Ostin kääpiöpinserin pennun vähän yli vuosi sitten ennen joulua. Maksoin koirasta ja sain kuitin. Koira on paperiton.
Syksyllä jouduin luopumaan koirasta. Koira meni (ilmaiseksi) tuttavaperheeseen ja elämä hymyili meillä kaikille. Sitten perheeseen puhkesi allergia ja koira sijoitettiin eteenpäin. Kuulin että koiralle olisi siellä "tilaus" ja varmasti hyvät oltavat. Tunnen kyseiset henkilöt jotenkin, joten suostuin kun en sillä hetkellä itse voinut koiraa takaisin ottaa. Ja jälleen kerran ilmaiseksi.
Nyt koira on ollut joulusta asti tässä kolmannessa kodissa. Kävin katsomassa koiraa ja olen järkyttynyt. Haluan koirani takaisin ja nyt minulla on siihen mahdollisuus asunnon vaihtuessa.
Mitä sanotte, onko minulla oikeus vaatia koiraa itselleni takaisin?
Syksyllä jouduin luopumaan koirasta. Koira meni (ilmaiseksi) tuttavaperheeseen ja elämä hymyili meillä kaikille. Sitten perheeseen puhkesi allergia ja koira sijoitettiin eteenpäin. Kuulin että koiralle olisi siellä "tilaus" ja varmasti hyvät oltavat. Tunnen kyseiset henkilöt jotenkin, joten suostuin kun en sillä hetkellä itse voinut koiraa takaisin ottaa. Ja jälleen kerran ilmaiseksi.
Nyt koira on ollut joulusta asti tässä kolmannessa kodissa. Kävin katsomassa koiraa ja olen järkyttynyt. Haluan koirani takaisin ja nyt minulla on siihen mahdollisuus asunnon vaihtuessa.
Mitä sanotte, onko minulla oikeus vaatia koiraa itselleni takaisin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
on annettu ilman ehtoja.
Eri asia olisi jos koira olisi pahoinpidelty jolloin voi lakiin vedota ja tuolloin ei ehtoja ole täytetty jos koiraa olisi huonosti pidetty koska on haettu hyvää kotia.
mikä sinut järkytti uudessa kodissa?
Mutta nyt annettu mikä annettu ellei tosiaan huonossa paikkaa niin ei voi mitään asialle. koiran omistaja kun et ole enään sinä.
Teittekö kirjalliset sopparit aina koiran luovutuksen yhteydessä? Eli onko mustaa valkoisella että omistaja on vaihtunut. Jos ei ole, sinuna kokeilisin kepillä jäätä ja vaatisin koiraa itselleni. Vaikka siten vähän totuutta muunnellen.
ja kyse on jo kolmannesta kodista. Joten edellinen omistaja voi hyvin vedota suulliseen sopimukseen. Ja aiemmankaan kanssa ei ole sopimusta tehty. ei ole myöskään sijoitussopimusta.
ellei kodissa ole vikaa mahdollisuutta ei mielestäni ole. Ja ei tee hyvää koiraa pompottaa ilman syytä.
Eli minulla ei ole mitään mahdollisuutta, koska sopimuksia ei ole tehty kuin suusanallisia.
Nyt keskitän "voimani" siihen että koiran olot paranevat.
oikeutta ei ole sinulla mutta mitäs jos koittasit
keskustella tämän uuden omistajan kanssa.
kerrot että kaipaat koiraa kovasti jne. ehkäpä
he vaikka suostuisivat antamaan koiran takaisin.
voit vaikka tarjota korvausta siltä ajalta kun koira on siellä ollut. mutta oletko varma että sinun oma tilanteesi ei taas muutu?
koirasi on nyt???
Koira on tavara, ikävä kyllä Suomen lain alla.
Kun se vaihtaa omistajaa sen vallanvaihtavuus vaihtaa omistajaa.
Kun koiran ensimmäinen omistaja saa kuulla että koira taas vaihtaa omistajaa hän ei voi sille mitään. Suullinen kaupanvaihto on käyty.
On eri asia kärsiikö koira ja pitääkö eläinsuojelun puuttua asiaan? Jos ei, mistä? Ja jos, kyllä!
Kerron hieman omasta kokemuksesta ns. kodinvaihtajasta Suomessa. Se oli vauvasta stressaantunut koira ja kera sen sain surevan entisen omistajaparin joita kuuntelin vaikkei olisi tarvinnut.
Koira oli aika hjannari mutta ajan mittaan saatiin siitä rohkeutta ylös (bottoms up). Se mitä ikääntyneestä koirasta ei enää saatu pois oli paukkuarkuus. Muutoin hyvä koira muttei niin sosiaalinen niin kuin sitä katsoi pitkin syksyä, asia minkä sain tietää myöhemmin aikani asiaa katsottuani.
Meillä päin papattien paukunta alkoi heti joulun jälkeen pitkittyen tammikuun loppuun ja vieläkin nyt tätä kirjoittaessa.
Loputtomat iltalenkit ne mitkä meni pässiin tai jatkettiiin hiihtävänä intiaanina ilman tekemättä juttuja mitä liki 20-kilonen uroskoira tekee, niistä ei tehnyt enää loppuviikoilla lukemaa. Koiralla oli varakoti mutta mietittiin mitä järkeä siinä enää oli. Miksi mennä aina evakkoon?
Koira sai loppujen lopuksi kodin landelta missä papatit ei pauku, on oma piha ja oma metsä kärrytietä käyden, toinen ihmisistä aina kotona, lähellä heppa ja lampaita ja meri ja elämää noin ylimalkaan kerrottuna koiraa ymmärtäviä lämminsydämisiä ihmisiä.
Omalta kohdalta paukkuaran koiran kodin löytö oli lottovoitto. En voi muuta kuin olla onnitella. Parempoi siellä.
Etuosto-oikeuksista käydään ainaista kiistää. Niihin liittyy monenlaista tarinaa.
Koirasta ei ollut papereita (ei rekkaroitu)joita myöhemmin kysyin. Paikallahan tuntui tärkeintä olevan se että koira istui ja meni maahan ymv. komennuksesta mikä itselle ei ollut tärkeää vaan se mitä koira oli ja mitä elämää se oli elänyt.
Myöhemmin se kuitenkin sai sille sopivan kodin.