Tämä Suomen-malli vkl-tapaamisista on ihan syvältä! Ei siinä lapselle muodostu kahta tasa-veroista vanhempaa, ei läheistä suhdetta toiseen (vaikka ennen eroa olisi ollutkin!), ei arkea jne.
Kun lapsi kasvaa ei etävanhemman luona ole enää niin paljon intressiä käydä, ja tapaamiset harvenee...sitäkin ennen asia voi olla pakkopullaa koska ei pelkkä viihdytysviikonloppu (2yötä!) ole lapselle ja etälle riittävästi juuri mihinkään.
Silti puhutaan hurskaasti "lapsen edusta"! Ja jostain syystä äidit eivät "joudu" tuohon etävanhemman rooliin oikein millään, ei vaikka lapsen olisi parempi asua isällään. Tasa-arvoako? Lapsen oikeuttako? EI! Tärkeintä on että äiti saa pitää lapset ja elatusmaksut?!
Kun lapsi kasvaa ei etävanhemman luona ole enää niin paljon intressiä käydä, ja tapaamiset harvenee...sitäkin ennen asia voi olla pakkopullaa koska ei pelkkä viihdytysviikonloppu (2yötä!) ole lapselle ja etälle riittävästi juuri mihinkään.
Silti puhutaan hurskaasti "lapsen edusta"! Ja jostain syystä äidit eivät "joudu" tuohon etävanhemman rooliin oikein millään, ei vaikka lapsen olisi parempi asua isällään. Tasa-arvoako? Lapsen oikeuttako? EI! Tärkeintä on että äiti saa pitää lapset ja elatusmaksut?!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ja oon jopa suhteellisen tyytyväinen tuohon että nään poikaa joka toinen viikonloppu. Aiemmi se oli to-su, mut nykyää ko on koulussa ni ei oo mahollista. Ja nähään sitte hänen lomilla pitemmän aikaa.
Ainoo mikä miulla mättää on se, että miusta lähi ei opeta lapselle yhtään mitään (esim.omien jälkien korjausta) ja en voi asialle mitään, koska ei se lähi miuta kuuntele.
Ja mie en oo tähä "joutunu" vaan tää on miu oma tahto.
95%:sti siis tilanne toinen. Ja iso osa niistä kaikkea muuta kuin etän omasta toivomuksesta.Jos äiti ei suostu, sen ymmärtää..tai ainakin siunaa maamme sosiaaliarmeija sekä oikeuslaitos.
Se siis lapsen edusta.
Kyllä äitinä ihmettelen miten pahasti asiasi ovat pielessä jotta hylkäät lapseni? Kannat lasta 9kk ja sitten hylkäät.Ymmärrän vielä viikko-viikko systeemin, mutta en käsitä naisia jotka hylkää lapsensa! Miksi ylopäätään olet lapsia tehnyt jos et niistä vastuuta voi kantaa? Tuliko yllätyksenä että lapset vaatii 24h huolenpitoa? HÄPEÄ
Joskus äiti on paras äiti ja vanhempi, tapauksessa jossa tietää ettei itse kykene lapsesta huolehtimaan ja tietää että isä pystyy ja jaksaa. Minusta on hienoa jos toinen vanhemmista tällaisessa tilanteessa osaa laittaa lapsen parhaan itsensä edelle. Tuskin on tullut yllätyksenä 24 h vastuu, siksi ehkä juuri tehnytkin päätöksensä. Minusta enemmän saa sellainen äiti hävetä joka estää isää ja lasta tapaamasta ja itse "ryyppää ja bilettää" ja lapset hoidosta hoitoon tms.
