Muutaman viestiketjun selanneena täytyy laittaa oma pystyyn, koska mikään näistä ei 100 % vastaa omaa tilannettani. Olen siis 24-vuotias omasta ja muidenkin mielestä hyvännäköinen sekä hyväkroppainen mies, joka ei ole koskaan onnistunut seksissä. Tilaisuuksia on historian aikana ollut yhteensä kolme ja kaikki ovat päätyneet siihen, että kesken on lerpahtanut. Missään vaiheessa en ole seurustellut kenenkään kanssa pidempiä aikoja, joten tosiasiallisesti olen ollut lähinnä alkukiinnostuksen (baarilöydön) vallassa liikkeellä.
Ekalla kerralla olin varma, nyt se poikuus menee ku seiso niin jäätävästi jo matkalla, mutta sängyssä se sitten lerpahti. Se tilanne siinä vaiheessa ku olisi pitänyt alkaa lykkiä oli jotain muuta mitä olin ajatellut ja jotenkin kai sitten hämäännyin tästä. Ekan kerran jännitystä, täysin normaalia, eikö?
Toinen kerta meni sitten siihen, etten saanut ensimmäisen kerran epäonnea mielestä pois (teknisesti ottaen sisällä kai käytiin, joten siinä mielessä en kai ole enää neitsyt) ja homma kuivui kasaan. Takana oli rankka päivä ja jonkinasteinen humalatila, mutta syyn kuvittelen tässäkin olleen lopulta psykologinen: kun tajusin, että tämäkin jää yritykseksi, niin homma oli aika selvä. Molemmat turhauduimme erittäin paljon.
Kolmas kerta olikin sitten jo sellainen, että alkukiihotuksen jälkeen "väärät" ajatukset valtasivat mieleni (hetken aikaa seisoi siis jo ihan täysillä ja annoimme puolin ja toisin suuseksiä) ja korstun haettuani aloinkin ajatella vain sitä, että tähän tämäkin sitten jää, ja niinhän siinä sitten kävikin. Nainen oli kuitenkin kovin ymmärtäväinen, mutta itselleni tämä merkkasi todella paljon.
Nyt olen sitten tavannut aivan uskomattoman naisen, jonka kanssa todellakin haluaisin onnistua. Ongelma onkin sitten se, että olen jo nyt alkanut ajatella sitä, että mitähän siitä ekasta kerrasta tämän naisen kanssa oikein tulee. Yhtenä yönä päätin yksin harjoitella tilannetta kumin kanssa. Kävin asiaa läpi mielessä, kuvittelin esileikit sun muut, vehje nousi, mutta siinä kohtaa kun otin kortsun esille, niin pääni teki taas tepposet. Yritin varmaan kaksi tuntia saada vehjettä pystyyn sen jälkeen, mutten onnistunut. Aamulla oli pieni heijari ja koitin hyödyntää tätä, mutta kortsun myötä ajatukset karkasivat taas väärille teille ja nyt olenkin sitten täällä.
Olen tämän toisen epäonnistumiseni jälkeen yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa ajattelemalla asiaa, ja näissä pohdinnoissa olen lopulta alkanut myös epäillä omaa seksuaalista suuntautumistani, mutta luulen kuitenkin, etten ole näitä miehiä. Homous etoo minua, runkkaan katsellen heteropornoa ja muutenkin kun toimin "ajattelematta näitä asioita", niin ajattelen kauniita naisia, heidän nussimista yms. En siis oikein jaksa uskoa, että olisin "sairastumassa" homouteen, ellen sitten loputtomiin ajattele asiaa siltä kantilta, vaan tilanne on enemmänkin siinä, että tämä epäonnistumisten sarja on johtanut minut jonkinlaiseen henkiseen noidankehään, pakkomielteeseen ajatella sängyssä kamalan syvällisiä asioita ja epäonnistumista, vaikka tosiasiassa pitäisi ajatella sitä kumppania, nauttimista ja sitä hienoutta, että kohta se poikuus menee niin että soi ja sitten eletäänkin normaalia ihmisten elämää.
Arvostaisin kovasti, jos jollain olisi jotain sanottavaa, mitä vain. Olen miettinyt myös erektiolääkkeitä, joilla tämän ylitsepääsemättömältä tuntuvan ongelman voisi voittaa, sillä omatoimisella ajattelemalla ja itsensätutkimisella asia ei todellakaan ole parantunut, ottaen huomioon että vähitellen nämä ajatukset ovat alkaneet saada myös erittäin itsetuhoisia piirteitä.
