Haluaisin arvon lukijoilta mielipiteitä, onko "kuohahdukseni" oikeutettu vai vain oikku...
Eli taustaa. Olemme seurusteleva YH-pariskunta, molemmilla pari lasta.
Viime kesänä ja koulujen syyslomalla toinen osapuoli oletti (ei kysynyt käykö, toi vain lapset ja itsensä toisen luo) että toinen hoitaisi hänen lapsensa omiensa ohella. Tilanne Ok, koska yhdessä ollaan. Pitkät puheet vielä pidettiin, kuinka on tärkeätä olla yhdessä jokainen mahdollinen loma-aika (vaikka hän oli töissä), kun ei kovin usein muuten ole mahdollista. Nyt siis mahdollista kun eri paikkakunnilla asuvilla lapsilla olisi lomaa koulusta.
Tulipa sitten tämän vuoden hiihtoloma. Viimeksi hoitoon tuoneella oli nyt lomaa, hoitajalla ei. Enään ei ollutkaan tarpeen viettää yhteistä aikaa ja siinä sivussa hoitaa molempien lapsia ettei tarvitse yksin olla (kuten viimeksi myös perusteltiin). Eli hän päättikin lähteä yksin omien lasten kanssa lomamatkalle. Reilua? Kerrottakoon vielä, että molemmat totaalisia yksinhuoltajia ja nyt ilman hoitopaikkaa jääneella lapsella on vakava sairaus, jonka vuoksi ei ole suositeltavaa, eikä lapsi uskalla olla yksin kotona. Lomalle lähtenyt osapuoli tietää tämän. Eikö ole itsekeskeistä toimintaa?
Olenko väärässä, kohtuuton?
Eli taustaa. Olemme seurusteleva YH-pariskunta, molemmilla pari lasta.
Viime kesänä ja koulujen syyslomalla toinen osapuoli oletti (ei kysynyt käykö, toi vain lapset ja itsensä toisen luo) että toinen hoitaisi hänen lapsensa omiensa ohella. Tilanne Ok, koska yhdessä ollaan. Pitkät puheet vielä pidettiin, kuinka on tärkeätä olla yhdessä jokainen mahdollinen loma-aika (vaikka hän oli töissä), kun ei kovin usein muuten ole mahdollista. Nyt siis mahdollista kun eri paikkakunnilla asuvilla lapsilla olisi lomaa koulusta.
Tulipa sitten tämän vuoden hiihtoloma. Viimeksi hoitoon tuoneella oli nyt lomaa, hoitajalla ei. Enään ei ollutkaan tarpeen viettää yhteistä aikaa ja siinä sivussa hoitaa molempien lapsia ettei tarvitse yksin olla (kuten viimeksi myös perusteltiin). Eli hän päättikin lähteä yksin omien lasten kanssa lomamatkalle. Reilua? Kerrottakoon vielä, että molemmat totaalisia yksinhuoltajia ja nyt ilman hoitopaikkaa jääneella lapsella on vakava sairaus, jonka vuoksi ei ole suositeltavaa, eikä lapsi uskalla olla yksin kotona. Lomalle lähtenyt osapuoli tietää tämän. Eikö ole itsekeskeistä toimintaa?
Olenko väärässä, kohtuuton?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä en ainakaan pysy laskuissa siinä, keitä nämä toiset osapuolet ja toiset, viimeksi hoitoon tuoneet ja hoitajat oikein ovat. Niinpä minulla ei ole mielipiteitä esitettävänä.
Parempaan suuntaan saat asiat kertomalla hänelle
kuinka oletit hänen vuorostaan hoitavan tällä kertaa
lapsia loman aikana.Kertoisko tämä jotain suhteestan
nekin? Oletteko kauan olleet yhdessä?Ainahan sitä ei
hoksaa,jos toinen ei kerro toiveistaan.Oisko lapsel-
le jotain toista henkilöä hoitamaan.Tällaisia murhei
ta sattuu muillekin.Eipä muuta kuin yhteisymmärrystä
Anteeksi jos viestini oli epäselvä. Yritin kirjoittaa niin, ettei selviä kumpi on mies kumpi nainen, ettei vastaajille tule ennakkoasennetta sukupuoliroolien mukaan.
Eli viime viikolla keskustelimme asiasta. Hoito on kyllä järjestynyt äidilläni (joka tosin on liikuntarajoitteinen). Olen siis vain tuohtunut siitä kuinka olen itse hoitanut hänen lapsia kahden loman ajan ja nyt ei käy sama järjestely hänelle. Hän vielä on aina selittänyt (silloin kuin itse hoitoa tarvitsi) kuinka tärkeää on olla yhdessä kaikki liikenevä vapaa-aika. Asumme siis eri paikkakunnilla.
Olen totaalinen yksinhuoltaja, kuten myös hän. Se on myös nostattanut pahaa verta, kun olen pyytänyt häneltä aikuisten aikaa. Hän ei halua järjestää maksullista lapsenvahtia. Ei käy siis missään. Itse sain viime vuonna yhden viikonlopun vapaaksi. Olisin ollut kotona ja nauttinut siitä, kun ei tarvitse passata ketään. Tämä ei käynyt, koska hänen mielestään olisin kuitenkin mennyt vieraisiin. Taistelun jälkeen menin vahdittavaksi hänen kotiin.
Lomamatkaa vastaan ei siis ole mitään, itseltä vain "kielletty" reissuja kun hän ei ole päässyt mukaan ja käyttämäni aika hoitotätinä. Jolle nyt ei sis tullut vastinetta. Olenko minä itsekäs vai oikeutetusti tuohtunut?
Pari vuotta yhdessä oltu, vuosi kihloissa.
´Jotenkin tämä vei pohjan siltä, että olisimme yhdessä menossa eteenpäin. Tuntuu, että säännöt ja poikkeukset menee juuri niinkuin ne hänelle sopiin.
olla tasapuolista kaiken kanssa, paljon joustoa tarvitaan, mutta selvät säännöt heti alkumetreillä vie isommat "riidan"aiheet. Luottamus on kaiken A ja O. Jos et pääse itse käymään missään esim. tyttöjen-iltaa yms. heitä ukko kaput. Tasavertaiset kumppanit, omat ja yhteiset ajat! Tsemppiä!
oikeus olla vihainen. Jos sovitaan pelisäännöt ne pitää pelata molemmin puolin.
Itse kävin aikoinaan oman mieheni kanssa pitkät keskustelut siitä, että hänestä minun lapseltani sai vaatia enemmän kun hänen lapseltaan vain siksi että omani on lähilapsi ja hänen lapsensa etälapsi. Minun pirtaani tuo ei käynyt ja puhumalla asia selvisi.
Vaikka ette yhdessä asukaan tulee teidän kunnioittaa toisianne ja olla tasapuolinen kaikkia lapsia kohtaan.
Minusta sinun pitäisi sanoa miehelle suoraan kuinka pahalle tilanne sinusta tuntuu ja koet epäoikeudenmukaisuutta, ja kerro samalla ettet sinäkään jatkossa huolehdi hänen lapsistaan kun hän kerta koki ettei hänelläkään ole velvollisuuksia hoitaa sinun lapsiasi.
Olet siis täysin oikeutettu tunteisiisi !
Tyypillisesti haluaa ihminen päästä itse helpolla..