Heips kaikille
Mistä ihmeestä voisi löytää ikäisensä vapaan miehen jolla olisi vielä arvot ja periaatteet kohdallaan?
Itse en kulje massan mukana, en juokse rahan perässä, en palvo ulkonäköä, en ole uraihminen enkä seuraa muotia tai mitään muutakaan mikä on valtaväestön mielestä IN. Kaipaan luonnon rauhaa, syvällisyyttä, arkipäiväistä elämää. Olen hyvin huolissani luonnon ja ympäristön tilasta, sekä ihmisten(etenkin lasten) ja yhteiskunnan hyvivoinnista. Jollain tapaa olen uskossa, vaikka en siinä määrin että "kelpaisin" kunnon uskovaisten seuraan. Olen kulkenut kivisen elämänpolun ja kompuroimisesta huolimatta pysynyt jaloillani. Avioerokin käyty läpi, ja jo useamman vuoden ajan olen ollut yksinhultajana. Aikani etsin ja kaipasin Miestä ja parisuhdetta, mutta en jaksa, enkä pärjää tässä nykyisillä lihamarkkinoilla vallitsevassa kilpailussa. Koska omat kokemukseni ovat vain miehistä, puhun nyt heistä. Eli olen saanut sen vaikutelman että valtaosa tavallisistakin miehistä on nykyään pinnallisia ja massan mukana kulkevia. Parisuhdemielessä he katsovat naisessa lähinnä ulkonäköä, ja vasta sitten luonnetta. Kuitenkin fakta on se, että useimmat naiset rapistuvat, ryppyyntyvät ja lihovat iän myötä, ihan niin kuin miehetkin. Erona vain se että miehelle tämä annetaan anteeksi. Jos nainen haluaa löytää tyydyttävän parisuhteen, hänen on käytettävä valtaosa vapaa-ajastaan ulkonäöstään huolehtimiseen. Joo, kyllä olen ylipainoinen. Ei kuitenkaan pidä leimata tätä koko tekstiäni ylipainoisen ja katkeran suonorsun vuodatukseksi. Kyse ei ole vain siitä. Olin itsekin eron jälkeen kohtuullisen hyvässä kuosissa. Vaikka olin itse itseeni tyytyväinen ja ylipainoa oli vain vähän, olin silti miehille liian lihava. Lähes aina törmäsin painorajoitukseen 70kg. Netissä valtaosalla miehistä naisen maksimipaino on 55-70 kg. Kun mennään yli tuon, ei pääse edes treffeille. Tai pääsinhän minä, niiden kanssa jotka halusivatkin vain seksiä. Olin untuvikko deittailija, enkä ymmärtänyt sitä miten petollinen maailma tämä netti on. Siinä ajassa minkä olin ollut naimisissa, maailma oli muuttunut. Ennnen vanhaan pelimiehet ja naistennaurattajat tunnisti kaukaa. 10-15 vuodessa kaikki muuttui, ja nyt tavallisetkin perheenisät hakevat "seikkailuseuraa".
No, eksyin hieman aiheesta.. Jos ja kun olen tavannut ei-pinnallisia miehiä jotka eivät kulje massan mukana, he ovat joko päihderiippuvaisia tai mielenterveysongelmaisia. Tai sitten pää pilvissä kulkevia taiteilijoita, runoilijoita tmv eikä arki ole hanskassa. Moniongelmaisten luusereiden lisäksi vain nämä riippuvaiset/potilaat ja taivaanrannanmaalarit huolisivat kaltaiseni massasta poikkeavan xl-kokoisen naisen. Itse kuitenkin olen maanläheinen ja nautin tavallisesta arkielämästä, enkä kaipaa minkäänlaista jännitystä tai huuhaata elämääni. "Tavalliset" miehet eivät katsokaan minuun päin koska en ole naapurintyttömäinen blondi, saati hoikka ja timmi. Ja ulkonäkötaistoon en lähde. Minulla on muutakin tekemistä kuin vahtia jokaista suupalaa ja juosta salilla, SEN TAKIA että EHKÄ sitten saisin tavallisen miehen. Joka olisi kanssani vain ulkonäön vuoksi..?