Lapsen tekoon tarvitaan kax, jos et sitä tienny. Ja mie en oo hylänny miu lasta. Mie toimin lapsen ja itteni parhaax päätöksellä että laps asuu isällään. Ihan yhtä HYVÄ huoltaja voi (on) isäkii olla ko äiti.
akkoja "hoitelemassa lasten etua". hokevat koulun penkillä oppimiaan vakiolauseita, ovat tietävinään kaiken, ja lähes poikkeuksetta ovat "äitiparan" puolella. esm. vaikka exä kironnut ja raivonnut mukuloille niin, että on varsin kuuluisa, kun raivoaminen on monesti kuulunut todella pitkälle. on joskus joku ilmoittanut sosiaalitoimeenkin. no, virkailijat on vaihtunut, ja "äitiparan ansiolistalta" halutaan kertakaikkisesti ummistaa silmät.
sen sijaan venkuroivat miten mm."isän luona ei ole sääntöjä".....voi helvetti...........on kirjattu myös, että olen "esittänyt tappouhkauksia"..........siinäkin vain on semmonen puoli, että en ole milloinkaan kyseistä henkilöä uhannut tappaa tai edes sellaista suunnitellut. tuo naisolio päinvastoin kotileikin alkuvaiheissa, vaikka en minkäänlaista aihetta sellaisiin luuloihin antanut..........tuo olio ilmoitti :"Jos kosket miun tyttäriin mie tapat sut"...
uhkasipa vuosia jälkeenpäin mustasukkaisuuden riivamana, harhaluulojensa vallassa, täysin sekapäisessä tilassa minua ladatulla aseella...
sitä toivoisi, että esm.lastensuojeluvalvojan tehtäviin ei laitettaisi isää kohtaan kaunaa kantavaa kääkkänää, joka on tiiviissä yhteistyössä "äitiparan" kanssa tietoisesti ja harkiten harhaanjohtanut poliisiviranomaisia, sekä oikeuslaitosta.
sitä on joitakin itsemielestäänviisaita nilviäisiä, jotka kirjoittavat,"kyllä on katkera mies"...(en ole demari)
sanon, että minun asemassani moni mies olisi kiusaamisen kypsyttämänä laittanut pisteen kiusaamiselle.
on ollut esillä "äitiparan kokema henkinen väkivalta".
Isä oli loppusuoralla jo fyysisesti niin lopussa
että lääkäri oli kirjoittanut verenpainelääkityksen ja nitrot.. muuton lopuksi suoraan sairaalaan kahdeksi viikoksi tippaan...
huushollin vaihdon myötä lääkitys jäi myöhemmin pois.......että se henkisistä kärsimyksistä.
Pieniä lapsia voi raahata miten lystää tapaamisille, mutta isompia ei. Harventuvat tapaamiset kuuluvat lasten kasvuun. Kasvavat nuoret viettävät lähivanhempansakin kanssa vähemmän aikaa. Osa nuorista ei viihdy yhtään vanhempiensa kanssa.
On kohtuutonta, kun kasvavia nuoria velvotetaan tapaamaan etävanhempaa joka toinen viikonloppu. Se jos mikä etäännyttää ja ärsyttää nuorta.
Etävanhemmat voisivat luottaa siihen, että kasvavat lapset alkavat jossain vaiheessa ottaa yhteyttä ihan omatoimisesti jos saavat siihen tilaa. Painostamalla ja syyttelemällä lähivanhempaa ja systeemiä ei voiteta mitään.
Olisi hyvä jos vanhemmat jossain vaiheessa tajuaisivat, että laset ovat ihmisiä, joilla on oma tahto ja oma elämä. Vanhempien viihdyttäminen ei ole heidän velvollisuutensa. Hyvät suhteet lapsiin voi tarkoittaa sitä, että soitellaan ja nähdään silloin tällöin. Välillä voi kulua pitkäkin aika kun sitten muistetaan, että isukillekin voisi soitella. Se on kuitenkin oikea ihmissuhde. Sen ihmeempää suhdetta ei ole viisasta lähteä toivomaan. Antaisitte lasten kasvaa omaan elämäänsä. Eivät he vanhempiaan unohda ja pitävät kyllä yhteyttä, ellei vanhempi ole itse pilannut sitä suhdetta.
kirjoitus! Näin se juuri on!
