olen sitä mieltä että ihmisellä on oikeus tunteisiin. järkyttyminen on yksi tunteista.
siitä olen hämmästynyt kovastikin, että minua syyllistätte noin kovasti, onko se transihmisten tapa ?
kertokaa, onko parempi teeskennellä että kaikki on ok jos itsellä on tunteita ?
ehkä haluatte että teille mieluummin valehdellaan kuin ollaan rehellsiä.
siitä olen hämmästynyt kovastikin, että minua syyllistätte noin kovasti, onko se transihmisten tapa ?
kertokaa, onko parempi teeskennellä että kaikki on ok jos itsellä on tunteita ?
ehkä haluatte että teille mieluummin valehdellaan kuin ollaan rehellsiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä minusta on mukavaa, että ollaan rehellisiä. Äitini ei halunnut edes nähdä mua moneen vuoteen. Se on nyt ohi ja suhteet on ok.
Silti oli hyvä, ettei hän teeskennellyt.
Äitini on syyttänyt minua varkaaksi ja uhannut kertoa rikollisesta mielenlaadustani työpaikalleni niin että saisin potkut. Hänestä ansaitsisin sellaiset koskapa näköjään transsukupuolisuus ei ole riittävän kova peruste potkuille. Kuitenkin kirjeensä hän päättää aina rakas lapseni. Teki minusta perättömän rikosilmoituksen pahoinpitelystä poliisille. Tämä siksi että kannoin väkisin hänen laukkunsa kotoani rappukäytävään hänen ryhdyttyä penkomaan matka-arkun kokoisesta laukustaan tavaroitaan meille tarjottavaksi. Pelkäsin että hän yrittää lavastaa minut varkaaksi, koskapa oli tarjonnut minulle 6000 euroa palkkioksi siitä että tunnustaisin olemattomat varkauteni. Viime kirjeessään hän kuitenkin pahoitteli osaa syytöksistään ja totesi etten sitten taidakaan olla se hänen välikatossaan asusteleva muukalainen, mutta jos olen saan toki häneltä ruokaa. Hän oletti että en asu enää perheeni kanssa, hän totesi myös ennen rikosilmoituksen tekemistään että me emme sovi tyttäreni vanhemmiksi ja että hän tekee meistä lastensuojeluilmoituksen. Tukea hän on saanut kiihkokristillisiltä.
Rehellinen mielipiteeni on näistä kristillisistä ihmisistä ettei heillä ole sen kummempaa oikeutta elämään kuin minullakaan. Olen yrittänyt olla aina kiltti ja sopeutuvainen ja ottaa huomioon muut ihmiset. Minulla ei ole ollut mitään sellaista suurta rikosta, josta olisin pamahtanut kristityksi ja tehnyt parannuksen. Olen yrittänyt elää Kristuksen opetuksen mukaan ihan arjessa.
Joku sanoi minusta että olen elänyt ilman minuutta. Se voisi kyllä pitää paikkansa mikäli minussa asuisi joku demoni. On vaarallista puhua ihmisille demoneista sillä se rikkoo heikon ihmisen psyyken. Elin monta vuotta ilman minuutta tai sellaisen miehen minuuden kanssa, joka oli pelkkä kuori. Jos minusta ajettaisiin minuuteni ulos demonina niin minusta jäisi jäljelle vain tyhjä nahka. Sellaisia ihmisiäkö Jeesus ja Jumala haluavat? Teeskenteleviä ihmisen kuoria?
Yritin toki elää tämän vaivan kanssa pitkään ilman ulkopuolista apua. Lopulta oli pyydettävä apua. Kristityiltä olen saanut apua pyytäessäni pelkkiä tuomioita, kiviä ja käärmeitä. Tämä on totuus, jonka kerron teistä Jeesuksen seuraajat todistuksenani Jumalalle viimeisellä tuomiolla. Onneksi on kuitenkin myös hyviä kristittyjä, jotka osaavat asennoitua. Yksikin sanoi ettei hän ymmärrä ilmiötä, mutta hän kyllä hyväksyy minut. Ymmärtämättömyyden tunnustaminen on rehellisyyttä ja hyväksynnän osoittaminen kristillisyyttä. Onneksi tällaisiakin kristittyjä on olemassa.
Äitisi saa tehdä niin monta ilmoitusta kun haluaa, mutta ei se mitään auta, olkoon vaikka kuinka kiihkokristilliset tukenaan. Ei se mitään auta, muuta kuin se, että hänet joko passitetaan pöpilään tai hän saa sakkoja perättömistä ilmiannoista.
Voimia sulle ja Jumalan siunausta. :)