Nykyisin on aivan normaalia että miehet ottavat itseään nuoremman naisen. Aikaisemmin vain rikkaat/vaikutusvaltaiset miehet tekivät näin. Nyt jokainen keski-ikäinen tavan tallaajakin vaatii naiselta timmiä ulkomuotoa ja päivittäistä extremeseksiä keittiön pöydällä. Tällaisia keski-ikäisiä naisia ei ole tarpeeksi, ja miehet sitten purkavat yksinäisyytensä marisemalla siitä kuinka itänaiset ovat kauniita ja naisellisia. Aivan kuin se olisi meidän(tavallisten jenkkakahvanaisten) vikammme että emme enää kelpaa.
Minne katosi aito rakkaus? Välittäminen? Toisen huomioiminen yksilönä? Miksi tavallinen ulkonäkö ei enää kelpaa toiselle kierrokselle?
Joo, kyllä tiedän että jotkut tavalliset ovat löytäneet toisensa. Mutta kun minä en ole SISÄLTÄ PÄIN tavallinen. En sovi yhteen massan mukana kulkevan formulaa/lätkää/tosi-TV:tä/Idolsia/Huumaa/Selviytyjiä illat katsovan, saunakaljaa kittaavan, S-etukorttia käyttävän, prätkällä ajavan, suomipoppia kuuntelevan, karaokea laulavan miehen kanssa. Eikä tällainen mies lopulta viihtyisi minun seurassani, vaikka olisin kuinka timmi ja sexy.
Missä kaikki muut miehet ovat? Onko heitä? Siis vielä järjissään olevia? Miehiä jotka katsovat toisen sieluun, ovat sympaattisia ja empaattisia, tyytyvät tavalliseen arkielämään ja tavallisen näköiseen naiseen, eivät ole kulutus/kilpailuyhteiskunnan rattaissa jumissa, mutta kykenevät silti elämään jalat maassa? Maaeudulla ja syrjäkylillä on tiettävästi vielä ei-pinnallisten miesten esiintymiä, mutta heillä tuppaa(oman kokemukseni mukaan) olemaan arvot ja periaatteet hieman liian konservatiivisia minun makuuni. Koti, uskonto, isänmaa, metsästys, kalastus, mäkihyppy ja lauantaisauna. Tunteet näytetään saunan jälkeen ja niistä keskustellaan haulikon kanssa.
Suomimiehen "tyyppivika" tuntuu olevan se, että ei-pinnallisuus kulkee käsi kädessä jurotuksen ja junttiuden kanssa.
Vaadinko liikaa, vai olenko muuten vaan liian outo tyyppi?
Mistä ihmeestä voisi löytää ikäisensä vapaan miehen jolla olisi vielä arvot ja periaatteet kohdallaan?
Itse en kulje massan mukana, en juokse rahan perässä, en palvo ulkonäköä, en ole uraihminen enkä seuraa muotia tai mitään muutakaan mikä on valtaväestön mielestä IN. Kaipaan luonnon rauhaa, syvällisyyttä, arkipäiväistä elämää. Olen hyvin huolissani luonnon ja ympäristön tilasta, sekä ihmisten(etenkin lasten) ja yhteiskunnan hyvivoinnista. Jollain tapaa olen uskossa, vaikka en siinä määrin että "kelpaisin" kunnon uskovaisten seuraan. Olen kulkenut kivisen elämänpolun ja kompuroimisesta huolimatta pysynyt jaloillani. Avioerokin käyty läpi, ja jo useamman vuoden ajan olen ollut yksinhultajana. Aikani etsin ja kaipasin Miestä ja parisuhdetta, mutta en jaksa, enkä pärjää tässä nykyisillä lihamarkkinoilla vallitsevassa kilpailussa. Koska omat kokemukseni ovat vain miehistä, puhun nyt heistä. Eli olen saanut sen vaikutelman että valtaosa tavallisistakin miehistä on nykyään pinnallisia ja massan mukana kulkevia. Parisuhdemielessä he katsovat naisessa lähinnä ulkonäköä, ja vasta sitten luonnetta. Kuitenkin fakta on se, että