vain ja ainoastaan! Jos ei yhtäaikaa niin sitten erikseen, mutta on väärin pakottaa lapsi elämään uusissa isän/äidin suhteissa pakolla. Jos mies on onnellinen uuden naisen kanssa, se ei tarkoita että lapsikin olisi onnellinen. Hän hyväksyy siksi, ettei menetä isää kokonaan. Valitettavasti sekään ei aina auta, vaan uusikko työntää omalla käytöksellään monasti lapsen ja isän eroon toisistaan, suunnitelmallisesti.
Lapsi ei kaipaa uusia perheitä
lapsi tarvii isän ja äidin
932499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 93
Vanhimmat
Kuule kun aina ei omat vanhemmat sovi yhteen, ei vaikka tekisi mitä.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että suhdetta pitäisi jatkaa vain lapsen vuoksi.
Sehän olisi jo lastakin kohtaan väärin.
Meillä ainakin mieheni lapsi tuntuu hyvinkin hyväksyvän minut.
Ei kai se lasten syy ole jos erotaan ja miksi ne pitäisi työntää eroon toisistaan??
Kun vaan ne exätkin joskus sen tajuaisivat.
Eniten ärsyynnyn kun nämä uudet kumppanit ruotii mennyttä tai aikaisempaa perhe-elämää. Kun aidosti ei voi tietää kuin omasta elämästään. Muuten ollaan ihan mielikuvien ja toisen osapuolen kertomusten varassa. Ihmisellä kun on taipumus kertoa asiat itselleen edullisesti.
mitätöidä tai yrittää mitädöidä miehen edellinen perhe. Miten tämä uusi kumppani julkeaa puhua miehen ex vaimosta ja lapsista kamalia asioita? Ja ihmetellä täytyy miten mies sietää sitä.
Mikä saa uusion haukkumaan miehen edellisen pehreen, miksi miksi??? Se on arvoitus? Oma huono epäonni, katkeruus, epätoivo, mustasukkaisuus, joku kuma siinä on.
Mitenkään mieheni exää, enkä heidän mennyttä perhe-elämäänsä.
Sillä sehän on ollut heidän elämäänsä, ei minun ja ei siksi kuulu minulle.
Mollaan ainoastaan tämän exän käytöstä heidän eronsa jälkeen. jos lapsen kuullen huutaa puhelimessa huoraa, pukkia, elämän pilaajaa ym.ym. niin eiköhän se jo jotain osoita ihmisestä.
Mutta kyllä tämä ex ihan itse itsensä häpäisi, huutelemalla ihmisille kun osuimme samalle julkiselle paikalle: Tuo nainen on vienyt mieheni!!
Siis en edes ollut. Mutta ihmiset vaan hymähtelivät tälle exälle, sanoen niin siinä käy kun ei pidä miehestään kiinni.
Että, eiköhän se ole murto-osa kuitenkin joka näitä kamalia asioita keksii..
aikuisen seuraa jos se ei jollekkin päähän mene niin voi voi!
Meillä tilanne tämä; miehen yksi lapsi asuu kanssamme, hän ei halua muuttaa äidilleen, näkeekin vain noin kerran kahdessa kuukaudessa vuorokauden kerrallaan. Ei oikein näytä viihtyvän meilläkään ja kysyttäessä, haluaisiko muuttaa äidin luokse, sai hirvittävän raivokohtauksen. Ei siis halua muuttaa!
Äiti oli aikoinaan lähtenyt läiskimään, kun oli luullut, että ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella. Asiasta ei ollut saanut puhua lapsille (mieheni kertomana). Äiti oli ollut kuvioista jo poissa ja aviero lainvoimainen ennen kuin tulin talouteen. En siis rikkonut perhekuviota, äiti oli vain kyllästynyt olemaan äiti.
En ole nähnyt häneltä yhtään vanhemmuuden mittaista teko. Hän mm. haukkuu isää lasten kuulleen, selittää lapset pois vastuusta näiden kärytessä viinasta, tupakasta tai koulusta pinnaamisesta... syykin on olemassa, koska isän uusi ahdistaa lapsia. Mielenkiintoinen näkökanta ottaen huomioon, että olen tekemisessä vain nuorimman kanssa ja hän voi ehkä kaikkein parhaiten.
Välillä ottaa pattiin tosi rankasti, kun olemme saaneet kotona hommia toimimaan ja lapsi alkaa noudattaa asettamiamme rajoja.... kunnes äiti vetäisee maton jalkojemme alta esim. sanomalle lapselle, ettei koulussa tarvitse tehdä ei-niin-tärkeitä-aineita tai kyllä hän ymmärtää, jos tuon ikäinen lapsi alkaa tupakoida. Niin ottaa pattiin, koska idiootti keski-ikäinen lapsi ei kykene ajattelemaan, mitä hallaa hän tekee lapselleen...
Mutta vaikka kuinka ottaisis pattiin, minulla ei ole lupa ilmaista sitä lapselle mitenkään. Lapsi on viaton äitinsä tyhmyyteen ja katkeruuteen (vinkui alussa takaisin mieheni luokse). Lapsi on aina lojaali omille biologisille vanhemmilleen, olivat he minkälaisia hirviöitä tai idiootteja tahansa. Ja, mikäli minä kertoisin ajatukseni lapsen äidistä ääneen hajoittaisi se vain lasta lisää.
Mutta niin pitkään kuin lapsi asuu meidän taloudessa, syö minunkin hankkimaa ruokaa ja elää maksamaani taloa, hänellä on kaksi vaihtoehtoa: hän joko tekee niin kuin me hänen isänsä kanssa ohjeistamme tekemään, auttaen kasvamaan yhteiskuntakelpoiseksi ja vastuuntuntoiseksi nuoreksi, joka on valmis lentämään omaan kotiinsa.... tai hän itkee ja tekee niin kuin me ohjeistamme.
Elämä on valintoja täynnä. Me olemme mieheni kanssa päättäneet, ettei hänen exänsä idioottimaisuus pääse kotiimme :)
kun totuus heidän luonteestaan tulee tässä hyvin ilmi. Tässä kirjoittamaasi:
"...hän joko tekee niin kuin me hänen isänsä kanssa ohjeistamme tekemään, .. tai hän itkee ja tekee niin kuin me ohjeistamme."
JULMAA, TOSI JULMAA!!!
Luet ja ymmärrät näköjään vain sen minkä haluat lukea ja ymmärtää... Taisit "unohtaa" sen edellisen kirjoittajan pointin tuolta välistä.
Sinun lapsukaisesi ilmeisesti saa alaikäisenä remuta kaupungilla, juoda viinaa ja polttaa tupakkaa ilman että puutut asiaan??? Tuo kertoo sinun luonteestasi paljon.
