Oonks mä ainoo onnellinen sinkku vai mikä on?!

No, kysymyshän ei välttämättä ole siitä, että joillain ei hormonit hyrrää, vaan että he osaavat ajatella muutakin, siis mun mielestä. On turha keskittyä siihen mitä ei ole, vaan siihen pikemminkin mitä on. Musta nimittäin tuntuu, että suurinosa pahimmista ei muuhun keskitykään kun siihen, mitä heillä ei ole. Ja tottakai se tuntuu pahalta.

esim. tää:"Tosin, kyllä minusta pelkkä naisen seurakin voi olla mielenkiintoisempaa kuin miehen, eli voi se harmittaa ihan muutenkin kuin seksuaalisessa mielessä.... " Niin, no miksei sitten ole naispuolisia kavereita? Mulla nimittäin on miehiä kavereina enkä mä ole kaikkia niitä heti kaatamassa sänkyyyn, en viemässä vaimoiltaan, enkä välttämättä edes halua siis ollenkaan seksuaalisessa mielessä. Vaan he ovat mun ystäviä ja mulle tärkeitä. Ihmisinä. Että miksei se ole mahdollista? No, ei ole, jos jokaista vastakkaisen sukupuolen edustajaa katsoo vaan "epätoivon kaipuu" silmissään.

Mun mielestä se on tärkeää myös, että on molempia ystävinä, mutta ei sitä kyllä vastakkaista sukupuolta vihaamalla ja toisaalta epätoivolla siinä roikkumalla onnistu itselleen luomaan.

Totta, joskus on ikävä, mutta niin on muistaakseni parisuhteessakin... ihminen joko valitsee olla tyytyväinen tai sitten ei. Että kyllä mäkin olen syystä myöskin eronnut.
Siksipä kannattaakin olla ystävä, että voi olla ystäviä, jotka on olemassa, kun tuntuu että on yksin. Siihen ei tarvita kun halaus ja pari kaunista sanaa, eikä harmita enää ollenkaan.

"Jos joskus joku on tullakseen niin se tulee hakemattakin. "

Mitä passiivisemmiksi ja ylpeiksi te naiset käytte, sitä vaikeammaksi te teette kaiken miehille. Kiittäkää onneanne, että vielä löytyy miehiä, jotka itse eivät ole kyllästyneet teidän turhantärkeiden prinsessojen paapomiseen.

Epäreiluja te olette miehiä kohtaan, ja itsekkäitä...

jo_on_kahjoa kirjoitti:

"Jos joskus joku on tullakseen niin se tulee hakemattakin. "

Mitä passiivisemmiksi ja ylpeiksi te naiset käytte, sitä vaikeammaksi te teette kaiken miehille. Kiittäkää onneanne, että vielä löytyy miehiä, jotka itse eivät ole kyllästyneet teidän turhantärkeiden prinsessojen paapomiseen.

Epäreiluja te olette miehiä kohtaan, ja itsekkäitä...

Lue lisää

Tätä mä odotinkin, että koska se tulee "prinsessojen paapomiseen", seuraavaksi alkaa vissiin se huorittelu?
No, ei just mahda mitään, jos naiset on sun mielestä passiivisia ja ylpeitä, niin sähän se yksin olet, ja hei: nauti siitä hienosta tunteesta kun voit jättää ne turhan tärkeät prinsessat huomioimatta, eikä tarvitse varmasti "paapoa ketään", se on kyllä hyvä puoli sinkkuudessa! Ei tarvitse pelätä torjuntaa, eikä ristiriitoja, eikä huomioida niin paljon muita (yhteiskunnassa nyt aina joutuu vähän huomioimaan, eiks..?), eikä etenkään paapoa ketään.

Mutta oletkos ihan varma, ettei tuo tulee-jos-on-tullakseen, tarkoita vaan rennompaa asennetta ja sitä, ettei tosiaan tarvitse aina metsästää ja etsiä ketään epätoivon kiilto silmissä?

Oletkos ihan varma, ettet sä vaan pelkää ja halua syyttää siitä naisia=muita? Oisko niin, että sä vaan itse olet passiivinen ja ylpeä, etkä sitten tee mitään ja syytät muita siitä?
Ettei nyt ois niin, että sä olet noissa prinsessa-syytöksissäs epäreilu ja itsekäs, vai onko se mahdollista?

Jos sinulla menee huonosti, ei kaikilla muillakin tarvitse mennä eikä mene. Tottakai jokainen kokee asian omalta kohdaltaan, ei toisen ajatuksia/kokemuksia yksinäisyydestä ym.voi tietää/tuntea.

Valitettavaa, että olet vastentahtoisesti ollut ikäsi sinkku, mutta ei se meidän tyytyväisten vika ole. Kenen sitten? Sitä en osaa sanoa.

Helppoa ei ole muillakaan, toisilla ehkä vähän helpompaa kuin toisilla. Mutta melkein jokaisella vaikeutensa myös. Kellä mitäkin.

Miksi sä luulet yhdestä esimerkistä tietäväsi koko mun elämän?

Kyllä mä olen ollut todella yksin todella vaikeitten asioitten kanssa (ja todella nuorena), kuten läheisen kuoleman kanssa, köyhyyden kanssa, työttömyyden kanssa... Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta kaikki meistä ei katkeroidu, vaan etsii parempaa ja taistelee niin kauan että sen saa. Jo mun lähtökohdat on aika köyhät moneen muuhun verrattuna, mutta mä olen vaan sitkeästi tehnyt elämästäni parempaa, ja kyllä: ihan nuoresta saakka. Että älä sä tule muille selittämään, miten ne ei tiedä mitään yksinäisyydestä ja/tai kärsimyksestä. Ei mikään ihme, jos alkaa vituttamaan, kun aina luulee, että on maailman ainoa joka kärsii ja erikoisin omassa kärsimyksessään. Ei ihme, jos alkaa vituttamaan, kun jää vellomaan ja vertaa itseään neliraajahalvaantuneeseen, kun säkään ilmeisesti et sitä ole. Mä tunnen ystäväni, joka on: kyse on jostain paljon vakavammasta kuitenkin kun ylimalkaisesti heitetystä lausahduksesta kuvaamaan omaa itsesääliä terveellä ihmisellä.

Mä olen missä olen, koska olen sen rakentanut. Myös ne ystävyyssuhteet: ei sua tule kukaan kotoota hakemaan ja kehumaan miten ihana sä olet! Ja joo. Tällä hetkellä olen ollut yli vuoden sinkkuna. Mutta mä jotenkin katsellessani ympärilleni olen havainnut, että 99%sti se taitaa olla ihmisen oma valinta. Jos nyt luet tänkin sun kirjotuksen, niin asia alkaa selvitä: miksi ihmeessä KAIKKI naiset kattois jotain miestä VAIN halveksuntaa silmissään, niinkun... ÖÖÖÖÖ... Mikä puliveivari sä oikein olet??? No, itseasiassa kun kaikki ei kato niitäkään, itekään en halveksu oikeestaan ketään.. No, pointti on se, että taas eletään jonkun omassa mielikuvituksessa muitten ihmisten pahuudesta ja halveksunnasta. Suurinta osaa kukaan ei erikoisesti jatkuvasti kato mitenkään, ei hyvällä eikä pahalla, siksi täytyy mennä esittäytymäänkin joskus.

Mun mielestä säkin sanot, että miten vitussa me osattais katsoa asioita muitten kantilta, mutta tärkeämpi kysymys ois, osaatko sä kattoa muitten kantilta, ja siis osaako nää valittavat ikipoikasinkut? Tarkoitan, että kaiken tämän jälkeen, mä olen onnellinen ja te ette. Ja jos te olette ajatelleet ja toimineet noin oikeasti vuosikymmeniä, niin kuinka onnelliseksi se on teidät tehnyt ja mitä sillä nyt on sitten saanut?

Mua ei vituta sinänsä, saahan jokainen pilata elämänsä ihan miten haluaa, vaikka umpijääräpäisellä vihalla ja katkeruudella, mutta mun mielestä se vaan ei oo kauheen fiksua. Että hei, ihan miten vaan!

alk.p. kirjoitti:

Miksi sä luulet yhdestä esimerkistä tietäväsi koko mun elämän?

Kyllä mä olen ollut todella yksin todella vaikeitten asioitten kanssa (ja todella nuorena), kuten läheisen kuoleman kanssa, köyhyyden kanssa, työttömyyden kanssa... Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta kaikki meistä ei katkeroidu, vaan etsii parempaa ja taistelee niin kauan että sen saa. Jo mun lähtökohdat on aika köyhät moneen muuhun verrattuna, mutta mä olen vaan sitkeästi tehnyt elämästäni parempaa, ja kyllä: ihan nuoresta saakka. Että älä sä tule muille selittämään, miten ne ei tiedä mitään yksinäisyydestä ja/tai kärsimyksestä. Ei mikään ihme, jos alkaa vituttamaan, kun aina luulee, että on maailman ainoa joka kärsii ja erikoisin omassa kärsimyksessään. Ei ihme, jos alkaa vituttamaan, kun jää vellomaan ja vertaa itseään neliraajahalvaantuneeseen, kun säkään ilmeisesti et sitä ole. Mä tunnen ystäväni, joka on: kyse on jostain paljon vakavammasta kuitenkin kun ylimalkaisesti heitetystä lausahduksesta kuvaamaan omaa itsesääliä terveellä ihmisellä.