useimmat naiset rapistuvat, ryppyyntyvät ja lihovat iän myötä, ihan niin kuin miehetkin. Erona vain se että miehelle tämä annetaan anteeksi. Jos nainen haluaa löytää tyydyttävän parisuhteen, hänen on käytettävä valtaosa vapaa-ajastaan ulkonäöstään huolehtimiseen. Joo, kyllä olen ylipainoinen. Ei kuitenkaan pidä leimata tätä koko tekstiäni ylipainoisen ja katkeran suonorsun vuodatukseksi. Kyse ei ole vain siitä. Olin itsekin eron jälkeen kohtuullisen hyvässä kuosissa. Vaikka olin itse itseeni tyytyväinen ja ylipainoa oli vain vähän, olin silti miehille liian lihava. Lähes aina törmäsin painorajoitukseen 70kg. Netissä valtaosalla miehistä naisen maksimipaino on 55-70 kg. Kun mennään yli tuon, ei pääse edes treffeille. Tai pääsinhän minä, niiden kanssa jotka halusivatkin vain seksiä. Olin untuvikko deittailija, enkä ymmärtänyt sitä miten petollinen maailma tämä netti on. Siinä ajassa minkä olin ollut naimisissa, maailma oli muuttunut. Ennnen vanhaan pelimiehet ja naistennaurattajat tunnisti kaukaa. 10-15 vuodessa kaikki muuttui, ja nyt tavallisetkin perheenisät hakevat "seikkailuseuraa".
No, eksyin hieman aiheesta.. Jos ja kun olen tavannut ei-pinnallisia miehiä jotka eivät kulje massan mukana, he ovat joko päihderiippuvaisia tai mielenterveysongelmaisia. Tai sitten pää pilvissä kulkevia taiteilijoita, runoilijoita tmv eikä arki ole hanskassa. Moniongelmaisten luusereiden lisäksi vain nämä riippuvaiset/potilaat ja taivaanrannanmaalarit huolisivat kaltaiseni massasta poikkeavan xl-kokoisen naisen. Itse kuitenkin olen maanläheinen ja nautin tavallisesta arkielämästä, enkä kaipaa minkäänlaista jännitystä tai huuhaata elämääni. "Tavalliset" miehet eivät katsokaan minuun päin koska en ole naapurintyttömäinen blondi, saati hoikka ja timmi. Ja ulkonäkötaistoon en lähde. Minulla on muutakin tekemistä kuin vahtia jokaista suupalaa ja juosta salilla, SEN TAKIA että EHKÄ sitten saisin tavallisen miehen. Joka olisi kanssani vain ulkonäön vuoksi..?
Nykyisin on aivan normaalia että miehet ottavat itseään nuoremman naisen. Aikaisemmin vain rikkaat/vaikutusvaltaiset miehet tekivät näin. Nyt jokainen keski-ikäinen tavan tallaajakin vaatii naiselta timmiä ulkomuotoa ja päivittäistä extremeseksiä keittiön pöydällä. Tällaisia keski-ikäisiä naisia ei ole tarpeeksi, ja miehet sitten purkavat yksinäisyytensä marisemalla siitä kuinka itänaiset ovat kauniita ja naisellisia. Aivan kuin se olisi meidän(tavallisten jenkkakahvanaisten) vikammme että emme enää kelpaa.
Minne katosi aito rakkaus? Välittäminen? Toisen huomioiminen yksilönä? Miksi tavallinen ulkonäkö ei enää kelpaa toiselle kierrokselle?
Joo, kyllä tiedän että jotkut tavalliset ovat löytäneet toisensa. Mutta kun minä en ole SISÄLTÄ PÄIN tavallinen. En sovi yhteen massan mukana kulkevan formulaa/lätkää/tosi-TV:tä/Idolsia/Huumaa/Selviytyjiä illat katsovan, saunakaljaa kittaavan, S-etukorttia käyttävän, prätkällä ajavan, suomipoppia kuuntelevan, karaokea laulavan miehen kanssa. Eikä tällainen mies lopulta viihtyisi minun seurassani, vaikka olisin kuinka timmi ja sexy.
