Varastaminen on yleistä

rehellisiä vastauksia?

mitään. Viimeksi unohdin sairaalaan uuden takkini.

ottanut mukaani ne pikkuputelit, joissa on suihkusaippuaa ja tukanpesuainetta.
En kyllä tiedä, täytetäänkö niitä enää uudelleen, vai menevätkö roskiin. Silloinhan se ei olisi ollut luvatonta haltuunottoa.

Tuo varastaminen sairaaloista tapahtuu enimmäkseen henkilökunnan toimesta. Esimerkiksi lääkkeitä viedään vuodessa valtavien summien edestä, siitähän on ollut tietoa tiedotusvälineissäkin moneen otteeseen. Aina silloin tällöin joku tuomitaankin.

Myös vähittäiskaupan osalta kaikesta varastetusta omaisuudesta, henkilökunta vie eri vaiheissa selvästi yli puolet. Luvut ovat salaisia, eikä niitä julkaista. Muutama vuosi sitten Hesari oli saanut käsiinsä salaisen selvityksen. Siinä todettiin, että tukkukaupan, kuljetuksen, varastoinnin ja vähittäismyynnin eri vaiheissa katoaa selvästi yli puolet anastetusta omaisuudesta.

Koko anastetun omaisuuden määrä kuitenkin ilmoitetaan menneen myymälävarkaiden piikkiin! Asia on arka monessa mielessä, siksi sitä ei julkaista. Asia on sama monessa muussakin maassa.
Kuluttaja tietysti korvaa kaiken korkeampina hintoina!

Monesti olen miettinyt kuinka helpolla saisi kauniita astioita esim. huoltoasemilta. On Arabian Teema-astioita vaikka minkä värisiä.

Joskus nuorempana kun olin kesätöissä hotellissa, olin aivan ihmeissäni mikä määrä tavaraa katosi ihmisten mukaan: aamiaisastioita, pyyhkeitä, kerran jopa verhot hotellihuoneesta!
Silloin päätin etten ikinä itse syyllisty moiseen törkeyteen.

Ja ajatelkaapa reppanoita jotka varastavat tavaraa kirpputoreiltakin! Jos ei ole varaa ostaa edes sieltä niin sitten pitää olla ilman!

jotakin viisivuotiaana. Naapurista. Tuli huono omatunto jo samana päivänä ja palautin pihistämäni takaisin.

Viime vuosituhannen lopulla hotelleista varastamisen yleisyydestä keskusteltiin ja kirjoiteltiin paljonkin. Jotkut kuuluivat pakanneen jopa arvokkaita taulujakin huoneensa seinältä laukkuunsa. Mielenkiintoista oli se, että yleensä varkaat kuuluivat menestyviin, hyvin toimeentuleviin, joiden havaituista varkauksista ei tohdittu edes mainita arvostetulle asiakkaalle puhumattakaan rikosilmoituksen tekemisestä. Sellaisesta olisi kärsinyt sekä hotellin että johtavassa asemassa olleen henkilön lisäksi myös varkaan edustaman yrityksen maine.

Pieniä, täysiä tai joskus tyhjiäkin shampoo- yms. pulloja on aina silloin tällöin lähtenyt mukaani. Täytän niitä kotona uudelleen sekä otan mukaan matkoille ja uimahalliin.

Ennen tehostuneita turvatarkastuksia saatoin joskus ottaa lennolta mukaan pienet teräksiset aterimet. Niille saattoi olla käyttöä syödessä jotain välipalaa ruokailutilattomassa hotellihuoneessa. Palautin yleensä välineet paluulennolla ruokailun jälkeen tarjottimen kanssa.