Mä olen missä olen, koska olen sen rakentanut. Myös ne ystävyyssuhteet: ei sua tule kukaan kotoota hakemaan ja kehumaan miten ihana sä olet! Ja joo. Tällä hetkellä olen ollut yli vuoden sinkkuna. Mutta mä jotenkin katsellessani ympärilleni olen havainnut, että 99%sti se taitaa olla ihmisen oma valinta. Jos nyt luet tänkin sun kirjotuksen, niin asia alkaa selvitä: miksi ihmeessä KAIKKI naiset kattois jotain miestä VAIN halveksuntaa silmissään, niinkun... ÖÖÖÖÖ... Mikä puliveivari sä oikein olet??? No, itseasiassa kun kaikki ei kato niitäkään, itekään en halveksu oikeestaan ketään.. No, pointti on se, että taas eletään jonkun omassa mielikuvituksessa muitten ihmisten pahuudesta ja halveksunnasta. Suurinta osaa kukaan ei erikoisesti jatkuvasti kato mitenkään, ei hyvällä eikä pahalla, siksi täytyy mennä esittäytymäänkin joskus.

Mun mielestä säkin sanot, että miten vitussa me osattais katsoa asioita muitten kantilta, mutta tärkeämpi kysymys ois, osaatko sä kattoa muitten kantilta, ja siis osaako nää valittavat ikipoikasinkut? Tarkoitan, että kaiken tämän jälkeen, mä olen onnellinen ja te ette. Ja jos te olette ajatelleet ja toimineet noin oikeasti vuosikymmeniä, niin kuinka onnelliseksi se on teidät tehnyt ja mitä sillä nyt on sitten saanut?

Mua ei vituta sinänsä, saahan jokainen pilata elämänsä ihan miten haluaa, vaikka umpijääräpäisellä vihalla ja katkeruudella, mutta mun mielestä se vaan ei oo kauheen fiksua. Että hei, ihan miten vaan!

Lue lisää

Vertaamaan omaisten kuolemasta tulevaa tuskaa ja sitä kun toisen sukupuolen edustajat ei ole susta koskaan olleet kiinnostuneita tuomaa tuskaa. Kaksi ihan eri asiaa, koska ne satuttaa ihmistä ihan eri tavalla.

Mä puhun siitä yksinäisyydestä mikä iskee kun ala-asteella olleista limudiskoista lähtien sua ei kukaan ole sinne halunnut. Koulussa olit ehkä ujo eikä susta kukaan oikeastaan välittänyt mitenkään. Yläasteen jälkeen lukio/ammattikouluissa kun muut ihmiset loivat ihmissuhteita ja hankkivat kumppaneita sä olit se yksinäinen tyyppi siellä nurkassa mitä ne teinit lähinnä pitivät säälittävänä (ja joissain tapauksessa jopa oikeutettuna kun hän oli sellainen nörtti) kun hän oli yksin eikä kukaan halunnut häntä.

Mä en voi pakosti ymmärtää sitä tuskaa minkä sulle on tuonut köyhyys tai (en tiedä kuinka läheisen omaisen menetys) sitä kun menetit omaisen. Mutta jos sä et ole kokenut sitä yksinäisyyttä kun kukaan mies ei ole sua halunnut ihan pienestä lähtien, eli sulla ei ole ollut kuin pari naamatuttua koulussa, kukaan poika/mies ei ole koskaan susta ehkä välittänyt niin mistä sä voit tietää millaista niiden muiden elämä on ja millaiseksi heidän ajattelunsa on muuttunut sen takia.

Ja enhän mä tietenkään voi osata ajatella kuinka hienoa olis olla nainen ja saada miesten päitä kääntymään kadulla kun kävelen siellä ja baarissa voi nauttia juomista mitä miehet ostaa (kärjistettyä). Mutta kyllä mä voin jotenkin kuvitella, että onhan se varmasti mukavaa ja ehkä itsekin olisi kiva kokeilla sellaista. Enhän mä sitä ikinä voi varmaksi sanoa kuinka hienoa se on jos en ole sitä ikinä kokenut. Mutta miten näitä kahta nyt edes voidaan verrata toisiinsa, en edes täysin tajunnut mitä ajoit sillä takaa, että osaanko mä ajatella niiden kannalta asiaa joilla menee todella hyvin.
Mutta sä et myöskään voi tulla sanomaan "sinkkuus on ihanaa nauttikaa siitä!" ja ihmettelemään mitä te valitatte sinkkuudesta jos sä olet kerta elämässäs seurustellut ja sulla on paljon kavereita vai kuinka se tilanne nyt oli?
Tietenkin jos sä oot ollu koko elämäs sinkku ja kukaan mies ei ole sua halunnut vaikka itse olisit halunnut seurustella niin sitten pyydän anteeksi, mutta siihen asti pysyn sanojeni takana.
Ihminen ei voi alkaa puhumaan mitää asioista mitä ei ole oikeasti kokenut.

Ei kukaan voi sanoa, että olen onnellisesti valinnut sen että olen 50v ja en ole ikinä seurustellut (paitsi munkit/nunnat), mutta tiettyjen ihmisten "taso" on vain niin huono ettei heitä kukaan halua. Toisekseen maailmassa on miehiä enemmän kuin naisia niin pakollakin osa miehistä jää ikisinkuiksi koska naisia ei vain riitä kaikille.

"Mua ei vituta sinänsä, saahan jokainen pilata elämänsä ihan miten haluaa, vaikka umpijääräpäisellä vihalla ja katkeruudella, mutta mun mielestä se vaan ei oo kauheen fiksua."

Pelkästään tää todisti sen, ettei sulla ole paskaakaan hajua siitä mitä ne oikeasti ikisinkkuina olevat ihmiset ovat joutuneet kokemaan. Sä sanot sitä elämänsä pilaamiseks jos sä et vain kelpaa muille. Noh onhan se tietty ajattelutapa myös, mutta enpä edes jaksa alkaa perustelemaan miksi se kusee täysin.
Ja joo, ei varmasti ole fiksua olla katkeroitunut ja vihainen niille ihmisille jotka ovat sua koko sun elämäs syrjineet ja mahdollisesti katsoneet vähän alaspäin, mutta ihmismieli vaan toimiin silleen, että jos tarpeeks pitkään saat paskaa niskaan niin ei sitä loputtomiin jaksa ottaa vastaan. Jokaisella säkillä on pohjansa niin kuin varmasti tiedät.

Se, että sä et ole ikinä halveksinut niitä introvertti nörttei yläasteel ei tarkoita sitä etteikö jotkut muut olisi. Varsinkin nämä teiniprinsessat ovat välillä todella töykeitä niitä nörttejä kohtaan koulussa ja sellainen ujo ja muutenkin heikosti itsetunnosta kokeva ihminen ei tarvii paljoa haukkumista jotta hän menettää kaiken vähäisenkin itseluottamuksensa.
Kyllä varmasti naisetkin jotka ovat nuorena olleet esim. todella ylipainoisia tai on ollut lasit tai kauheasti finnejä niin ei siinä ole tarvinnut montaa kertaa tulla jonkun lätkäpojan samomaan sulle "hyi vittu sä oot läski" tai "mitäs rillirousku" jotta sen tytön kaikki itsetunto olis murtunut aivan täysin.

Ja korjatakseni vähän tilannette ettei tule ihan järkyttäviä väärin ymmärryksiä. Mä en edes itse ole aivan tuollaista yksinäisyyttä kokenut kuin mitä kirjoitin (en ole edes lähelläkään 40v:)), joten edes mä en voi kuvailla sitä tunnetta mikä niillä ihmisillä on, mutta kyllä voin jonkunlaisen arvion heittää siitä et jos seuraavien 20v aikana en seurustele enää kertaakaan niin millaiset mun fiilikset silloin on. Joten sinällään mä olen ehkä vähän väärä ihminen kertomaan tästä ja tarvittaisiin oikeasti se 40v neitsyt tänne kertomaan fiiliksiään.
Toisaalta mä voin kertoa siitä kun yläasteella mun seuraa ei haluttu diskoissa ja tytöt ehkä enemmänkin naureskelivat sille lyhyelle kaverille siellä luokassa.

Mä en edes vihaa tai muutenkaan halveksi naisia (ihan kivoja osa teistä on.:)), mutta mua vain vituttaa toi tilanne kun seurustelleet ihmiset tulee aukomaan päätä siitä miten sinkkuus on ihanaa ja miks te ikisinkut ette ymmärrä kuinka hienoa tää on jne.
Ei siinäkään olis mitään järkeä, että mä meen alkoholistille nauramaan miks oot noin paskas kunnos ja kannattais nyt lopettaa kun ei tos ole mitään järkeä. Samalla kun itse en ole alkoholismia kokenut ja olen todella terveessä kunnossa.
Eihän siinä vaan olisi mitään järkeä, koska mä en voi ymmärtää miten se alkoholi koukuttaa ja miten elämä menee alamäkeä kun sitä juomista ei vain pysty lopettamaan.

Näkövinkkeli kirjoitti:

Jos sinulla menee huonosti, ei kaikilla muillakin tarvitse mennä eikä mene. Tottakai jokainen kokee asian omalta kohdaltaan, ei toisen ajatuksia/kokemuksia yksinäisyydestä ym.voi tietää/tuntea.

Valitettavaa, että olet vastentahtoisesti ollut ikäsi sinkku, mutta ei se meidän tyytyväisten vika ole. Kenen sitten? Sitä en osaa sanoa.

Helppoa ei ole muillakaan, toisilla ehkä vähän helpompaa kuin toisilla. Mutta melkein jokaisella vaikeutensa myös. Kellä mitäkin.