Missä kaikki muut miehet ovat? Onko heitä? Siis vielä järjissään olevia? Miehiä jotka katsovat toisen sieluun, ovat sympaattisia ja empaattisia, tyytyvät tavalliseen arkielämään ja tavallisen näköiseen naiseen, eivät ole kulutus/kilpailuyhteiskunnan rattaissa jumissa, mutta kykenevät silti elämään jalat maassa? Maaeudulla ja syrjäkylillä on tiettävästi vielä ei-pinnallisten miesten esiintymiä, mutta heillä tuppaa(oman kokemukseni mukaan) olemaan arvot ja periaatteet hieman liian konservatiivisia minun makuuni. Koti, uskonto, isänmaa, metsästys, kalastus, mäkihyppy ja lauantaisauna. Tunteet näytetään saunan jälkeen ja niistä keskustellaan haulikon kanssa.
Suomimiehen "tyyppivika" tuntuu olevan se, että ei-pinnallisuus kulkee käsi kädessä jurotuksen ja junttiuden kanssa.
Vaadinko liikaa, vai olenko muuten vaan liian outo tyyppi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nyt oli niin pitkä selostus, etten jaksanut loppuun lukea - veikkaan, etteivät kaikki miehetkään jaksa..toivoa siis sopii, että se joka lukee on juuri etsimäsi. Onnea matkaan:)
No siinä oli asennetta kerrakseen. Ja voin sanoa sinulle lohdutksen sanan että kyllä niitä Suomalaisia miehiä vieleä löytyy joilla on samantyyppiset periaattee ja asenteet kuin sinulla ....tuntui jotenkin niin hyvältä lukea tuota sinun tekstiäsi ja kyllä...täytyyt myöntää että ihan joka sanan jaksoin lukea loppuun asti.
Toivon sinun etsinnällesi voimia. Niin ja jos kiinnostaa niin täällä olis vähän samoin suuntautunut Suomalainen mies ihan kokopäivätöissä käyvä ja viikonloppuisä ja silleen. En itsekään kulje valtavirran mukana, en ole oikein koskaan sitä ymmärtänyt tai sanotaanko "hyväksynyt" itselleni, entiedä miksi mut niin se vaan on. Mut elämää on vain eletty etteenpäin ja lapset on kasvaneet. Itse siinä samalla ja ehkä myös eniten.
Nykyään tuputetaan joka ikisessä mediassa nuorta
kaunista hyvävartaloista muodikasta mediaihannnetta.
Tämmöstä ihan tavallisen näköistä naista ei
sitten katsota muuten kun että tekisi tuokin itselleen jotain. Niitä jotka sitten lähtee mukaan tähän muotipeliin, vähän vanhemmallakin iällä on kuntosalit ja kosmetiikkaliikkeet pullollaan. Surullista.
Minä oon puodottautunut pois tuosta pelistä
(oon kyllä joutunut aiemmin edustamaan työn puolsta tosi paljon) ja meen ihan rohkeesti
vaikka kauppaan niissä vaatteissa jotka tuntuu
siihen hetkeen sopivalta.
jos oon tulossa kasvimaalta ja sattuu olemaan
hieman multaset verkkarit jalassa niin so?
Jos ei kelle kelpaa, niin ei sitten.
Arvomaailma on ihan muualla kun ulonäköön panostamisessa, tosin siisti pitää olla.
Tämä on toisaalta myös hyvä keino pitää loitolla ne miehet jotka arvostaa vaan ulkonäköseikkoja.
Niitäkin on tullut aikanaan nähtyä; ja suurin osa
päiväkahviseuraa hakevia ukkomiehiä.
Mutta kyllä se / hän sieltä joskus vielä eteen
kävelee, siihen pitää luottaa, eikös vaan.
Minun tapauksessa varmaan rautakaupassa tai
sienimetsässä.. heh...
olet , lue itse ensin kirjoitelmasi ja kysy sitten missä vika.No kun et lue kerron sinulle, sinä lausut vain miehissä olevaa ns. vikaa et muuta. Koska et ole omasta mielestäsi massaa älä edes kuvittele löytäväsi miestä rinnallesi.
