Jos ei niin millainen hänen pitäisi olla?
Onko itsekeskeinen ystävistä parhain?
Voiko ystävän kanssa riidellä?
Onko itsekeskeinen ystävistä parhain?
Voiko ystävän kanssa riidellä?
Onko sinulla ystävä?
Utelijas*
18739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Me ei pystytty riitelemään, hän mieluummin katkaisi välit, kun olisi sopinut. Luulen ettei hän voi hyvin itsensä kanssa.
Hänessä oli kumma piirre se että hän saattoi sanoa hyvinkin tahdittomasti minulle, muttei pitänyt sitä suuttumisen aiheena. Mutta kun minä erehdyin olemaan vain kerran tahditon suuttui hän heti.
Se taas on itsekeskeisyyttä minun mielestäni. Mitäs muut uskoo itsekeskeisyyden olevan?
Leikillisesti kai halutaan sanoa, että "perhe" on pahin. Minun kohdallani se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että minä olen perheen MUSTA LAMMAS. Se lammas, joka ei pystynyt huolehtimaan työstään, lapsestaan eikä kodistaan, joutui luopumaan kaikesta ja häpeämään olemassaoloaan, ei puuttunut kuin tuhkasäkki päältä.
Onneksi löysin oikeita vertaisryhmiä, joihin minut toivotettiin tervetulleeksi, siitäkin huolimatta, että olen kertonut rehellisesti elämäni syöverit. Vuorovaikutuksellinen keskustelu toisten kovia kokeneiden kanssa on rohkaissut niin paljon, että nyt pystyn kävelemään pää pystyssä enkä väistele vastaantulijoita. Emme todellakaan ole luusereita, jos sitäkin nimitystä halutaan käyttää. Nyt olen joskus jopa iloinen ja huumorikin on alkanut kukkia pitkästä aikaa!
Kaksi hyvää ystävääni, L ja H, ovat kulkeneet rinnallani jo lähes 35 vuotta, heihin tutustuin ammatin myötä. Rankimman elämänkoulun aikana löysin 5 uutta ystävää, joiden kanssa pidämme jatkuvasti yhteyttä. Asumme eri puolilla Suomea, känny ja netti ovat hyviä ja tarpeellisia go-betweenejä, sanansaattajia.
Ikää on jo yli 60 v, yleisiin rientoihin ei tee mieli lähteä yksin. Onneksi hoidin sen elämänosion aiemmin.
Minulla on vielä yksi toive: kunpa löytäisin mukavan, vapaan, huumorintajuisen, omillaan toimeentulevan miehen ystäväkseni. Olen uskonut, luottanut ja tullut härskisti petetyksi ja jätetyksi. Melkein alkaa jo hiipua usko siihen, että kukaan voisi enää välittää minusta oikeasti.
Niin, ja mistähän minä sellaisen miehen löytäisinkään, kun en käy juuri missään, ei myöskään ole varaa maksaa deittifirmojen kkmaksuja.
Mutta jospa ihmeitten aika ei olisikaan ihan kokonaan ohi vaan HÄN tupsahtaisi jostain elämääni!Ottaisin sellaisen ihmeen ilomielin vastaan ja pitäisin hyvänä(nä)ni.
Sinulle jos hymyilit vastaantulijalle
Sinulle jos autoit vanhuksen kadun yli
Sinulle jos hoidat omaa äitiäsi
Sinulle jos autat rakasta isääsi
Sinulle jos olet kiltti eläimille
Sinulle jos huolehdit pienimmistä
Sinulle jos ruokit talvilintuja
Sinulle jos joskus unelmoit
Sinulle jos soitat yksinäiselle
Sinulle jos rakastat
Sinulle jos olet surullinen
Sinulle jos haluat kukan
Sinulle jos heräsit iloisena
Sinulle jos käyttäydyit kohteliaasti
Sinulle jos lupaat muistaa ystävää
Sinulle jos kasvat sisäisesti
Sinulle jos olet sanasi mittainen
Sinulle joka luit tämän jutun
Minulle kun tulin tästä iloiseksi
olen saanut lukea! Ihan tuli onnellinen olo!
http://images.neopets.com/template_images/jubjub_welcome.gif
- on hyvä ja ei niin hyviä
- ei ole, vältän
- ei tule riitaa, keskusteluja, napakoitakin
niin monella eri tapaa. Kaikki kaverisuhteesta rakkaussuhteeseen ja siltä väliltä. Minä määrittelisin vanhan ystäväsuhteeen niin, että vaikka ei olla tavattu pitkään aikaan tuntuu kuin olisi eilen viimeksi tavattu. Uusi ystäväsuhde taas on jokin kumma kemia, tai samanlainen huumorintaju, joka yhdistää kaksi ihmistä. Siitä se ystävyys ja yhteydenpito alkaa ja kukkii tai kuihtuu pois.