Lue lisää

siitä yhtään ketään. Eihän siinä olisi mitään järkeä, että mä alan teille aukomaan päätäni siitä jos kukaan ei mua olisi koskaan halunnut.

Mua vain vituttaa se kun ihmiset jotka ei tiedä asiasta paskaakaan tulee selittämään miten kivaa tää sinkkuus on ja ottakaa siitä kaikki irti, itse samalla juuri seurustelleena tai jo uutta suhdetta ehkä aloittamassa.

beefcake kirjoitti:

Vertaamaan omaisten kuolemasta tulevaa tuskaa ja sitä kun toisen sukupuolen edustajat ei ole susta koskaan olleet kiinnostuneita tuomaa tuskaa. Kaksi ihan eri asiaa, koska ne satuttaa ihmistä ihan eri tavalla.

Mä puhun siitä yksinäisyydestä mikä iskee kun ala-asteella olleista limudiskoista lähtien sua ei kukaan ole sinne halunnut. Koulussa olit ehkä ujo eikä susta kukaan oikeastaan välittänyt mitenkään. Yläasteen jälkeen lukio/ammattikouluissa kun muut ihmiset loivat ihmissuhteita ja hankkivat kumppaneita sä olit se yksinäinen tyyppi siellä nurkassa mitä ne teinit lähinnä pitivät säälittävänä (ja joissain tapauksessa jopa oikeutettuna kun hän oli sellainen nörtti) kun hän oli yksin eikä kukaan halunnut häntä.

Mä en voi pakosti ymmärtää sitä tuskaa minkä sulle on tuonut köyhyys tai (en tiedä kuinka läheisen omaisen menetys) sitä kun menetit omaisen. Mutta jos sä et ole kokenut sitä yksinäisyyttä kun kukaan mies ei ole sua halunnut ihan pienestä lähtien, eli sulla ei ole ollut kuin pari naamatuttua koulussa, kukaan poika/mies ei ole koskaan susta ehkä välittänyt niin mistä sä voit tietää millaista niiden muiden elämä on ja millaiseksi heidän ajattelunsa on muuttunut sen takia.

Ja enhän mä tietenkään voi osata ajatella kuinka hienoa olis olla nainen ja saada miesten päitä kääntymään kadulla kun kävelen siellä ja baarissa voi nauttia juomista mitä miehet ostaa (kärjistettyä). Mutta kyllä mä voin jotenkin kuvitella, että onhan se varmasti mukavaa ja ehkä itsekin olisi kiva kokeilla sellaista. Enhän mä sitä ikinä voi varmaksi sanoa kuinka hienoa se on jos en ole sitä ikinä kokenut. Mutta miten näitä kahta nyt edes voidaan verrata toisiinsa, en edes täysin tajunnut mitä ajoit sillä takaa, että osaanko mä ajatella niiden kannalta asiaa joilla menee todella hyvin.
Mutta sä et myöskään voi tulla sanomaan "sinkkuus on ihanaa nauttikaa siitä!" ja ihmettelemään mitä te valitatte sinkkuudesta jos sä olet kerta elämässäs seurustellut ja sulla on paljon kavereita vai kuinka se tilanne nyt oli?
Tietenkin jos sä oot ollu koko elämäs sinkku ja kukaan mies ei ole sua halunnut vaikka itse olisit halunnut seurustella niin sitten pyydän anteeksi, mutta siihen asti pysyn sanojeni takana.
Ihminen ei voi alkaa puhumaan mitää asioista mitä ei ole oikeasti kokenut.

Ei kukaan voi sanoa, että olen onnellisesti valinnut sen että olen 50v ja en ole ikinä seurustellut (paitsi munkit/nunnat), mutta tiettyjen ihmisten "taso" on vain niin huono ettei heitä kukaan halua. Toisekseen maailmassa on miehiä enemmän kuin naisia niin pakollakin osa miehistä jää ikisinkuiksi koska naisia ei vain riitä kaikille.

"Mua ei vituta sinänsä, saahan jokainen pilata elämänsä ihan miten haluaa, vaikka umpijääräpäisellä vihalla ja katkeruudella, mutta mun mielestä se vaan ei oo kauheen fiksua."

Pelkästään tää todisti sen, ettei sulla ole paskaakaan hajua siitä mitä ne oikeasti ikisinkkuina olevat ihmiset ovat joutuneet kokemaan. Sä sanot sitä elämänsä pilaamiseks jos sä et vain kelpaa muille. Noh onhan se tietty ajattelutapa myös, mutta enpä edes jaksa alkaa perustelemaan miksi se kusee täysin.
Ja joo, ei varmasti ole fiksua olla katkeroitunut ja vihainen niille ihmisille jotka ovat sua koko sun elämäs syrjineet ja mahdollisesti katsoneet vähän alaspäin, mutta ihmismieli vaan toimiin silleen, että jos tarpeeks pitkään saat paskaa niskaan niin ei sitä loputtomiin jaksa ottaa vastaan. Jokaisella säkillä on pohjansa niin kuin varmasti tiedät.

Se, että sä et ole ikinä halveksinut niitä introvertti nörttei yläasteel ei tarkoita sitä etteikö jotkut muut olisi. Varsinkin nämä teiniprinsessat ovat välillä todella töykeitä niitä nörttejä kohtaan koulussa ja sellainen ujo ja muutenkin heikosti itsetunnosta kokeva ihminen ei tarvii paljoa haukkumista jotta hän menettää kaiken vähäisenkin itseluottamuksensa.
Kyllä varmasti naisetkin jotka ovat nuorena olleet esim. todella ylipainoisia tai on ollut lasit tai kauheasti finnejä niin ei siinä ole tarvinnut montaa kertaa tulla jonkun lätkäpojan samomaan sulle "hyi vittu sä oot läski" tai "mitäs rillirousku" jotta sen tytön kaikki itsetunto olis murtunut aivan täysin.

Ja korjatakseni vähän tilannette ettei tule ihan järkyttäviä väärin ymmärryksiä. Mä en edes itse ole aivan tuollaista yksinäisyyttä kokenut kuin mitä kirjoitin (en ole edes lähelläkään 40v:)), joten edes mä en voi kuvailla sitä tunnetta mikä niillä ihmisillä on, mutta kyllä voin jonkunlaisen arvion heittää siitä et jos seuraavien 20v aikana en seurustele enää kertaakaan niin millaiset mun fiilikset silloin on. Joten sinällään mä olen ehkä vähän väärä ihminen kertomaan tästä ja tarvittaisiin oikeasti se 40v neitsyt tänne kertomaan fiiliksiään.
Toisaalta mä voin kertoa siitä kun yläasteella mun seuraa ei haluttu diskoissa ja tytöt ehkä enemmänkin naureskelivat sille lyhyelle kaverille siellä luokassa.

Mä en edes vihaa tai muutenkaan halveksi naisia (ihan kivoja osa teistä on.:)), mutta mua vain vituttaa toi tilanne kun seurustelleet ihmiset tulee aukomaan päätä siitä miten sinkkuus on ihanaa ja miks te ikisinkut ette ymmärrä kuinka hienoa tää on jne.
Ei siinäkään olis mitään järkeä, että mä meen alkoholistille nauramaan miks oot noin paskas kunnos ja kannattais nyt lopettaa kun ei tos ole mitään järkeä. Samalla kun itse en ole alkoholismia kokenut ja olen todella terveessä kunnossa.
Eihän siinä vaan olisi mitään järkeä, koska mä en voi ymmärtää miten se alkoholi koukuttaa ja miten elämä menee alamäkeä kun sitä juomista ei vain pysty lopettamaan.

Lue lisää

Miksen vertaisi? Vertasithan säkin neliraajahalvauspotilaaseen? Ja mulla kuitenkin on sentään asiasta kokemusta.

No niin, se mitä mä tarkotin toisten kannalla, on se, että sä olet niin uppoutunut siihen jämähteneeseen maailmaas, että et edes näe muuta! Ymmärrätkö?! Sen takia, sun pitäs kääntää se asia, että sä näkisit mitä sä voisit tehdä, sen sijaan, mitä teet nyt.

Ihan tiedoksi vaan, että mä olin koko yläasteen ihan epähaluttua kamaa, vaikka en ollutkaan "läski" ja mulle on tultu sanomaan että olen "vitun rillipää, oot ruma", vaikken kyllä olekaan, paitsi rillipää, sillon kun ei oo piilolaseja :) ihan siis ilkeyttään ja kateuttaan ja mitä sitten? En mä siellä vello vuosi tolkulla ja sure sitä, että mua on yhdellä paikkakunnalla kiusattu! En mä jäänyt sinne enkä jäänyt myöskään voivottelemaan, vaan tulin, näin ja voitin.
Ammattikoulussa mä jouduin väkivallan kohteeksi, että hei oikeesti: sääli ittees vielä vähän! Emmä siihenkään jäänyt, vaikka oon joutunu käymään vuosia psykologilla asiaa selvitelläkseni ja siitä toipuakseni.

Sitä mä tarkotan sillä, että voipi olla, että se vika onkin vain pään sisällä, eikä sitä vanhaa paskaa, missä säkin pyörit ole edes olemassa enää... Muille paitsi sulle. Että oikeesti, itses takia, mieti, voisko se sittenkin olla sun asenteessa se juttu. Pahempaakin on nähty ja siitä on noustu. Maailma ja elämä on, kato.