JULMAA, TOSI JULMAA!!!
alaikäisten kanssa, jos ei totella aikuista heti, niin sitten itketään ja totellaan aikuista?
Missä kohtaa et ymmärtänyt kirjoittajan tärkeintä ajatusta?
Et voi mennä sopertamaan lapselle "kun tuo tupakka on niinku, sun ikäselle tosi vaarallista, niin..." Kyllä pitää olla jämäkät otteet ongelmatilanteissa, ja lapset tottelee, kun aikuinen osaa olla turvallinen ja rakastava aikuinen. Niskurointi ei auta.
ei olla käytetty henkistä väkivaltaa, et jose et tottele, niin iteket ja tottelet! Ei luoja paratkoon!
Mies on ollut niin fiksu, että yhdessä olemme asiat aina ratkaiseet, eikä ole tarvinnut lasten itkeä ja tehdä vasten tahtoa mitään.
Varmaan ydinperheissä suora asiallinen keskustelu onnistuu paremmin kuin uusioperheissä. Tosin onnistuu myös niissä uusioperheissäkin, joissa lapsen lähellä olevilla aikuisilla on lupa kasvattaa tätä. Etävanhemmalta kysyy kanttia luottaa siihen "vieraaseen" aikuiseen, joka arkea kuitenkin eniten elää...
Valitettavan usein lapsista tulee vallan pelinappuloita. Itkeminen ei sinällään ole huono asia. Jos murrosikäinen uskaltaa huutaa ja itkeä raivoaan kotona, hän todennäköisesti tuntee olonsa siihen riittävän turvalliseksi. Jos vetää kaiken sisäänsä.... siinä voi käydä huonosti.
ohjeistan ihan omia lapsiani.En taputtele päähän,jos haisee tupakalle,enkä olisi välinpitämätön,jos sattuisi tulemaan kavereilta humalassa.
väkivaltaa se että, olet laittanut lapsesi valitsemaan joko sinut tai isän (ja naikkoset)?
Itse olet kertonut että mikäli lapsesi olisi halunneet tutustua isänsä uuteen puolisoon, he olisivat menettäneet sinut?
Tällainen jos mikä on henkistä väkivaltaa pahimmillaan..Lapsen hylättävä isänsä, äidin vaatimuksesta...
Haukkusi meni nyt valitettavasti väärään puuhuun. Kun kirjoitin, että tekee tai itkee ja tekee, niin tarkoitin asian juuri, kuten jotkut olivatkin oivaltaneet....
Olivat lapset sitten biologisia tai kasvatuslapsia, joutuvat he mielestäni sopeutumaan niiden aikuisten asettamiin rajoihin, jotka heitä elättävät ja kasvattavat.
Tämän päivän kirosanoja ovat järkyttävän usein lapset, joille ei uskalleta asettaa selkeitä ja turvallisia rajoja.... se jos mikä on henkistä väkivaltaa ja oikeastaan heitteille jättöä. Eivätkä tähän syyllistytä pelkästään uusioperheissä, ihan yhtä törkeätä kasvatuksen puutetta löytyy ydinperheistäkin.
Uusioperheiden riskinä on tietysti ex-nyx-erosinko-enkö eronnut-kenen vastuu... ja muut vastaavat ristiriidat, joihin useat vanhemmat kompastuvat. Kaikilla ei ole kykyä toimia vanhempina, mutta uskallan väittää, että moni vanhempi, jolla on kykyä toimia vanhempana saattaa sukeltaa liian nopeasti uuteen suhteeseen ja silloin lapset voivat joutua tuuliajolle, varsinkin jos vanhempien ero on lapsille käsittelemätön asia.
Meillä lapseni hyväksyi mieheni heti ja on sitä mieltä, että hänellä on kaksi iskää. Hänen biologinen isänsä on antanut hänelle luvan kiinnittyä kasvatusisäänsä. Minun ei tarvitse hyväksyä ex-mieheni outouksia, mutten mollaa häntä myöskään lapselleni. Elin kuitenkin kaksi ja puoli vuotta kaksin lapseni kanssa ennen kuin pariuduin uudelleen.
Nykyinen mieheni jäi lastensa kanssa keskenään, kun hänen exänsä oli kyllästynyt perhe-elämään. Hänen lapsensa olivat aluksi kuin siat pellossa, kun tulin talouteen. Hän oli itsekin huomannut asian, muttei ollut jaksanut tehdä asialle riittävästi... jotakin.
Yhdessä olemme pikku hiljaa saaneet luotua toimivat rajat. Vanhin on lentänyt omilleen, toisen "pelasti" äiti pois "meidän kynsistä" ja lapsi voi aika huonosti. Nuorin temppuilee, mutta pari päivää sitten sain häneltä todella suuren kiitoksen, kun kuulin, että olen oikeastaan aika reilu...
Eli ei ole hajonnut, vaikka välillä on itkenyt. Matkan varrella on suututtu, huudettu jotain, mitä sylki on suuhun tuonut... mutta pyydetty myös anteeksi, puolin ja toisin. Raja-aitoja yritetään heiluttaa varmasti vielä lapsen toimesta, mutta uskon, että hänkin tietää jo niiden pysyvyyden. Ja tärkeintä on, että hän ja omani näkevät, että meidän talossa aikuiset seisovat rinnakkain ja turvaavat molempien lapsien kasvun..... Uskon, että se auttaa molempia ainakin siinä vaiheessa, kun he itse ovat vanhempia!
Ex-mieheni tytär (nyt jo aikuinen perheellinen nainen) kiitti minua siitä että annoin hänelle rajat lapsena ja murrosikäisenä. Biologinen äitinsä oli kokonaan pois kuvioista silloin ja isä taas antoi kiltteyttään kaiken periksi. Sanoi että kyllä se harmitti silloin kun menojalkaa olisi vipattanut, mutta nyt kun hänellä on omia lapsia niin osaa arvostaa lapsuuttaan nyt. Ja ihan vain selvyydeksi ennenkuin tulee asiattomia kommentteja, en ollut mikään hitleri vaan pidin huolen kotiintuloajoista, läksyjen teosta, opetin laittamaan ruokaa ym. tavallisia juttuja. Meillä on edelleen todella lämpimät välit, vaikka olen hänen isästään eronnut jo vuosia sitten!
"onneksi meillä on ihanat lapset" viestiin kommentiksi, ei siis sinulle haukkumiseksi. Sori jos olen linkittänyt väärin, sinun kanssasi olen tismalleen samaa mieltä ja ymmärsin kyllä viestisi ihan oikein. Mielestäni vastasin Lissulle... no mene ja tiedä!
niinhän se menee lapsi toivoo noin ( jos vanhemmat ei ihan hirviöitä ole) mutta todellisuus menee toisin.
Sitten sitä täytyy yrittää elää sovussa ja se on kaikkien vastuu ajatella lasta siinä ristitulessa.
