Kakara tuhoaa elämäänsä jatkuvilla ylivelkaantumisilla ja pelastettu muutaman kerran katastrofilta.
Sepittelee mitä sattuu ja aina kaikki vähän aikaa ns.ok.
Sitten taas tarvitaan apua.
Ikävää todeta ,että menköön katuojaan yksinään.
Sepittelee mitä sattuu ja aina kaikki vähän aikaa ns.ok.
Sitten taas tarvitaan apua.
Ikävää todeta ,että menköön katuojaan yksinään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ei ole mitään velvollisuutta häntä auttaa.
Itse kun teoistaan vastaa, ehkä oppiikin jotain.
Empä oikein allekirjoittaisi tuota. Hän on kuitenkin teidän lapsenne. Jos kyseessä olisi minun lapseni yrittäisin auttaa miten tahansa, eikö se ole jo lähisukulaisen velvollisuus?
Olette varmaan jo varanneet omat paikkanne yksityisestä vanhainkodista jossa saa hyvän hoidon kunnes ette itse kykene syömään!
tarpeen auttaa mutta tästä on tullut kroonista ja saa mennä.
meidän lapsesta ole kysymys, vaan aloituksen tekijän.
Ihmisen on opittava ottamaan vastuu teoistaan, muuten hän ei koskaan seiso omilla jaloillaan.
Sama kuin alkoholistin kanssa, vasta kun tämä itse tajuaa tilanteensa, voi muutos tapahtua.
Eipä ole sen avun varaan ainakaan tarpeen odottaa mitään.
T; aloittaja
Miettikäähän nyt vähän mistä kaikki voi johtua. Onko hän itse yksin syypää kaikkiin virheisiinsä? En usko tuota.
Kukaan ihminen ei ole syntymästään saakka itsetuhoinen vaan jostakin se on tullut ja syyt siihen löytyy ihan varmasti.
Jollette voi häntä itse auttaa, viekää sellaiseen paikkaan jossa hän saa apua. Jos hän ei itse ymmärrä, ei ole oikein, että lyötte hanskat tiskiin.
mistä puhut.
Jossain se auttamisen rajakin kulkee.
Kun lapsi on täysikäinen, ei pidä missään tapauksessa ruveta hyysäämään, jos ei itsellä ole mitään halua parantaa tapojaan.
eikä ne tavat muutukkaan, niin kauan kuin voi luottaa siihen, että lopulta vanhemmat kuitenkin pelastaa.
Minullakin tässä yksi vastaava tapaus.
Yritti kovasti kaataa velkojaan ja tilannettaan mun hoidettavaksi.
Tein välittömästi selväksi, että ei ole mun asia.
Nimittäin silloin kun hänellä oli vielä rahaa yritin muistuttaa hänelle, että hoitaisi velvotteensa ja eläisi vähän säästeliäämmin ja hommaisi töitä, niin vastaus oli aina "ei kuulu sulle".
Onneksi se tuli selväksi, ei kuulu mulle mitenkään.
Nyt kun tuli seinä vastaan joka puolelta ja velkojat kimpussa. Ei tahtonut mikään työ kelvata jne, niin lopulta oli pakko mennä töihin ja yrittää hiljakseen selvitellä velkojaan, jotka kasvavat korkoa huimaa vauhtia.
Parasta mitä voi lapselleen tehdä, on siirtää ajoissa vastuu tekemisistään, vain hänelle.
Aivan eri asia on, kun tietää, et lapsi yrittää kaikkensa, eikä silti rahat riitä, niin silloin varmaan tekee mieli auttaakin.
Ei pidä tukea hulttioelämää mitenkään.
Ei missään nimessä tukea hulttioelämää pidä tukea, mutta ajattelepa missä ahdingossa lapsi on silloin kun on tähän ajautunut.
En tarkoita, että kaikki on maksettava, mutta rinnalla pitäisi kulkea ja auttaa. Ei niin tyhmää lasta voi ollakaan ettei tajua kun omat vanhemmat kaikkensa yrittävät. Eri asia jos vanhemmilla on liikaa rahaa ja viitseliäisyyttä sen mukaan.
Kaikki, jos et sinä voi auttaa lastasi, jossakin on joku joka häntä voi auttaa, eikö niin??
elämä? SIlloinhan se on sun ja mun kukkarolla!
Meidänkö muka påitää maksaa jonkun toilailut ja että ei osaa hoitaa asioitaan!
Ja joku raja vanhempienkin auttamisella!
Sinä et ole kovin viisas ja toivottavasti et omaaa lapsia. Sinulta puuttuu empatia ja ymmärtämisen kyky. Sorry.
Paikaampa jälleen aukon erään tuntemattoman sivistyksessä.
Kun synnytätä tänne lapsen, haluat opettaa, olla läsnä, ehkä liikaakin. En jäksä kaikkea luetella mitä kuuluu vanhemmuuteen. Vanhemmuus ei lopu siihen kun lapsi täyttää 18 v jos hän ei ole siihen valmis.
Sinun vanhempana täytyy auttaa häntä, tukea, auttaa rahallisesti. Myös hän on velvollinen auttamaan vanhempiaan ikänsä mukaan, ei siis yksipuolista.
Jos hän joutuu vaikeuksiin, auta, tue, tee mitä tahansa jotta asiat eivät menisi pahemmin.
Et sinäkään tiedä miten sinun elämäsi tulee menemään, voit sairastua, kuolla.
Älä laita välejä poikki vaan ymmärrä, että tämä on vaihe elämää. Se menee ohi ja sen jälkeen on vahvempi ja ymmärtää muita.
