Miksi eropäätöksen tekeminen on niin vaikeaa? Kumppani syyttää kaikesta, laittaa suuhun sanoja joita en ole sanonut, ei halua puhua asioista. Mun elämästä on kadonnut ilo ja olen vain varjo entisestä itsestäni. Silti tuntuu vaikealta lähteä, kun ei tiedä onko se kuitenkaan paras ratkaisu. Tuntuu pahalta heittää yhteiset suunnitelmat roskiin mutta ei kai näin pahaa oloa jaksa loputtomiin.
Eropäätös
...
151556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
liika miettiminen. Sä ajattelet että mitäs sitten jos,, ja jne. KAtso asiat nyt vaan assioina, sun elämä on pyllystä, sä et osaa etkä voi nauttia mistän, sulla on ihminen jonka pitäisi rakastaa sua ja tehdä sut onnelliseksi ja iloiseksi mutta ei ihan taida.
Kerran se kirpasee, ero, paska elämä sattuu kauemmin.
Se joskus saattaa tuntua että on parempi olla huonossakin parisuhteesa kuin ei ollenkaan parisuhteessa, mutta kun sä tästä taas tuut takaisin entistä ehompana ja löydät sen joka saa sut säteilemään eikä varjoilemaan, susta tuntuu hullulle ettet lähtenyt jo vuosia sitten.
Tsemppiä ja älä vetkuttele, hoida ero kerralla selväksi, uusi alku, uudet tuulet. Alkuun kaikki tuntuu vähän oudolle kun ei ole edes sitä nalkuttavaa naista, mutta pian sä olet taas omillasi ja sun päämäärä on rakkaus, sen eteen pitää välillä vähän kasvaa ja tehdä töitä. Nyt on sun aika.
Tämä oli aivan ihana viesti, ja antoi uskoa minullekkin, joka eroamista mietin.
Olen ihan toista mieltä kuin tuo edellinen kirjoittaja. Kannatan maltillista suhtautumista näihin asioihin. Meillä on aika usein "kuulemisongelmia" parisuhteissamme noin yleensä, eli ei mitään sen erikoisempaa. Me siis kuullaan puolin ja toisin ihan kaikkea muuta, mitä meille sanotaan. Osin me haluammekin kuulla, koska olemme loukkaantuneita. Me oikein haluamme liioitella toisen sanoja! Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, se palkitsee. Jos yhdestä suhteesta lähtee ongelmia karkuun, ne ovat seuraavassa suhteessa edessä tavalla tai toisella.
Neuvoni on, rauhoita tilanne. Pyydä lisäaikaa, äläkä suostu jankuttamaan. Lukekaa hyvän riitelyn oppaita, yhdessä.
Tsemppiä!
kun luetaan miten opitaan tappelemaan niin nämä poistuu "Kumppani syyttää kaikesta, laittaa suuhun sanoja joita en ole sanonut, ei halua puhua asioista. Mun elämästä on kadonnut ilo ja olen vain varjo entisestä itsestäni." ja uusi aikakausi alkaa. Mun mielestä on taas yliarvostettu asia se että pitää uhrata puolet itsestään ja elämästään toisen eteen, että saataisiin toimiva parisuhde.
Kun pari tulee toimeen, on se itsessään merkki toimivasta parisuhteesta, pieniä riitoja tulee aina ja vaikka isompiakin mutta tuksin ap kuvailema suhde on edes pelastuksen arvoinen.
Naisilla on mun mielestä tällainen uhratuvaisuusgeeni, ne jää kauheisiin tilanteisiin vain odottaen ihmettä taphatuvaksi, tai että kun puhutaan asiat selviksi toisen vuosiakin kestänyt mulkkumainen käytös muuttuu kuin taikaiskusta. Niin ei käy. Kun ihmisellä on tietty aika tälläkin telluksella, minä en edelleenkään suosittelen koittaa muuttaa hiekanjyvää timantiksi.
Juuri siltäkin musta on alkanut tuntua, että tähän ei ehkä kannata tuhlata näin paljon energiaa ja ainakaan loppuelämää. Tiedän että riitoihin tarvitaan kaksi ihmistä ja että mussa varmasti on vikaa. Mutta jotenkin tuntuu myös, että olen yrittänyt kaikkeni mutta en saa mitään vastakaikua, joten ehkä alkaa olla aika laittaa piste tälle touhulle.