Hauska juttu sattui Sofiassa joskus kauan sitten, ennen kuin sinne tehtiin ryhmämatkoja Suomesta. Kumppanini oli ottanut kylppäristä pienen froteisen pesulapun ja käärinyt sen jonkin esineen ympärille laukkuunsa pakkauseristeeksi. Hän teki joskus pyyhkeenkin kanssa samoin, ja minä yleensä vähän vastustelin mukana ollessani. Kun lähtiessä maksoimme respassa laskua, meitä pyydettiin odottamaan. Hetken päästä ilmoitettiin, että huoneesta puuttui ko. pesulappu. Kumppani myönsi asian ja olisi halunnut maksaa lapun. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä, vaan hän joutui kaivamaan n. 20 x 20 cm kokoisen froteelapun matkalaukustaan ennen kuin pääsimme lähtemään.

Minusta varastaminen ei ole hyväksyttävää, mutten voi väittää olevani täysin syytön itsekään. Olen kerran varastanut ravintolasta pienikokoisen ruokalistan, kun eivät suostuneet myymään sitä. Useimmiten olen saanut haluamani pikkumuistot tms. lahjaksi, kun joskus harvoin olen halunnut jotain ja olen ollut valmis maksamaan siitä. Ihan aina ei onnistu. Nykyään en enää keräile paljon mitään, koska kameralla talletetut muistot eivät vaadi tilaa ja kulkevat keveämmin mukana.

Hotellihuoneeseen saatan mieluummin jättää ylimääräisiä omia tavaroita, joita en viitsi kantaa kotiin, kuin varastaa sieltä jotain. Sitä paitsi varastetuilla tavaroilla on oma hintansa, jonka joku aina maksaa. Usein joudutaan tekemään ikäviä rajoituksia tai lasketaan varkauksien osuus mukaan hintoihin.

Jokunen vuosi sitten.

Kähvelsin Kadewesta kylmäsavukinkun ja salamipötkyn.

Sakujen kassojen sijoittelu on niin eksoottista ettei kärsivällisyyteni riittänyt etsimiseen enkä periaatteessa kysynyt reittiä.

Kävelin katutason aukon ulkopuolelle.
Morjestin vartijaa ja jäin odottelemaan muijaa.
Kinkku ja salami koko ajan näkyvissä.

Muija tuli viimein rättiosastoltaan, pyöräytti minut ympäri ja paiskoi kinkun ja salamin selässäni olevaan reppuuni ja komensi liikkeelle.

Siinä vaiheessa kerroin eväiden olevan maksamatta.
Enää ei ollut luontoa lähteä maksamaan.

Omppuvarkausvuosien jälkeen olen syyllistynyt työpaikalta varastamiseen.
Kuskasin tulostimen kantorataa penskojemme suttupapereiksi.

Kaikki minkä käsistään jättää, katoaa.
Viimeeksi TEMA reppuni jäi huoltoliikkeeseen.
Reppu katosi ja sen mukana vapaa-ajan asuntomme avaimet.
Nyt olen muijan avaimien varassa.

En ole muuta pöllinyt elämäni aikana. Tiedän, kuinka kalliit naamarasvat (esim. Kanebon parin huntin hintaiset purtelot) katoavat foliolla vuorattuihin kasseihin, suositut hajuvesitesterit varastetaan samantien, kun hyllylle saadaan, vaatteita 'unohtuu' sovittajien päälle useampia päällekkäin puettuina ja muuten vaan taskuihin sujahtaa monenlaista hilpetööriä sarjassamme 'nakkivarkaudet'. Rehelliset kuluttajat maksavat aiheutuneet varkauskustannukset kauppiaalle. Nämä ovat pientä verrattuna mitä finanssinerot ovat varastaneet ja kieroilleet sijottajilta. Tilaisuus kai tekee varkaan, vai miten se oli?

Olin tässä muutama vuosi sitten eräässä julkisen sektorin laitoksessa hommissa. Siellä siivottiin varastoja. Käytävälle kertyi parin metrin röykkiö elektroniikkaa, pääasiassa käytöstä poistettua mutta toimivaa. Tietsikoita, tulostimia, kameroita, videoita ym. Ne oli tarkoitus toimittaa Viroon. Viikon aikana kuljin kasan ohi monesti ja huomasin sen joka kerta pienenneen. Kun sitten kuljetuspuolen miehet lopulta tulivat hakemaan kamoja, niin jäljellä oli vain käyttökelvotonta rojua...

