Miten tulisi suhtautua tilanteeseen vanhempana? Lapsemme on ollut perhepäivähoidossa kohta vuoden. Koko tämän ajan hoitaja on sanonut, että hyvin mennyt, leikkii sen ja sen kanssa enemmän ja käyttäytyy hyvin, on reipas jne. Sitten kuin kirkkaalta taivaalta tulee tieto, että hän kiusaa toisen kanssa, että nyt eräs lapsi ei tule enää mielellään hoitoon. On meidänkin lapsi sanonut samaa, mutta on ajateltu, että se menee ohi. Meille on aina kerrottu nimenomaan, että lapsemme ja tämä, jonka äiti nyt tätä valitti, leikkivät keskenään ja olleet kuin paita ja peppu. Tämä ”kiusattu” lapsi on ollut vauvasta asti hoidossa ja on nyt n.4,5-vuotias. Minun lapseni on 2,5v. Joten ikäeroakin heillä on. Onko tämä lapsi sitten, jota niin puolustellaan, vaikka mitään siis todella pahaa ei ole tapahtunut ikään kuin hoitajan lellilapsi pitkän hoitohistorian takia? Eikö tilanteessa pitäisi katsoa lapsen ikätasoista kehitystä, ei vain olettaa, että osaa kaikkea tehdä vielä niin rakentavasti vai onko yhteiskunta muuttunut? Eikö kaikki lapset ole kuitenkin samanarvoisia?
Miten ammatillisesti pph (tai äiti)olisi tilanteen paremmin hoitanut? Asiasta kerrottiin lasten kuullen hoidosta hakiessa. Kukaan ei sanonut miten kiusaaminen on tapahtunut. Itse totesin vain, että olisin toivonut, että asiasta olisi aikuinen hoitaja tai tämä vanhempi sanonut aikaisemmin, jos jotain ongelmia ollut. Sitten lasten kanssa vielä asia käyty läpi miten hoidossa ollaan jne. Lapset kuuntelivat silmät suurina aikuisten puheita ja ovat varmasti hämillään, kun tapahtumista aikaakin. On minunkin lasta purtu, huudettu yms. mutta olen katsonut tilannetta niin, että kaikkea voi hoidossa tapahtua. Kyllä lapsillakin on oikeus tunteisiin kuten kiukkuun jne. Eikö hän opi näistä riitelytilanteistakin? Hoitaja laittaa pelin poikki. Ei varmaan koskaan hoidossa voi olla niin hieno tilanne, ettei esim. leluista tule riita. Kuitenkin sitten lähtiessä pois tilanteesta, tuo äiti vähätteli asiaa. Etsi syytä siitä, kun oli saanut juuri toisen lapsen, että olisiko tämä ”kiusattu” lapsensa mustasukkainen ja sen takia ei halua hoitoon jne. Mutta minusta on väärin sitten tavallaan ottaa puheeksi (turhaan) asiaa, joka voi hoidossa välillä sattua; on päiviä jolloin ei huvita sinne lähteä, joskus riidellään. Ihan kuin olisi haluttu vain muista lapsista syntipukki. Lapsemme ei käy hoidossa kuin pari päivää viikossa. Tämä teksti voi olla sekava, mutta toivon asiallisia vastauksia itse hoitajilta ja kaikilta joilla, on asiasta kokemusta, kun hoidossa on jotain ongelmia.
Miten ammatillisesti pph (tai äiti)olisi tilanteen paremmin hoitanut? Asiasta kerrottiin lasten kuullen hoidosta hakiessa. Kukaan ei sanonut miten kiusaaminen on tapahtunut. Itse totesin vain, että olisin toivonut, että asiasta olisi aikuinen hoitaja tai tämä vanhempi sanonut aikaisemmin, jos jotain ongelmia ollut. Sitten lasten kanssa vielä asia käyty läpi miten hoidossa ollaan jne. Lapset kuuntelivat silmät suurina aikuisten puheita ja ovat varmasti hämillään, kun tapahtumista aikaakin. On minunkin lasta purtu, huudettu yms. mutta olen katsonut tilannetta niin, että kaikkea voi hoidossa tapahtua. Kyllä lapsillakin on oikeus tunteisiin kuten kiukkuun jne. Eikö hän opi näistä riitelytilanteistakin? Hoitaja laittaa pelin poikki. Ei varmaan koskaan hoidossa voi olla niin hieno tilanne, ettei esim. leluista tule riita. Kuitenkin sitten lähtiessä pois tilanteesta, tuo äiti vähätteli asiaa. Etsi syytä siitä, kun oli saanut juuri toisen lapsen, että olisiko tämä ”kiusattu” lapsensa mustasukkainen ja sen takia ei halua hoitoon jne. Mutta minusta on väärin sitten tavallaan ottaa puheeksi (turhaan) asiaa, joka voi hoidossa välillä sattua; on päiviä jolloin ei huvita sinne lähteä, joskus riidellään. Ihan kuin olisi haluttu vain muista lapsista syntipukki. Lapsemme ei käy hoidossa kuin pari päivää viikossa. Tämä teksti voi olla sekava, mutta toivon asiallisia vastauksia itse hoitajilta ja kaikilta joilla, on asiasta kokemusta, kun hoidossa on jotain ongelmia.
