Olen ollut sellainen energinen ja auttava ihminen, hoitanut ison perheen ja luottamustehtäviä ja työni. Muutama vuosi sitten meni työ, lapset aikuistuivat, tuli ero, myytiin koti. Sairastuin pitkäaikaiseen masennukseen ja pääsin eläkkeelle.
Ajoittain tuntuu, että kyllä elämä tästä vielä kohenee. On kaunis koti, ja lasten elämä kunnossa. Teen jonkin verran vapaaehtoistyötä ja käyn hoitamassa naapureiden lapsia.
Ei vain riitä. Ajatukset pyörivät siinä, että tässäkö tämä elämä oli ja nyt pitää tappaa jotenkin aikaa, kunnes kuolema vapauttaa. En usko tämänjälkeiseen elämään. Olin vuosikymmeniä aktiivinen eräässä uskonlahkossa ja silloin tietysti kaiken kesti siinä taivasosuuden odotuksessa. Ja perhe oli kaikki kaikessa. En osaa elää sinkkuna.
Olen lamaantunut eikä mikään jaksa kiinnostaa, vaikka minulla on hyvä koulutus ja olen kirjallisesti ja taiteellisesti lahjakas, taitava käsitöissä ja talousasioissa.
Tsempatkaa, pliis. Kertokaa mistä saisi elämään otetta. Olen kiitollinen kaikesta avusta.
Ajoittain tuntuu, että kyllä elämä tästä vielä kohenee. On kaunis koti, ja lasten elämä kunnossa. Teen jonkin verran vapaaehtoistyötä ja käyn hoitamassa naapureiden lapsia.
Ei vain riitä. Ajatukset pyörivät siinä, että tässäkö tämä elämä oli ja nyt pitää tappaa jotenkin aikaa, kunnes kuolema vapauttaa. En usko tämänjälkeiseen elämään. Olin vuosikymmeniä aktiivinen eräässä uskonlahkossa ja silloin tietysti kaiken kesti siinä taivasosuuden odotuksessa. Ja perhe oli kaikki kaikessa. En osaa elää sinkkuna.
Olen lamaantunut eikä mikään jaksa kiinnostaa, vaikka minulla on hyvä koulutus ja olen kirjallisesti ja taiteellisesti lahjakas, taitava käsitöissä ja talousasioissa.
Tsempatkaa, pliis. Kertokaa mistä saisi elämään otetta. Olen kiitollinen kaikesta avusta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
on varmasta raskasta- kun tuntuu, että läheiset ystävät katoavat ympäriltä.
Jää tyhjyys- jota tuntuu,- että mikään ei täytä.
Käyppä juttelemassa oman terveysaseman terveydenhoitajan kanssa.
Vertaistuki on tärkeää.
Saat huomata, että muita samanlaisessa tilanteessa olevia on pilvin pimein,- mutta
ystävystyminen auttaa pääsemään asiassa eteenpäin.Rakkaushan on paras elämän lähde.
Kun kevät etenee,- niin alkaa elämän valoisat puolet tulla kaikilla paremmin esille. Et ole kuitenkaan ihan yksin. Voimia : )
Kiitos viestistäsi! Jos viestin otsikko sisälsi mahdollisuuden, että tämä on vain "vaihe". On helpompi kestää. Yritän etsiä kirjallisuutta, jossa käsitellään näitä kriisejä: kun lapset aikuistuvat, eläköityminen ennen aikojaan, uskon menettäminen ja mitä eron jälkeen.
Tätähän se on kun kaikki tuntuu menneen, silloin kun jaksaa, pitää yrittää nauttia niistä pienistä asioista joita elämä tuo tullessaan. Ellei jaksa, on hyväksyttävä sellainen päivä.
Olet ollut tehokas ja jaksanut paljon, sairaus on vienyt osan voimista mutta ne mitä on jäljellä ovat sitäkin arvokkaampia. Elät nyt kuitenkin tätä päivää ja mennyt on mennyttä. Sinkkuna elämisessäkin on hyvät puolensa, voit olla hyvällä omallatunnolla itsekäs.
Koeta käyttää niitä voimiasi itsesi ja oman mielesi kohentamiseen ja hyvinvointiin varojesi mukaan mitä ikinä keksitkin. Olet sen ansainnut. Ole iloinen lastesi hyvin olevista asioista, yritä iloita kauniista kodistasi. Laita sinne jotakin mikä ilahduttaa taiteellista silmääsi.