Katos kun kaikki on kallista,ei muten))))))))))))

pöllin jotain kivaa.. en kuitenkaan kaupasta, kerran yhdestä matkamuistomyymälästä otin matkaan jotain avaimenperiä, mutta jäin siitä sitten kiinni myöhemmin, tuli lasku perään.. sen jälkeen en ole kaupasta varastanut mitään, en jumalauta uskalla.. minun tuurillani jäisin kuitenkin kiinni, enkä ole vielä halunnut mitään niin paljon, että olisin valmis riskeeraamaan... Ei varastaminen käy edes mielessä enää, kun tuli lapsena kokeiltua ne pöljyydet.

ehkä ei, mutta niistäkin laittomuuksista voi parantua. Allekirj. parantui heti, kun otti Jeesuksen vastaan elämäänsä. Enää ei tarvitse olla humalassa ja varastaa, sillä siinä tilassa tuli aikanaan tehtyä päättömyyksiä. En enää koske siihen "pirun liemeen", joka on päättänyt monen hyvän ihmisen elämän liian varhain. Nyt saan vaeltaa eteenpäin Jeesuksessa ja suuntana on taivas, halleluja! Jumalan siunausta

Voi vitsi, minä opin varastamisen vääryyden oman syyllisyydentunnon kautta. Varastimme ystäväni kanssa yhdet tikkarit pienestä kyläkaupasta. Juoksimme kotiin ja kävimme saaliimme kimppuun. No hetken aikaa tikkaria syötyämme huomasimme, että kielemme olivat värjäytyneet sinisiksi! Luulimme että kauppias oli laittanut niihin jotain millä pystyy merkkaamaan varkaat. Heitimme tikkarit roskikseen, ja sen jälkeen ei ole tullut mieleenkään varastaa yhtään mitään!!

Jälkeenpäin tajuttiin että tikkarit olivat olleet jotain pilailutikkareita mistä lähti tarkoituksella jotain elintarvikeväri, joka värjäsi kielet.. heh, mutta säikähdys oli kyllä niin suuri, että varkaudet jäi lopullisesti. Onneksi!!

ja teen sitä edelleen. En ole koskaan jäänyt kiinni, olen niin taitava ! Se on kivaa ja jännittävää puuhaa.

Taisimme olla viidennellä luokalla kaverin kanssa, kun näpistimme silloin tällöin jotain pientä kaupoista.. Sitten jäimme kiinni.. Taisimme yrittää kähveltää kerralla muutaman sadan euron arvosta pikkukamoja (järki ei oikein pelannut vielä silloin). Vanhemmille oli aikamoinen shokki, kun selvisi heidän kiltin tyttären olevan varas.

Tapauksen jälkeen en ole varastanut mitään, mutta joutunut itse varkaiden kohteeksi. Mm. pari vuotta sitten säästin muutaman kuukauden rahaa puhelimeen, jota ehdin käyttää viikon, ennen kuin se varastettiin.

Pitäkää ihmiset hyvää huolta tavaroistanne ja näpit irti muiden omaisuudesta.

Kaikkea sitä ihminen löytää ja viitsi talteen korjata.

maailmaa niin kuin on tarkoitettu.Kannattaa lukea kirja nimeltään RAAMATTU, se kertoo aika paljon.
Siinä kerrotaan myös Babylonin romahduksesta.
TAIDAMME ELÄÄ JUURI SITÄ AIKAA....
Rauhaa kaikki Rastat, oikeus voittaa.....
JAKAJOU

mikä on sitten kaupasta varastamista? meillä ainakin on paljon sellaisia tuotteita joissa on päiväykset paukkunut ja ne sitten raijjataan kotiin. voiko sitä lukea varastamiseksi?

olen kyllä sitten tehnyt niinkin että jätän viivakoodin kauppaan ja asia tai tavara kulkeutuu nätisti kassojen ohi.

kerran myös otin kaverin lompakon (hyvää hyvyyttäni) että palautan sen hänelle seuraavana päivänä mutta kuinka ollakkaan kaveri meni tekemään asiasta rikosilmoituksen ja minut otettiin kiinni ja päätettiin ottaa rekisteriin tiedot ja 6 päivän päivä sakot. Ja edelleen kärsin siitä että olen hyvä sydäminen ihminen.