Vastaukset 23
Vanhimmat
huomattavasti vanhempaa lasta. Olisko niin että nyt on mennyt termit sekaisin. Tuon ikäinen kun yrittää epätoivoisesti päästä mukaan isomman leikkeihin. Isompi taas kokee epämiellyttävänä tämän pienemmän mukaantulon leikkiin ja kokee sen kiusaamisena??
Kuinka järjestää leikki siten, että kaikki leikkijät saisivat leikistä iloa? Aikuisen mahdollisuudet ohjata leikkiä?
on todellakin pienempi. Minulle jäi mm. siitä syystä todella huono olo. Hän puhuu sujuvasti ja ymmärtää puhetta kyllä. Kertoo hoitopäivän jälkeen asioista. Kertoi kerrankin, kun oli rikkonut jonkun tekemiä hiekkakakkuja. Sitten muistan miten tämä äiti kuitenkin sanoi vielä, että ei se heidän lapsosensa aamuisin valita hoitoon lähdöstä, kun just oli sanonut toista...Että nyt tuntuu, että jossain perheessä on pakka todella sekaisin. Ja hoitaja sanoi, ettei hänen mielestään ole ihmeitä ollut hoidossa. Varovaisesti tosin totesi sen.
edelliseen ihmettelyyni. Tämän isomman äiti on siis kotona vauvan kansa ja laittaa isomman pph:oon. Itse jo olisin tuon 4,5v.lapsen housuissa niin kyllä minä olisin turhautunut tilanteeseen ja oireilisin epätavallisella käytöksellä. Ei käy kateeksi hoitajan työtehtävää. Kuinka saada sopu säilymään kun lapsi miettii mitä äiti puuhastelee uuden pikkusisaruksen kanssa päivät pitkät??
Tuo on vielä pientä. Meidän lapselle sanottiin, että hänestä tulee koulukiusaaja. Ei noin pieni lapsi vielä ymmärrä oikeesti asioita. Ikävä, että asia on esitetty teille noin. Kaikissa tilanteissa on usein myös monta puolta. Kuten aikaisempi vastaaja kirjoitti esim. leikkimistilanteista. Jätä vain kommentti omaan arvoonsa, koska eivät edes osaa sanoa, miten kiusaamista on tapahtunut. Hoitajanhan pitäisi myös jo puuttua siihen. Ei vanhemmat voi tietää mitä siellä hoidossa oikeesti tapahtuu. Lapset ovat hoidossakin oppiakseen uusia tilanteita ja heitä tulee ohjata. Ikävää tietenkin heittää kuin ilmaan joku ajatus jostain, kunhan vain pitää sanoa, jos todellista ongelmaa ei kuitenkaan nähtävästi edes ole. Ollut vain normaali pienten lasten tilanne, joka ei ole tavatonta! Äidillä voi myös olla syyllisyyden tunne, kun lapsensa hoidossa ja itse vauvan kanssa kotona, eikä kaikki suju hyvin. Laittaa omat ongelmansa toisten niskaan.
joo, se kun sanoit hoitajan "varovasti sanoneen" ettei ihmeempiä ole tapahtunut, eli normaalia päivän touhuja ja ainahan lapset kiistelee tai on riitaa lelusta ym.
taitaa olla äidillä vaan pinna kireellä, painostanut hoitajaa sanomaan teille, et muka kiusataan.
hoitaja ois varmasti sanonut teille, jos jotain ihmeempiä ja puuttumisen tasoista kiusaamista ois sattunut.
heijän muksu vaan ei halua hoitoon kun tietää että äiti on kotona, onhan hän jo niin iso poika, että miettii jo tarkkaan tämmöset jutut.
aattelee ehkä et jos hänestäkin tulis vauva, ei tarvitsis mennä hoitoon. on vaan kade vauvalle.
sääliksi käy poikaa.
sinä jos näät tätä äitiä sano että ei ole mitään kiusaamista jos teidän lapsi ei vaan halua hoitoon kun tietää että sinä olet kotona. toinen äiti voi noin sanoa, mutta hoitaja ei voi.