Mä en todellakaan siis usko, että vika ois oikeesti ulkonäössä tai muussa, kun 99%sti omassa asenteessa. Se neliraajahalvauksen saanut ystäväni, by the way, on naimisissa. Ja ulkoisesta täydellisyydestä ei voida puhua, rikaskaan kun hän ei ole. Että revi siitä asennetta. Mä en usko, ettei sua kukaan muka haluais, vaan sä oot pelossa vetäytynyt kuorees, ja jumittunu menneisyyteen, etkä edes ehkä halua tulla pois sieltä. Kumpihan suakin pelottaa enemmän: se että sua ei huoli kukaan vai se, että joku huoliskin?

"Se, että sä et ole ikinä halveksinut niitä introvertti nörttei yläasteel ei tarkoita sitä etteikö jotkut muut olisi. " Niin, mutta ne nörtit jotka on katkeroitunu, ei koskaan huomioineet meitä, jotka ei halveksineet, vaan ne halveksivat "teinipissisprinsessat", jotka hekin joskus kasvaa muuten aikuisiksi, ja sitäpaitsi: ne halveksu kaikkia jotka eros laumasta... mutta niin... Mitä ihminen haluaa nähdä ja mitä ei.

Mä ihan sillä sanon, että sinkkuudesta kannattaa kyllä ennemmin löytää hyviä puolia, myös siksi, että jos sä kerran sen kanssa joudut/saat elää, niin eiks se ois helpompaa, jos oma asenne ei sitä vielä pahenna? Ja edelleen: mä uskon että sä et sitä ehkä nää, mutta se vika ei oo siinä, ettei kukaan ois sua koskaan halunnu, vaan siinä, että sä et ois sitä koskaan huomannu, vaikka se ois koputtanu sua olkapäähän ja tanssinu sun edessä ripaskaa.

Kannattasko edes kokeilla jotain muuta, kun mitä nyt, koska ihan suoraan sanottuna, toi ei oikein tunnu toimivan, edes sulle?

alk.p. kirjoitti:

Miksen vertaisi? Vertasithan säkin neliraajahalvauspotilaaseen? Ja mulla kuitenkin on sentään asiasta kokemusta.

No niin, se mitä mä tarkotin toisten kannalla, on se, että sä olet niin uppoutunut siihen jämähteneeseen maailmaas, että et edes näe muuta! Ymmärrätkö?! Sen takia, sun pitäs kääntää se asia, että sä näkisit mitä sä voisit tehdä, sen sijaan, mitä teet nyt.

Ihan tiedoksi vaan, että mä olin koko yläasteen ihan epähaluttua kamaa, vaikka en ollutkaan "läski" ja mulle on tultu sanomaan että olen "vitun rillipää, oot ruma", vaikken kyllä olekaan, paitsi rillipää, sillon kun ei oo piilolaseja :) ihan siis ilkeyttään ja kateuttaan ja mitä sitten? En mä siellä vello vuosi tolkulla ja sure sitä, että mua on yhdellä paikkakunnalla kiusattu! En mä jäänyt sinne enkä jäänyt myöskään voivottelemaan, vaan tulin, näin ja voitin.
Ammattikoulussa mä jouduin väkivallan kohteeksi, että hei oikeesti: sääli ittees vielä vähän! Emmä siihenkään jäänyt, vaikka oon joutunu käymään vuosia psykologilla asiaa selvitelläkseni ja siitä toipuakseni.

Sitä mä tarkotan sillä, että voipi olla, että se vika onkin vain pään sisällä, eikä sitä vanhaa paskaa, missä säkin pyörit ole edes olemassa enää... Muille paitsi sulle. Että oikeesti, itses takia, mieti, voisko se sittenkin olla sun asenteessa se juttu. Pahempaakin on nähty ja siitä on noustu. Maailma ja elämä on, kato.

Mä en todellakaan siis usko, että vika ois oikeesti ulkonäössä tai muussa, kun 99%sti omassa asenteessa. Se neliraajahalvauksen saanut ystäväni, by the way, on naimisissa. Ja ulkoisesta täydellisyydestä ei voida puhua, rikaskaan kun hän ei ole. Että revi siitä asennetta. Mä en usko, ettei sua kukaan muka haluais, vaan sä oot pelossa vetäytynyt kuorees, ja jumittunu menneisyyteen, etkä edes ehkä halua tulla pois sieltä. Kumpihan suakin pelottaa enemmän: se että sua ei huoli kukaan vai se, että joku huoliskin?

"Se, että sä et ole ikinä halveksinut niitä introvertti nörttei yläasteel ei tarkoita sitä etteikö jotkut muut olisi. " Niin, mutta ne nörtit jotka on katkeroitunu, ei koskaan huomioineet meitä, jotka ei halveksineet, vaan ne halveksivat "teinipissisprinsessat", jotka hekin joskus kasvaa muuten aikuisiksi, ja sitäpaitsi: ne halveksu kaikkia jotka eros laumasta... mutta niin... Mitä ihminen haluaa nähdä ja mitä ei.

Mä ihan sillä sanon, että sinkkuudesta kannattaa kyllä ennemmin löytää hyviä puolia, myös siksi, että jos sä kerran sen kanssa joudut/saat elää, niin eiks se ois helpompaa, jos oma asenne ei sitä vielä pahenna? Ja edelleen: mä uskon että sä et sitä ehkä nää, mutta se vika ei oo siinä, ettei kukaan ois sua koskaan halunnu, vaan siinä, että sä et ois sitä koskaan huomannu, vaikka se ois koputtanu sua olkapäähän ja tanssinu sun edessä ripaskaa.

Kannattasko edes kokeilla jotain muuta, kun mitä nyt, koska ihan suoraan sanottuna, toi ei oikein tunnu toimivan, edes sulle?

Lue lisää

Sua on koulussa kiusattu niin voit varmasti sanoa kuinka paskalle se homma tuntui ja jos mietit, että suhun edellee suhtauduttaisiin sillä tavalla. Vieläkin ne miehet naurais sun laseille ja haukkuis sua rumaks niin miltä susta silloin tuntuis?
Tietenkin jos sun elämäs on lähtenyt parempaan suuntaan niin sehän on hyvä ja hieno asia.
Mutta edelleenkin, jos sun elämäs ei olisi lähtenyt parempaan suuntaan, vaan vaikka esim. kun muutit uudelle paikkakunnalle niin siellä olisi sama meno jatkunut niin voitko sä ihan kirkkain silmin väittää, ettet olisi yhtään katkeroitunut tai vittuutunut ihmisille kun he päivästä toiseen, vuodesta toiseen haukkuu ja saa sut tuntemaan itses huonoks?

Toisaalta nää kirjotuksethan ei siis koske sinällään aivan kaikki mua. Ei mulle sentään niin paska elämä ole ollut kuin mitä tossa kirjotin esimerkeistä millaisia tilanteita ihmisillä on. Oon mä jopa yrittänyt, mutta eipä ole kelvannut mutta en mä silti muita inhoa tai väheksy.

Ainoa (niin kuin olen jo useasti sanonut) mikä mua ottaa päähän on se kun ihmiset jotka eivät ole kokeneet samaa tulevat puhumaan siitä asiasta mitä eivät ole kokeneet.
Kun sanoit, että sä olet joutunut väkivallan kohteeks niin eikö se kuulostais jotenkn oudolta jos mä tulisin puhumaan sulle jotain siitä kuinka reagoida väkivaltaan jos mä en ole sitä koskaan kokenut?
Sama asia vice versa.

Tää on se pointti, enkä mä jaksa alkaa puimaan siitä kuinka mä olen tehnyt millaisiakin valintoja mun elämässäni. :)

"Kannattasko edes kokeilla jotain muuta, kun mitä nyt, koska ihan suoraan sanottuna, toi ei oikein tunnu toimivan, edes sulle? "

Joo, anna mulle kristallipallo niin katon siitä et mitä mun pitäis muuttaa ja tehdä toisin. :)

beefcake kirjoitti:

Sua on koulussa kiusattu niin voit varmasti sanoa kuinka paskalle se homma tuntui ja jos mietit, että suhun edellee suhtauduttaisiin sillä tavalla. Vieläkin ne miehet naurais sun laseille ja haukkuis sua rumaks niin miltä susta silloin tuntuis?
Tietenkin jos sun elämäs on lähtenyt parempaan suuntaan niin sehän on hyvä ja hieno asia.
Mutta edelleenkin, jos sun elämäs ei olisi lähtenyt parempaan suuntaan, vaan vaikka esim. kun muutit uudelle paikkakunnalle niin siellä olisi sama meno jatkunut niin voitko sä ihan kirkkain silmin väittää, ettet olisi yhtään katkeroitunut tai vittuutunut ihmisille kun he päivästä toiseen, vuodesta toiseen haukkuu ja saa sut tuntemaan itses huonoks?

Toisaalta nää kirjotuksethan ei siis koske sinällään aivan kaikki mua. Ei mulle sentään niin paska elämä ole ollut kuin mitä tossa kirjotin esimerkeistä millaisia tilanteita ihmisillä on. Oon mä jopa yrittänyt, mutta eipä ole kelvannut mutta en mä silti muita inhoa tai väheksy.

Ainoa (niin kuin olen jo useasti sanonut) mikä mua ottaa päähän on se kun ihmiset jotka eivät ole kokeneet samaa tulevat puhumaan siitä asiasta mitä eivät ole kokeneet.
Kun sanoit, että sä olet joutunut väkivallan kohteeks niin eikö se kuulostais jotenkn oudolta jos mä tulisin puhumaan sulle jotain siitä kuinka reagoida väkivaltaan jos mä en ole sitä koskaan kokenut?
Sama asia vice versa.