Myös lapsen lähi vanhemman kannattaa miettiä, että jos hän ei pidä sopimuksista kiinni tai ei jousta niin lapsi saa kokea sen negatiivisen ilmapiirin kun on sitten siellä etävanhemman luona. Eli jos rakastaa lasta kannattaa yrittää elää sovussa. Samoin lapsen etä vanhempi, kanna vastuusi jotta ei ongelmia tule. Kun nämä asiat kunnossa uuden kumppanin valta pilata mitään on aika vähäistä jos nyt ihmeellisesti sitä haluaisi.
Olen tietoisesti käynyt mielessäni läpi,että en ota miestä,ennenkuin lapseni ovat isompia,eli nuorimmat murkkuikäisiä tai jopa aikuisia.
Ex-miehellä on uusi ja uusikolla lapsia omasta aiemmasta suhteesta. Kauhea tappelu ja tunteiden äärilaidat vellovat hyvin usein näissä suhteissa.
Sitten meidän kotona lapset ovat usein väsyneitä ja kireitä pari pvää isän luota tulon jälkeen. En ole ollenkaan vastaan sinänsä uusia liittoja,mutta se on ikävä totuus,että se traumatisoi lapsia.
sama homma on miulla,lapset sekavia tapaamisten jälkeen..ja toises pääs mies,sen nyksä ja sen lapsi.
Jo se voi olla lapselle henkisesti vaikeaa jos toisessa kodissa eri tavat. Mutta esim. säännöistä jos sovinnossa pystyisi keskustelemaan niin se auttaisi.
Pahimmassa tapauksessa ( siis jos vanhemmat muuten suht ok;t) on sellainen tilanne, että lapsi ei uskalla sanoa kummassakaan päässä, että tykkää toisesta vanhemmasta. Vanhemmat kilpailee suosiolla ja lapsi pelkää ilmaista tykkäämistä.
Mun mielestä kodissa pitäisi osoittaa että kummassakin päässä pitäisi tehdä selväksi että toisesta vanhemmasta saa pitää (ihan vaikka osoittaa sitä kysymällä kuulumisia toisesta, ei siis mitään utelua, käskeä olemaan kiltti äidille etc.)
Tuosta että toisessa kodissa on eri tavat, voi oola henkisesti rasittavaa, olen erittäin eri mieltä. Se on mielestäni kasvattavaa, ei henkisesti rasittavaa. Lapsi oppii että kun mennään toiseen asuntoon, niin säännöt saattavat muuttua. Se oppi kun puuttuu monelta nuorelta. Esim. jos kotona saa kiroilla, meillä ei saa...
En mä itse ainakaa nuorena tuntenut sääntöjä ahdistavana. Ne oli selviä asioita. Jos tiedän että Marja-täti ei tykkää siitä että astioita ei panna koneeseen, tottakai laitoin. Opettaa myös muiden huomioonottamista, panee miettimään miksi on säännöt. JA SIIS PYSYTÄÄN KOHTUULLISISSA SÄÄNNÖISSÄ, ettei täällä kukaan ala saivartelee!
pois lasten elämästä kun on eronnut ja isi löytää uuden.Silloin alkaa lasten manipulointi isää vastaan ja isän uusi nainen on kaiken pahan alku ja juuri.Et voi erottuasi vaatia että miehesi eläisi loppuelämänsä yksin.
omat lapset omiin sotkuihin? Pitäkööt mies naiset ja omat lapset erossa toisistaan. Lapset tarvii isää ei isän naisia.
Minusta on väärin vaatia lapsia sopeutumaan siksi, jos isä on esim. löytänyt kuvittelemansa uuden onnen. Se on hänen maailma, ei lasten.
Kuuleppa kun se lapsen isä perustaa uuden naisen kanssa sitä samaa kuin aikoinaan perusti sinun kanssasi. Perhettä. Se uusi onni ei välttämättä ole kuviteltu. Ehkä mies todella on onnellinen uuden kanssa!
Seuraavaksi tulee varmaan ettei voi olla kuin yksi perhe ja daa daa daa... Kyllä voi.
Vanhasta perheestä hänelle on merkityksellistä enää lapset, tosin jos exän kanssa hyvissä väleissä, exänkin hyvinvointi voi olla tärkeää. Kuitenkin vanhat huonot ajat on unohdettu (toivottavasti) muistoina hyvät asiat mitä siitä oli ja nyt eron tultua uusi yritys uuden ihmisen kanssa, joka on miehelle toivottavasti sopivampi.
Pidätkö sinä koko perhe-elämän ulkopuolisen elämän täysin erillään lapsista? Mitäpä jos sinua vaadittaisiin että et saa enää esitellä tärkeimpiä ystäviäsi lapsillesi? Monestiha ystävät yrittävät sotkea eronneiden parien pakkaa enemmän ja provosoida esim. että et antaisi isän tavata lapsia... Jos ne antavat huonoja vaikutteita vaikka! Toisaalta jos haluat esim. juhlia ystäväsi kanssa, hänhän vie aikaa lapsiltasi ja koettaa viedä sinut heiltä? Ja eihän ystäviesi tehtävä ole puuttua lapsen kasvatukseen, vaikka selkeästi huomaisivat että jotain on pahasti vialla, pitäkööt huolta omistaan?
Usein vain se uusi nainen kun on isän paras ystävä.
Ja koska nämä uusien-kumppaneiden-näyttö-kielletty-säännökset koskevat kumpaakin, voit sinä sitten jäädä vanhaksi piiaksi loppuiäksesi, tai käydä jostain haalimassa jonkun yhden yön jutun ja aamulla hiippailla kotiin häpeissäsi. Ei kuule moni mies sitä katsele, että pitäisi vakavissaan seurustella jonkun kanssa ja nainen ei suostu edes esittelemään!
eron jälkeen ottaa siihen asuntoon josta ex on lähtenyt,uuden "isäpuolen",mutta heti kun ex-mies löytää uuden naisen,alkaa tuo saatanallinen rumba yrittää heivata tuo nyksä pellolle,vaikka se yleensä on sen nyksän asunto jonne tuo mies muuttaa.Lasten varjolla tuo exä kiristää isää.Lapsia et saa tavata niin kauan kun tuon hempukan kanssa asut???.Äityli kyllä voi tehdä mitä haluaa "uuden isin"kanssa!!.Näin toimii ainakin minun nyksäni ex-rouva.Ei anna oikean isän tavata lapsiaan,mutta tuo "uusi isi"muutti hänen luokseen heti eron astuttua voimaan.
Jos kyse on kevyistä suhteista niin ei kaikkia lapsille tarvitse esitelläkkään, mutta jos mies ja nainen asuvat yhdessä niin minne mies lähtee sitten lapsien kanssa viikonloppuna jona tapaa lapsensa? Hotelliinko?