Me nimenomaan ollaan sanottu varhaiskasvatussuunnitelman tekotilaisuudessa (ne on kaikki kirjattu paperille) ja muutenkin hoitajalle, että kertoo meille aina kun ilmenee jotain vaikeuksia, Sen takia, että niihin mahdollisimman ajoissa voi puuttua. On meidän lapsellemmekin tämä ns. kiusattu tehnyt kaikenlaista, mutta ehkä me emme ole sitten tehneet asiasta numeroa, koska se ei ole jatkuvaa. Ei sekään ole oikein, että isoin lapsi ja hoidossa pisimpään ollut saa määrätä siellä kaikesta. Miksi hoitaja sitten sanoo, että lapsemme tottelee kieltoja, mutta tämä kiusattu ei. Minusta tuntuu, että tämä kiusaaja pitää vallassa tätä hoitajaakin, joka on hoitanut häntä vauvasta asti.
hoitaja vaan mielistelee, kun ei uskalla näille sanoo suoraan.
mulla kans oli alkuaikoina se vika etten uskaltanut sanoo suoraan vanhemmille asioista. nyt kyllä sanon heti kiertelemättä jos jotain sanottavaa.
Ei ne meidän lapset, vaan nuo toisten lapset!
että lähes viisivuotias reagoi jo siihenkin, että hänet laitetaan hoitoon kun äiti on vauvan kanssa kotona. Lisäksi jos hoidossa leikkikaverit ovat noin paljon nuorempia, saattaa lapsi kärsiä jo ikäisensä seuran puutteesta. Se varmaan kärjistää tilannetta osaltaan.
Kuitenkin kiusaamisasiaan pitää mielestäni suhtautua vakavasti. Ei hoitajakaan voi vähätellä sitä, jos toinen lapsi kokee tulleensa kiusatuksi. Minusta sinun täytyy ottaa selvää, miten kiusaaminen esiintyy. Sinun lapsesi on juuri siinä iässä, jossa moni lapsi osoittaa omaa tahtoaan mm. puremalla, tönimällä ja läpsimällä muita lapsia. Vaikka lapsi ei vielä ymmärräkään satuttavansa toista, on hänelle tehtävä selväksi, ettei niin saa tehdä.
En näe kertomuksesi perusteella hoitajan toimissa mitään epäammatillista, ja ammatillisuuttahan ei tuon toisen lapsen äidiltä voi edes pyytää. Ikävää tietysti on se, että asiasta puhuttiin lasten kuullen, mutta pph:n ollessa kyseessä vaihtoehto tälle olisi kai ollut pyytää teitä molempia vanhempia erikseen keskusteluun ilman lapsianne pph:n työajan ulkopuolella. Tällöin olisitte joutuneet itse hommaamaan lapsillenne toisen hoitajan tuon keskustelun ajaksi ja ehkä pph olisi joutunut pyytämään siihen työnantajansa luvan tms. Nyt tuskin niin vakavasta asiasta on kyse, että tällainen operaatio olisi tarpeen?
"Onko tämä lapsi sitten, jota niin puolustellaan, vaikka mitään siis todella pahaa ei ole tapahtunut ikään kuin hoitajan lellilapsi pitkän hoitohistorian takia? Eikö tilanteessa pitäisi katsoa lapsen ikätasoista kehitystä, ei vain olettaa, että osaa kaikkea tehdä vielä niin rakentavasti vai onko yhteiskunta muuttunut? Eikö kaikki lapset ole kuitenkin samanarvoisia?"