Moniko äiti ymmärtäisi jos etän asemaan tilanne vaihtuu..entä sinä itse?
molempiin!
Tajuavat ihan itse, että isäukko ei ole sellainen mitä "äitiparka" tukijoineen on koettanut lapsille väittää...
Uskon siihen, että mustamaalaajat kompastuvat omaan touhuunsa, ja jonakin päivänä kukaties joutuvat lapsilleni selittämään, miksi ovat syytäneet perättömiä väitteitä isästä alaikäisille muksuille...
Meillä myös vloppu-malli käytössä, tyttö tulee 3v. Antaisin enemmän, jos haluaisi/voisi(omasta mielestään).
Nyt käy vielä viikolla minun luona leikkimässä pari kertaa.
Olisin valmis viikko-viikko systeemiin, jos se kaikille sopisi.Ja toki elatusmaksut sitten pois.
Enemmän ajattelen tytön suhdetta meihin.
Olemme väleissä ja välimatkaa n.4km.
Mulla sellanen exä ettei millään suostunut samaan vaikka välimatkaa oli 1 km ja tarha välissä. Varalta muutti vielä toiseen kaupunkiin!
Sellaista lapsen edun ajattelua! =)
aina kyttämään suurennuslasilla mitä se lähi tai etä tekee ja miten se vaikuttaa lapseen. Missä luottamus? Missä ymmärrys lapsen kehityksen eri vaiheisiin, jotka kuuluvat normaalin lapsen kehitykseen? Aina on kaikki sen lähin tai sen etän syytä. Miettikää syyttäisittekö toista vanhempaa samasta asiasta jos olisitte ydinperhe. Jos vastaus on ei, miettikää, seuratkaa tilannetta ja odottakaa.
Lapsi tarvitsee turvallisen javakaan ympäristön. Jatkuva reissaaminen ei tätä kyllä tue vaikka se etävanhemmasta kivemmalta tuntuukin. Lapsen arki on hyvä pysyä tasaisena, jolloin ne viikonloput jolloin etävanhemman kanssa toteutuu voivat vahvistaa tätä turvallisuutta. Jos vanhemmilla on jatkuvaa kissanhännän vetoa ja ahdistusta toisesta, niin sekään ei palvele lapsen etua. Kannattaisi ennen eroa miettiä lapsen etua, niin ei tarvitsisi nyt surkutella omaa surkeuttaan.
Olet aivan oikeassa. Minulla on ollut vakiintuneesti kaksi kotia 11 vuoden ajan. Olen ollut täysin etuoikeutettu sekä isäni että äitini huolenpitoon ja rakkauteen toisin kuin kaikki muut ystäväni, joiden vanhemmat ovat lapsuus- ja nuoruusvuosinani eronneet.
Lopun elämään tulen olemaan vanhemmilleni kiitollinen siitä, että he näkivät sen mikä minulle on parasta ennen kuin viranomaisilla oli asiasta edes aavistustakaan. Onko heillä sitä vieläkään? -ajattelin vain, kun tänne tätä kirjoitan.
Onko joka toinen vkl-mallissa mielestäsi jotenkin vähemmän reissaamista kuin vuoroasumis-mallissa? Taasen vakaasta ja turvallisesta kasvuympäristöstä on tutkimusta paljon ja vuoroasuminen nimenomaan antaa sen lapsille.