Vaiko tämä asuinkumppaninsa joutuuko hän lähtemään kotoaan?
alkanut mikään rumba eikä ketään ole estetty uuteen onneen. Itse olisin vaan toivonut lasteni isältä hiukan harkintaa lasten suhteen (ja ehkäpä minunkin?) ettei olisi yhden kuukauden aikana jättänyt perhettään, muuttanut uuden onnen kanssa yhteen ja saattanut uutta onnea raskaaksi. Tämä oli LIIKAA lapsille. Isä sitä mieltä että kyllä lapset tottuu ja lapsetkin on onnellisia kun isikin on. Juups, entäs kun äiti on rikki ja surullinen? Meillä on nyt tästä aikaa ja lapset käyneet terapiassa ja saaneet minulta täyden tukensa. Nyt on minunkin uusi onneni muuttanut meille, mutta olemme "joutuneet" todella tarkkaan harkitsemaan, totuttamaan ja odottamaan lasten takia, sillä en olisi IKINÄ voinut lapsia vetää saman mankelin läpi uudelleen. Toivottavasti ei isäkään enää KOSKAAN.
kotona ja äiti menee siksi aikaa jumppaan,kävelemään,harrastamaan. Siksi että lapset eivät halua tavata isän uutta onnea. Lapset 9 v. 10 v. ja 12 v. Heidän mielipide asiaan kysytty ja myös isä asian hyväksynyt. Uusi onni ei hyväksy, mutta me ajattelemmekin lasten parasta.
anna uusikoiden pompottaa itseään ja lapsiansa. Meillä kanssa on kielto ollut ettei isä tuo ikinä uusia naisiaan meille, ja sen on pitänyt. Emme voisikuvitellakkaan, että naiset olisivat meillä ja lastemme seurassa.
tai sukulaisten nurkkiin, kun miehen lapset tulee. Minä en sallisi lasteni heitä tavata milloinkaan. Jos mies ei halua omia lapsia nähdä, ilman sähläävää naistansa, niin sitten ei ollenkaan. Aika on isän ja lasten, ei siihen ulkopuoliset saa tulla päivää pilaamaan.
Lasten äitinä mulla on viimeinen sana lapsiani kohtaan, ja jos naiset ei käy, niin ne ei käy! Jos se ei käy naiselle, niin sitten asia on niin, että minäl asten äitinä tule myös mukaan! Minä päätän lsteni asioista, ei vieras ihminen. Jos minä en sovi, ei sovi naisetkaan! Juttu on meillä näin. Mutta koskaan ei ole pitänyt tuohon ryhtyä, sillä mies ymmärtää itsekin lastensa parhaan, eikä tuo naisiaan meille, joten en minäkään mene miehen kotiin, jos siellä ei ole niitä naisia, ei ole ollutkaan onneksi. Huh huh!
jos kyse lyhyistä kevyistä suhteista näin onkin hyvä toimia, mutta on järjetöntä vaatia, että esim. että asunnossa asuva henkilö joutuu lähtemään pois kotoaan ja mahdollisesti hänellä on myös lapsi/lapsia. Eivätkös nämäkään saisi kotonaan olla?
Mikäs siinä jos kaikki ovat tyytyväisiä.
Mutta jos tosiaan lapset menevät vaikka kesälomalla viikoksikin isänsä luokse niin pitäisikö asunnosta häipyä tämä isä kumppani siksiaikaa?
Tälle "ex";lle voisi heittää tällaisen mielikuva harjoituksen.
Kuvitteleppa, että tapaisit mukavan, rehdin ja ihanan miehen ja te rakastuisitte.
Alkaisitte viettää aikaa toistenne kanssa ja yhteen muutto olisi ajankohtaista.
Mutta miehellä on lapsi jota tapaa..häivytkö sinä asunnosta lapsesi kanssa tapaamisten ajaksi?
päivänselvää,että se isä tapaa niitä lapsiaan lasten kotona? Se uusikko saa oman lapsensa kanssa laatuaikaa/tai yhteisten ja miehen edellisen liiton lapset saavat isänsä rajattoman huomion ollessaan lastensa luona. Näyttää meillä hyvin toimivan ja heilläkin se suhde pysyy tuoreena kun iskä väliin on omien muksujensa kanssa.
Minä itse seurustelen lapsettoman miehen kanssa ja olen hänen luonaan kun isä on lasten kanssa. Kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
jos äiti ei siihen sustu! Lapsi ei ei ole naisen. Jos nainen on siellä silloin lapsen äitikin voi tulla lapsen kanssa isää katsomaan.
mies ole viemässä lasten isän paikkaa, vaikka miesystävä kuvioissa minulla onkin, hän asuu omassaan ja minä omassani siihen asti että lapset ovat isoja. Lasten isä on sillä välin lasten kanssa meillä kun minä olen miesystäväni luona. Kukaan ei kärsi ja lapsilla pysyy omat vanhemmat tutussa paikassa heitä hoitamassa.
Minäkin sain aikoinani osakseni nimittelyä, jatkuvaa kiusaamista tekstareilla lapsen äidiltä. Mutta kas vaan, kun äidin menojalkaa alkoi polttaa muuttui ääni kellossa. Oikein totesi että minullakin on velvollisuus hoitaa heidän lastaan, kun olen kerran lapsen isän vaimo. Aika parantaa sinunkin haavasi, katkeruus häviää ajan myötä usko pois.
hoitamalla heidän yhteisiä lapsia! Mikään asuminen ei ole ilmaista. Jos joku luottaa vieraan ihmisen lastenhoitajaksi, niin se on hänen oma asia. Minä vaan ei ikinä ole voinut niin tehdä, sillä en luota vieraisiin ihmisiin. Minun on tunnettava heidät hyvin ja tiedettävä taustat ja menneisyyden peikot. Velvollisuudesta en tiedä, mutta piikana voi hyvin käyttää.
Sanan naikkoset tilalle naiset!!
Majailet isän luona, ja lässyn lässyn.
Minä ainakin majailen, mieheni lapsen kanssa samassa osoitteessa, mutta en sen syyn takia maksa senttiäkään vuokraa.
En edes lapsenhoitona, kyllä meillä ainakin pääosin yhdessä lapset hoidetaan.
Mutta, kenenkään piiaksi en ikinä alkaisi.
pientä psykologiaa...jos menee paremmin perille.
Ihan huolestuneena saa lukea tämän ihmisen, joka paatoksella kirjoittaa naikkosista ja naisista kirjoituksia.
Toivon todella, että hänellä ei oikeasti ole yhtään lasta, koska kirjoitusten perusteella, siellä nupissa on heilahtanut sen verran pahasti, ettei se voi olla hyväksi lapsille.
Saati ihmiselle itselleen.
