No nythän on niin, että 16-17-vuotta on saman katon alla asuttu ja tuona aikana kolme lasta maailmaan saatettu. Siis kaikki vielä alaikäisiä. Ihan alusta, ihan tähän saakka, minä olen ollut perheen pääasiallinen tulonhankkija. Vaimo ei ole tuona aikana ollut työssä kaiketi ihan kahta vuotta. Lapset toki on aina ollut hoidossa päivät ja vaimo kotona pyykkäämässä ja tiskaamassa, myönnettäköön, etten juuri ole noihin toimiin puuttunut, jos ei nyt aivan katastrofilta ole huusholli näyttänyt töistä tullessa. (Tai kai se näyttää aina, mutta silmä tottuu). Siis toisin sanoen minä olen maksanut tähän saakka koko perheen elatuksen, tietysti poislukien lapsilisät, ja puolison äitiyspäivärahat ja työttömyyspäivärahat (tai työmarkkinatuet).
Nyt kun täällä näitä keskusteluja lueskelee ymmärtäisin, Että jos tästä suhteesta lähtisin. Nuo kulut kaiketi vain kasvaisivat. Siis jo kolmesta lapsesta maksaisin lähes nettoansioni verran (N.1800€/kk) elatusmaksuja, vaikka tähän saakka tuo summa on riittänyt niin talovelkojen maksuun, kuin hoitomaksuihin(täysimääräisenä), harrastuskuluihin, työmatkoihin(100km/p)ynnä kaikkeen siihen muuhun mitä nyt eläminen vaatii.
Eli jos katsottaisiin lasta kohden näiden täällä esitettyjen esimerkkien mukaan, että puolisolla ei ole ansiotuloja, ja siitähän, edelleen täällä esitettyjen esimerkkien mukaan, minä etävanhempana joutuisin maksamaan lasten koko elatuksen. Olikohan tuolla aikaisemmissa keskusteluissa mainittu 462€/lapsi/kk. Jos tuo toteutuisi minun kohdalla, minulle itselleni jäisi 414/kk työmatkakuluihin, asumis-, ja ruokakuluihin, (puhumattakaan, että haluaisin edelleen tavata lapsiani), niin lasten matkoihin, ynnä heidän elinkustannuksiin viikonloppuisin!
Jos tuosta jotain päättelisin, niin ehkä tuo olis, että realismi on tainnut unohtua myös niiltä, jotka lopulta elatusmaksuista päättää. Sen toki ymmärrän, jos erotilanteessa puolisoiden kesken on realismi kaukana!
Josko ymmärtäisin, että lasta kohden kulut, ehkä olisivat 200-250€ kuukaudessa, ja tuo jaettaisiin puolisoiden kesken, oltaisiin tilanteessa jossa kumpikaan puolisoista ei pääse edes kiusallaan edelleen toisen elätettävänä!
No, tuohan voi kuulostaa pieneltä, ja ehkä alakanttiin menikin tässä asiaa tarkastellen, kun esim. Espoon kaupunki näkyy laskevan toimeentulotuessa lasta kohden 221-292€/kk lasten määrästä riippuen. Mutta empä usko asiaa Espoossakaan lasketun niin kireäksi, että sais viikon kynsiään syödä! Vaikka en epäile, etteikö kohta joku vastaan väitä, mutta SAAT syödä kynsiäs jos niin TAHDOT!
Jep kyllä juttu on niin, että vaikka välillä vi***taa, kun ei täällä mitään tapahdu, ja kun makselee vielä hoitomaksuja satasia kuussa, niin ei taida olla varaa tosta erookaan ottaa. Kai se on vaan kärsittävä!
Sopii tietysti pohtia taas onko lasten kärsittävä taloudellisesti (elintasollisesti) vanhempien erosta, vaikka ehkä minun tapauksessa, sellaista ei ehkä tapahtuis, maksaisin sitten minkälaisia elatusmaksuja hyvänsä. Mutta yhtälailla, mikäli maksaisin elatusmaksuja niin paljon, ettei lasten elämä taloudellisesti muuttuisi, niin todennäköisesti elättäisin edelleen myös entistä puolisoani?
Kyllä niin on, ettei taida koira karvoistaan päästä... oli sitten kyse eukon oikuista tai elon kurjuudesta, ei auta kun kärsiä!
Jatkoja!
Nyt kun täällä näitä keskusteluja lueskelee ymmärtäisin, Että jos tästä suhteesta lähtisin. Nuo kulut kaiketi vain kasvaisivat. Siis jo kolmesta lapsesta maksaisin lähes nettoansioni verran (N.1800€/kk) elatusmaksuja, vaikka tähän saakka tuo summa on riittänyt niin talovelkojen maksuun, kuin hoitomaksuihin(täysimääräisenä), harrastuskuluihin, työmatkoihin(100km/p)ynnä kaikkeen siihen muuhun mitä nyt eläminen vaatii.
