Mustasukkainen mäyräkoirauros ja vauva?

Meillä on 3-vuotias kääpiömäyräkoirauros, joka on asustanut kanssamme luovutusikäisestä saakka. Jo pentua kasvattajalta hakiessamme koira oli se pentueen "epäsosiaalinen" tapaus, hakeutui pentukopan ja seinän väliin piiloon nukkumaan eikä ollut erityisen kiinnostunut vierailijoista tai mistään muustakaan. Koiran ensimmäiset kaksi elinvuotta asustelimme kerrostalossa, jossa koira aina yksin jäädessään ulvoi, haukkui ja kynsi ulkoovea ja sen karmeja. On siis kärsinyt eroahdistuksesta pennusta saakka. Totutimme koiraa pienestä pitäen sukulaislapsiimme ja se suhtautuikin niihen oikein hyvin -kunnes noin 1,5 vuotta sitten koki jostain ihmeen syystä suuren muutoksen ja alkoi uhitella pienille lapsille. Ensin tätä tapahtui vain tilanteissa, joissa lapsi esim. villiintyi ja lähti juoksemaan tms. Nykyään emme uskalla lainkaan pyytää lapsia meille tai ottaa koiraa lapsiperhevisiiteille mukaan, koska esim. pienten lasten kanssa riittää jo, kun pidän lasta sylissä. Koira menee tällöin aivan villiksi, hyppii ja alkaa haukkua. Ei ole kertaakaan lapsia purrut tai näykkäissyt, mutta uhitellut kylläkin, siis ikään kuin "meinannut" purra. Erityisen mustasukkainen koira onkin juuri minusta, ei niinkään miehestäni. Joskus kun en ole itse ollut kotona, koira on nukkunut sohvalla sukulaislapsemme kainalossa ilman huolen häivääkään. Koettaa siis tavallaan suojella minua lapsilta. Toisinaan näin on käynyt niin, että pienetkin lapset ovat itse ymmärtäneet olleensa vaarassa, toisinaan taas muutoksen koirassa huomaamme vain minä ja mieheni. Koirasta tulee hermostunut, se alkaa kytätä ja seurata lapsia. Nykyään ulkona lenkillä se myös haukkuu kaikki pienemmät lapset, vaikka muuten antaa ohikulkijoiden mennä menojaan. Hyvin herkkähaukkuinen koira on kyllä muutenkin.

Ongelmamme onkin nyt se, että odotamme esikoistamme syntyväksi muutaman kuukauden sisällä emmekä edelleenkään tiedä, mitä koiran kanssa tekisimme. Jotenkin olimme alusta alkaen niin vakaasti päättäneet luopuvamme koirasta, ettemme ole tajunneet edes harkita kouluttamisen mahdollisuutta. Nyt kun aika alkaa käydä vähiin, koetamme kuitenkin vielä epätoivoisesti kaivella esiin kaikkia mahdollisuuksia. Onko jo liian myöhäistä kouluttaa koiraa? Voiko sitä edes kouluttaa vai onko se yksinkertaisesti luonnevikainen? Piikille emme koiraa haluaisi missään nimessä viedä, koska kaiken kaikkiaan on kuitenkin oikein ihana, energinen ja aktiivinen tapaus, käyttäytyy kummallisesti vain lasten läsnäollessa.

Nyt pyydänkin asiallisia neuvoja ja kommentteja asiaan. Mitä mieltä olette, alammeko suosiolla etsiä koiralle uutta kotia vai onko vielä toivoa saada koirasta edes jokseenkin salonkikelpoinen yksilö? Kysykää ihmeessä lisätietoja asiasta, kun varmasti jotain unohdin mainita.