Mikset jättäisi ilmoitustasi näin:
Hei sinä pohjoisen taivaan alla elävä Ritari Ässä. Sinä todellinen jäätiköitten Knight Rider. Sinä jonka K.I.T.T.isi puhuu pakkasellakin. Tai ainakin kertoo vaarallisesta säästä. Täällä unelmiesi nainen. Pääsenkö sivupenkillesi?
Syvällisyyttä. Et kaipaa pinnallisuutta. Kaipaat kuitenkin sitä sun tätä, mutta et tätä jne.
Rauhoitu hyvä ihminen. Ei kukaan mies jaksa näitä syvällisyysjuttuja. Ellei kunnon äijä saa olla parisuhteessa äijä ole sitten ilman.
Huh huh... Lukiessani vuodatustasi tuli ensimmäiseksi mieleeni, että siinäpä "sisko" joka nostattaa oman itsenssä arvostusten yläkanttiin ja laskee miessukupuolen arvottamisen luettelonsa kliseiden alle. Ohessa lainaus tekstistäsi:
"Joo, kyllä tiedän että jotkut tavalliset ovat löytäneet toisensa. Mutta kun minä en ole SISÄLTÄ PÄIN tavallinen. En sovi yhteen massan mukana kulkevan formulaa/lätkää/tosi-TV:tä/Idolsia/Huumaa/Selviytyjiä illat katsovan, saunakaljaa kittaavan, S-etukorttia käyttävän, prätkällä ajavan, suomipoppia kuuntelevan, karaokea laulavan miehen kanssa. Eikä tällainen mies lopulta viihtyisi minun seurassani, vaikka olisin kuinka timmi ja sexy."
Peiliin saisit katsoa. Tositarkoituksella.
Vastausten jakauma vastannee tilannetta livessä. En ryhdy erikseen väittelemään negatiivista palautetta antaneiden kanssa. Kannatan mielipiteenvapautta, ja suotakoon se myös heille. Koska joitakin näyttää se kaivelevan, että tekstissäni kirjoitin(haukuin?) vain miehiä, suositan siirtymistä "Sinkut"- palstalle missä naisia on haukuttu jo pitemmän aikaa. Voitte mennä sinne aloittamaan aivan ikioman haukkumisketjun.
Joiltakin jäi (tarkoituksella) huomioimatta tekstissäni esiintyvät huomautukset siitä että "kirjoitan nyt miehistä koska minulla on kokemusta vain heistä" ja se että tiedän kyllä että "massan mukana kulkevat miehet eivät viihdy seurassani." En ole väittänyt olevani muita parempi, ja toin selvästi esiin sen että ulkonäkönikään ei nykyisellään miehiä kiinnosta. Varsinaista omakehua? Kirjoituksellani peräänkuulutin sitä, onko lainkaan olemassa miehiä jotka ovat samalla taajuudella kanssani.
Mielenkiintoista että joku kokee sen egon kohotukseksi, että en tule toimeen miesten kanssa jotka katsovat TV:tä illat pitkät, etenkin sellaisia ohjelmia joita itse pidän epämiellyttävinä. Onhan olemassa ihmisiä joilla ei edes ole TV:tä tai/ja he harrastavat jotakin aivan muuta kuin sitä. Egon kohotusta kai on sekin, että en voi ymmärtää ihmisiä jotka käyttävät orjallisesti vain yhtä kauppaketjua, koska heillä on juuri sen ryhmän etukortti. Ja jos en halua sohvassa kaljaa juovaa ja lähiöbaarissa karaokea viikonloput kailottavaa miestä, sekin on egonkohotusta?
Itse en kaipaa mieheltä rahaa, statusta, valtaa, vakituista työpaikkaa, komeaa ulkonäköä, upeaa autoa enkä tahratonta menneisyyttä. Se kai sitten on sitä "egon kohotusta" että kaipaan itsenäistä ajattelukykyä, kykyä kyseenalaistaa vallitsevia tapoja ja nykykulttuuria, humanistista elämänasennetta ja empatiakykyä? Oma käsitykseni "egonkohotuksesta" on päinvastainen, jolloin nainen haluaa mieheltä rahaa, valtaa, statusta, etelänmatkoja, ulkonäköä sekä ympäröivän yhteisön hyväksyntää.