SInulla ei taida olla tuohon asiaan kuule paljoa sananvaltaa. Jos lapset ovat lain määrämissä tapaamisissa isän luona, sinulla ei sinne ole asiaa. Isä saa esitellä kenet haluaa lapsille ja noin lain mukaan sinulla ei siihen ole sanan valtaa.
Hyvä sinun kannaltasi, että mies ei ole ollut uusia seurustelukumppaneitaan esittelemässä lapsille jos sinä et siitä pidä, mutta muista että yksi päivä voi olla, että lasten isä haluaakin esitellä jonkun naisen lapsille, sinä et voi sitä estää.
laki vain sanoo muuta... Isällä on tapaamisissa oikeus viedä lapsi kotiinsa, oli uusi kumppani siellä tai ei. Sinulla ei sinne ole asiaa jos sinua sinne kielletään menemästä.
kuvan saa lapsi perhe-elämästä ko. tapauksessa? Millaisen perheen lapsi sitten aikanaan aikuisena haluaa / uskaltaa perustaa? Minusta lapselle on ihan tervettä näyttää että perhemalli kyllä onnistuu vaikka ei hänen vanhempiensa kesken onnistunutkaan. Tietysti ajan kanssa, eikä "sotaan rytisten".
ja exäsi kakaroille.Salli minun nauraa.Itse olet tälläisen tilanteen halunnut ja nyt kun olet saanut tahtosi perille,työntäisit vielä exäsi entiset penskatkin meidän hoidettavaksi.Olet just samanlainen kuin minun nyxän exä.....eli hänen olisi pitänyt saada tietää MINUSTA kaikki mitä olen elämässäni tehnyt tai jättänyt tekemättä???.Silkkaa UTELIAISUUTTA eikä mitään muuta.Sinä olet perinyt äidiltäsi tuon uteliaisuusgeenin.
Olen samaa mieltä, lisäksi muotoilit tuon hyvin sanoiksi!!! Ei olla neuroottisia asian suhteen...
naisia huolita meille sotkemaan. Piikaile sinä muille.
Jos sinä isän (jonka kanssa asut ja olet yhdessä), kirjoituksestasi päätellen, ottaisitte sinne toisen naisen vielä lapsista huolehtimaan.
Paitsi jos tilapäistä lapsenvahtia tarvitsette, mutta muuten kai te siellä keskenänne pärjäätte.
Kuullostaa hyvältä ja toimivalta.
Mutta monissa tapauksissa isä haluaa tavat lapset omassa kodissaan.
tule "isää katsomaan", vaikka ei hyväksyisi minun läsnäoloani, silti ei tule.
Lapset tapaavat isäänsä, isä lapsiaan ja meillä. Siihen ei exän katkeraa pärstää kaipaa kukaan.
Jos tämä ei sovi exälle, pitäkööt lapsensa itsellään, eikä isä mene sinne exänsä murjuun,vaan haluaa tavata lapsia omassa kodissaan.
Me olemme näin päättäneet ja exän ei auta kuin hyväksyä ja onkin hyväksynyt, koska lapset on meillä paljon.
Ja tässä tuli taas esille se exän perimmäinen syy: "isä katsomaan" eli pitäisi saada se ex-mies takaisin, vaikka lapsilla kiristämällä.
Sehän nyt on sanomattakin selvää,käsittämätön jo pelkkä ajatuskin.
jonnekin matkustajakotiin.Entäs miehen ja uuden ystävän yhteiset lapset?Jonnekin puolimatkan krouviin?
mitään sitä vastaan.Kyllä mieheni exäkin voi meille tulla kun lapsi on täällä,on käynytkin joskus kylässä.
Et todellakaan voi tietää minkälaisia luurankoja on muka hyvinkin tuntemiesi ihmisten kaapeissa.
joten sulla ei ole oikeutta rajoittaa heidän tuloa isän luo! Jos lasten äiti haluaa nähdä missä hökkelissä hänen lapset ovat, on hänell oikeus tutkia paikka. Ei kukaan äiti uskalla lapsiaan laittaa mihin sattuu, ellei ole nähnyt paikkaa. Kukaa ex vaimo ei haluu ex ukkoo takasin, eihän hän olisi miestä ulos heittänytkään jos hluisi takaisn. Huonon saa pyytämätäkin.
tai jättää tekemättä mitä tahansa omassa kodissani. Lasten äidillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia tulla minun kotiini, tutkimaan eikä hutkimaan.
Lapset ovat meillä paljon, eikä kukaan määrää siitä miten meillä ollaan. Exän on ollut se hyväksyttävä, asialle hän ei voi mitään.
Sinäkään et heittänyt ex-miestäsi ulos, vaan hänhän lähti "naikkosen" mukaan??
Minunkaan miestäni ei heitetty ulos, vaan hän jätti naisen joka ei kyvennyt kotia ja lapsia hoitamaan. Jätti naisen jolle oma hauskan pito oli tärkeämpää kuin koti.
Sellainen ex-kanttura ei voi vaatia minulta yhtään mitään.
Meillä on minun ja mieheni sana laki, eikä katkeran ex-eukon.
Niin ja minulla on omia lapsia, yhteiset ja mieheni edellisen liiton lapset, joten minulla on tosi monta lasta.
Jos minun lapseni saa tavata isänsä naisia, niin he eivät saa! Minä määrään niin, koska en luota vieraisiin tuntemattomiin naisiin. Minä päätän mitä MINUN lapeni saavat tehdä ja mitä ei. Siinä tyytyminen naisten on, vaikka kuinka haluisi olla minun ihanien lasteni kanssa niin eivät saa.
Lopeta jo nyt noi idioottimaiset kirjoituksesi.
Jos asenteesi on tuollainen, lapsesi tapaavat ihan uhmatakseen sinua isänsä "baiset".
Ja luuletko todella lasten isän kunnioittavan sinua, Pyh. Ihan sinun kiusaksesi se tutustuttaa lapset ja "naiset" toisiinsa.
Onhan hänellä siihen myös oikeus.
mistä löytyy lainkirjasta kohta, jossa ex-vaimolla on oikeus mennä toisen ihmisen kotiin tutkimaan? Eli yksityistiloihin?
Ihan mielenkiinnosta haluaisin nähdä asiasta mustaa valkoisella?
Kotirauhan rikkomisesta olen kyllä lukenut, mutta oikeudesta pyytämättä mennä toisen kotiin en?
Ja minkäs ikäisiä ne sinun ihanat lapsesi todella ovatkaan?
Alle kouluikäisiä, kouluikäisiä vai olivatko peräti jo aikuisia?
Todellakin vanhemmilla on oikeus päättää lastensa asioista. Siis vanhemmilla!
