Liikaa rakkautta
ja muita ärräpäitä
En halunnut sitä tai pyytänyt
silti tämä yliannostus
eikä vieroitus ota sujuakseen
Saakelin rakas!
Olet pahempi kuin päättymätön painajainen
parempi kuin unenomaisin utopia
Liikaa rakkautta tässä maailmassa
joka paikassa se tulee esteeksi tielleni
Rakkaus on reikä päässä
Rakkaus on romuttamon ruosteisin Renault
Ja mitä sinäkin siinä toljotat?
ja muita ärräpäitä
En halunnut sitä tai pyytänyt
silti tämä yliannostus
eikä vieroitus ota sujuakseen
Saakelin rakas!
Olet pahempi kuin päättymätön painajainen
parempi kuin unenomaisin utopia
Liikaa rakkautta tässä maailmassa
joka paikassa se tulee esteeksi tielleni
Rakkaus on reikä päässä
Rakkaus on romuttamon ruosteisin Renault
Ja mitä sinäkin siinä toljotat?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä tykkään näistä molemmista runoista. Näissä on sellaista "jännitettä" mistä pidän. Rakkaus on joskus niin ärsyttävää ja aivan käsittämätöntä. Kuin hakkaisi päätänsä seinään. MIKSI? ja siltikin on hän niin ihana ja rakastettava. Ei tosin se ruosteisin rellu tässä mun tapauksessa. Ihan ylväs Cadillac vaikka, kuten Cadillac eldorado fleetwood Black 1967 :)
Kiiiiitooos!
Olen mielissäni ettei päiväsi piloille mennyt tästä.
Hakkaan päätäni tuohon kauniiseen mäntyyn. Kipeää tekee mutta ah niin hyvää samalla. Rakastettava on rakkaani silloin kuin ei tahallaan pyri ärsyttämään. Ja oikeastaan silloinkin on.
Rakkaani ei ole suinkaan rellu, vaan rakkaus ilmiönä on rellu. Fransamannitko nyt onnistuisivat autojen teossakaan.
Ei menny ei, piloille päivä. Itse kirjoittelen just tämän tyylisiä runoja silloin tällöin ja siksi olin hiukan yllättynyt lukiessani näitä - sama intensiteetti. Verbaalisen ilmaisun takana on tunnetiloja, jotka purkaantuvat karuinakin sanoina. Joskus kommentteja tulee ihan mukavasti. Mutta sellaiset, joille rakkaus on lihaton vaaleanpunainen pilvi, voi mennä piuhat solmuun tällasten kanssa.
No joo mut pääasia jatkokommenttiin on, että..
eihän rellu ole auto! sehän on vain kulkuneuvo kuten potkukelkka tai jopo. *nauraa* Fransmannit onnistuvat parhaiten ruuanlaitossa ja suudelmissa.
Mukavaa päivän jatkoa kera männyn. Sääli nyt vähän puu parkaa. Moips.
Tämän tyylisiä kun kirjoittelet niin riski on suuri että toinen meistä saa kunnian/syytökset siitä mitä toinen on kirjoittanut. Kaksi epätoivoista rakastavaista muistuttavat hämmästyttävän paljon toisiaan.
Fransmannin ruuanlaitto- ja suutelutaidosta. Antaudupas kielisuudelmaan frasun kanssa joka juuri on mässäillyt niljaetanalautasen parissa. I rest my case.
Tarttee mennä. Mänty kutsuu.
olipas rumasti sanottu: "Mitäs sinäkin siinä toljotat?!" (lisäsin omatoimisesti huutomerkin perään) ;o
Hyvin kuvailtu tunteenpurkaus. Puskista huudeltuna osoitti jonkinlaista sanallista rohkeutta. :D
sana unohtui. Olen huono näissä lainauksissa,
vaikka muisti pitäisi vielä tässä iässä pelata.
Ruma sana on sanottava aikanaan ja niinkuin se on. Tuuhea puska lisää rohkeutta kummasti. täältä huudellaan ja tarkkaillaan kuuleeko kukaan.
Pidetään me miehet yhtä akkavaltaa vastaan.
kaksi raavasta karjua, noissa naisissa meillä onkin pitelemistä! :D
Se on se asenne ja uho joka ratkaisee eikä meidän vaatimaton lukumäärämme.