Tehdäänpä parannus ja tunnustetaan syntimme Jumalalle hänen käskyjensä rikkomista kohtaan.

Näpistys...
Hölmönä, nuorena penskana, parikytvee sit...
Anteeksi, olen vieläkin hyvin pahoillani...

Elettiin vuotta 1957 olin kolmannella luokalla Suomussalmen Vääkiön kansakoulussa. Eräänä iltana koulun jälkeen varastin isäni taskusta Armiro askista viisi tupakkaa ,jotka sitten ystäväni Jokisen Eikan kanssa kävimme polttamassa rautatien alittavan peltisen ojarummun sisällä.
Tupakasta tuli jumalaton päänsärky ja niinpä oksenteleva ystäväni ilmiantoi pahantekomme ja seurauksena oli tavallista kovempi selkäsauna,äitini toimesta.
Senjälkeen ei Armiro maistunut ,piti varastaa parempia tupakkia,mutta se onkin jo toinen juttu!

Ovatko kaikki EN-vastanneet rehellisiä? Omantunnossa tunnen itseni varkaaksi.

Noloa, mutta olen kyllä varastanut. (NÄPISTÄNYT)

1.kerta oli nuorena (ala-asteen ensimmäisillä luokilla) kun näpistin karkkiaskin taskuuni ollessani äitini kanssa silloisessa Jokeri-kaupassa.

Myöhemmin aloimme koulukaverini kanssa varastella kirjakaupasta tarroja, vihkoja, kyniä yms pientä...

tämä jatkui vielä teini-iällä siten että kutsuimme näpistelyä "pöllimiseksi" ja veimme joskus koulusta ollessamme tyhjiä vihkoja ja itse tilaisuuden tullen vein jostain terassilta mainos tuhkakuppeja ja kerran täysi-ikäiseksi tultuani (18v) nukaani lähti humalatilani ansiosta(?) kermanekka metallinen pieni...

Kerran ollessamme kylpylässä mukaamme lähti jättipyyhkeet joita siellä huoneessamme oli.. :/ Lienee aika yleistä tämä... Taisi serkkunikin perhe ottaa muutaman muhkean pyyhkeen.
Enää en ole näpistellyt/ pöllinyt tai varastanut mitään.

yleensä oon kaupasta hiivaa varastanu ja tietenki sixpäkkejä, takahuoneen kautta.

Mulla on tarpeeksi rahaa ostaa itselleni tarpeellisia tavaroita, ei tarvitse vöhniä. Eikä toi tavara tuota mulle niin hyviä fiiliksiä, että viitsisin edes soppailla saati varastella. Psykologinen varastaminen on tietysti eri asia kuin tarpeeseen varastaminen. Sanotaanhan, että esimerkiksi lapsi varastaa ikäänkuin rakkautta näpistellessään. Isän prinsessana ja kotiäidin passaamana mulle ei päässyt tulemaan vajetta rakkaudesta ja huolenpidosta, enkä siis syyllistynyt lapsena tai nuorenakaan näpistelemiseen.

Televisioluvan jätin nuorena systemaattisesti maksamatta. Mielestäni katsoin niin vähän telkkaria, ja TV:ni oli mustavalkoinen ja kovin pieni, ettei siitä nautinnosta(?) ollut syytä maksaa kuten ison väri-TV:n säännöllisestä katsomisesta. Varastamista kai sekin tavallaan.

APUA!