Anteeksi kun sanoin, ettet ole kovin viisas. Olet sinä, tämä vain on niin koskettava asia sinulle.
yhdenkin tapauksen aikanaan, äitini serkku.
Oli naimisissakin. Ero tuli mm. hänen juopottelunsa takia.
Hän oli aina hyvin suureellinen. Kun rahaa oli, niin se laitettiin surutta menemään ja otettiin vielä velkaa päälle.
Omat vanhemmat sitten aina pelastivat poikansa pahimmasta.
Pelastivat niin kauan, kunnes oli oma asunto-osake myyty ja kaikki muukin omaisuus minkä vain voi rahaksi muuttaa.
Vanha äiti teki töitä viimeiseen asti, että voisi poikaansa taloudellisesti tukea.
Poika sen sijaan, hyvän ammatin omaavana, ei jaksanut töitä tehdä vaan keskittyi ryyppäämiseen.
Suhtellisen hyvää eläkettäkin sai, en nyt muista miksi, muta sai kuitenkin.
Kaikki laitettiin kavereiden kanssa kurkusta alas.
Ei siis oppinut koskaan elämässään ottamaan vastuuta itsestään.
Siinä oli pelottava esimerkki siitä mitä liika rakastaminen ja huolehtiminen vanhempien taholta saa aikaan.
Se kaikki oli seurausta vain ja ainoastaan ylihuolehtivasta äidistä.
millä tavoin ja mistä syystä itseään katastrofiin ajaa.
Peliriippuvuus?
Huumeet?
Silkka kypsymättömyys?
"Kakara" ikäkin vaikuttaa asiaan. Nippa nappa 18 vai lähempänä kolmeakymppiä?
Poika kysyi eilen puhelimessa, että tulenko takaajaksi, että hän saisi vuokra-asunnon. Poika on aika hyvin aina hoitanut asiansa, mutta uskaltaako sitä ruveta takaajaksi, kun on vain eläke?
Joutui taas muistamaan, että minulla on aikuinenkin poika maailmalla. Toinen asuu vielä kotona. Huolet heidän takiaan eivät lopu koskaan.
Meillä on periaate että lapsia ei jätetä aikuisenakaan, mutta he silti vastaavat itse asioistaan. Autetaan kohtuudella ja ollaan henkisenä tukena. Rahaa annetaan vain lainaksi ja lainat peritään nopeasti pois, luvaten että tarvittaessa saa uuden lainan. Vuokratakuitakin on annettu lainaksi, koska pääsy itsenäiseen elämään on kuitenkin hyvin tärkeää.
Se on ehdotonta että velkoja ei suostuta takaamaan. Pienen pettymyksen jälkeen nuoret ymmärsivät sen että jos takuumiehenä menee vanhempienkin omaisuus niin sitten ei enää pystytä auttamaan.
uskallan omille biol.lapsilleni taata mitä vaan.
He ovat hyvin vastuunsa kantavia ja ovat hyvin nuoresta hoitaneet omat asiansa ja tienanneet omat rahansa.
He eivät ikinä voisi sellaista tehdä, että joutuisin vaikeuksiin heidän takiaan.
Jokainen tuntee omat lapsensa ja tietävät kuinka luotettavia ovat, niin sen mukan pitää toimia.
Ihan turha ulkopuolisten tulla mitään neuvomaan, kun ei tunne tapauksia.
Monet päihdeongelmaiset esim. ovat valmiita myymään vaikka oman äitinsä eniten tarjoavalle jne.
Kauheita tapauksia on munkin tietoon tullut.
Sellaista käyttäytymistä ei pidä missään tapauksessa hyväksyä, saati vielä tukea, huh.
Ei riipu lasten luotettavuudesta, uskaltaako heidän lainojaan taata. Hyvinkin luotettavat ja hyvin asiansa hoitavat voivat joutua tilanteeseen että eivät kertakaikkiaan pysty maksamnaan lainojaan. Esim. työttömyys, vakava sairaus, onnettomuus, kuolemantapaus - niitä ei luotettavtakaan ihmiset pysty estämään. Minä en takaa luotettavien hyvin toimeentulevien lasteni lainoja, vaan lainat pitää jättää ottamatta jos ei ole katetta saada niitä ilman takaajaa.
Outo kommentti: "Ihan turha ulkopuolisen tulla mitään neuvomaan... " kun kuitenkin aloittaja on kysynyt neuvoa ja haluaa kuulla toisten kokemuksia. Jos ulkopuliset ei voi vaihtaa erilaisia kokemuksiaan niin eihän silloin synny mitään keskustelua.
kyllä nuoriin täytyy luottaakin, ja kun luottaa - he myös ovat luottamuksen arvoisia, - yleensä.
Omillemme oisimme taanneet talovelatkin, jos oisivat kysyneet, tai tarvinneet.
olleet takaamassa sen osan, mihin vakuudet eivät riittäneet.
Sekin tosin jo maksettu, joten olemme vapaat jo takuista.
sikäli kysymys, että tietää ettei lapsi jolle on takaamassa jätä maksamatta, ellei todella jotain odottamatonta todella pahaa tapahdu.
Jos jo valmiiksi epäilee lapsensa luotettavuutta, niin on parasta jättää takaamatta.
kysyi neuvoa? En huomannut.
tulla tuohon "takuuasialle" vastaukseksi.
hirvistellä kantaasi, koska faktat ovat meille tietämättömiä.
En ota kantaa, itse tiennet enemmän.