Viitaten tuohon ensimmäiseen vastaajaan tuosta ekasta en oikein osaa sanoa että olisin sanoja osannut omiksi ottaa, koska en pilkalla ainakaan koskaan, mutta tämä kolahti kyllä ja ihan kunnolla ensilukemalta. Mutta voiko sitä koskaan olla liikaa, rakkautta nimittäin. Mutta mitä ihmettä nuo ärräpäät tekee rakkauden kanssa, eihän ne siihen mitenkään kuulu vai mitä lie sitten siinä kohdin olet pohtinutkaan. Ellei sitten ole kyse jo rypyistä, vaikka en usko siihenkän kun rypythän on vain kaunistus oikeassa kohdassa. Vaikka myönnettäköön taitaa ne olla rakkauden rypyistä kauneus kaukana.
Mietin tuota kaikkea sanomaasi reikää päässä ja romuttamon ruosteisinta Renaultia ja jään odottamaan mielenkiinnolla muita kommentteja tuosta "saakelin rakkaasta" noiden mainitsemiesi ääripäiden lisäksi. Tämä oli ainakin todella hyvä ja sanoisinko puhutteleva.
Pilkka voi olla piilevääkin,, sellaista salakavalaa yrmintää ja niskojen nakkelua.
Rakkautta voi olla liikaa jos se häiritsee tällä tavoin normaalia elämää. Jos se rupeaa silmille hyppimään!
Rakkaus se on ärräpäistä pahin ja ääripäistä kammottavin. Pidä silmäsi vaan auki niin näet. Rakkaus on rujo rypistys ja Raatteen tiellä rapautunut rynnäkkökivääri. Katso niin näet!
Kommentteja minäkin täällä odotan sydän syrjällään. Nastaa että puhutteli. Olihan tämä.. sanotaanko näin että uusi lehti on Runoudessa tämän myötä kääntynyt.
en ole aikaisemmin netissä kommentoinut mutta nyt pistit niin pahan että oli pakko =) aivan mahtavaa tekstiä! Kiitos kovasti päivän piristyksestä! Ja Rakaus on juuri tätä kun sen oikein ymmärtää ;=) vielä kerran KIITOS!
Ensimmäiseksi kommentoinniksi tämä on erittäin kypsä ja hyvin muotoiltu teos. Oli oikein ilo lukea. Kiitos sinulle tästä ja ehkä näissä merkeissä tavataan uudestaan.
Omassa runossa lukisi tuon "Ja mitä sinäkin siinä toljotat" tilalla "mä en jaksa enää!" tai "en jaksa tuollaista kahdeksanvuotiasta kakaraa!"?
http://www.youtube.com/watch?v=2oSbCT_h9mo
eikös tuo ole alaikäinen vielä pitkään?
http://www.youtube.com/watch?v=m7vuQWNbkhI&feature=related
Vaikeita päätöksiä, jos kuuntelee laulun sanoja. Pojalla on laulun sanojen mukaan kovat vaatimukset. Nuorena pitää aloittaa, jotta ei yksin jää.
Tulkintakysymyksiä mutta en viimeistä tarkoittanut rakkaalle vaan ihan toiseen osoitteeseen. Nimettömälle kadun kulkijalle tai lukijalle. Jollekulle joka tyrkyttää epäolennaista sanomaansa silloin kun minulla on tärkeämpää ajateltavaa ja huolia omasta takaa.
Kiitos linkistä. Telaketjufemakon ininä laittaa kummasti veren virtaamaan suonissa jo näin aamusta.
Ole hyvä. Hyvä, että piristi. Huolensa kullakin :).
Täälläpä nyt on äkeää runorakkautta, taitaa ottaa koville. Älä välitä, niin mullakin. Olisko noin, jos ei taivu tuulessa, vaan pitää rautakangella vääntää? ;) Tunnelma kohtasi täällä kaikupohjaa, ja ranskalainen on paras rakkausrokka. :)
Äkeää on. Lopun toljottaminen ei muuten kohdistu runon vastapuoleen mitenkään vaan on kommentti runon ulkopuolisen maailman tapahtumiin. Löytyihän minunkin näppäimistäni vimein hymiöt :=)