Ekalla kerralla olin varma, nyt se poikuus menee ku seiso niin jäätävästi jo matkalla, mutta sängyssä se sitten lerpahti. Se tilanne siinä vaiheessa ku olisi pitänyt alkaa lykkiä oli jotain muuta mitä olin ajatellut ja jotenkin kai sitten hämäännyin tästä. Ekan kerran jännitystä, täysin normaalia, eikö?
Toinen kerta meni sitten siihen, etten saanut ensimmäisen kerran epäonnea mielestä pois (teknisesti ottaen sisällä kai käytiin, joten siinä mielessä en kai ole enää neitsyt) ja homma kuivui kasaan. Takana oli rankka päivä ja jonkinasteinen humalatila, mutta syyn kuvittelen tässäkin olleen lopulta psykologinen: kun tajusin, että tämäkin jää yritykseksi, niin homma oli aika selvä. Molemmat turhauduimme erittäin paljon.
Kolmas kerta olikin sitten jo sellainen, että alkukiihotuksen jälkeen "väärät" ajatukset valtasivat mieleni (hetken aikaa seisoi siis jo ihan täysillä ja annoimme puolin ja toisin suuseksiä) ja korstun haettuani aloinkin ajatella vain sitä, että tähän tämäkin sitten jää, ja niinhän siinä sitten kävikin. Nainen oli kuitenkin kovin ymmärtäväinen, mutta itselleni tämä merkkasi todella paljon.
Nyt olen sitten tavannut aivan uskomattoman naisen, jonka kanssa todellakin haluaisin onnistua. Ongelma onkin sitten se, että olen jo nyt alkanut ajatella sitä, että mitähän siitä ekasta kerrasta tämän naisen kanssa oikein tulee. Yhtenä yönä päätin yksin harjoitella tilannetta kumin kanssa. Kävin asiaa läpi mielessä, kuvittelin esileikit sun muut, vehje nousi, mutta siinä kohtaa kun otin kortsun esille, niin pääni teki taas tepposet. Yritin varmaan kaksi tuntia saada vehjettä pystyyn sen jälkeen, mutten onnistunut. Aamulla oli pieni heijari ja koitin hyödyntää tätä, mutta kortsun myötä ajatukset karkasivat taas väärille teille ja nyt olenkin sitten täällä.
Olen tämän toisen epäonnistumiseni jälkeen yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa ajattelemalla asiaa, ja näissä pohdinnoissa olen lopulta alkanut myös epäillä omaa seksuaalista suuntautumistani, mutta luulen kuitenkin, etten ole näitä miehiä. Homous etoo minua, runkkaan katsellen heteropornoa ja muutenkin kun toimin "ajattelematta näitä asioita", niin ajattelen kauniita naisia, heidän nussimista yms. En siis oikein jaksa uskoa, että olisin "sairastumassa" homouteen, ellen sitten loputtomiin ajattele asiaa siltä kantilta, vaan tilanne on enemmänkin siinä, että tämä epäonnistumisten sarja on johtanut minut jonkinlaiseen henkiseen noidankehään, pakkomielteeseen ajatella sängyssä kamalan syvällisiä asioita ja epäonnistumista, vaikka tosiasiassa pitäisi ajatella sitä kumppania, nauttimista ja sitä hienoutta, että kohta se poikuus menee niin että soi ja sitten eletäänkin normaalia ihmisten elämää.
Arvostaisin kovasti, jos jollain olisi jotain sanottavaa, mitä vain. Olen miettinyt myös erektiolääkkeitä, joilla tämän ylitsepääsemättömältä tuntuvan ongelman voisi voittaa, sillä omatoimisella ajattelemalla ja itsensätutkimisella asia ei todellakaan ole parantunut, ottaen huomioon että vähitellen nämä ajatukset ovat alkaneet saada myös erittäin itsetuhoisia piirteitä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voit jatkaa tuota kortsunlaiton harjoittelua runkatessa ja kun et enää ole epävarma, niin seisoo kyllä kunnolla laiton jälkeenkin.
Kokeilepa vaikka niin että laitat kortsun kun seisoo kunnolla ja sen jälkeen jatkat rukkaamista jonkun liukasteen (saippua, käsirasva tms) kanssa, mutta et laukea vaan lopetat viimehetkellä. Kun löydät sen oman jutun niin seisoo kovasti vaikka kortsu on päällä.
Koita välttää laukeamista ainakin viikko ennen h-hetkeä.
Jos pystyt niin pyydä että tyttöystäväsi laittaa kortsun sinulle suullaan 69-asennossa, samalla kun hänen kostea pillunsa on naamasi edessä ja niin voit yllättyä miten kova seisokki onkaan.
Koita keksiä joku mielikuva, jolla saat seisomaan ja kunnolla.
Rentoidu, älä jännitä.
Hei, tilaa netistä sinuanaptekki.fi Full Gontrol
luontaistuote 2kpl paketti maksaa 19.90
Itsetunto kohenee,ja pääset jännityksestä yli.
Olen joskus ollut hyvin samanlaisessa tilanteessa. Ajattelin silloin, että tuskin olen ainoa, mutta eipä se mitään auttanut.
Minulla seisoi ihan mielettömästi vaatteet päällä, mutta penis oli todella löysä kun olin sovittamassa sitä sisään. Ei ollut edes puolijäykkyyttä tallella, vaikka seisokkia oli ollut vaikka kuinka kauan ennen (heh) aktia. Lisäisin vielä traumaani, että meni monet päivät epäonnistumisen jälkeen kun kulli seisoi taas yksikseen runkatessa.
Kyllä osasi olla v-mäinen elämänvaihe.
Jäleenpäin lohduttauduin epäonnistumisesta sillä, ettemme aikoneet käyttää kortsua ja saatoin säästyä joltain ihmetaudilta kun ei yhdyntä onnistunutkaan. Kortsu ei minua ole haitannut myöhemmin ja onneksi sitä on tullut käytettyä.
Myös pari seuraavaa yritelmää olivat aika surkeita. Naiset olivat onneksi ventovieraita ja tosi monen kanssa olleita, etteivät varmaan muista yksittäistä panoaan enää.
Aika moneen kertaan ehdin siinä välissä paeta ihan varmaa panoa, koska suorituspaineet olivat liian kovat. Pohja putosi myös naisten jahtaukselta koska mitäpä naisella olisin tehnyt kunnei edes panemaan pystynyt.
Et tietenkään tarvitse erektiolääkkeitä koska homma on korvien välistä kiinni.
Jos jotain neuvoa antaisi niin jonkun naisen pitäisi nähdä livenä erektiosi (ei mitään kuvia tai weppikameroita). Joku pelkkä keskustelukin naisen kanssa voisi auttaa jossa kertoisit ongelmastasi. Minua taisi auttaa jonkun naisen kertomus omista kokemuksistaan ja haluistaan. Jollakin tavalla tajusi ettei panettaminen ole miesten epänormaali päähänpinttymä vaan naisia panettaa myös ja niitäpä vasta panettaakin:)
Jos todella olet löytänyt naisen, jota rakastat ja jolta saat vastarakkautta niin elämä on järjestyksessä. Tehkää kaikenlaista mukavaa yhdessä, pääasia on kumpikin viihtyy. Nauttikaa toisistanne, kosketelkaa toisianne, sormeta sinä häntä ja hän tyydyttää sinua käsillään. Kas kummaa jännitys kaikkoaa ja homma alkaa sujua. Rakkaus ja kiintymys on pääasia.
Kiitoksia!
Vika on todellakin päässä, mutta ajattelin, että jos ne ekan kerran suorituspaineet saisi kuitattua dopingin avulla, niin homma lähtisi luistamaan. En vaan jaksaisi mennä taas siihen, että alan tyhjentämään päätäni ja selittelemään ongelmaani epäonnistuneen suorituksen jälkeen. Se ei vaan yksinkertaisesti tunnu johtavan mihinkään.
Edetään siis hitaasti ja toivotaan ymmärrystä..
Itselläni oli aivan sama tilanne sun ikäisenä, eikä silloin ollut mitään nettiä tukena eikä Viagraa oltu edes keksitty!
Sinuna joko ottaisin rauhassa tyttöystävän kanssa, kyllä se siitä pikkuhiljaa solmu aukeaa, TAI menisin lääkäriin ja ratkaisisin ongelman kertalaakista yhdellä sinisellä pikku tabletilla.
Kaveri kertoi vakavalla naamalla,että kärsi kyrpä,
kun et seisonut. Eikä mennyt kuselle...
Tekstisi olisi hyvin voinut olla minun kirjoittamani, kuvaa niin hyvin juuri tämän hetken tilannettani. Olen seurustellut muutaman viikon todella upean tytön kanssa ja olemme yrittäneet harrastaa seksiä nyt kolme kertaa. Kaikilla kerroilla olen käyttänyt kondomia ja erektio on ollut koko ajan sillä hilkulla, että se riittäisi varsinaiseen yhdyntään, mutta se tuntuu kadottavan tuon "terän" todella pienessä ajassa ja kun itse on niin valitettavan tietoinen tilanteesta, niin rentoutuminen ja irti päästäminen on todella vaikeaa. Toisella kerralla pystyin muutamia minuutteja harrastamaan seksiä ihan kunnolla, mutta noinakin hetkinä päässä pyöri pieni ahdistus siitä, että missä vaiheessa homma leviää käsiin.
Tällä hetkellä en osaa vielä sanoa, miten tilanne omalla kohdallani ratkeaa, mutta olen samaa mieltä täällä asiallisesti keskustelevien kanssa siitä, että tässä voi olla todella monesta yksinkertaisesta ja pienestä asiasta kiinni. Itse aion lähteä nyt sille linjalle, että:
1) en masturboi tai katsele pornoa ja pyrin siihen, että ennen yhteisiä hetkiä olisi yksinkertaisesti tarpeeksi aikaa laukeamisesta, että tarpeet ja himot ovat ehtineet kasvaa
2) olen jo keskustellut asiasta tytön kanssa todella rehellisesti ja suoraan ja onneksi hänkin ymmärtää tilanteen, tämä on minusta todella tärkeää, että ylipäänsä on mahdollisuus rentoutua ja päästää irti. Seksissä on kuitenkin kyse kahdesta ihmisestä ja yhteisestä ymmärryksestä, eikä yhden ihmisen suorituksesta ja paineista
3) yritän tulevilla kerroilla ehdottaa, että kokeilisimme ja tekisimme jotain sellaista, mitä emme ole vielä tehneet, sillä yrittäessäni selvittää tätä omaa korvien välistä tilaa yksin, olen todennut, että kunhan erektion vie edes kerran todella pitkälle, sen pitäminen siellä on jossain määrin helpompaa. Näin ollen ennenkuin yhdessä rupeaa todella sängyssä vehtaamaan, voi olla hyvä, että jollain hyvin selkeällä ja suoralla toimeenpiteellä yhdessä ensin vie oman erektionsa kunnolla siihen pisteeseen, että on valmis yhdyntään, eikä yritä saada tuota erektiota aikaiseksi monimutkaisemmassa toiminnassa, kun päässä liikkuu niin paljon muutakin.
Vaikka tilanteen ollessa päällä asian otti todella raskaasti ja hieman masentuneesti, nyt päivällä täytyy vain todeta, että näihin asioihin törmää todella monet elämän aikana, ja nämä ovat sellaisia haasteita, jotka todellisessa parisuhteessa ovat yhdessä voitettavissa, ja kun niistä selvitään, niin sehän se vasta onkin suhdetta rakentanut.
Ei siis vaivuta epätoivoon, vaan yritetään löytää keinot päästä eteenpäin. Onnea matkaan ja toivottavasti saamme molemmat tilanteen ratkeamaan!
Teeppä kuule semmoen temppu että tilaat vaikka jostain luontaistuote nettikaupasta full contactia. Sitte ennenku näet tyttöäsi heität vaikka puolikkaan tapletin kielen alle ja annat liueta hitaasti puolisen tuntia. Suorituspaineet katoaa kummasti. Tulee paljon rennompi olo muutenkin. Ja ei tarvi puolijäykällä panna. Erektio tulee silloin kun se tarvitaan ja kestää kestää ja kestää...
Itse olen 22 vuotias nuori mies, joka 4 vuoden seurustelun jälkeen sai yhtäkkiä jonkin ihmeellisen päähän pinttymän ettei se toimikkaan. No toimiihan se, tarvi vaan päästä ongelman yli.
Ja nyt ei tarvi enään jännittää ku tietää että on lupa epäonnistua ja että kaapissa odottaa aina kuitenkin varalta vastaus ongelmaan.