Metsässä ei tapahtunut taaskaan mitään. Minä odotin peikkojen saapumista ja tuijotin niiden kivenkoloja mutta niitä ei kiinnostanut muu kuin mättään alla nysvääminen. Lintuja oli ulkona. Tuskin ne osasivatkaan koloissa asua. Paitsi puunkoloissa.
Minä menin takaisin kotiin illalla, ja oli jo hämärää. Ajattelin, jospa ei koskaan tulisi enää aamua, olisipa se hienoa. Tulisivatkohan ihmiset hulluiksi, vaarikin. Se sentään asui meidän talossa, eikä ollut hullu. Se vain teki ristikoita ja kävi tunnin välein vessassa.
Katulampuissa on inhottavan kirkas valo, mutta meidän pihatiellä niitä ei ole. Kävelin siinä hitaasti. Sitten ihan ennen taloa olin kuulevinani jotain ääntä ojasta ja loikkasin sinne. Siellä oli varpuja. Sitten kuulin askelia, ja ne tulivat kylältä päin. Isä siinä oli menossa kotiin. Miten se näin myöhään tulee, ihmettelin. Mutta pyssy sillä oli mukana. Pyssy sillä oli kai ollut mukana koko ajan. Muuten se oli ihan yksin.
Minä istuin ojan pohjalla enkä tehnyt mitään. Aune-täti sanoi, ettei mikään parane sillä että sitä murehtii. Pitää ajatella jotain muuta. Sieltä ojan pohjalta kuulin ihan kaiken, vaikka en olisi kyllä halunnutkaan. Ajattelin olla kuuntelematta. En kuunnellut, kun ovi avautui. Aina se avautuu narahtamalla. Äiti itki. Kyllä minä sitten kuuntelinkin.
- Seppo! Nyt se lapsi on ollut hukassa koko päivän!
- Viimeksi minäkin sen aamiaispöydässä näin.
- Nytkö se on tehty?
Isä ei vastannut mitään. Ehkä hän nyökkäsi. Minä kuvittelin olevani isä ja nyökkäsin. Minä kuvittelin että minulla olisi pyssy kädessä. Että minä olisin ampunut. Yhtä hyvin minä olisin voinut sen tehdä.
Seuraava koira mikä meille tulee, niin sen minä tapan, ja sitten se on isän koira ja ne saa molemmat asua ojassa.
Minä menin takaisin kotiin illalla, ja oli jo hämärää. Ajattelin, jospa ei koskaan tulisi enää aamua, olisipa se hienoa. Tulisivatkohan ihmiset hulluiksi, vaarikin. Se sentään asui meidän talossa, eikä ollut hullu. Se vain teki ristikoita ja kävi tunnin välein vessassa.
Katulampuissa on inhottavan kirkas valo, mutta meidän pihatiellä niitä ei ole. Kävelin siinä hitaasti. Sitten ihan ennen taloa olin kuulevinani jotain ääntä ojasta ja loikkasin sinne. Siellä oli varpuja. Sitten kuulin askelia, ja ne tulivat kylältä päin. Isä siinä oli menossa kotiin. Miten se näin myöhään tulee, ihmettelin. Mutta pyssy sillä oli mukana. Pyssy sillä oli kai ollut mukana koko ajan. Muuten se oli ihan yksin.
Minä istuin ojan pohjalla enkä tehnyt mitään. Aune-täti sanoi, ettei mikään parane sillä että sitä murehtii. Pitää ajatella jotain muuta. Sieltä ojan pohjalta kuulin ihan kaiken, vaikka en olisi kyllä halunnutkaan. Ajattelin olla kuuntelematta. En kuunnellut, kun ovi avautui. Aina se avautuu narahtamalla. Äiti itki. Kyllä minä sitten kuuntelinkin.
- Seppo! Nyt se lapsi on ollut hukassa koko päivän!
- Viimeksi minäkin sen aamiaispöydässä näin.
- Nytkö se on tehty?
Isä ei vastannut mitään. Ehkä hän nyökkäsi. Minä kuvittelin olevani isä ja nyökkäsin. Minä kuvittelin että minulla olisi pyssy kädessä. Että minä olisin ampunut. Yhtä hyvin minä olisin voinut sen tehdä.
Seuraava koira mikä meille tulee, niin sen minä tapan, ja sitten se on isän koira ja ne saa molemmat asua ojassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tästäkö pitäisi jotain kritiikkiä antaa, vai muutenko vain olet sen tänne laittanut?
annetaan nyt sitten kuitenkin , vaikka mitä näitä harrastelijan kommenteja tosissaan nyt ottamaan--
kielioppiasiat!!! Ne kielioppiasiat! (toinen rivi) kivenkoloja PILKKU mutta niitä...Nysvääminen? Jokin slangi-sana? Tälläiset rannikko-ihmiset tollaisista nyt mitään ymmärrä.
lause: Ettei mikään parane sillä PILKKU että sitä murehtii.
Tulisivatko ihmiset hulluiksi, vaarikin KYSYMYSMERKKI?
ja niin edelleen, muutenkin aika ironinen teksti, loppu oli ihan kumma, en nyt sitä rupea tässä filosoimaan, kun en oikein tiedä, mitä olit hakenut takaa tällä tekstillä. Olenko nyt ihan hukassa??
hyviä jatkoja kuitenkin :)
Joo, kritiikkiä halusin, luulin että se oli itsestäänselvyys, sorry.
Ja muuten, kyllä mä yritän ottaa kommentit tosissaan, me harrastajathan niitä lukijoita ollaan, eikö...:)
Pilkkuvirheistä ym. pahoitteluni, en kai tehny tuota kovin huolellisesti. Samoin tuo nysvääminen oli sillä hetkellä ainoa sana, joka tuli mieleen. Ei kai pitäisi kirjottaa suoraan tänne, mutta..
Tuo vaari-kohta oli harkittu, koska teksti oli olevinaan lapsen näkökulmasta ja sen piti olla jotain tyyliä. En väitä että tyyliratkaisuni olisivat oikeita.
En hakenut tällä mitään ihmeellistä. Sen piti olla pieni tarina, josta ei heti huomaa mitä siinä on tapahtunu. Kyse oli lapsesta, jonka koira oli lopetettu, ja nyt se on siitä surullinen ja vihainen isälleen. Mutta en tosiaan olettanu että sitä tajuis, tää oli kokeilu:) Saavutus olisi saada joku tajuamaan se jollain tavalla.
Kiitos kritiikistä ja lisää otetaan tod. mielellään vastaan!
näimpä alan hahmottaa sitä. Kiitos. Luin tuon edellisen työsi ja se oli miellyttävä, ehkä yritin jotain sellaista hakea tästäkin -- enpä tiedä...
hyviä talven jatkoja kumminkin ja kirjoittele lisää pakkasen piristeeksi :)