Tää on se pointti, enkä mä jaksa alkaa puimaan siitä kuinka mä olen tehnyt millaisiakin valintoja mun elämässäni. :)

"Kannattasko edes kokeilla jotain muuta, kun mitä nyt, koska ihan suoraan sanottuna, toi ei oikein tunnu toimivan, edes sulle? "

Joo, anna mulle kristallipallo niin katon siitä et mitä mun pitäis muuttaa ja tehdä toisin. :)

Lue lisää

Eikö tänne palstalle saa kirjoittaa kaikenlaiset sinkut, onnelliset ja onnettomat? Ei kai täällä ole mitään yksinoikeutta millään tietyllä ryhmällä? (Vaikka kieltämättä tämä aikamoista "AT - miesten" domimointia täällä on, ikävä kyllä.)

Toiseksi, on totta että vasta kokemuksen kautta asiat todella syvästi tajuaa. Mutta kyllä asioita pystyy jollain tasolla ymmärtämään ilman niiden kokemistakin. Ja vähintäänkin niistä pitäisi voida keskustella.

beefcake kirjoitti:

Sua on koulussa kiusattu niin voit varmasti sanoa kuinka paskalle se homma tuntui ja jos mietit, että suhun edellee suhtauduttaisiin sillä tavalla. Vieläkin ne miehet naurais sun laseille ja haukkuis sua rumaks niin miltä susta silloin tuntuis?
Tietenkin jos sun elämäs on lähtenyt parempaan suuntaan niin sehän on hyvä ja hieno asia.
Mutta edelleenkin, jos sun elämäs ei olisi lähtenyt parempaan suuntaan, vaan vaikka esim. kun muutit uudelle paikkakunnalle niin siellä olisi sama meno jatkunut niin voitko sä ihan kirkkain silmin väittää, ettet olisi yhtään katkeroitunut tai vittuutunut ihmisille kun he päivästä toiseen, vuodesta toiseen haukkuu ja saa sut tuntemaan itses huonoks?

Toisaalta nää kirjotuksethan ei siis koske sinällään aivan kaikki mua. Ei mulle sentään niin paska elämä ole ollut kuin mitä tossa kirjotin esimerkeistä millaisia tilanteita ihmisillä on. Oon mä jopa yrittänyt, mutta eipä ole kelvannut mutta en mä silti muita inhoa tai väheksy.

Ainoa (niin kuin olen jo useasti sanonut) mikä mua ottaa päähän on se kun ihmiset jotka eivät ole kokeneet samaa tulevat puhumaan siitä asiasta mitä eivät ole kokeneet.
Kun sanoit, että sä olet joutunut väkivallan kohteeks niin eikö se kuulostais jotenkn oudolta jos mä tulisin puhumaan sulle jotain siitä kuinka reagoida väkivaltaan jos mä en ole sitä koskaan kokenut?
Sama asia vice versa.

Tää on se pointti, enkä mä jaksa alkaa puimaan siitä kuinka mä olen tehnyt millaisiakin valintoja mun elämässäni. :)

"Kannattasko edes kokeilla jotain muuta, kun mitä nyt, koska ihan suoraan sanottuna, toi ei oikein tunnu toimivan, edes sulle? "

Joo, anna mulle kristallipallo niin katon siitä et mitä mun pitäis muuttaa ja tehdä toisin. :)

Lue lisää

Okei, ihan miten vaa, mä en vaan oikein millään jaksa uskoa, että jokapaikkaan minne sä meet, ja joka harrastuksessa mitä sä teet, sua vaan aina kiusattais, tai siis ketään, ihan tosta vaan. Ei mun elämä itestään lähteny minnekään suuntaan, tässä on vuosia vuodatettu verta, hikeä ja kyyneliä monenkin asian takia. Siis, sen mä uskon, että itse lakkaa huomaamasta niitä hyviä asioita ja ihmisiä ja ne on opittava näkemään uudelleen, sen mä uskon, että esimerkiksi mulle on tultu aukomaan päätä sen takia että "sä oot sellanen kaunis ja ylimielinen, että mä ajattelin tulla vittuilemaan" oikeesti! Mikä on ironista, eikö totta, että mäkin oon ollut se ruma rillipää ja nyt, mä oonkin niin kaunis, että mulle voi tulla sekin itse itsensä luuseriksi leimannnut mies aukomaan päätä. Sitäkin mä mietin, että niin, kyllä se vihaa saakin niskaansa, mutta onko se ihme. Ja kyllä mä yritin sillekin ystävällisesti selittää, että oisko se nyt kuitenki vaan sen luulo ja asenne, mutta ei... Enkä mäkään ikuisuutta jaksa, että kyllä se sai sen kaipaamansa törkeän torjunnan loppujen lopuksi, mutta itse hankki.

Eli varo sitä, ja siis kaikki muutkin, ettei itse tuomitse itseään ja luule kaikkea pahaa, nää toisissa vaan sitä huonoa ja ala etsimällä etsimään sitä paskaa niskaansa: nimittäin siihenkin tottuu. Ja joskus kun ihminen on ottanut jonkun roolin kantaakseen, se on tuttu ja muka turvallinen kantaa, vaikka olisi paskakin rooli, ja sitä vaan toteuttaa, vaikkei kukaan edes pakota enää.

Kyllä mä olen keskustellut monenkin ihmisen kanssa, joka ei ole väkivaltaa kokenut, onneksi. Muuten mun usko ihmisen hyvyyteen ois varmaan menny ikuisiksi ajoiksi... Toisaalta nytkin sä keskustelet ihmisen kanssa jota on kiusattu ja jolla on myös ollut paskoja juttuja. Mutta yhtä huonohan se tuntuu olevan. Siltikään mä en vielä tiedä mitään, enkä ymmärrä mitään.

Ja tätäkin mä tarkotan sillä, että paljon on asioita, mitä ei saa elämässään valita, mutta paljon myöskin saa.

Et sä kristallipalloa tarvii. Mutta mä kyllä toivon, että jokainen saa ne muutokset tehtyä elämässään, mitkä veis parempaan suuntaan, ja sullekin hyviä asioita ja positiivista taisteluhenkeä elämään! Valitsit nyt sitten mitä vaan.

No tuskin, nimittäin kyllä täältä löytyy semmosta huttua, että ihan suoraan sanottuna huolestuttaa. Kuka on sanonut, etten mä ymmärrä muiden murheita? Mutta ei siinä ole mitään järkeä, että kun ihminen pitäisi ravistella hereille, sen silitää uneen. Se ei ole palvelus kenellekään, etenkään näille omaan kateruuteensa tukehtuville.

Mä kysyin olenko ainoa onnellinen sinkku, en todennut, että olisin. Ehkä sun kannattaa vähän tsempata ton lukutaidon kanssa ;)

Mutta onnea sun marttyrismiin, toivottavasti se tekee sut onnnelliseksi!

alk.p. kirjoitti:

No tuskin, nimittäin kyllä täältä löytyy semmosta huttua, että ihan suoraan sanottuna huolestuttaa. Kuka on sanonut, etten mä ymmärrä muiden murheita? Mutta ei siinä ole mitään järkeä, että kun ihminen pitäisi ravistella hereille, sen silitää uneen. Se ei ole palvelus kenellekään, etenkään näille omaan kateruuteensa tukehtuville.

Mä kysyin olenko ainoa onnellinen sinkku, en todennut, että olisin. Ehkä sun kannattaa vähän tsempata ton lukutaidon kanssa ;)

Mutta onnea sun marttyrismiin, toivottavasti se tekee sut onnnelliseksi!

Lue lisää

Kuten sanoin, onnellinen ihminen kirjoittaa onnellisista asioista, eikä siitä miten muut ovat katkeria, sairaita tai muuta turhaa valitusta. Et ole ollut onnellinen kun olet kirjoittanut tuota, vaan harmistunut ja vittuuntunut, joten terve tuloa kerhoon.

alk.p. kirjoitti:

No tuskin, nimittäin kyllä täältä löytyy semmosta huttua, että ihan suoraan sanottuna huolestuttaa. Kuka on sanonut, etten mä ymmärrä muiden murheita? Mutta ei siinä ole mitään järkeä, että kun ihminen pitäisi ravistella hereille, sen silitää uneen. Se ei ole palvelus kenellekään, etenkään näille omaan kateruuteensa tukehtuville.

Mä kysyin olenko ainoa onnellinen sinkku, en todennut, että olisin. Ehkä sun kannattaa vähän tsempata ton lukutaidon kanssa ;)

Mutta onnea sun marttyrismiin, toivottavasti se tekee sut onnnelliseksi!

Lue lisää

Asiasta ei ole oikeutta valittaa

Marttyyri Mara kirjoitti:

Kuten sanoin, onnellinen ihminen kirjoittaa onnellisista asioista, eikä siitä miten muut ovat katkeria, sairaita tai muuta turhaa valitusta. Et ole ollut onnellinen kun olet kirjoittanut tuota, vaan harmistunut ja vittuuntunut, joten terve tuloa kerhoon.

Lue lisää

koskaan onnellinen. Sillä jos olisit ollut, niin tietäisit, että onnellinen ihminen tekee muutakin kuin hymyilee idioottimaisesti 24/7 ja puhuu vain linnunlaulusta ja auringonpaisteesta. Onnellinenkin ihminen voi puhua ja kirjoittaa surullisista asioista. Ei onnellisuus ole sama kuin laput silmillä kulkeminen.