Jos miehellä ja naisella yhteishuoltajuus myös mies päättää asiasta. Jos siis mies haluaa tuoda lapsen kotiinsa jossa myös miehen kumppani niin uskon, että jos alat oikeudessa taistelemaan asiasta sinua pidetään höyrähtäneenä.
Eriasia jos sinulla on aihetta epäillä, että tällä naisella on esim. päihdesairaus.
Ymmärrän jos on kyse jostakin tällaisesta, mutta muuten jos alat hankaloittamaan muiden elämää sotket lapset siihen mukaan.
Tod. näköisesti tämä nainen mielellään tekee jotain muuta kun mies on lasten kanssa.
saa rikkoa lasten perheen, häiriköidä heitä ja heidän äitiään, sekä haukkua heitä? Niinminäkin haluisin nähdä. misät läytyy sellainen juttu, että uusikko saa haukkua ja estää miehen lapsia tulemasta ja puuttua omalla oikeudellaan heidän elämään. Mutta exä ei saa näin tehdä uusikon perheeseen... mikä on se toispuolinen oikeus missä missä!!!!
Minä estän miesystäväni lasten tulon koska tämä on MINUN kotini.Olisipa tässäkin tapauksessa exä aikanaan suostunut edes LAIHAAN SOPUUN lasten vuoksi,mutta kun mikään ei milloinkaan sopinut ex-vaimolle,ei isä enään tuppaa äitylin ja lasten elämää "sotkemaan".Yrittipä tämä exä oikeuden kautta yh.ta,mutta oikeus ei siihen suostunut,koska tämä isä on aina tehnyt kaiken lasten kannalta katsoen parhain päin.Minä vain olen myrkkyä tuon exän silmissä,vaikka hän itse on jo kihloissa ja komentelee miesystäväni lapsia,koska tuon äidin on ALISTUTTAVA tai tuo kihlattu lähtee ja hänestä tulee JÄLLEEN EX.
lapsesi vain sinun lapsiasi.Haloo,kai niillä isäkin on?Kun sitä tapellaan melkein verissä päin,miten MINÄ nämä asiat määrään,niin unohtuu ehkä se tärkein ,lapsi.
Määrään omista lapsitani, siihen eivät miehen uusikot kukaan KOSKAAN puutu ei missään eikä koskaan!!!! Minä päätän kaiken, ja mieheni säestää, jos ei sovi sitten ei sovi! Muta mies on niin fiksu että on samaa mieltä, minun kanssani. Minä en ole koskaan sallinut lasteni olevan lähelläkään isänsä naisia, sillä sitä onnea en naisille suo, enkä lapsilleni sitä tuskaa, mitä ne naiset tuo! Sen ummärsi mies itsekin, onneksi. Me emme tarvi naisia elämäämme, etsikööt muualta, me emme ole käytettävissä, enkä voi suoda lapsilleni sellaista elämää, jossa he olisivat onnettomia, ja pilaisivat oman elämänsä. NÄIN ME PÄÄTIMME, JA SE ON ENEMMÄN KUIN OKEY!
Minkä ikäisiä lapsesi olivat kun naikkonen vei miehesi?
Minkä ikäisiä lapsesi ovat nyt?
Kaunako eroamisestanne on?
Eli kauanko olet ollut ex?
Onko miehesi uusi liitto kestänyt pitempään kuin teidän liittonne aikoinaan?
Onko sinulla uutta suhdetta?
On Lissulla taas jäänyt aamulääke ottamatta...
Antaisin vain pienen neuvon jos olet vielä nuori.Anna hyvä ihminen exäsi tavata lapsianne vaikka hänellä ehkä uusi nainen onkin.Muuten voi käydä kuten minun nyxäni teki....eli koska heidän lastensa äidille ei sopineet tapaamiset MISSÄÄN MUODOSSA kovetti hän itsensä ja nyt saa exä hoitaa lapset uuden miehensä kanssa,joka oli kuvioissa jo heidän avioliittonsa aikana.Oletko uusperheellinen kun tällä palstalla purat itseäsi niin katkerana???.
rauhoitu nyt hyvä ihminen naisinesi. Kaikki on täällä jo lukenut tuhanteen kertaan että et hyväksy uusia naisia tai naikkosia.
Usko nyt kuitenkin, että lapset ovat vain hetken lapsia, omalla katkeruudellasi ajat heidät luotasi.
joskus vastaisit sinulle esitettyihin kysymyksiin?
Vai etkö osaa?
Vai siirrytkö taas uuteen ketjuun julistamaan naikkosista?
muut peruskoulussa. Ja naikkonen tiesi, että miehellä oli pieniä lapsia ja onnellinen liitto jossa kuten muillakin on joskus särjä, mutta olisimme niitä selvinneet, jos naikkonen ei olisi väkisin tuuppautunut väliin.
Nyt he ovat isommat nuoria aikuisia, yhdellä jo perhe, ja nuorin on nuorin.
Emme eronneet, vaan mies yksipuolisesti hylkäsi meidät, minä olisin halunnut jatkaa, mutta naikkonen, lapseton vei pisimmän korren, ja mies halusi vaihtaa lapsensa vapaaseen naikkoseen.
Liian kauan, uutta suhdetta ei ole, kärkkyjiä on paljon, johtuen asemastani ja varakkuudestani, mutta minulle ei kelpaa kuka tahansa, vaan minä valikoin seurani.
Käyttää ne varasi, äidin kielen opiskelun lisäksi, kunnolliseen psykiatriin, joka oikeasti paneutuisi traumoihisi.
Olen nyt pidemmän aikaa kiinnittänyt huomiota näihin.
Älä tyydy kunnalliseen mielenterveystoimistoon, jos sinä olet varakas.
Kunnat työntää palveluja alas, ja olet ilmeisesti siksi jäänyt vähän heitteille.
Olisit onnellinen niistä lapsistasi, mitä sinulla on.
Kohta on kevät, kesä, nauti ajastasi lastesi ja mahdollisesti tulevien lastenlastesi kanssa.
Ja hoidata itsesi.
kuin omilleni lapsille, mutta sitä ei ole hylkääjä isä! Hih... eipä ole nähnyt lapsenlapsiakaan.... sinne meni vaarin haaveet...
on yhä nuorin. ;)
Eli tästä voidaan päätellä, että tämä "naikkonen" on ollut kuvioissa jo vuosikaudet.
Ainoa, jota tilanne ei tyydytä olet sinä. Kalasta ne järkesi rippeet ja laske, montako vuotta olet lyönyt loiskuvaa päätäsi seinään. Ei kannata enää jatkaa. Kaikki nauravat sinule selkäsi takana, edessä eivät uskalla. Vielä.
ihan sama mitä muut ajattelee, minä en koskaan korviani hetkauta, lataan samalla mitalla takasin!;) No mies vaihtaa usein ja monta samlla kertaa, ettei osaa päättää. Kun ei mua parempaa löydä, niin pitää olla monta.
Minusta on kiva kun ihmiset nauraa, siinä ei ole mitään pahaa, kunhan lapsiani ei kukaan loukkaa! Siitä olen aina pitänyt huolen.
Olen heille valtavan rakas.Itsekin olen mummo,mutta pääasia on kyllä,että lapsenlapset ovat minulle valtavan rakkaita.Jos olen heille rakas,se on hienoa,mutta kuitenkin vasta toisella sijalla.Ehkä tästä ensimmäisestä lauseesta huokuu se kaikesta määräämisen ja päättämisen tarve,mikä muistakin kirjoituksista.
oli 10 kuukautta,seuraava alle kolmevuotias.En silti ole ikuisesti katkera.Asiat on sovittu ja anteeksi annettu pahat sanat puolin ja toisin.Molemmat elämme uutta elämää ja sovussa keskenämme.Kannattaisiko pyrkiä samaan?
että perhettä ei voi ulkopuolinen rikkoa, ellei se suhde ole jo muutenkin läpimätä. Toisiaan rakastavia kumppaneita ei saa rautakangellakaan eroon.
Jos ero tulee, syytä kyllä molemmissa.
Minä en ole estänyt mieheni lapsia tulemasta meille, päin vastoin ovat paljon täällä. Mutta ex-akka ei meille tule, eikä sanele meille sääntöjä mihinkään asiaan. Kun lapset ovat meillä, me vastaamme ja määräämme.
Haukkuminen on varmasti molemmin puolista, sinäkin haukut täällä kokoajan sellaisia naisia, joita et edes ole tavannut, etkä tunne? (exäsi "naikkosia")?
Ja minäkin haukun puolisolleni hänen exäänsä, mikäli antaa aihetta. Ja hän haukkuu minua. Riitoihin tarvitaan myös kaksi, lapsille ei haukuta ketään.
Minulla on oma oikeuteni puuttua puolisoni lapsiin, koska olen emäntä talossa missä asumme ja missä lapset käy.
Kun tulevat meille, tulevat meidän elämäämme ja elämään sitä meidän kanssa.
Me ruokimme, huollamme ja vaatetamme heidät silloin ja me rajoitamme, kiellämme ja kasvatamme heitä silloin.
Ex-eukolla ei ole pienintäkään vaikutusmahdollisuutta silloin kun lapset meillä ovat. (Me=minä ja puolisoni).
Exä ei saa tulla meidän perheeseen, emme mekään tungeksi hänen perheeseensä (meidän perhe= minä puolisoni minun lapset puolisoni lapset yhteiset lapsemme).
Exän perhe on hän ja lapsensa.
Enkä ohjeista, enkä määrä oman ex-miehenikään perhettä mitenkään. Luotan lapsieni isään ja luotan hänen avovaimoonsa täysin.
Eli minä en ole estänyt lapsia koskaan meille tulemasta, joskus on ollut että tietty vl ei ole sopinut, ollut muuta menoa, mutta sitten ovat tulleet toiste.
Ja saavat tulla aina kun se meillekkin käy, mutta exä ei sanele ehtoja, vaan ne sovitaan yhdessä.
tyttöromaaneja, kun noin kärttynen olet ja katkera. Kantsiskos etsiä lapseton mies, ja antaa omat lapset isälleen, jotta pääset rauhoitumaan ja ymmärtämään, että miehen lapset ovat hänen ykköset, ja sinä tulet siellä perässä jossain. Katkeruus se katkeruus ja pelko ettei mies pidä sinua kuin kodinhoitajana...
Silloin kun lissukalla ei ole enää muuta sanottavaa niin silloin tulee heti tuo kommentti; "KATKERUUS".
Raukkaparka ei ole ilmeisesti päässyt koskaan kokeilemaan minkälaista on onnelinen avioliitto, sekä miehen ja naisen välinen AITO rakkaus...
jotain muuta, työnnät sitä joka paikkaan, sellaiseenkin missä ei ole mitään tekemistä katkeruuden kanssa.
En ole kärttyinen, en ole katkera, enkä lue tyttöromaanejakaan.
Minun ei tarvitse etsiä lapsetonta miestä, minulla on mies jota rakastan ja joka rakastaa minua. Meillä on rakastava perhe, sinulla ei ole?
Minulla ja miehelläni on yhteisiä lapsia (tosin et kyllä ennenkään ole lukemaasi osannut sisäistää).
Ja meillä kyllä kumpikin tekee kotitöitä, teemme niitä yhdessäkin ja lasten kanssa myös yhdessä...
Katsos onnellisessa perheessä kun tehdään asioita yhdessä.
Tosin sinun voi olla sitä vaikea ymmärtää kun koskaan et ole onnellista perhettä saanut...
ei todella tarvitse pelätä että lapset joutuisivat nyxien seuraan kun ei ne niitä lapsia edes halua nähdä. Exät saa ihan rauhassa vahtia penskojensa elämänpiiriä kun ei niitä nyxien elämään kukaan edes halua. Mutta näinhän me kaikki olemme onnellisia, exät ei halua niitä antaa nyxien näköpiiriin ja nyxät ei niitä halua nähdä
ole uhka minunkaan kohdallani.Miesystäväni ei halua edes mainita hänen nimeään.Hän sai siitä akasta tarpeekseen 20v.avioliiton aikana ja se on jäänyttä ja mennyttä.Ei edes tikulla ronkkisi enään ex-muijaansa.Lapsiaan joskus kaipaa,mutta hekin ovat aika hyvin saanut unohdettua.Ja tämä EI OLE PROVO koska aavistan että se joka täällä uskoo kaikkien asioiden olevan provoja,vastaa minunkin asiaani taas luullen tätä PROVOKSI.
Haluan jollain tavalla suoda teille kaikille ajattelemisen aiheita (lasten hyvinvoinnin vuoksi). Yritän kirjoittaa melko yleiselä tasolla, objektiivisesti:
Isä on isä, vaikka asuisikin eri osoitteessa. Äiti on äiti, vaikka asuisikin eri osoitteessa. Nyksä on nyksä kun hän asuu exän kanssa, ja hänen pitää saada kasvaa tärkeäksi henkilöksi lasten elämässä. Hän ei alussa ole kovin tärkeä, mutta hänen kuuluisi kasvaa sellaiseksi!
Vastustan melko paljon tätä kilpailua mitä Teillä aikuisilla on tällä palstalla. Mitä ihmettä te pelkäätte?
Älkää pelätkö, vaan luottakaa lapsiinne, itseenne ja toisiinne! Kyllä lapset tietävät kuka on äiti ja kuka on isi! Koko elämänsä he sen tietävät, ja jos ovat niin pieniä, että oma muisti ei ole niin kehittynyt, on se kaikkien osapuolten vastuulla pitää asiat oikeina ja oikeudenmukaisina!