Eksyin selvästikin väärälle palstalle. Massan mukana ajelehtivat miehet ovat tämän(kin) palstan valloittaneet ja lyttäävät ylivoimallaan jokaisen joka heitä uskaltaa arvostella. Moni on varmastikin lukenut viime aikojen keskustelut Reetun lausunnoista ja Saulin häistä. Vanha (tavallinen)nainen on saastaa Suomimiehen silmissä, ja hänet täytyy lakaista pois maanpinnalta - hyihyi piiloon jenkkakahvalliset persjalkaiset tuulipukutädit, ja tilaa siroille vanakoille. Nyt meidän äänemmekin halutaan vaimentaa. Ei saa näkyä eikä kuulua.
Lopuksi vielä tämän vuoden missien mitat. Kaikki ovat normaalipainon alapuolella. Olin itse samoissa mitoissa nuorena. Minulta alkoi lähteä hiukset päästä ja huimasi jatkuvasti. Viime vuosina netistä/s24:stä miesseuraa etsittyäni törmäsin toistuvasti siihen että miehellä oli naisen painon yläraja 55-60 kg. Jopa lihavat, liikuntaa harrastamattomat miehetkin etsivät missin mitoissa olevaa naista. Vain ne miehet jotka eivät yksinkertaisesti saaneet minkäänlaista naista(ovat siellä vieläkin etsimässä) hyväksyivät naisen painoksi jopa 70-80 kg. Mitä tämä kertoo nykymiehistä?
Missien mitat ja painoindeksit
1. Elsi Suolanen
Ikä: 19
175 cm, 57 kg
85-61-92
Painoindeksi 18,6
2. Linda Wikstedt
Ikä: 20
174 cm, 51 kg
84-65-89
Painoindeksi 16,8
3. Heli Kuhlberg
Ikä: 22
170 cm, 55 kg
85-64-91
Painoindeksi 19
4. Henna Lintukangas
Ikä: 20
181 cm, 60 kg
85-66-96
Painoindeksi 18,3
5. Minna Nikola
Ikä: 19
170 cm, 52 kg
88-61-91
Painoindeksi 18
6. Pauliina Markkola
Ikä: 20
172 cm, 52 kg
86-67-91
Painoindeksi 17,6
7. Annika Fagerström
Ikä: 22
172 cm, 56 kg
86-64-91
Painoindeksi 18,9
8. Ulla Mattsson
Ikä: 20
176 cm, 58 kg
88-68-96
Painoindeksi 18,7
9. Essi Pöysti
Ikä: 21
174 cm, 56 kg
86-64-90
Painoindeksi 18,5
10. Noora Salo
Ikä: 19
173 cm, 57 kg
90-65-93
Painoindeksi 19
IL
me naiset olemme yleensä nuorena hoikkia ja kauniita.. ja iän myötä kiloja ja elämänkokemusta karttuu.. samoin muutamia naurunryppyjä. Kanna siis omasi (kilot ja rypyt) ilolla ja arvosta itseäsi! ehkäpä sitten joku rakastuu sinuunkin. Toinen vaihtoehto on vaihtaa lääkitystä sopivampaan (ja lääkitys voi olla vaikkapa päivittäinen sauvakävelylenkki tai shakinpeluu, pilleripurkkiin ei aina ole tarvetta)
Luulen että kanssasisaresi jo häpeävät puolestasi.
Miehiä kaltaisiltasi.
luulee, ja taidat olla älykäs, joka pelottaa nykymiestä. Taiteilijamies sinulle, sellainen sivistynyt, josta junttius on kaukana, joka pehmentäisi sinua ihmisenä, en tarkoittanut fyysisesti. Luonnon kanssa sinut olevaa saa hakea, ja erään tyyppiset miehet ovat kuolleet kai sukupuuttoon. Millainen on hyvä mies mieti sitä, sellainen haluamasi, mitä siitä, jos ne ei sua näe massasta, jospa itse menet sitä alitajunnan miestä kohti, ja alitajunta tuottaa jotain mihin alat uskoa, ja homma alkaa toimia, toivotaan näin..