Marttyyri Mara kirjoitti:

Asiasta ei ole oikeutta valittaa

Hyväpä, hyvä, ainahan se on mukavaa olla porukassa mukana, eikö niin! Vähän se kyllä pilaa, että marttyyrit on nyt porukka, kun se huonontaa tuota marttyroimista, sillai, että ois helpompi sääliä itteensä, jos ois yksin? Vai ei? Okei, no ei se mitään, ollaan porukalla, onhan se kivempi niin :)

tainnut olla kirjoitti:

koskaan onnellinen. Sillä jos olisit ollut, niin tietäisit, että onnellinen ihminen tekee muutakin kuin hymyilee idioottimaisesti 24/7 ja puhuu vain linnunlaulusta ja auringonpaisteesta. Onnellinenkin ihminen voi puhua ja kirjoittaa surullisista asioista. Ei onnellisuus ole sama kuin laput silmillä kulkeminen.

Lue lisää

Laput silmillä ja hymyssä suin kulkeminen ovat onnellisuuden hyviä mittareita. Voihan sitä aina väittää, mitä väittää, mutta kirjoituksen sisällön ja sanoman ei pitäisi olla ristiriidassa, jotta herättää uskottavuutta. Voihan samalla väittää, ettei kukaan ole katkera, jos sitä ei itse tunnusta. Tai että kaikki ovat onnellisia.

Mitä hyötyä onnellisuudesta on palstalle tai muille, jos se ei näy mitenkään positiivisesti ulospäin, vaan samanlaisena itkemisenä kuin onnettomienkin tekstit. Onko sillä sitten oikeastaan väliä, olenko ollut onnellinen vai en, jos onnellisuus on vain sitä, että sanoo olevansa onnellinen.

Marttyyri Mara kirjoitti:

Laput silmillä ja hymyssä suin kulkeminen ovat onnellisuuden hyviä mittareita. Voihan sitä aina väittää, mitä väittää, mutta kirjoituksen sisällön ja sanoman ei pitäisi olla ristiriidassa, jotta herättää uskottavuutta. Voihan samalla väittää, ettei kukaan ole katkera, jos sitä ei itse tunnusta. Tai että kaikki ovat onnellisia.

Mitä hyötyä onnellisuudesta on palstalle tai muille, jos se ei näy mitenkään positiivisesti ulospäin, vaan samanlaisena itkemisenä kuin onnettomienkin tekstit. Onko sillä sitten oikeastaan väliä, olenko ollut onnellinen vai en, jos onnellisuus on vain sitä, että sanoo olevansa onnellinen.

Lue lisää

kulkeminen helpottaa onnelliseksi tulemista, mutta se ei ole silloin todellista onnellisuutta, vaan harhaa. Oikea onnellisuus on sitä, että hyväksyy nämä maailman olosuhteet. Eli paljon paskaa on, mihin ei pysty vaikuttamaan. Tiedostaa sen ja pystyy sen paskan keskeltä poimimaan asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Joita itse arvostaa. Ei onnellisuudesta tarvitse olla kenellekään muulle mitään hyötyä, sillä onnellisuus on asenne ja asenne on ihmisen itsensä pään sisällä. Onnellisuus parantaa ihmisen itsensä elämänlaatua. Eikä kenenkään meistä tarvitse yrittää olla sinulle uskottava. Oma asiasi uskot tai et mitä toinen kirjoittaa. Itsepä siitä kärsit, jos olet maailman pessimistisin ihminen.

Laput silmillä kirjoitti:

kulkeminen helpottaa onnelliseksi tulemista, mutta se ei ole silloin todellista onnellisuutta, vaan harhaa. Oikea onnellisuus on sitä, että hyväksyy nämä maailman olosuhteet. Eli paljon paskaa on, mihin ei pysty vaikuttamaan. Tiedostaa sen ja pystyy sen paskan keskeltä poimimaan asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Joita itse arvostaa. Ei onnellisuudesta tarvitse olla kenellekään muulle mitään hyötyä, sillä onnellisuus on asenne ja asenne on ihmisen itsensä pään sisällä. Onnellisuus parantaa ihmisen itsensä elämänlaatua. Eikä kenenkään meistä tarvitse yrittää olla sinulle uskottava. Oma asiasi uskot tai et mitä toinen kirjoittaa. Itsepä siitä kärsit, jos olet maailman pessimistisin ihminen.

Lue lisää

Surullinen ja onnellinen ei voi olla yhtä aikaa, kuten ei myöskään vihainen tai onnellinen. Sanat menettäisivät muuten merkityksensä. Tarkoitatko, että onnellinen hyväksyy sen "paskan", mitä palstalla on, eikä pyri vaikuttamaan siihen? Tai sitä, ettei onnellinen poimi kirjoituksista vihaa tai katkeruutta, koska ne eivät tee häntä onnelliseksi, eikä paranna hänen elämän laatua?

Marttyyri Mara kirjoitti:

Surullinen ja onnellinen ei voi olla yhtä aikaa, kuten ei myöskään vihainen tai onnellinen. Sanat menettäisivät muuten merkityksensä. Tarkoitatko, että onnellinen hyväksyy sen "paskan", mitä palstalla on, eikä pyri vaikuttamaan siihen? Tai sitä, ettei onnellinen poimi kirjoituksista vihaa tai katkeruutta, koska ne eivät tee häntä onnelliseksi, eikä paranna hänen elämän laatua?

Lue lisää

vastaan. Yksi ihminen voi tehdä vain pienen osan. Ei voi ottaa vastuuta kaiken paskan kuntoon saamisesta. Pitää tuntea omat rajansa. Eli valitsee ne asiat, joihin yrittää vaikuttaa ja jotka ovat oikeassa suhteessa sun jaksamiskykyyn. Ei kannata polttaa itseänsä loppuun yrittäessään parantaa kaikkea paskaa. Onnellinen ei siis hyväksy kaikkea paskaa siinä mielessä, että pitäisi sitä oikeana, vaan hyväksyy sen, että itse on rajallinen siihen vaikuttamaan.

Miksi muuten luulet, ettei onnellinen ole koskaan surullinen tai vihainen? Kyllä onnellinen ihminen tuntee näitäkin tunteita tilapäisesti. Mutta onnellinen ihminen on suurimman osan ajasta tyytyväinen elämäänsä kokonaisuutena ja onnellinen niistä asioista, joita itse pitää tärkeinä ja joita hänellä on.

Itse en ole miettinyt, että intressissä voisi olla vaikuttaa tämän palstan ihmisiin. Täällä on sellainen pinkka paskaa kirjoittavia trolleja, että ei herää itselläni ainakaan mielenkiinto siihen. Olen siis eri henkilö kuin aloittaja. Puhuin vain onnellisuudesta elämässä, enkä ajatellut kirjoituksissani tätä palstaa.

" Saako täällä kirjoitella vain ne, jotka eivät ole ikinä seurustelleet? "

Saa kirjoitella, kunhan vähän miettii, mitä kirjoittaa.Fiksua ei ole, jos on parisuhteessa ollut ja muutenkin menekkiä löytyy, kyseenalaistaa tai vähätellä yksinäisten miesten tuntemuksia, silloin kun ei itse henkilökohtaisesti ole kokenut mitään vastaavaa.

nimimerkkinimmari kirjoitti:

" Saako täällä kirjoitella vain ne, jotka eivät ole ikinä seurustelleet? "

Saa kirjoitella, kunhan vähän miettii, mitä kirjoittaa.Fiksua ei ole, jos on parisuhteessa ollut ja muutenkin menekkiä löytyy, kyseenalaistaa tai vähätellä yksinäisten miesten tuntemuksia, silloin kun ei itse henkilökohtaisesti ole kokenut mitään vastaavaa.

Lue lisää

Niin, ainoa ongelma tässä asiassa on se, että KAIKKI eriävät mielipiteet ovat näitten yksinäisten miesten tuntemusten vähättelyä. Eräänkin kerran on täällä ollut vaikka mitä yritystä kertoa mitään kannustavaa tai positiivista näille "yksinäisille kilteille miehille" ja ne vastaukset on heti sitä luokkaa, että niinpä niin. Ja vaikka kuka olisi miten yrittänyt olla diplomaattinen mutta eri mieltä, niin johan sieltä alkaa huuto kuulua... Täällä siis saa kirjoittaa vaan negatiiviseen ja itsesääliä tursuavaan tyyliin ja siis pelata vain näitten tiettyjen tyyppien tyyliin.

Tämä on keskustelupalsta ja kyllä täällä pitäisi saada esittää mielipiteitä kaikki, ne ketkä seurustelee, ketkä ei, kenellä on ollut ja kenellä ei ole ollut. Käyhän parisuhdeosastollakin sinkut kirjoittelemassa jne. Mutta täällä se ei käy, vaikka tarkoituksena ois kannustaa etsimään jotain parempaa.

Että ei saa. Jos ihan rehellisiä ollaan. Ei todellakaan.

alk.p. kirjoitti:

Niin, ainoa ongelma tässä asiassa on se, että KAIKKI eriävät mielipiteet ovat näitten yksinäisten miesten tuntemusten vähättelyä. Eräänkin kerran on täällä ollut vaikka mitä yritystä kertoa mitään kannustavaa tai positiivista näille "yksinäisille kilteille miehille" ja ne vastaukset on heti sitä luokkaa, että niinpä niin. Ja vaikka kuka olisi miten yrittänyt olla diplomaattinen mutta eri mieltä, niin johan sieltä alkaa huuto kuulua... Täällä siis saa kirjoittaa vaan negatiiviseen ja itsesääliä tursuavaan tyyliin ja siis pelata vain näitten tiettyjen tyyppien tyyliin.