Kaikkien lasten tulee olla samanarvoisia ja toki lapsen ikä- ja kehitystaso tulee ottaa huomioon. Siltikin kiusaamiseen pitää puuttua ja siitä pitää kertoa vanhemmille. Mitä ilmeisemmin sinun lapsesi on tosiaan kiusannut nyt tätä toista lasta, ja toisen lapsen äiti on kaiketi turhaankin asiasta hermostunut. Siltikin sinun täytyy suhtautua vakavasti siihen, jos lapsesi kiusaa muita. Vaikka kyseessä olisikin vain ikävaihe, eikä kiusa olisi kovin vakavaakaan, niin älä jätä sitä siihen, että meneehän se ohi aikanaan. Osoita sinä se, että osaat suhtautua itse asiaan asiallisesti ja aikuismaisesti vähättelemättä oman lapsesi osuutta, mutta tekemättä kärpäsestä härkästä.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Niin, tosiaan meillä asia käydään läpi, asiat kuin asiat. En siis vähättele äitiä, enkä jättänyt asiaa tähän. Lapseni kanssa on käyty läpi kiusaamisasiat ym. tavoista kuinka ollaan. Mutta silti kärpäsestä ei pidä tehdä härkästä! Ihmettelen vain, että aivan yht äkkiä tämmöinen asia. Sattuu varmasti huonoja päiviä itse kullekin. Ja minusta asiasta olisi pitänyt keskustella myös sen toisen kiusaajan vanhemman kanssa. Nyt asiasta on sanottu aika yksipuolisesti. Hoitajan mielestä ei ole ollut ongelmia! Ja kiusattukin on lähes puolet vanhempi. Asia kyllä vielä selvitetään, koska nyt tässä on selvästikin jotain mätää, enkä sano tätä sillä, että haluan olla se äiti, jonka lapsi on aina kiltti tai saan kristallikruunun "meidän lapsi on paras", vaam kaikki palikat ei kertomuksen mukaan ole aivan kohdallaan. En vain osaa vielä sanoa missä mättää. Nämä kun vielä vähän aikaa sitten olivat kuin paita ja peppu. Odottivat toinen toistaan hoitoon ja oli ikävä, kun toinen ei hoitoon tullut. Meidän lapsi kun käy vain pari kertaa viikossa.
miten tuo mahdollinen kiusaaminen esiintyy. Onko mahdollista että se olisi juurikin jotain lapsesi ikätasolle ominaista puremista, tönimistä ja läpsimistä? Tuollainen on voinut meinaan olla ajoittain kuvioissa jo pidempään, mutta hoitaja ei ole kokenut sitä niin ongelmalliseksi, että olisi viitsinyt teitä asialla huolestuttaa? Yleensä jokaisesta lapsen huonosta käytöksestä ei mainita, sillä ne kuuluvat elämään ja pikkujutut yleensä selvitetään jo hoidossa. Ja oikeasti parivuotinen lapsi saattaa ihan päivittäin tönäistä kaveriaan uhmapuuskassaan. Jos jokaisesta tällaisesta hoitaja raportoi vanhemmille, asia paisuu hyvin herkästi vanhempien mielessä kärpäsestä härkäseksi. Ei ole mukavaa saada lähes päivittäin negatiivista palautetta lapsestaan, ja herkästi siihen reagoi siten, että kokee ettei hoitaja pidä siitä omasta lapsesta enää.
Kirjoituksistasi sain sellaisen käsityksen, että hoitaja ei ole katsonut kyseessä olevan iso ongelma, joten siksi ei ehkä olekaan sanonut mahdollisista pikkutönäisyistä mitään. Sitten kuitenkin hoitajan pitää reagoida, jos toinen lapsi valittaa kotona tulevansa kiusatuksi. Yksinkertaisesti ammattitaitoinen hoitaja ei voi jättää reagoimatta täällaiseen, vaikkei itse ongelmaa suurena pitäisikään. Tällöin on vanhemmille asiasta informoitava.
"Ja minusta asiasta olisi pitänyt keskustella myös sen toisen kiusaajan vanhemman kanssa. Nyt asiasta on sanottu aika yksipuolisesti."
Mistä päättelet, ettei hoitaja ole keskustellut sen toisen vanhemman kanssa? Mistä hän sitten edes tietää että lapsi valittaa asiasta kotona, jos ei ole minkäänlaista keskustelua vanhempien kanssa siitä käynyt? Sinullehan hoitaja ei kuitenkaan voi eikä lain mukaan edes saa kertoa niistä keskusteluista, joita hän muiden vanhempien kanssa käy. Hoitajalla on vaitiolovelvollisuus.
