiä joutukaa
toiselle puolelle vene siirtäkää"

Sanasi kun sieluissa tuntuu
se epätoivoisen aherruksen aiheuttaa
ja onnekseen vene pian lahdelman
hyvästelee...

Aallon tieltä
jonka myrsky työntää lahdelmaan
purkautumaan ja tuhoamaan...

Pookineito
luotojen yksinäinen harhailija
aalloillakin ratsastaa
rakkauttakin suojelee...
12362
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

se Sinä olet näiden runojesi kanssa.

Piti oikein Googlettaa ennen kuin tulin runoosi
tuo ' pooki ' Enkä löytänyt mitään muuta, kuin
sen nimisen kahvilan ja sitten viittauksia majak-
kaan. Joten tyhmyyttäni kysyn, mikä pookineito
on ? Runosi otsikko nimittäin jo vangitsee luki-
jan.

Jos maisema runossasi onkin sadunomainen, niin
sitä on kyllä tekstisikin. Vaikeaa on taas sanoa,
olisiko jokin säe tai lause nostettavissa jonkun
toisen yli, koska runo on niin mahtava alusta
loppuun.

No ehkä kuitenkin kolmas säe, jossa kosketukset
on pääosassa ja niiden sinfonia.

Hieno aloitus uuteen viikkoon !

Äänestä
  • ...on mystinen neitokainen
    ja voitaisiin sanoa että jonkinlainen "enkeli"
    myrskyistä varoittaja.
    kuulin aikoinaan hänestä vanhojen ihmisten
    tarinoissa mutta vaikea sanoa missä tosi loppuu
    ja satu alkaa.
    yritin hakea äsken netistä yhden pienpainatteen
    nimeä mutten löytänyt sitä mutta toimitan
    sinulle tietoa.

    no vähän romantisoin tätä tarinaa mutta
    todellisuuteen perustuu kumminkin.

    kiitos rakas mestarini kun soit hyvän alun
    uuteen viikkooni sanoillasi joista kiitän.
    lähetän sydämestäni hyvän uuden viikon
    toivotukset,
    olkoon tämä viikko voiton kulkuasi täynnä,
    sinun lippusi liehuessa reippaana,
    lämmöllä.

    Äänestä

viikon alkajaiseksi,kuin sadussa..Hieno runo..Minäkin tarkistin,mikä oli Pooki..No Majakanneitohan se rakastavaisia vartioi...varsinkin juuri saaristomerellä.
Hienosti taas ajatuksesi kulki ja sait kauniin
kokonaisuuden aikaiseksi..romantista ja tunnelmallista.Kiitos tästä jälleen. Ihana runo!
Hyvää ,alkavaa viikkoa sinne kauas. Iloa ja voimia!
t.Irkku

Äänestä
  • ...symppikset!!! ja aamuaurinko!!!

    no mielestäni hän liitetään virheellisesti bengtskärin
    majakkaan,
    mutta ensimmäisen kerran kuulin hänestä
    paljon ylempänä saaristomerellä.
    no lähetän sinullekkin yhden kirjan nimen,
    kunhan saan sen mieleeni.

    no vähän tuhan pitkä pähkäily,
    vaikka yritin karsia tekstiä lyhyemmäksi.

    kiitos vierailustasi rakas ystäväin
    ja toivon symppiksien uuden viikon täyteen
    kaikkea hyvää ja kaunista,
    lämmöllä sydämestäni.

    Äänestä

..on runossasi tänä aamuna. Somista herkistä hetkistä aina vaaralliseen myrskynpuuskaan asti. Ja rakkauden suojelijana salaperäinen pookineito (kurkkasin Lindan palautteesta sanan merkitystä),

Kiitos upeasta aamurunohetkestä : )

Äänestä
  • ...hän elää tarinoissa,
    mutta ihmeen vähän on tietoa netissä
    ja minunkin ensimmäiset tiedot perustuvat
    vanhojen ihmisten kertomuksiin.

    no en tiedä että suojeleko hän rakkautta
    mutta runoissa sekin on mahdollista.

    kiitos kylässä käynistäsi ystävä hyvä
    ja toivon huikaisevaa uuden viikon alkua,
    lämmöllä.

    Äänestä

Tahdoin suojella sinua pimeiden
sielujen tyrskyiltä. Suottaa valoa
sinuun ja olla vierelläsi, kun vartjosi
taas tulevat. Syöksevät toivottomuutta
mieleesi.

Tahdoin olla hän lähelläsi. Valon
kantaja ja elämään sinun kuljettava.
Olla sinulle Joki kuut5amossa, mitä
pitkin kulkea sinne, missä sinun on
hyvä olla minussa.

Yhtyä varjoina ja olla sidoksissa ja
vierellä tuttu joki kuutamossa.
Tuttu vesi ja kuun valo sen pinnalla.
Kuin sinun kostealla ihollasi valo
Rakkaudessamme.

Sama kuunvalon leikki pinnallasi.
Hymysi ja kiimasi karehtien. Ja
virtaavana kuin joki, vaadit minut
mukaan Rakkautesi tyvenestä
Rakasteluun.

Ja kehomme kiihtyvät kuunvalosta
ja liikkeemme kuin joen virtaa. Ei
suvantoa, vain hekumaa kohti
määränpäätä. Kuumia suudelmiasi
ja huutosi korvaani.