Eli jos katsottaisiin lasta kohden näiden täällä esitettyjen esimerkkien mukaan, että puolisolla ei ole ansiotuloja, ja siitähän, edelleen täällä esitettyjen esimerkkien mukaan, minä etävanhempana joutuisin maksamaan lasten koko elatuksen. Olikohan tuolla aikaisemmissa keskusteluissa mainittu 462€/lapsi/kk. Jos tuo toteutuisi minun kohdalla, minulle itselleni jäisi 414/kk työmatkakuluihin, asumis-, ja ruokakuluihin, (puhumattakaan, että haluaisin edelleen tavata lapsiani), niin lasten matkoihin, ynnä heidän elinkustannuksiin viikonloppuisin!
Jos tuosta jotain päättelisin, niin ehkä tuo olis, että realismi on tainnut unohtua myös niiltä, jotka lopulta elatusmaksuista päättää. Sen toki ymmärrän, jos erotilanteessa puolisoiden kesken on realismi kaukana!
Josko ymmärtäisin, että lasta kohden kulut, ehkä olisivat 200-250€ kuukaudessa, ja tuo jaettaisiin puolisoiden kesken, oltaisiin tilanteessa jossa kumpikaan puolisoista ei pääse edes kiusallaan edelleen toisen elätettävänä!
No, tuohan voi kuulostaa pieneltä, ja ehkä alakanttiin menikin tässä asiaa tarkastellen, kun esim. Espoon kaupunki näkyy laskevan toimeentulotuessa lasta kohden 221-292€/kk lasten määrästä riippuen. Mutta empä usko asiaa Espoossakaan lasketun niin kireäksi, että sais viikon kynsiään syödä! Vaikka en epäile, etteikö kohta joku vastaan väitä, mutta SAAT syödä kynsiäs jos niin TAHDOT!
Jep kyllä juttu on niin, että vaikka välillä vi***taa, kun ei täällä mitään tapahdu, ja kun makselee vielä hoitomaksuja satasia kuussa, niin ei taida olla varaa tosta erookaan ottaa. Kai se on vaan kärsittävä!
Sopii tietysti pohtia taas onko lasten kärsittävä taloudellisesti (elintasollisesti) vanhempien erosta, vaikka ehkä minun tapauksessa, sellaista ei ehkä tapahtuis, maksaisin sitten minkälaisia elatusmaksuja hyvänsä. Mutta yhtälailla, mikäli maksaisin elatusmaksuja niin paljon, ettei lasten elämä taloudellisesti muuttuisi, niin todennäköisesti elättäisin edelleen myös entistä puolisoani?
Kyllä niin on, ettei taida koira karvoistaan päästä... oli sitten kyse eukon oikuista tai elon kurjuudesta, ei auta kun kärsiä!
Jatkoja!
Vastaukset 9
Vanhimmat
elättävän lapsesi? Jos ei äiti pysty, ja sinä et halua niin kenen haluaisit sen tekevän?
Jos puolisollasi ei ole tuloja, niin aviopuolison on velvollisuus hänet elättää. Ota huomioon ettei hänellä ole kummoinen eläkekään tulossa jos hän on elämänsä perheelleen uhrannut, siitä kun ei mitään makseta.
ei ex-puolisoilla ole elatusvelvollisuutta toisistaan.
ja ihmettelen miksi pitäisi erota?
Eukko "hoitanut" kodin miten sattuu, ollu työttömänä kotona, ja lapset silti päivähoidossa? Kuka siis uhrannut ja mitä?
Jos mulle olisi aikoinaan suotu mies, joka olisi elättänyt mut ja lapset kotiin, olisin riemu rinnoin hoitanut kaikki naiselle kuuluvat työt. Ja nyt ei tartte alkaa haukkumaan tasa-arvosta ketään.
Mutta pakko oli mennä töihin ja lapset hoitoon muualle.
Miksi et ehdota vuoroviikkohuoltoa ja jää taloosi asumaan, ja lasten kirjat pysyvät vanhassa osoitteessa jolloin saat lapsilisät yh-korotuksin itsellesi, asumistuen ja alennetun päivähoitomaksun?
Tai lähihuoltajuus? Oletko ajatellut, että sinäkin voit olla lähi, eikä työtön tai opiskeleva ex-vaimosi todennäköisesti maksa mitään, ja sinä saat lapsilisät yh-korotuksin ja elatustuen yhteiskunnalta?
Jos lapset ovat sen ikäisiä, että ovat olleet poissa kotoa päivisin, minusta te olette tasavertaiset lähihuoltajiksi. Ehdota vaimollesi, että hakeutuu työelämään tai opiskelemaan ja hankkii itselleen väliaikaisratkaisuksi opiskelijaboksin, lapset pysyvät tietenkin "isommassa asunnossa, entisissä kuvioissa".
elatusmaksusi olisi jotain 200 euroa/lapsi tai sinne päin. Ei enempää. Ne ovat korkeampia ehkä silloin, jos lapsia on vain yksi tai jos palkka on todella suuri, mutta ei sinulla.
Tuohon Espoon toimeentulotukeen huomauttaisin, että se reilu 200 euroa kuukaudessa lasta kohti ei huomio asumista. Lapsen minimielatukseen voi laskea kuuluvan jo Kelan mukaan siis vähintään tuon verran ilman asumista, eikä silloin ole päivähoitomaksuja. Asumisen ja hoitomaksujen kanssa lapsen elättämiseen saa kevyesti menemään 400-500 euroa kuukaudessa. Hyvä, jos riittää.
Jos lähtisit suhteesta, niin ensisijaisesti kannattaisi tietysti hakea lähihuoltajuutta, kuten joku ehdotti. Muu ei muuttuisi kuin se, että vaimosi lähtisi talostanne ja saisit elatusmaksut ja lapsilisät. Erottaessa kuitenkin teidän yhteiset menot kasvavat (kaksi asuntoa maksaa enemmän kuin yksi), joten molemmat osapuolet kärsivät taloudellisesti siitä. Niin sinä kuin vaimosikin.
Jos olette avopari ja olet yksin maksanut asuntoa vaimon ollessa työttömänä ja samaan aikaan lapset ovat olleet kodin ulkopuolella hoidossa, katsotaan asuntolainat siltä ajalta sinun eduksesi omaisuutta jaettaessa ellei avovaimosi ole hankkinut jotain yhtä arvokasta talouteen samaan aikaan. Riippuu tietenkin työttömyyspäivärahan suuruudesta, mutta ajattelin, ettei se kummoinenkaan voi olla, mikäli sinulla on tuloja ja avovaimolla työmarkkinatuki, joten kipaisepa asianajajalle, ensimmäisen kerran konsultaatiokin voi hiukan valaista tilannettasi.
Avopuolison elämisen kustannuksiksi lasketaan noin 200 euroa kuukaudessa mikäli hän ei ole osallistunut asumiskustannuksiin todistettavasti kuitein tai tiliottein.
Avoparin omaisuudenjaossa merkitsee vain kiinteäomaisuus-kuka sen maksoi, palkkatulo, ja kotitaloustyölle lasketaan jonkin verran arvoa kun jaetaan sulle mulle sulle mulle.
on laskupää. Elatusmaksut ovat useimmiten lähempänä kunnallista minimiä el 130€/lapsi. Jos lapsia on useampi elatusmaksut lastakohden ovat aika alhaiset. Niillä ei todellakaan pääse saaja rikastumaan eikä maksaja köyhtymään.
KYllä se niin on, että eronnut etäisä elää leveämmin kuin perhettään yksin elättävä. Ei exvaimon työttömyys kuulu etäisän korvattavuuden piiriin, joten se jää ihan yksin exvaimon ja yhteiskunna väliseksi asiaksi. O
On kyllä muuten noloa, että nariset vaimon kotonaolosta. Ensin sai käsityksen että siellä se vain kotirouvana oleskelee ja hoidattaa lapset muualla. Tosiasiaas työttömyys ei ole kenellekään ilo ja nöyryyttävääkin se on jos joutuu toisen elätettäväksi. Laasten pitäminen päivähoidossa onaika ymmärrettävää. Työtönhän on sidottu olemaan tekemättä mitään "valmiina työmarkkinoiden käytettäväksi". Auta siis vaimoasi etsimään töitä ja saamaan elämänsä raiteilleen äläkä paistattele kirpeän ihanassa "olen perheen ainoa elättäjä"-unelmassa, ettei vaimo lopulta jätä sinua.
Voi hyvä tavaton, mikä asenne sinulla on vaimoasi kohtaan!! Itse olen vaimo, joka teen töitä kotona ja sen ulkopuolella ja maksan kotiin tuon 1800e, jotta saisimme aina visamaksut maksettua ja elämisen pidettyä tasapainossa, mutta tiedätkö mitä, kun olin hoitovapaalla ja sain 500 ekiä käteen, ei mieheni narissut, koska hän on hyvä mies ja ymmärsi, että kodin ja lapsen hoito on tärkeää hommaa.
Työttämyys ei ole hauskaa ja se on nöyryyttävää.. Älä leiki pyhimystä, et ole sellainen kuiteaan. Vaimosi on tehnyt kotia, työskennellyt n. 14h vrk ja sinä ajattelet olevasi joku puhdas pulmunen, joka hoitaa kaiken. Shame on you!!