Niin siis hoitaja ei asiasta varmaan sanokaan, koska hän on sanonut jo ettei ole ongelmaa. Siis siinä tilanteessa kun hain lapsen, minulle äiti sanoi ja ei sanonut kuitenkaan toisen lapsen vanhemmalle. Minun lapseni ei siis ole kuulema ainoa, joka hänen lastaan kiusaa. Siis ei jäänyt odottamaan toisen lasten vanhempaa, jolloin olisi voinut sanoa, kun me kaikki haemme lapsemme pois samaan aikaan. Olisi tullut aivan heti. Minun lapsellani ei ole kuulema tapa purra, läpsiä tai hakata. Sellaista ei kuulema se kiusaaminen olekaan, mutta kun olen kysynyt, ei kukaan sitä osaa eritellä. Ja minusta tämä kiusattu on jo niin iso, että voisi itse sanoa, miten nämä kaksi lasta häntä kiusaa.
hoitajassa sitten on mielestäsi vialla, jollei hän kerran ole sinulle edes valittanut lapsesi kiusaamisesta ja sanoo vain, ettei hän ole huomannut sellaista? Miksi hän sinusta on toiminut epäammatillisesti? Eihän hän voi toisen lapsen vanhempaa moittia kuitenkaan.
Jos siis asia on nyt niin, että ainoa joka on valittanut kiusaamisesta on tämän kiusatun tytön äiti, eikä hänkään osaa selittää millaista kiusaaminen on ja vieläpä itsekin pitää mahdollisena sitä, että oma lapsensa liioittelee ongelmaa, niin mikä on enää ongelmana? Sinä sanot että juttelet oman lapsesi kanssa ja sitten teet niin. ja se siitä. Pyydä hoitajaa vaikka varmuuden vuoksi informoimaan sinulle heti, jos lapsesi yhtään näyttää kiusaavan toista. Jollei mitään infoa tule, niin asia on kai loppuunkäsitelty. Jos tuo äiti vielä aiheesta valittaa, sano suoraan, ettei hoitaja ole huomannut lapsesi kiusaavan, joten ehkä äidin kannattaisi jutella sen oman lapsensa kanssa aiheesta tarkemmin.
Me nimenomaan ollaan sanottu varhaiskasvatussuunnitelman tekotilaisuudessa (ne on kaikki kirjattu paperille) ja muutenkin hoitajalle, että kertoo meille aina kun ja jos ilmenee jotain. Sen takia, että niihin mahdollisimman ajoissa voi puuttua. Epäammatillisesti ehkä ajattelin tilannetta missä ja miten hoitaja sanoi, hoitaja olisi voinut sanoa jämäkämmin ja kovemmalla äänellä :) en tarkoita huutamista! ettei hän ole sellaista huomannut, kun äiti sen asian puheeksi otti. Tavallaan hoitaja "myötäili" koska ei ollut jämäkkä, ehkä pelkäsi toista äitiä? Suoranaisesti äiti puhui minulle ja myös hoitajalle. Hoitaja on edelleen sitä mieltä meille vanhemmille, että päivät sujuvat hyvin. Ja hoitajalle sanottu on, että jos ilmenee kiusaamista, on siitä sanottava myös meille! Ehkä tämä asia on loppuunkäsitelty nyt. En aio enää asiaa puida.
"Epäammatillisesti ehkä ajattelin tilannetta missä ja miten hoitaja sanoi, hoitaja olisi voinut sanoa jämäkämmin ja kovemmalla äänellä :) en tarkoita huutamista! ettei hän ole sellaista huomannut, kun äiti sen asian puheeksi otti."
Tilanne tuli varmasti yllätyksenä hoitajallekin? Aina ei yllättävässä tilanteessa osaa valita kaikkia miellyttävää äänensävyä automaattisesti. Jos hän olisi sanonut kovemmin sanottavansa, olisi ehkä se toinen äiti nyt täällä valittamssa väärästä äänilajista? Epäammatillisuutta tuskin kuitenkaan on se, että äänensävy ei sinua miellyttänyt tilanteessa, johon hoitajakaan ei ollut osannut varautua?