Ota pieni tavoite jokaiselle päivälle lehti, liikunta, tv, mikä tahansa luova työ, mutta pieni ettei tule iso pettymys jollet jaksakaan.
Menneetkin asiat on ajateltava ja surtava, unohtaa niitä ei voi mutta siten ne kääntyvät vahvuudeksi. On mietittävä miksi ja miksi ja vielä kerran miksi kunnes saa mieleisensä oikealta tuntuvan rauhoittavan vastauksen.
Älä antudu kenenkään vietäväksi vaan pidä itse ohjaksia. Vertaistuki on ihan ok jos sellaista löytää. (Minä en ole vielä löytänyt. Täällä istun ja lasken sormiain kuten Juice kappaleessaan Risainen elämä.)
Olen aika paljon samassa jamassa kanssasi paitsi minulla taitaa olla tuoreempi ero. Kesällä olin epätoivon partaalla, nyt en enää ole vaan kykenen ajattelemaan jo järkevästi. Olen siitä iloinen, uskon nyt, että elämä voittaa, se vie vain oman aikansa.
Niin käy sinullekin ihan varmasti. Luota vain itseesi ja anna ajan kulua. Et ole toimintakyvytön ja se on jo paljon se.
Niin, huomaan että olen elämässäni antanut muiden päättää elämästäni. Lapsena sotilasuralla olleen isän, teininä korvasin hänet jumalalla ja uskonnolla, joka antaa tarkat ohjeet oikeanlaisesta elämästä. Siellä miehet ovat johtajia, naiset seuraavat.
Sanot optimisesti, että "tilapäisesti". Niin, ajatella että tässä viisikymppisenä vasta joudun ottamaan vastuun elämästäni, ja kyllä tuntuu että huterissa käsissä se on. Ja olen aina tottunut olemaan olemassa muita varten. Taidan laittaa toisen viestiketjun, jossa kysyn vinkkejä siihen, miten ollaan "itsekkäistä". Aion kyllä yrittää, miltä se tuntuu. Tsemppiä sinullekin ja kiitos että vastasit.
elämään. On historiaa jo sen verran takana, että ei enää unelmoi kuuta taivaalta. Tärkein vaihe alkaa sinulla juuri nyt - yksin elämisen harjoittelu- :)
(Jotkut alkavat sen vasta 70-80v. kun jäävät leskiksi.)
eikö usko enää kanna?
Kiitos sinulle. Yritän vastata hienotunteisesti entistä seurakuntaani kohtaan.
Ko. uskonto vaatii aktiivisuutta ja kuuliaisuutta kaikille käskyille, johtajille - ja aviomiehelle, ja tärkeintä on pyrkiä tulemaan täydelliseksi, jumaliksi ja jumalattariksi. En jaksanut. 30 vuoden uhraus meni harakoille, kun ei "jaksanut vahvana loppuun asti". Mutta kun tuntui, että siellä palvottiin itse uskontoam järjestelmää. Siltä se vain alkoi tuntua. En vain kykene uskomaan siihen.
Olen syypää siihen, ettei perhe voi olla iankaikkisesti yhdessä Jumalan kasvojen edessä. Rikoin perheen, kun masentuneena, antipsykoosilääkityksellä ollessani otin eron ahdistavasta avioliitosta ja ahdistavasta uskonnosta. Jos pysyisin uskossa, niin loogisesti pitäisi uskoa, että luopiona joudun helvettiin. Näitä ainoita oikeita uskontoja on paljon. En usko että tämä oli pahimmasta päästä.
Uskoon tulo tuntuu ratkaisevan monien olemassaolo-ongelmat. Tämä maailmankatsomuksen romahtaminen vie elämältä sen entisen merkityksen. On vaikea löytää tarkoitusta elämälleen.
Minulle tuli sisarusten kuolemien jälkeen olo että on viety lapsen uskokin.
Kuitenkin on niin että Luoja joka meidät on luonutkin pitää myös huolen meistä.
Ei siihen mitään pappia tarvita eikä sinne ryhmässä mennä tuonpuoleiseen.
Siskoni pelkäsi enemmän ihmisiä mitä he tekevät kun ei pysty enää puolustautumaan. Kuolemaa ei pelännyt.
Tarvitset kuitenkin ihmistä että tulisit kuulluksi jolle voisit puhua. Yritä etsiä vertaistukea. Kaikkea hyvää sinulle. Elämä jatkuu.
Välillä tulee olo että millään ei ole mitään tarkoitusta.
Ihmisen arvo ei ole kiinni avipuolisosta, rahasta ei työstä.
