Jossain
joskus
tapaamme vielä
kun taivas ja maa
hehkuu
purppuraa
kun suru iloksi
muuttuu
kun pimeys haihtuu
ja elämän valo
syttyy
kun kesä on
ikuinen
ja syksy ja
talvi
vain ikävä muisto
menneen
ahdistuksen
joskus
tapaamme vielä
kun taivas ja maa
hehkuu
purppuraa
kun suru iloksi
muuttuu
kun pimeys haihtuu
ja elämän valo
syttyy
kun kesä on
ikuinen
ja syksy ja
talvi
vain ikävä muisto
menneen
ahdistuksen
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suru soittaa runosi sävelissä,,,
Vain valo voittaa, - sen pimeän ja ikävän jälkeen!
Voimia pvääsi Liona, toivottelee Murukulta! :)
kitarani ja sävellän elämäni
varjosta valoon...
Kiitti murukulta vastauksestasi!
Kaunista!
Toivo ja rakkaus - vuoria siirtävät voimat
ja rakkaus, elämän tikapuut
ylittävät korkeimmatkin esteet,
haluan niin uskoa
Kiitos sinulle Mys sanoistasi!
minäkin toivon, että kohtaatte vielä.
Runosi haikeus puhuttelee ketä hyvänsä. Mutta
vaikka siinä onkin melankolia päälimmäisenä, se
on silti tai ehkä juuri siksi, äärettömän kaunis.
Tunnepurkaus, kaipaus ja toivo paremmasta huomi-
sesta on ainekset joista runosi muodostuu.
Jaksamista Liona, aurinko paistaa ja kevät etenee
pitkin askelin.
tämä kirjoitus oli
terapiaa itselleni, ei pidä tukehduttaa
sanoja jotka pyrkivät ulos, sanattomuus
ja paine sisällä helpottuu kirjoittaessa
Kiitos Linda jälleen kerran.
Kiitos!
"ja visst gör det ont när knoppar brister...."
Karin Boyes runon sanoja lainaten.
Kiitos vastauksestasi!
Älä menetä uskoa minuun,
vaikka nyt pintani kylmänä
karehtii. Vaikka hymytön sieluni
suopuu alakuloa. Hymyttömyyttä.
Rakkaus on jossain minussa.
Jossain sydämeni ja mieleni
sokkeloissa. Jossain jääni alla
minä kukin, vaikka on sydäntalvi.
Vaikka minä en nyt olekkaan
juopuneena nautinnon saatosta.
En ole virvana kesäheinänä sinun
pohkeille. En kuumana pyyhi sinua.
On jossakin, jossain minussa elämän
väreet. Jään sulattavat pursut. Huuman
vehreät niityt. Kaikki herää jään sulaessa.
Ja minä ojennan taas sinulle itsestäni kukan.
Sinä annat sen itsellesi ja
tuoksut nautinnolle.
Rakastajallesi.
http://www.youtube.com/watch?v=WN3XMw5rnsU
Kiitos runostasi.
Ei ihmisillä kai lopulta
koskaan tule pysyvää eroa.
Kun myrky taukoaa ja
tulee sees, hyvät muistot
nousevat pintaan.
Ja Rakkauden muisto.
Herkkä ja aidon kaunis
on Rakkausrunosi.
Hienoa ajattelua ja
tekstiä.
Pidin kovasti ja
nautin lukuhetkistä.
Suuri kiitos hienosta
runostasi.
on rakkausrunoilijan
kaunis runo.
Kiitos!