Miksköhän on paljon helpompaa elää niin, ettei "ihastuksen" kohde tiedä asiasta mitään?
Voi vain haaveilla toisesta, elätellä toiveita joita ei kuitenkaan aio toteuttaa.
Kun sitten taas vaihtoehtoisesti tämä "kohde" tietää tunteet, eikä ole edes vastannu mitenkään negatiiviseen sävyyn, vaan suostuu esim. tapaamaan. Mutta silti tuntuu pahemmalta kuin se, ettei tämä tietäisi asiasta ollenkaan!? Ennen pystyi nukkumaan hyvillä mielillä, ehkä näki unta tästä henkilöstä. Nyt kierii tuskissaan ja ajattelee: "ei tästä mitään tule, se haluaa kuitenkin jonkun toisen jne."
Outoa...
Voi vain haaveilla toisesta, elätellä toiveita joita ei kuitenkaan aio toteuttaa.
Kun sitten taas vaihtoehtoisesti tämä "kohde" tietää tunteet, eikä ole edes vastannu mitenkään negatiiviseen sävyyn, vaan suostuu esim. tapaamaan. Mutta silti tuntuu pahemmalta kuin se, ettei tämä tietäisi asiasta ollenkaan!? Ennen pystyi nukkumaan hyvillä mielillä, ehkä näki unta tästä henkilöstä. Nyt kierii tuskissaan ja ajattelee: "ei tästä mitään tule, se haluaa kuitenkin jonkun toisen jne."
Outoa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Helppoahan se on haaveilla. Haaveissa kaikki on rajatonta, ja voi tapahtua mitä vaan. Sitä haaveilee tekevänsä ihastuksensa kanssa kaikenlaista.. Mutta sitten kun haaveista saattaisi tulla totta, iskee paniikki kun huomaa ettei se olekaan niin yksinkertaista. Tulee paineita, että kelpaakohan nyt sille ihastukselle vai ei. Haaveissa ei ole paineita, kuten sanottu, siellä on kaikki rajatonta. Siellä ei ole epävarmuutta tai epäonnistumista.