Varastin yhden energia juoma tölkin takin taskussa. Ostin myös samasta kaupasta jotain karrkia jotta en jäisi kiinni. olin kävelemässä ulos kaupasta kun vartija otti minut kiinni ja kysyi että mitä pistit taskuusi sanoin että en mitään ja näytin energia juomatölkkiä ja sopersin että olen ostanut sen toisesta kaupasta. Vartija päästi minut menemään mutta otti kaikki henkilö tietoni sanoi että katsovat puuttuuko sieltä tavaraa ja jotain puhui poliisistakin. Tullaanko mua nyt hakemaan kotoota tai koulusta ja mitä seuraamuksi tästä tulee olen siis 16v

kädet tärisee vieläkin :'(

Sairaalasta toin erään voideputken, kun hoitaja kehoitti sen ottamaan.
Avattuna sitä ei kuulema muille voinut käyttää.

Siinäpä ne, minun tihutyöni, lienevät.
Taitaa nuo pihistykset tehdä tottumuksesta, ei tarpeeseen.

Oletko kuinkakin tutustunut muitten kansojen vastaavaan käyttäytymiseen, kun noin suomalaisia syyttelet?

Synnytysosaston hävikistä minua on turha syytellä ja muutenkin perusteetta varkaaksi leimata kuten koko kansaa muutenkaan.

Mitä sinä olet vienyt luvatta?

Harkittu konna vai robbing hood?

Kuuban kiertomatkan aikana kähvelsin hotskujen shampoo- ja suihkugeelipullot antaen ne paikallisille, saippuaa pyytäville asukeille.

Nuorehkot naiset ja vanhat papparaiset etusijalla.

Eikä edes omatunto kolkuttele.

Jos olisin tiennyt että siellä on joukoittain myös kynien pyytäjiä niin olisin ottanut kotoa mukaani peukalohangallisen mainoskuulareita.

Suppea otanta kansoista.

Kotikaupungissamme katoaa kaikki jonka erehtyy julkisella paikalla käsistään laskemaan.

Espanjan kylällämme unohtunut tavara juoksutetaan perään.

On sitten kyse kamerasta, uusista vöistä, olkalaukusta rahoineen ja kortteineen tai rannekellosta.
Näistä on omat kokemukset muutaman kerran kassalle unohtuneiden vaihtorahojen lisäksi.
Tietenkin kassanhoitaja huomautti kolikoista!

Sveduissa minulla oli sekä suomalainen että svedu kämppäkaveri.
Suomalainen oli myymälävaras jonka suteen täytyi minunkin varoa vähiä varojani.
Kumppanuus kesti kaksi viikkoa.

Svedu oli rehellinen. Lähtiessään lahjoitti minulle kuplaani sopivan kattotelineen.

Joka nostaa tuollaiset asiat esille tällä ja teke numeron asiasta? Onko mahdollista on itse sellainen jolle tartu toiset tavarat käteen?

Kun olin synnyttämässä (1990) niin otin kaksi maljakkoa ja verhokapan mukaani. Ystänväni irrotti verhokapan. Itse en vastastynnyttäneenä voinut kiipeillä. Verhokappa oli kaunis etnohenkinen, joka päätyi mökin keittiönikkunaa koristamaan. Teinityttönä yritin varastaa pornolehden divarista. Jäin kiinni, mikä oli ihan äärimmäisen noloa, kun vartijakin oli siinä kyyläämässä huvittuneena. Annoin hänelle kaverini puhelinnumeron, joka sai pahasti selkäänsä äidiltään vaikkei ollut edes paikalla varastelemassa. En voinut tunnustaa, koska vanhempani olisivat hakanneet minusta rä' ät ulos. Se oli rankkaa aikaa huhhuh!

On myös varastamista eli viemässä pois:Raitista sisäilmasta ja parvekeilmasta muilta. Kun yksin ihminen vieraidensa kanssa katsoo oikeudeksi tupakoida parvekkella lasitukset kinni,ettei kissa karkaa, Vuokra talossa jossa on Parveketupakointi kielto. Eli varastamista on monta tasoa.