Purkaudut ja suot minulle hippuni.
Puret korvaani kuutamon joella.

Ja sinussa elää kuuma tuuli.

http://www.youtube.com/watch?v=flm4xcOyiCo


Kiitos runostasi.

Rakkaus on aaltoliikettä,
niin kuin elämä itsekkin.

Maininkeja alas ja ylös.
Oivaltaminen on se iso
asia. Rakastaa, vaikka on
aallonpohgjassa.

Uskoo silloinkin, vaikka
mieli sanoo muuta.

Neito kyllä palaa ja
Rakkaus tulee taas esiin.

Niin kuin kuu.

Upeaa Rakkausrunoa sinulta.

Ajatusta ja tekstiä, jossa
viihtyi ja nautti.

Elämys oli lukea ja kokea.

Aivan uskomattoman hieno
ja tyylikäs Rakkausruno.

Eilinen meni minulla ja Alfredilla
mäessä. Pirulainen ihastui vaaleaan
naaraaseen ja oli työ saada mäestä
kotiin koko sähikäinen.

Ymmärtänet ettei siinä ollut
aikaa palautteseen?

Itse keskityin luonnon ihmeiden
tarkkailuun.

Oikeen kivaa päivää sinulle.

Äänestä
  • ...sydämesi rakkaus,vartolosi rakastaja.
    nyt on todella intohimonen runo sinulta,
    oikein palavaa sellaista,todella.
    hyvä ystävä hyvä!!!

    minulla oli taas pitkästä aikaa kunnon tukeva
    pähkäily.
    kiitos vierailustasi ystävä hyvä
    ja toivon lupaavaa uutta viikkoa sinulle.
    vai oli kollit kuin sähikkäät rinteessa,
    vaaleat sulottaret voivat viedä mennessään
    tai sitten ei hihii
    mutta toivottavasti kumminkin...

    Äänestä

piti selvittää tämä "pooki" ja "pookineito", ja löytyihän sitä tietoa...
On kiva tarina runossasi,
vanhat uskomukset ja tarinat ovat aina mielenkiintoisia.
Hienosti olet saanut runoon kesäyön rauhan ja kauneuden sekä jylisevän myrskyn nousun.
Musiikillisesti tästä tuli mieleen Sibeliuksen "Ristilukki", mutta sanoitus onkin jo ihan toinen juttu. Niin ja "Mikki Hiiri merihädässä" voisi kuvata vielä paremmin. Jaahas...näyttäisi siltä, että parempi, kun en enää jatka enempää, alkaa mennä jo hieman överiksi...:-)) Hieno runo.

Äänestä
  • ...ei pysty lukemaan hymyilemättä,
    olisit vain jatkanut listaa
    niin mitä muuta olisi paljastunutkaan...

    no vanhat tarinat ovat mielenkiintoisia
    ja oli minulla pikkuinen takaajatus tässä
    jos joku olisi tietänyt jotain...

    kaikilla tarinoilla on loppujen lopuksi
    joku todellisuus pohja
    josta ne alkunsa saa...

    senkin liikkuva liikkeessä kun onnistut
    aina sanoillasi hyvän mielen tuottamaan
    josta kiitän ja toivon päivääsi huikaisevia
    onnen tuntemuksia,
    lämmöllä sydämestäni.

    Äänestä

Tiedätkö, joskus kauan sitten, kun olin vielä nuori... seikkailin saaristossa, eräällä pookiluodolla.
Istuin selkä sitä vasten ja annoin meren ja vanhan punaisen pookin kertoa minulle terinoita...
Niin kuin tämä runosi!

*huokaa*

Kiitos Runopoika!

Äänestä
  • ...olet nimimerkkisi veroinen
    kun kuulet vanhat tarinat
    tuulten hyväilemissä kivissä.

    olisi mukava tietää missä olit

    kerran olin seilin saarella
    niin siellä tunsin/kuulin monia tarinoita
    joita tuulet tuntuivat kuiskaavan...

    kiitos rakas ystävä kylässä käynistäsi
    ja toivon päivääsi mitä parhainta,
    lämmöllä sydämestäni.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


runo64 kirjoitti:

Kuulet rakastavaisten laulut
kun sydämet niitä toisilleen vuodattaa.

On maisema niin sadunomainen
kesäisen hämärän tähtineen valuessa
hiljaa paikoilleen
ja pieni vene on jäänyt lahdelmaan
yötään viettämään.

Soi siellä kosketusten herkkyys
tunnustelevat rytmit
ja rakkauden
täyttymisen värisevät sinfoniat.

Kaukana vielä
taivaanranta synkeäksi käy
meri mustan puhuvaksi tulee
aaltojen lempeyteen raivonvaahto tulee
ja korkeammaksi käyvät raivossaan...

Päästät sielua jäytävät vaikerrukset tuuliin
ja se rakastavaiset lumouksesta herättää...

"pian äkkiä joutukaa
toiselle puolelle vene siirtäkää"

Sanasi kun sieluissa tuntuu
se epätoivoisen aherruksen aiheuttaa
ja onnekseen vene pian lahdelman
hyvästelee...

Aallon tieltä
jonka myrsky työntää lahdelmaan
purkautumaan ja tuhoamaan...

Pookineito
luotojen yksinäinen harhailija
aalloillakin ratsastaa
rakkauttakin suojelee...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu