Minä rakastan sinua,
sanoit nuo sanat minulle,
silloin siellä pienellä sillalla.
Sen puromme partaalla,
jossa vietimme koko lapsuuden,
niin ja nuoruuden.
Siellähän me usein kohdattiin,
kun kotiin kiiruhdimme kumpikin.
Päivät vain silloin vaihdettiin ja silmiin toisiamme katsottiin.
Niin meni elämä,
kuin vesi uomassaan ja
sillan alla kulki se vuosia.
Sitten sinusta tuli leski ja
lapset ne minultakin lähti.
Usein näimme silloinkin siellä,
sillallamme pienellä.
Kohtalo kai päättänyt jotain oli,
sillä leskenä minäkin erään kerran heräsin.
Nyt katselen sinun harmaata päätä ja
tuntuu kuin elomme ois ollut yhteinen,
läpi vuosikymmenten.
Niin minäkin sinua, vastaan
sanoit nuo sanat minulle,
silloin siellä pienellä sillalla.
Sen puromme partaalla,
jossa vietimme koko lapsuuden,
niin ja nuoruuden.
Siellähän me usein kohdattiin,
kun kotiin kiiruhdimme kumpikin.
Päivät vain silloin vaihdettiin ja silmiin toisiamme katsottiin.
Niin meni elämä,
kuin vesi uomassaan ja
sillan alla kulki se vuosia.
Sitten sinusta tuli leski ja
lapset ne minultakin lähti.
Usein näimme silloinkin siellä,
sillallamme pienellä.
Kohtalo kai päättänyt jotain oli,
sillä leskenä minäkin erään kerran heräsin.
Nyt katselen sinun harmaata päätä ja
tuntuu kuin elomme ois ollut yhteinen,
läpi vuosikymmenten.
Niin minäkin sinua, vastaan
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jotkut asiat ne vaan pysyy ja paranoo =)
Tykkään
mutta ethän kuitenkaan alkanu poraan siäl:[????
mää voin puhaltaa jos käyp kipiää. Eiks jeh ;)
vuodetkin, ja me muutumme niiden mukana. Aika
kultaa muistot, ne kipeimmätkin yleensä.
Jo aiheena silta runoissa on monimuotoinen,
itsekin olen sitä monissa aikoinaan käyttänyt.
Mutta se kuinka Sinä käytit sitä tässä, on vallan
ihanaa luettavaa vuosien kulusta ja ihmisen muut-
tumisesta niiden myötä.
Pää harmaantuu, mutta rakkaus on yhä läsnä,
ainakin runossasi. Ja niissähän on yleensäkin
lähes kaikki mahdollista.
Pidin mahdottomasti.
sehän se mieliä liikuttaa ja vie mukanaan, ajattelin tässä että joskus se naapurin vekara voisi olla se ainut ja oikea, mut jotenkin, tulee valineeksi toisen ja sitten elämä tekee tepposen ja huomaakin että aika meni kuin juokseva vesi ja kaikki kokemamme olisi voinut olla vaikka yhteinen, vaikka elämä erillään koettiin.
Niin ja kaippa sitä alkaa olla siinä iässä että alkaa valmistautua vanhuuteen ;).
Onhan siellä olatava kokemisen arvoisia asioita ja elämässä makua.
elämä antaa joskus toisen mahdollisuuden. Pidin runostasi, Kaunis ajatus tuo uudelleenkohtaaminen. Kirjoittamastasi jäi lämmin väre sydänalaan. Kiitos että tämän kirjoitit.
juuri sinuun vaikuttavan ja siksi sen tein ;).
ei maar kiva kun pidit.
T ajanmittaaja
omin nuo sanat ihan piruuttani, vaikka et ihan tarkoittanutkaan, heh, tulin kaksin verroin paremmalle tuulelle.:D
ja koska motiivikin on noin hyvä niin aivan kiva.
Jospa tietäisin sata varmasti että minulla on, sellaiset sanat jotka veisivät sinulta kaiken pahan olon, olleen ja tulevan tiimoilta, niin heti ne sinulle lähettäisin.
Olisihan se somaa kun olisi ainakin yksi ihminen jolla olisi vain hyvä olla.
No elämme toivossa , että ne sanat jostain löytyisi.