Tämä on keskustelupalsta ja kyllä täällä pitäisi saada esittää mielipiteitä kaikki, ne ketkä seurustelee, ketkä ei, kenellä on ollut ja kenellä ei ole ollut. Käyhän parisuhdeosastollakin sinkut kirjoittelemassa jne. Mutta täällä se ei käy, vaikka tarkoituksena ois kannustaa etsimään jotain parempaa.

Että ei saa. Jos ihan rehellisiä ollaan. Ei todellakaan.

Lue lisää

No ei kukaan mielestäni ole kieltänyt parisuhteessa olleita tai olevia kirjoittamasta
mielipiteitään.

Minusta pointti oli tässä:

Jos ei itse ole elänyt koko elämääsi ilman parisuhdetta tai edes
mahdollisuutta siihen, niin on melko kornia mennä neuvomaan ihmistä joka on sen
kokenut.

Totta pirussa se on kivaa sinkkuilla, jos sen tekee omasta tahdostaan.
Vielä jos sinkkuaikanakin riittää vientiä ja voi itse valikoida seuransa, niin
onhan se varmaan kivaa. Kuitenkin jos on ennenkin ollut suhteessa, niin tietää
jollain tasolla kelpaavansa suhteeseen. Se on ihan eri tilanne kuin ihmisellä,
joka ei ole koskaan kelvannut kenellekään.

Kyllä se vähän ärsyttää, kun jotkut aina valistavat, että kyse on
vain näiden yksin olevien omasta asenteesta ja vika on takuulla heissä itsessään.
Jotenkin muka tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että jotkut olisivat vähemmän
suosittuja kumppaniehdokkaita kuin nämä valistajat itse ovat.
Tavallaan kyllä ymmärrän tuonkin asenteen. Jos itse on kelvannut suhteeseen,
niin on varmaan vaikea tajuta, että kaikkia kohtaan vain ei osoiteta mielenkiintoa.


Ei kai kukaan ole väittänytkään, ettei suhteessa olleilla voisi muuten olla
vaikeita asioita elämässään? Totta pirussa heidänkin elämässään voi
olla surua, murhetta ja vaikeita aikoja. Silti on vähän outoa kun joku
itse useita kertoja seurustellut tulee neuvomaan tyyppiä, jolla ei ole mahdollisuutta
yhteenkään parisuhteeseen.
Asia kun on niin, että ne omat keinot eivät välttämättä tehoa ihmisellä,
joka ei ole samanlainen kuin itse on. Esim. komea mies voi hyvin sanoa että
menet vaan juttelemaan ja isket naisen. Hänellähän se varmaan toimii, kun
on komea supliikkimies. Vähemmän komealla ja ujolla miehellä neuvo ei enää
taidakaan toimia yhtä hyvin.

Kyllä minä tajuan senkin, että suurin osa näistä neuvojista tarkoittaa ihan
hyvää ja haluaa oikeasti rohkaista näitä sinkkumiehiä.
Kuitenkin yleensä nämä positiivisimmat neuvojat ovat niitä, joilla ei
itsellään ole kauheasti ongelmia löytää seuraa.


Sanotaan nyt vielä loppuun, että en itse kuulu näihin miehiin, joilla ei
koskaan ole kumppania ollut. Ymmärrän silti että tuollainen "sinkkuna on kivaa" -hehkutus
voi olla rasittavaa sellaisen mielestä, jolla olisi halua parisuhteeseen,
mutta ei ole koskaan päässyt sellaista kokemaan.

Vähän sama asia kuin joku rikas tulisi kommentoimaan koko elämänsä
nälkärajalla eläneelle että "Tässä kuussa ei nyt ole varaa ostaa uutta mersua,
mutta onhan se ihan kivaa välillä ajella ihan polkupyörälläkin ;)".

Yrittäkää edes tajuta kirjoitti:

No ei kukaan mielestäni ole kieltänyt parisuhteessa olleita tai olevia kirjoittamasta
mielipiteitään.

Minusta pointti oli tässä:

Jos ei itse ole elänyt koko elämääsi ilman parisuhdetta tai edes
mahdollisuutta siihen, niin on melko kornia mennä neuvomaan ihmistä joka on sen
kokenut.

Totta pirussa se on kivaa sinkkuilla, jos sen tekee omasta tahdostaan.
Vielä jos sinkkuaikanakin riittää vientiä ja voi itse valikoida seuransa, niin
onhan se varmaan kivaa. Kuitenkin jos on ennenkin ollut suhteessa, niin tietää
jollain tasolla kelpaavansa suhteeseen. Se on ihan eri tilanne kuin ihmisellä,
joka ei ole koskaan kelvannut kenellekään.

Kyllä se vähän ärsyttää, kun jotkut aina valistavat, että kyse on
vain näiden yksin olevien omasta asenteesta ja vika on takuulla heissä itsessään.
Jotenkin muka tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että jotkut olisivat vähemmän
suosittuja kumppaniehdokkaita kuin nämä valistajat itse ovat.
Tavallaan kyllä ymmärrän tuonkin asenteen. Jos itse on kelvannut suhteeseen,
niin on varmaan vaikea tajuta, että kaikkia kohtaan vain ei osoiteta mielenkiintoa.


Ei kai kukaan ole väittänytkään, ettei suhteessa olleilla voisi muuten olla
vaikeita asioita elämässään? Totta pirussa heidänkin elämässään voi
olla surua, murhetta ja vaikeita aikoja. Silti on vähän outoa kun joku
itse useita kertoja seurustellut tulee neuvomaan tyyppiä, jolla ei ole mahdollisuutta
yhteenkään parisuhteeseen.
Asia kun on niin, että ne omat keinot eivät välttämättä tehoa ihmisellä,
joka ei ole samanlainen kuin itse on. Esim. komea mies voi hyvin sanoa että
menet vaan juttelemaan ja isket naisen. Hänellähän se varmaan toimii, kun
on komea supliikkimies. Vähemmän komealla ja ujolla miehellä neuvo ei enää
taidakaan toimia yhtä hyvin.

Kyllä minä tajuan senkin, että suurin osa näistä neuvojista tarkoittaa ihan
hyvää ja haluaa oikeasti rohkaista näitä sinkkumiehiä.
Kuitenkin yleensä nämä positiivisimmat neuvojat ovat niitä, joilla ei
itsellään ole kauheasti ongelmia löytää seuraa.


Sanotaan nyt vielä loppuun, että en itse kuulu näihin miehiin, joilla ei
koskaan ole kumppania ollut. Ymmärrän silti että tuollainen "sinkkuna on kivaa" -hehkutus
voi olla rasittavaa sellaisen mielestä, jolla olisi halua parisuhteeseen,
mutta ei ole koskaan päässyt sellaista kokemaan.

Vähän sama asia kuin joku rikas tulisi kommentoimaan koko elämänsä
nälkärajalla eläneelle että "Tässä kuussa ei nyt ole varaa ostaa uutta mersua,
mutta onhan se ihan kivaa välillä ajella ihan polkupyörälläkin ;)".

Lue lisää

Sen verran laitan, että ei ole sama asia: "Vähän sama asia kuin joku rikas tulisi kommentoimaan koko elämänsä
nälkärajalla eläneelle että "Tässä kuussa ei nyt ole varaa ostaa uutta mersua,
mutta onhan se ihan kivaa välillä ajella ihan polkupyörälläkin "
Sori, mulla ei näitten köyhyys ja muitten sellaisten vakavien asioitten kanssa ole niin huumorin tajua aina, mutta ei se ei ole sama asia. On ihan vi**n eri asia nähdä nälkää kun olla sinkkuna. Vaikka ois ollut sinkku kauankin.

Ja nyt tuli juuri se ilmi, miksi ei saisi puhua tai sanoa. Ja miksi kaikki itsensä atm:ksi ja muiksi nimenneet ihmiset loukkaantuvat ihan tyyliin joka asiasta.
"...vain näiden yksin olevien omasta asenteesta ja vika on takuulla heissä itsessään. "
Niin, no MISSÄ SE SITTE ON? Taas tää tyypillinen asenne: SYY VIKA ja minä reppana. Toi on ihan siinä mielessä paskaa, että sehän on hyvä asia, jos se on itsessä: silloin sen voi korjata! Muita ei voikaan muuttaa, mutta itteään voi. Muitten elämälle ei voi paljon mitään, mutta omalleen voi!

Ei se ole mitään sellainen SYYTÖS vaan se, että vois myös huomioida sen, että asioita saattaa itsekin aiheuttaa. Voi kattoa joltain muultakin kantilta, kun mitä on tottunut... Luepa noita juttuja, ja tulet huomaamaan, että aina ja poikkeuksetta se vika ja syy onkin muissa. Muissa ihmisissä ja aina, siis jokapaikassa. Miten se on mahdollista? Kaikki syrjii ja halveksuu ja kaikki naiset on sitä ja tätä ja tota... Haloo! Tuollainen väärä sääliminen ei auta kyllä ketään. Maailmassa on 6 miljardia ihmistä ja niistä puolet naisia, jotka kaikki vaan vihaa ja halveksuu näitä tiettyjä tyyppejä? Ei ole mahdollista, eikä järkevää. Ei ole olemassa koko asiaa.

Ja kukas neuvoo miten parisuhde löydetään, jos ei sellainen joka sen on löytänyt? Nää yksinäiset ei tunnu edes kannustavan toisiaan vaan jopa itse lynttäävät itseään, eikä he ainakaan jakele neuvoja tai yritä kannustaa toisia. Joten tässä olet kyllä tekemässä karhun palvelusta: se ei palvele ketään, että itse voi huonosti ja hengaa vaan sellaisten kanssa jotka muutkin voi huonosti. Siitä, että on vain samanlaisten ihmisten kanssa koko elämänsä ei opi mitään?? Eikö näin ole moni todennut? No miten se sun mielestä tässä sitten toimii? Kun sellaiset ei saa neuvoa, ketkä ovat sen parisuhteen onnistuneet löytämään, niin kuka sitten?