Siinä lapsella on kaksi turvallista kotia ja ennenkaikkea kaksi rakastavaa ja tärkeää, läheistä vanhempaa-niinkuin ennen eroakin.
ei se vuoroasuminenkaan tee toisesta turvallista vanhempaa jos hän ei sitä ole. Se on ihan tapauskohtainen juttu miten homma onnistuu. Tuossa yksi kirjoittaa onnistuneesta mallista, mutta se ei toimi kaikilla. Itseasiassa hyvin harvoilla. Suurimmalle osalle olisi parempi, että toinen vanhemmista häviäisi kuvioista häiritsemästä ja kiusaamasta. Vuoroasumismallit ja viikonlopputapaamiset ovat hyvin monelle vihonviimeinen elämää tuhoava pakko, josta yritetään kaikin tavoin selviytyä. Onhan useiden erojen syynä väkivalta, alkoholismi, välinpitämättömyys ja kyvyttömyys läheisiin ihmissuhteisiin. Siltä pohjalta ei ole paljon turvallisuutta luotavaksi.
muista syistä! Ja kun ihan muista syistä siis ollaan erottu niin ei siinä mistään häirinnästä tai lapsen turvallisuudesta ole kysymys! Tarkoitus monilla "estäjä"-vanhemmilla onkin vain rikkoa tavalla tai toisella lapsen ja isän(etävanhemman) lämmin suhde..eli motiivina on KOSTO!
Sairasta toimintaa sanon..ja lapsen kannalta tuhoisaa. Osuu sitäpaitsi myöhemmin tämän "rakastavan" lähin omaan nilkkaan..ja pahasti.
Onko mielestänne väliä sillä, onko välimatka 5km vai 50km? Miten kuljetukset eri paikkakuntien välillä isän ja äidin välillä tulisi jakautua?
- vanhempien tulisi sitoutua asumaan sillä paikkakunnalla, jossa lapsi on. Turha selittää yhtään mitään.
Useimmat vaihtaa paikkakuntaa töitten takia. Joten siun mielestä niitten vanhempien pitäs sit jäähä samaan kaupunkiin lapsen kanssa asumaan ja olemaan työtön, vaikka töitä ois muualla tarjolla..vai ymmärsinkö jotain väärin?
Mie muutin ite pois siltä paikkakunnalta jossa laps asuu, mut onnex ei exän kanssa tartte noista matkakustannuksista tapella, exä hoitaa lapsen hakemisen yhtenä sunnuntaina, mie hoian ite loput kyyditykset.
on huomioitu elarissa ja sossusta saa matkatukea tapaamisia varten, joten taajien on ihan tyrha siinäkin lähteä nyhtämään lähihuoltajaa. Se vain on niin, että etävanhemman on nyt tultava kaikkinensa toimeen omillaan, jopa oman lapsen tapaamiset on järjetstettävä ihan itse... ihan kiva jos jollakin on ex, joka edelleen huolehtii etävanhemman elatuksesta ja asioiden hoidosta,mutta ei sitä voi vaatia.
"ihan kiva jos jollakin on ex, joka edelleen huolehtii etävanhemman elatuksesta ja asioiden hoidosta,mutta ei sitä voi vaatia."
etä hakee tytön joka toinen pe ja tuo su takaisin. Ennen auton hankkimista, tehtiin niin, että minä vein bussilla ja hän toi. Ja se 4km. välimatkaa.
työttömyys lapseni kanssa samalla paikkakunnalla tai töitä muualla jolloin en jakaisi arkea lasteni kanssa niin kyllä -valitsisin työttömyyden. Uskon vahvasti siihen, että työttömyys jättää minuun vähiten negatiivisia jälkiä. Suomessahan ei kuitenkaan kukaan kuole nälkään tai kylmyyteen, joten eläminen on mahdollista missä päin maata tahansa.
Jokainen meistä tekee valintoja oman arvomaailmansa pohjalta, ja onneksemme meillä on siihen oikeus.
että hyvä, jos exäsi suostuu näihin järjestelyihin. Sitä ei kuitenkaan voi vaatia. Jos ex kieltäytyy niin sille ei voi mitään. Sillä, että joku kieltäytyy ei ole tekemistä sen kanssa onko toinen osapuoli työtön tai muuten varaton. Kaikkii exiin ei vetoamiset edes lapsen parhaaseen tehoa mitenkään.
jos etävanhempi jättäytyy työttömäksi sen takia, että muka haluaa olla "lähellä" lastaan se on tekosyy olla menemättä töihin.