"Mun mielestä on taas yliarvostettu asia se että pitää uhrata puolet itsestään ja elämästään toisen eteen, että saataisiin toimiva parisuhde."
Ei uhrata toisen eteen, vaan yhteiseksi onneksi.
se että jäisi juttelemaan suhteestaan ihmiselle joka ei edes kuuntele, tuntuu itsensä uhraamiselle turhan takia. Yhteinen onni vaatii yhteistä panosta.
Ap kirjoittaja nimenomaan pohtii myös sitä, että onko eropäätös oikea, heittää yhteiset suunnitelmat nurkkaan jne.. Kyllä se kumppani on myös kuunnellut, mutta nyt vain jostain syystä on syntynyt ongelmia. Lyhyen aloituksen pohjalta en minä kyllä uskaltaisi suoraan tehdä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen, jotenka maltti on valttia. Pitää aina muistaa, ettei kovin herkästi lähde neuvomaaan ketään ja kehottamaan radikaaleihin ratkaisuihin, koska oikeasti ei tiedä asioista yhtään mitään.
:)
kattelet nyt muutaman vuoden, koitat kuunnella. Hymiö perään. Sä taidat olla sinkku, ne aina puhuu teorioista eikä oikeen tiedä käytännöstä. Näkeehän tuosta ap:sta että ei jaksa enään, on menny jo yli ymmärryksen, ei se rakkaus siitä palaa kukoistukseen vaikka ne oppisi kauheella väännöllä tappelemaan. Kun se toisen kunnioittaminen on mennyt ja sulla on se tunne ettei toinen kunnioita sun tunteita ja oloa, niin se on siinä, se ei palaudu millään terapialla tai tappelukerholla.
:)
eikä tilanne parantunut, paheni vaan. Tietysti on vaikea sanoa kun ei tiedä toisen tilanteesta tarkkaan. En minäkään kannata mitään pikaeroja.
Minun mielestäni huonossa suhteessa pitää kiinni se, että jostain kumman syystä muutos on vaikeaa ja joku toivo asioiden paranemisesta aina elää. Minun kohdallani oli myös pelko siitä, että kumppani tekee jotain peruuttamatonta, tappaa itsensä tai minut tai polttaa vaikka talon.
Minä aloin nähdä päiväunia elämästä eroon jälkeen. Kävin joskus salaa Kodin Anttilassa yms. katselemassa sisustustavaroita ja haaveilemassa todella omasta kodista.
Nyt jälkeen päin tuntuu, että vuosia meni todella hukkaan mutta kai ne piti elää että sain sanottua ratkaisevat sanat: haluan erota. Kun sen kerran oli rauhallisesti sanonut niin uudestaan ja uudestaan sanominen ei ollut niin vaikeaa. Käytiin terapeutillakin ja kyllä hänkin näki että toivoa ei ollut.
Jos sulla kerran on kristallipallo käytettävänäsi ap'n suhteen.
Mun kohdalla se ei kylläkään toiminut ;D!
Kiitos molemmille vastaajille. Kaikista isoin ongelma on se, ettei toinen puhu yhtään mitään ajatuksistaan. Jos kysyn että mikä vaivaa, vastaus on, että se ei kuulu mulle. Siksi en koskaan tiedä, mitä hän ajattelee ja haluaa. Vika voi tietysti olla minussakin, koska hän ei halua puhua minulle.
tuntuu pahalle kun toinen ei kerro mikä on, mutta sun tarvii nyt miettiä mihin sä olet valmis ja mitä sä haluat ja mihin sä rehellisesti jos katsot niin luulet että te yllätte yhdessä. Eroaminen ei ole koskaan helppoa mutta siinä on se hyväpuoli että kun eroaa huonosta, aukaisee oven hyvän tulla.
ero myös aukaisee sisäiset solmut ja helpompi avautua ja puhua eron jälkeen.Joka toki suhteen pelastamiseksi on myöhäistä,tai ehkä ei sittenkään...
Näytää pätevän.