Uskovainen ihminen voi tuntea myös epäuskoa.
Me olemme ihmisiä, hengellisiä olentoja.
Jumalusko ei ole automaatio, joka korjaa ihmisenmielen joka syystä tai toisesta on mennyt sijoiltaan.
En osaa antaa neuvoja masennukseen muuta kuin sen, että tarvitsee kääntyä ammattiauttajien puoleen. Masennus vie kaiken energian ihmisestä ja ihminen jää pyörimään noidankehää. Kaikki energia tuhlautuu itsensä koossa pitämiseen.
Olet päässyt jo pitkälle, kun olet alkanut ajattelemaan omilla aivoilla uskoa ja mahdollisia haittavaikutuksia silloin, kun usko ahdistaa.
Älä syytä itseäsi, elämä vain joskus kulkee niin, että kaikki romahtaa.
Olipa pessimististä.
Mielestäni uskoon tulossa onkin rakastuminen itseensä.
Käätyy katse kohti sisintään. jos rukous on jonkun mielestä mantraa niin olkoon.
Jos uko johokin Jumalaan on jonkun mielestä naurettavaa niin olkoon.
Kuka voi sanoa mihin ihmisen henki lähtee kun aika jättää.
Mistä se ihmiseen tulee kun syntyy? Rakastaa itseään on vaikeaa silloin juuri kun on pettynyt ihmisii.
Entäpä kun rakastuu, kaikki on ihanaa. Energiaa löytyy ja tekisi mieli halata koko maailmaa.
Sama asia tapahtuu uskoon tulossakin.
Rakkaus on väkevämpi kuolemaa. Rakkaus on suurin.
On ihanaa tuntea kaunista kaipuuta.
Ihminen on kokonaisuus.
Järki, tunne, keho.
Ihminen sairastuu jos hänelle ei anneta rakkautta. Tnteet ovat vaan solmussa. Ne täytyy vaan osata hahmottaa paikoilleen.
Minusta tuntuu että masennuksesi on hyvin luonnollinen reaktio kaikkeen mitä koit aika nopeaan tahtiin, ja sen luonnollinen seuraus on että se myös menee aikanaan ohi. Juuri nyt tarvitset aikaa potea menetyksiä, odottele rauhassa kunnes totut tilanteeseen.
Moni on kokenut, että sinkkuna elämiseen tottuu ajan kanssa, työn loppumiseen ja vapaa-ajan lisääntymiseen tottuu myös ja oppii siitä nauttimaan, siihen auttaa aika. Huomaat myös että lapset eivät ole kadonneet minnekään, vaikka eivät enää pyörikään jaloissasi. Aikuisten lasten kanssa voi rakentaa antoisia aikuissuhteita.
Mutta älä kiirehdi, älä hätäänny siitä että nyt päivät menee "hukkaan", varmaan tämä lamaannuksen vaihe on tarpeellinen myös.
Aikanaan ehkä huomaat että sinulla on mielenkiintoinen uusi elämä edessä. Sinulla on paljon koettavaa, oma vapaus, omaa aikaa, oma koti jonka voit laittaa viihtyisäksi ja josta voi tulla lapsillesi tärkeä tukikohta aina kun sinua tarvitsevat. Sinulla on luovia taipumuksia, ja sekin voi vielä tuoda uutta sisältöä elämään monella tavalla.
läpi käynyt.
Nyt varmaan kaikki vakiopalstalaiset jo tietää mitä sulle suosittelen, mut suosittelen kuitenkin, kun itse siitä niin suuren avun sain ja mikä parasta, tosi nopeasti.
Elikkä mun vastaus on: tilaa itsellesi aika Rosen-terapiaan. Se on aivan mielettömän ihanaa ja tehokasta.
Niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, et miten voisi vastaus "ongelmiisi" löytyä jostain terapiasta ja itsestäsi, niin totta se vain on.
Mikään ulkoinen ei muutu, kaikki on kuten ennenkin, mutta sinun asennoitumisesi muuttuu toisia kohtaan, tulevia asioita kohtaan, mutta tärkeintä on et sinua itseäsi kohtaan.
Opit siinä tuntemaan itsesi ja ne asiat nousevat pintaa, mitkä sinua ovat elämäsi aikana hiertäneet ja mitkä edelleen ovat sinussa painolastina.
Saat ne hetkessä käsiteltyä pois ja olo helpottuu välittömästi.
Rosen-terapiassa opit tuntemaan itseäsi paremmin, antamaan itsellesi anteeksi ja sinusta tulee itsesi paras kaveri.
