onko muutkin kokeneet gerbiilin menetyksen?? itselläni kuoli/nukutettiin 12.1.09 kaksi vanhaa herraa.. olivat jo 4,5v siis pitkää ikää eläneitä. toisella tuli su iltana hengitysvaikeuksia ku haukkoi henkeä, eikä päästy illalla enää lääkäriin niin yöllä oli nukkunut pois, surettaa ku kärsi.. ja toisella tasapaino häiriö ku kulki vinossa, enkä halunnu jättää yksin. olivat veljiä ja ostin ne jo aivan pieninä.. vieläkin itkettää ku oikein kirjottaa ja muistelee asiaa.. kirjoitin järkytyksissäni paljon runoilua muistikirjaani.. jotenkin vain helpotti vähän.. olisi kiva jos kohtalotovereita löytyisi..
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tosi surullista kun oma lemmikki kuolee. Itselläni ollut jo seitsemän gerbiili joista kaikki elivät suhtkoht pitkän ja onnellisen elämän. Nyt meille on tullut kaksi suloista tyttöä ja toivon että ne saavat porskuttaa vielä pitkään :)
miten paljon sitä kiintyy tollasiin pieniin "hiiriin", on ne omia persoonia kuitenkin kaikki.
Mulla on ollu toistakymmentä taskukengurua, osa syntymästä kuolemaan (n.3vuotiaina) ja aina on ollu tippa linssissä. Tällä hetkellä meillä on neljä gerbiiliä ja vanhimmalla on patti jalassa eli surua on tulossa.
Surusta pääsee onneksi yli.
mun gerbiilit kuoli kun kissa tappoi ne... ja niil oli 3vk poikanen ja se kuoli kun sil ei ollut enään kaveria eikä emoa....
Minulta kuoli vuoden vaihteessa 4,5-vuotias gerbiilimummo. Vieläkin tulee suru kun ajattelee sitä, vaikka terraariossa vipeltääkin nyt kaksi nuorta gerbiilipoikaa.
kolme päivää sitten kahta päivää vajaa kaksivuotias dove pied neiti ja ikävähän on suuri. Tosin olen käsitellyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että hyvä kun se kuoli. Sillä oli kasvain ja se selvästi kärsi ja laihtui, joten minua ei kovin paljon itketä - onhan se nyt paremmassa paikassa. Toki se, etten enää ikinä nää neitiä tuo kyyneleet silmiin.