Minulla on paljonkin hyviä ystäviä, oikeastaan ystäväpiiri... He ovat nykyisessä elämäni vaiheessa lasteni ja lastenlasteni lisäksi "elämäni suola"... Yksi heistä on kuitenkin ylitse muiden... :)
Kyllä ystävien kanssa voi asioista riidelläkin ja joskus joku jopa vetää hetkeksi "herneen" nenäänsä... Hymyillen asia kuitenkin pika-pikaa ohitetaan eikä ystävyys siitä kärsi... Jokainenhan meistä on oma yksilönsä myös puutteineen... :)
Riitelemme joskus, ja välillä kyllästytäänkin toisiimme.
Mutta se osoittaa vain ystävyyden syvyyttä, voi olla oma itsensä ja näyttää kaikki tunteensa, myös ärtymyksen.
Tuutavia on jonkin verran, en laske heitä ystäviksi.
oikea ystävä, mulla on. (Kel' onni on se onnen kätkeköön) !
Vuosien varrella ystäviä on tullut ja mennyt. Pari vuosikymmeniä säilynyttä ystävyyssuhdetta on.
Onneksi on tullut myös uusia. Iän myötä ystävystyminen käy vaikeammaksi. Tuttavia on paljon, jotenkin tässä iässä pelkkä tuttavuus tuntuu helpommalta. En haluaa sekaantua kenenkään elämään, enkä enää jaksa ”piällysmiestä”.
Ystävä hyväksytään mielestäni sellaisena kuin on, ei sellaisena kuin pitäisi olla. Ystävän kanssa voi olla eri mieltä, riidellä ei tarvitse.
olen muuttanut seudulle mutta kun ei ole varaa edes bussikorttiin ,en käy missään ja keskustaan matkaa,olen yksinäinen,onhan tuossa pari lähiöpubia,mutta ei ne näin 61 v.naista kiinnosta.Kirjastossa istun usein,sielläkään ei saa puhua,usein menee päiväkausia että ei tule puhuttua kenenkään kanssa.
Yksi ehdotus minulla olisi kaikille niille, joilla ei elämässä tunnu olevan kiinnekohtaa ja muillekin. Tavallinen jumalanpalvelus voisi olla elämässäsi yksi varteenotettava tilaisuus, kenties se muuttaisi elämäsi ja avaisi silmäsi näkemään Jumalan luoman maailman ympärilläsi kauniina kukoistavana paikkana. Siellä taivaan linnut laulavat ja kedon kukat kukkivat. Seurakunnan työntekijät ovat Sinua varten ja tulevat pyydettäessä juttelemaan luoksesi. Ole rohkea, älä jättäydy neljän seinän sisään.
ajatellut, jopa vuosia, että lähden kirkkoon, mutta en vaan oo saanut aikaseksi.
Yksin minäkin oon, se on suurin syy miksen saa itsestäni irti, nousta ja lähteä.
Olen usein miettinyt, ettei kirkko ole aktiivinen, meitä yksinäisiä on varmasti paljon jotka olis kiitollisia kun joku ottais yhteyttä meihin.
Jehovan todistajat kyllä kulkee oven takana, mutta se on vieras uskonto, sitä automaattisesti karttaa.
Miksei kirkko vois tehdä samoin, tulla koteihin juttusille ovelta ovelle, samalla kertois tilaisuuksista minne vois tulla.
toveri tai tuttavuus. Ihmisen ei ole hyvä olla aivan yksin. Minä olen saanut täältä samalta sivulta 4 tuttavaa ja yhden ystävän. Kokeileppas sinäkin etsi jostain gallerija sivulta mielyttävän tuntuinen henkilö ja kirjoita hänelle. Voi tärpätä kokeile edes...
on todella arvokas voimavara,netti keskustelukin voi olla,pieni apu yksinäisyyteen.
Ei ole, eikä tee mieli. Ei ole tarvetta kenellekään uskoutua.
Ehkä oli joskus kouluaikana. Siihen ne loppuivat.
sitä,että tarvitsee USKOUTUA kellekkään.
Minusta on ihana kuunnella virsiä ja kuunnella vajavaisena ihmisenä lohduttavaa puhetta siellä.
ystäviä on ollut, myös mennyt. Itsekeskeisenä pidän ystävää, joka ei pidä yhteyttä, on entinen ystävä. Riidellyt en juuri ole kenenkään kanssa, eri mieltä voi olla asiallisesti. Pidän yhteyttä puhelimitse, kirjeitse, sähköpostin välityksellä ja tapaamalla. Uusia ystäviä voi saada tässäkin iässä. Tänään tapasin kämppiksen kurssilta vuoden takaa, ystävystyimme tuolla kurssilla. Ystävä ei lavertele asioita ympäri maailmaa, vaan on luotettava. Vain yksi kerrallaan voi olla sydänystävä, se onkin melkein eri asia.