Itse olen äiti, exä ja nyxä! Tiedän siis mistä puhun.
Lopettakaa se toistenne syöminen henkisesti. Antakaa lasten rakastaa ja kasvaa. Antakaa heidän tuntea ja kokea. Antakaa lapsille, (oli ne sitten exän, nyxän tai omat)turvallisen kasvuympäristön! Se onnistuu vain yhteistyöllä.
Nyxät: Exä ei halua exänsä takaisin, sehän on hänelle käytettyä ja kierrätettyä kamaa. Eikä exä halua onnenne pilata. Mutta kun teidän uusperheenne sai alkuunsa, exä oli jo siinä, eikä hän lähde vaan kuuluu aina pakettiin, lasten vuoksi. Hyväksykää se, ja ymmärtäkää paikkanne! Paikkanne ei ole alempi, ei vähempi, mutta ei myöskään enempi.
Exät: Nyxä ei ole uhka vanhemmuudellesi! Anna hänen olla osa lastesi elämää, lapsella ei voi koskaan olla liikaa valvovia silmiä, ajattele että onpahan yksi lisää, joka huolehtii rakkaan lapsesi turvallisuudesta. Nyxä ei ole syypää teidän eroon, eikä sun lapset rakasta sua yhtään vähemmän, vaikka rakastasivat nyxääkin hiukan!
- Rakkaus kun ei jakaamalla vähene! -
Kysymys kuuluukin, että mihin lapset heitä tarvii? Mun mielestä ei mihinkään. Ei niitä ole ollut perusperheessä, niin ei niitä tarvi eroperheissäkään. Ei ainakaan meillä. Mitä usemampi kokki, sen sekaisempi soppa, ja pitää paikkansa. Ei ihme kun lapset nykyisin voivat noin huonosti, kun täysin vieraat ihmiset haukkuvat heitä siitä, miten ovat kotona eläneet isän ja äidin kanssa. Uusiin perheisiin kelpaa isä vikoineen kaikkineen, mutta lapsi ei sitten enää kelpaakaan, vaikka on osin isän kasvattama!
Meidän erilleen meno oli miehen naisten vika! Mies itsekin sanoi, ettei koskaan tule rakastamaan ketään niin paljon kuin minua! Mutta niin vaan naiset manipuolivat miehen minua ja lapsiaan vastaan. Ja sekös miehelle ja isälle pitää anteeksi antaa? Huha hah hei.. meillä ei ollaniin suvaitsevaisia, että meitä saa loukata miten lystää, ja sitten olla kuin ei mitään ole tapahtnutkaan.
Meille ri nyksät tule, ei tapaa lapsiamme, eikä muutenkaan hauku meitä, ei ole tehneetkään eikä tule tekemään. Meill on täysin tapaamiskeilto moisille naisille, ja onneksi mies itsekin sen tajusi, eikä pakota naisiaan meille.
että mies tuntee sinut ja tietää reaktiosi tarkalleen? Ja käyttää tätä hyväkseen.
Näillä sanoilla ja näin toimimalla hän varmistaa, ettet koskaan tule ottamaan yhteyttä uuteen naiseen ja pidät lapsesikin poissa. Näin et koskaan tule kuulemaan totuutta, miten mies on sinua huijannut jo pitkään.
Tämä taas tahollaan nyppii rusinat pullista. Nokkela poika.
ketään hyväksi, se on minussa hyvä piirre. Aivan sama mitä mies tekee, kunhan ei kiusaa meitä naisillaan, ja antaa olla rauhassa, niin mekin annamme hänen olla yksin omassa elmässään, myös vanhana.
Huijannut tai ei, ei liikuta, pääasia, että kun on laspsensa hylännyt, ei tule ruikuttamaan ikinä kuinka huono isä ja mies on ollut! Sitä saa mitä tilaa.
se huono piirre?
että sietänyt liikaa sellaista, mitä ei tarvi sietää!
että kiltit ihmiset osaa antaa anteeksi,eivätkä ole katkeria koko ikäänsä.Olen myös luullut,että kiltit ihmiset ajattelee asioita hyvin paljon myös muiden näkökulmasta.
että lapsi hyväksyy ne ihmiset jotka hyväksyvät hänetkin.
Ei pieni lapsi ajattele niin kovin paljon ihmissuhteita..tai vanhempiensa eroa.Jos perhe hajoaa ja vanhemmat löytävät uuden kumppanin..kyllä ne lapset asiaan muutenkin teagoivat kuin vain "sopeutuvat".
Meidänkin tyttö oli aivan innoissaan kun menin uudelleen naimisiin ja hänkin sai uuden isän,kun kuulema se entinen oli niin tyhmä kun jätti heidät.
Mieheni lapsi puolestaan on mielissään kun jaksan hänen kanssaan leikkiä ja hassutella.Äitinsä kun lapsen mukaan"vaan istuu tietokoneella tai hoitaa vain pikkuveljeä"(nuorempi lapsi tuolla siis eri miehelle).Tuo äiti siis ei käy töissä..mutta vie silti lapsensa tarhaan joka arkipäivä,joten ihmetyttää miksi hän ei jaksa olla lapsiensa kanssa täyspainosesti.
Enkä ole mikään "uusikko",vaan vaimo miehelleni..ja äiti katraalleni;)
Sellainen ajatusmaailma,että lasten äidillä saa olla uusi,mutta lasten isällä ei. Ei mene sitten oikeustajuun tuollanen sonta.
Ymmärrän,jos vikaa on exässä,nyksässä,isässä tai äitissä. Yleensä ongelmat luo se katkera osapuoli..
Yksi pieni juttu tuosta,että kun lapset sekaisin kotiuduttuaan isän luota.
Miehellä edellisestä liitosta yksi yhteinen(alle kouluikäinen) ja vaimon edellisestä liitosta toinen lapsi(kouluikäinen). Uudella yksi edellisestä suhteesta. Lapset tulevat isän ja uuden luo joka toinen viikonloppu ja tarvittaessa enemmän. Isän luona on selkeät ja oikeudenmukaiset rajat,säännölliset rutiinit unohtamatta sitä hauskanpitoa yhdessä ja muuta mukavaa puhaa maalla. Eikä alkoholin kanssa läträtä...
Lasten äiti juo ja sammuilee,juoksee lähikuppilassa,rajat ja kasvatus unohdettu täysin, omat menot ajaa lasten tarpeiden yli. Ei ulkoile tai puuhaile muutakaan lasten kanssa. Kouluikäinen joutuu itse huolehtimaan kouluun lähdöstä,koska äiti ei herää...ja huolehtimaan pienemmästä jne. Miksi lapset haluavat muuttaa isän luo? Tämä on vain yksi tarina monien muiden joukossa,mutta niin tosi :(