Ehkä on aivan luonnollista, että ulosheitetty puoliso halutaan erottaa kokonaan perheyhteydestä. Jos säiti pitää isää vihollisenaan hän ei todellakaan anna lapsensa tavata tätä. Kuka yleensä antaisi lapsensa tavata henkilöä, jota pitää pahana ja mahdollisesti vaarallisena.
Eiköhän ulosheitetyn exän olisi syytä perääntyä takavasemmalle jos näyttää siltä, että seuraa ei kaivata. Väkisin lähimaastossa pyöriminen ja jatkuva hälinä tapaamisista häiritsee lasta monin verroin enemmän kuin rauhallinen tilanne ilman etävanhemman jännitteisiä vierailuja.
Jos etävanhemmat välittäisivät lapsistaan eivätkä loukatusta egostaan he eivät asettaisi lapsiaan siihen ristiriitatilanteeseen, että nämä joutuvat tapaamaan henkilöä, jonka tietävät olevan äidilleen kaikkein vastenmielisin. Isyyskään ei riitä puolusteluksi sille, miten ei-toivotut etävanhemmat ahdistavat lapsensa pyörittelemään ristiriitaisia tunteita ja kantamaan syyllisyyttä koko alaikäisyysaikansa.
Lapsi tarvitsee yhden, psyvän aikuisen ihmissuhteen ja yhden kodin. Etävanhempaakin voi olla hyvä tavata silloin tällöin, esim. juuri joka toinen viikonloppu. Mitään kahta kotia lapsi ei kaipaa!
Oma mieheni tapaa kahta alakouluikäistä etälastaan joka toinen viikonloppu. Itselläni on aikuinen lapsi, joka siis asuu omillaan jo.
Mieheni kyllä rakastaa lapsiaan, mutta ei jaksa heidän kanssaan olla. Hän ottaa usein kalsarikännit perjantaina (rauhalllinen mies myös humalassa), nukkuu pitkään lauantaina, katsoo tv:tä jne. Hän ei harrasta/touhua mitään lastensa kanssa.
Mieheni eleli poikamiehenä vuosia ennen kuin tutustuimme. Sama meno oli kuulemma silloinkin. Lapset olivat/ovat säilytyksessä isällään joka toinen vkl. Saavat isänsä laittaman ruuan ja lämpimän paikan yöpyä, mutta eivät kyllä muuta.
Itse en kärsi noista kalsarikänneistä tms. ollenkaan (otan itsekin sellaiset joskus), mies on hyvä avopuoliso, mutta mielestäni huonohko isä. Lapsia en halua tehdä enää, joten sekään ei ole ongelma.
Itse en enää jaksa alkaa varaäidiksi lapsille, teen töitä ja harrastan omiani noina viikonloppuina. Lapset eivät ole minun vastuullani.
Mutta ajatelkaa noitakin lapsia, jos asuisivat vuoroviikoin äidillään ja isällään? Äitinsä kuitenkin huolehtii lapsistaan muutoinkin kuin ruuan ja lämpimän nukkumapaikan suhteen.
Kaikki isät eivät ole kiinnostuneita lapsistaan,vaikka heitä sydämessään rakastavatkin, tämä on fakta.
Kaikki isät eivät jaksa huolehtia lapsistaan. Teidän tapauksessanne joka toinen viikonloppu on riittävä tapaaminen. Monet isät kyllä osaavat, jaksavat ja viitsivät huolehtia lapsista ihan yhtä hyvin kuin äitikin. Kuitenkin vuoroviikkoasuminen on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta järjestää. Se onnistuu järkevästi ainoastaan silloin, jos molemmat vanhemmat asuvat suunnilleen naapuruksina.