Sen jälkeen et enää tunne olevasi niin yksin, kun paras kaverisi seuraa sinua joka paikkaan, eikä se petä sinua, ellet anna.
En ole ainut joka on siitä avun saanut.
Monet saavat apua myös erilaisiin kiputiloihin. Migreeni on yksi yleisimmistä, mikä monilta poistuu kokonaan. Myös univaikeuksiin saattaa saada apua, mutta tärkeintä on, et sen jälkeen ei enää stressaa millään kuten ennen.
Myös se on ihanaa, että 4-5 hoitokertaa yleensä riittää. Ei tarvi ravata kymmeniä kertoja tai jopa vuosia kuten tavallisessa psykoterapiassa.
Siinä samat asiat tulee käsittelyyn välittömästi, mitä perinteisessä terapiassa pitää "houkutella " esiin vuosi tolkulla.
Siis Suosittelen lämpimästi ja omasta kokemuksesta tiedän, että masennus on todella tilapäinen häiriö, siitä pääsee eroon, kun vain haluaa.
Sitten se vasta elämä maiskuutkin, kun on ollut välillä ihan hukassa.
Ihmeesti osaa arvostaa ihan pieniäkin juttuja nyt eri tavalla, eli joka päivä tulee niitä ahaa-elämyksiä, miten voikin maistua kaikki hyvälle.
Tsemppiä sulle kovin. Laitahan töpinäksi, et pääset jo kesäksi kuntoon, aah ihanaa aurinkoa, kukkia, uimarantoja, nuuhkit ilmaa ja mietit, et hetki sitten et tuntenut juuri mitään, etkä osannut iloita mistään ja nyt on kaikki ihan yli-ihanaa.
en tunne, mutta parilta taholta kehuja kuullut. Tiedätkö alima voiko Rosen-terapiassa käydä, jos on masennuslääkitys? Joskus luin rosenterapiasta, että mikäli on mieliala- tai psyykelääkitys hoito ei ole suositeltavaa. Tiedätkö pitääkö paikkansa? Voisitko kysyä terapeutiltasi? Päteviä rosenterapeutteja ei taida löytyä pienemmistä kaupungeista?
löytyä, jopa ihan pikkukylästäkin.
Heillä on kaikilla aivan sama vuosia kestävä koulutus ja monta sataa harjoitushoitoa, ennen kuin saavat luvan hoitojen antamiseen ja pätevyyden terapeutiksi.
Eli ihan sama missä päin asuu, saman koulun on läpikäynyt.
Masennuslääkityksestä en ole kuullut, että olisi esteitä.
Ainoastaan sen tiedän, että jos on diagnosoitu joku mielensairaus, esim skitsofrenia, niin silloin ei Rosen terapiaa sovi käyttää. Eli pitää olla mieleltään sairas ja tietty silloin on myös joku lääkitys.
Masennusta ei katsota pysyväksi mielen sairaudeksi.
Jos ja kun soittaa terapeutille, niin siinähän voi asian vielä varmistaa. Yleensä he myös kysyvät paljon ennen hoidon alottamista.
tarvitsevia.....
Asian pitää olla myös toisin päin.
Jos kaikki rakastavat ja tunneihmiset olisivat poissa, minkälainen olisi maailma?
Näyttäää tunteitaan niin saakin jotain.
Arkajalat erikseen jotka eivät uskalla.
Kirjoituksesi oli kuin minusta. Mutta masennuin sairastettuani kaksi syöpää. Oli kuin kaikki "langat" ois elämässäni kädestäni karanneet. Sain kuitenkin elämästä kiinni tekemällä muutoksia. Karsin vaatekaappini, kaikki vanha tarpeeton pois. Tein sellaisia "pieniä suuria" asioita joita en koskaan ennen ole tehnyt. Siis joillekkin ne asiat ois ollut pieniä mut minulle ne oli suuria. Askel askeleelta nousin. Ennen en huomannut luontoa ympärillä, en myöskään muka kerennyt vain istuun pihalla. Nykyisin en kiirusta tee, vaan nautin ulkoilusta, keväästä, luonnosta. Huomaan kaiken elävän ympärilläni. Olen antanut luvan itselleni väliin vain olla tekemäti mitään. Kirjat ovat temmanneet myös mukaansa, luen paljon. Pienin askelin eteenpäin. Jaksamisia sinulle ja sitkeyttä. Ystävä
Siis lyhyesti: Koita nähdä lähelle että voit katsoa kauas.