Kyllä minä hoitajana seison sanojeni takana ja sanon (olen joutunutkin sanomaan) vastaavassa tilanteessa jämäkästi "etten ole sellaista huomannut"! Yleensäkin kun keskustelen vanhempien kanssa, kerron mielipiteeni, päivän kulusta suoraan, lapsien käyttäytymisestä jne. Parempi on vanhemmat pitää ajantasalla kuin että sitten laukoo jotain yllättävää, ellei se ole yllättävää. Tuohan kertoo aivan selvästi sen, että hoitaja pelkää tai jopa myötäilee. Hänellä ei ole hänelle kuuluvaa ammattitaitoa ja arvoa, hän on kuitenkin se aikuinen, joka on päivällä läsnä. Lisäksi hoitaja olisi voinut ehdottaa, että aikuiset olisivat sivummalla keskustelleet asian, hän olisi katsonut lapsia. Lisäksi nimenomaan, koska hoitaja oli yhtä yllättynyt muka kiusaamisesta kuin äiti, jolle valitettiin, olisi ehdottomasti pitänyt asia selvemmin sanoa, ettei ole sellaista huomannut. Juuri tuo "myötäily" antaa asian leijua ikään kuin ilmassa, kysymysmerkkinä.
että hoitaja ei ollut huomannut mitään. Ehkä hän - tilanteesta yllättyneenä - kuitenkin epäröi siksi, että mietti samalla, olisiko häneltä voinut jäädä jotain huomaamatta. Mitään selkeää kiusaamista ei tietenkään, sen olisi huomannut, mutta jokin asia, sana, teko, minkä toinen lapsi voi kokea kiusaamiseksi, vaikka hoitaja tai "kiusaaja" ei koe. Minusta on epäammattimaista se, että lauotaan pontevasti ja painokkaasti se mielipide, mikä ensimmäisenä tulee mieleen, vaikka ehkä todennäköisin ja lopulta oikeakin, ilman että pohditaan ensin vaihtoehtoja.
mitä tulee toisen perheen asioihin. Hän ei voi kertoa toisen perheen asioista, niistä jotka selittävät lasten epätavallista käyttäytymistä sosiaalisesa kanssakäymisessä.(äiti kotona vauvan kanssa ja isompi hoidossa, syyt tähän järjestelyyn??)
Pitäisikö vanhempien keskustella kahdestaan ilman hoitajaa ja selvittää oma tilanne toisilleen luottamuksellisen keskustelun kautta?
Jos tuntuu, että olet tullut väärinkohdelluksi hoitopaikassa lapsesinesa. 0ta yhteyttä päivähoidon-ohjaajaan. Hän osaa hoitaa asia hoitajan kanssa.
Meidän talossa pph, lapset itkevät ja huutavat, öisinkin, kaikki ei selvästikään ole kohdallaan.
Asunnon verhot kiinni päivisin, aina sisällä palaa valot,
jos ei olisi pph, siellä läävässä olisi sossu käynyt jo monta kertaa.
Ehkä voisit suhtautua siihen asenteella, että onpa hoitokaverilla outo äiti ja unohtaa sen sitten. Ei 2,5-vuotias "kiusaa" ketään ja jos jotain sen tyylistä on, niin hoitajan on saatava se loppumaan, ei äidin, joka on töissä. Olisiko isompi kotona sanonut toisen kiusaavan selityksenä, miksi ei halua hoitoon, vaikka todellinen syy on jokin ihan muu? Varsinkaan kun hoitaja ei tiedä kiusaamisesta mitään. Tietäisihän hän, jos sellaista olisi tapahtunut. Unohda koko juttu. Kukaan ei kiusaa ketään.
teidän lapsen kiusaamisesta, tai että kiusattu hänen lasta, pyydä hoitajalle sanomaan ja keskustele myös ohjaajan kanssa.
Kun meidän tyttöä oll joku purru hoidossa pph:ssa, niin ei me kyl heti vanhemmille siitä sanottu. Sanottiin hoitajalle, että kuka purrut ja millainen tilanne ollut jne. Hoitaja kertoikin. Sitten hoitaja oli sanonut siitä vanhemmille nätisti. Vanhemmat sanoneet, että ovat kieltäneet jne. ei auta kun ikä on mikä on. Mekin ymmärrettiin tilannetta. Ja sitten pureminen loppuikin. Ei mekään heti asiasta tehty kärpäsestä härkästä kuten tässä teidän tappauksessa näyttää nyt tuo äiti tekevän. Sit tosiaan jos tilanne jatkuu, niin sitten. Ilmeisesti ei ole edes fyysistä kertomanne mukaan tuo oletettu kiusaaminen, jos ei ole mitään puremiseen viittaavaan mikä on tietyssä iässä yleistä. Ja kyllä yleensä kerrotaan miten se kiusaaminen ilmenee. Nythän niin ei ole tehty.