Tottakai joillain on enemmän ja joillain vähemmän suosiota, jospa lukisit tuolta ketjusta, niin minullakin on kasa kokemusta asiasta, mutta kannattaako sen takia hylätä ja jättää ne loputkin huomioimatta, ketkä vois olla kivoja? Kannattaako katkeruudella pilata loppukin elämänsä? Ja kannattaako siihen kannustaa "ymmärtämällä". Ei todellakaan: jos mulla ois ollut vaan sellasia silittelijöitä, jotka ymmärtää tällee, ni mä oisin jääny siihen paskaan mihin joskus jouduinkin. Sillon kun ei silittely auta, tarvii potkun perseelle.

Ja jos sinkkuna on kivaa hehkutus on raskasta, sitä ei ole pakko lukea, mutta ei helvetti! Ei se niin mene, että joku ei saa olla onnellinen, eikä kukaan saa puhua mitään positiivista koska JOKU voi siitä olla sitten kateellinen ja ärsyyntyä! Vai että kaikkien ketkä haluais puhua jostain hyvästä sinkkuudessa pitäis olla hiljaa, ettei vaan ärsytä näitä tiettyjä tyyppejä? Niin, eli EI saa.

Vaikeneminen on mainostettu kultaisena asiana täällä peräpohjolassa ainakin, mutta tiettekö, se on valhe,täydellisesti: sillä on mahdollistettu kytkykaupat ja väkivalta, ja myös pidetty kärsivät peräkammarin pojat piilossa, aiheutettu kateutta menestyvien takia jne. Sillä se ujouskin on tehty! Joten pitäisi saada ja voida keskustella, myös aiheista jotka ärsytää, eikä pidä kulkea koko ajan villasukat jaloissa. Se ei auta ketään.

Joten siinä lisää pointteja kaikille, yrittäkää edes tajuta! ;)

Hyvä pointti, näinhän se varmaan on, mutta kyllä miehet hyvin paljon yhdistää ihan oikeastikin sen pimperon saannin siihen, miten he ovat miehinä onnistuneet. Mikä toisaalta on ymmärrettävää, onhan naisistakin kivaa olla haluttu, kyllä mä sen sillätavalla ymmärrän, että ihminen haluaa olla haluttu myös. Mutta eihän se nyt tee kenestäkään oikeasti huonompaa miestä, jos on joskus ollut kiusattu, jos ei oo aina ollut naisten suosiossa, ja vaikka ois poikuus tallella vähän keskiarvoa vanhemmaksikin. Moni kuitenkin itse tuomitsee itsensä tämän takia, ja itseasiassa itse ylläpitää sitä omaa huonouttaan: vaikkei sitä ole enää olemassakaan! Ja nimenomaan itse, muut ei sitä "huonommuutta" huomais, jos sitä ei omalla asenteellaan niin hanakasti esittelis.

Sitten ei osata hankkia ystäviäkään, eikä uusia asioita, ei suostuta näkemään mitään eritavalla kun joku ihmeellinen katkera "itsesuojeluvietti" (pessimisti ei pety) estää kaiken hyvän näkemisen ja etsimisen jne. Siis suurinpiirtein näin. Joten miten sitten voi enää huomata jos joku onkin ihastunut? Ja miten voi saada edes sitä pimperoa, jos sitä pitää niin kovin halveksua samalla?

Täälläkin on miljoona kertaa puhuttu vain ja ainoastaan "vitun prinsessat" eikä huomioida tipan vertaa itse niitä naisia, jotka ei oo yhtään prinsessoja. Halutaankin huomioida vaan se paska.

No, enivei, sitten lietsotaan sitä paskaa fiilistä lisää, omaa huonommuutta haukkumisella, vaikka se yritetään kohdistaa muihin jne. Eikä sillä kyllä kukaan tule onnelllisemmaksi. Ei eheämmäksi, ei korjaa tehtyä pahaa eikä saa yhtään rakkautta sen enempää.

Mutta mun mielestä miehisyys on niin paljon muuutakin, kun hauislihas, suosikkipoikana olo yläasteella ja se, että kuinka nuorena naiset alkaa katselemaan. Mun mielestä nää huutelijat itse tuhoaa itseään. Eikä kukaan vihamielistä itsensä ja muitten vihaajaa uskalla lähestyäkään. Kierre on valmis.

No, enivei, alunperin tää nyt lähti siitä, että mun mielestä sinkkuudesta voi löytää paljon hyviäkin puolia, ja ehkä kannattaakin, jos sitä kerran on. Eikä kannata laittaa ihmisarvoaan toisten varaan (saaminen esim.) koska sillon se on huteralla pohjalla.

en tarkoittanut että kaikki näistä kirjoittelijoista täällä ovat mitään potentiaalisia pettäjiä ja vaimonhakkaajia, vaan tarkoitin lähinnä surullisenkuuluisaa kulissiavioliittoon ajautumista, jossa kumpikaan ei ole onnellinen.
Parisuhde on vaikea juttu. Rakkaus on vielä vaikeampaa. SEksi on helppoa ja jos se tai sen puute on ainoa juttu, olette voiton puolella ja pysytelkää siinä tilassa.

vastaukseni hiukan huonosti kirjoitti:

en tarkoittanut että kaikki näistä kirjoittelijoista täällä ovat mitään potentiaalisia pettäjiä ja vaimonhakkaajia, vaan tarkoitin lähinnä surullisenkuuluisaa kulissiavioliittoon ajautumista, jossa kumpikaan ei ole onnellinen.
Parisuhde on vaikea juttu. Rakkaus on vielä vaikeampaa. SEksi on helppoa ja jos se tai sen puute on ainoa juttu, olette voiton puolella ja pysytelkää siinä tilassa.

Lue lisää

joka on joskus saanut seksiä, ei saisi valittaa mistään. Riittäisikö teille pojilla todella se, että teitä kohdeltaisiin kävelevinä peniksinä? Joku keski-ikäinen lihava nainen olisi valmis pikaisesti runkkaamaan itsensä orkkuun teitä käyttäen ja sen jälkeen vetäisi housut jalkaan ja lähtisi?

Annatte teksteissänne sen vaikutelman, että ongelma on nimenomaan pillun puute. EI yksinäisyys, hellyyden- ja läheisyydenkaipuu, rakastetun puuttuminen tms, vaan se, että megabeibet eivät anna teille tussua. Siitä itkeminen ei ole omiaan herättämään sympatiaa.

(En minäkään ulise siitä kuinka kaupungin komeimmat kundit eivät halua tarjota minulle tuntikausia laadukasta cunillingusta. Mutta se tuppaa välillä ottamaan päähän ettei näytä kelpaavan kuin korkeintaan jonkun keski-ikäisen avioliittoonsa kyllästyneen itseään täynnä olevan möhömahan hetkelliseksi pikapanoalustaksi. Kyllä sitä munaa saisi, mutta hellyys, kiintymys, välittäminen ym ovatkin sitten kiven takana.)

miax kirjoitti:

joka on joskus saanut seksiä, ei saisi valittaa mistään. Riittäisikö teille pojilla todella se, että teitä kohdeltaisiin kävelevinä peniksinä? Joku keski-ikäinen lihava nainen olisi valmis pikaisesti runkkaamaan itsensä orkkuun teitä käyttäen ja sen jälkeen vetäisi housut jalkaan ja lähtisi?

Annatte teksteissänne sen vaikutelman, että ongelma on nimenomaan pillun puute. EI yksinäisyys, hellyyden- ja läheisyydenkaipuu, rakastetun puuttuminen tms, vaan se, että megabeibet eivät anna teille tussua. Siitä itkeminen ei ole omiaan herättämään sympatiaa.

(En minäkään ulise siitä kuinka kaupungin komeimmat kundit eivät halua tarjota minulle tuntikausia laadukasta cunillingusta. Mutta se tuppaa välillä ottamaan päähän ettei näytä kelpaavan kuin korkeintaan jonkun keski-ikäisen avioliittoonsa kyllästyneen itseään täynnä olevan möhömahan hetkelliseksi pikapanoalustaksi. Kyllä sitä munaa saisi, mutta hellyys, kiintymys, välittäminen ym ovatkin sitten kiven takana.)

Lue lisää

mitä tarkoitat, ei ne ymmärrä kuitenkaan!

"(En minäkään ulise siitä kuinka kaupungin komeimmat kundit eivät halua tarjota minulle tuntikausia laadukasta cunillingusta. Mutta se tuppaa välillä ottamaan päähän ettei näytä kelpaavan kuin korkeintaan jonkun keski-ikäisen avioliittoonsa kyllästyneen itseään täynnä olevan möhömahan hetkelliseksi pikapanoalustaksi. Kyllä sitä munaa saisi, mutta hellyys, kiintymys, välittäminen ym ovatkin sitten kiven takana.) "

Olen tasan samaa mieltä! En todellakaan tahdo olla mikään panopuu vaan nauttia täysin rinnoin läheisyydestä ja nautinnollisesta, tyydyttävästä, molemminpuolisesta seksistä läheisen ja tärkeän ihmisen kanssa!

Pillunpuutetta ulisevat saavat jäädä yksin! Eivät he rakkaudella tahi kumppanilla mitään tekisikään(loukkaisivat vain korkeintaan).